Mitkä ovat läheisen ihmisen esim.kummin oikeudet huostaan otettuun lapseen? Kenen kanssa sovitaan mm.tapaamisista? Olen kuullut, että tapaamisia voidaan joskus kuitenkin rajoittaa..? Mitkä ovat silloin syyt, millä perusteilla tapaamisia voidaan mahdollisesti rajoittaa?
Kiitos vastauksista.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
lapsen pitämään yhteyttä vanhempiin ja muihin hänelle läheisiin ihmisiin. Jos sinulla on läheinen suhde huostaanotetun lapsen kanssa, lapsella on oikeus pitää sinuun yhteyttä.
kuten yhteydenpidosta sopiminen on hyvin yksilöllistä. Yleensä kai asiakassuunnitelmapalaverissa sovitaan. Voit vaikka lähettä ajatuksesi yhteydenpidosta kirjallisesti sossuille.
että esim. tapaamisia voidaan rajoittaa, jos vaikka tuot julki sijaisperheessä näkemiäsi lapsen laiminlyöntejä. Tuot julki huoltasi siitä, etteivät kaksiihmistä voi mitenkään hoitaa vauvaa 3 muuta alle kouluikäistä, 2 pientä koululaista nuoruusikäisiä tuki- ja kriisilapsia. Jos alat ihmetellä enemmälti tällaisia asioita, voi sinulle tipahtaa rajoituksia. Että ole kiltti tyttö / poika.
varmasti asiaan puuttuisin jos jotain laiminlyöntiä sijaisperheessä huomaisin
mutta siihen kyllä sitten loppuu yhteydenpidot lapseen, koska ei ole sijaispaikan mielestä lapsen etu tavata sinua koska teet heistä perättömiä ilmoituksia "olemattomista" laiminlyönneistä.
Lapsen oikeudet menevät (tai niiden kuuluisi mennä) lastensuojelussa aikuisten oikeuksien yli, joten sinuna vetoaisin ja lähestyisin kysymystä aina myös viranomaisiin nähden teemalla LAPSEN OIKEUS OLLA YHTEYDESSÄ SINUUN, KUMMIINSA. Jos ei onnistu, niin ota kirkon työntekijä ja papit ja piispat avuksi, sillä sinulla kummina ja kirkolla kummiutesi siunaajana on velvollisuus valvoa kummilapsen ja kristilliseen seurakuntaan jäseneksi otetun lapsen tilannetta ja oikeuksia. Kummin velvollisuuksista syntyy oikeus valvoa, ja vaatia lapsen edun toteutumista aina ja joka tilanteessa lapsen elämän taipaleella ja varsinkin silloin, kun vahemmat ovat estyneet.
Meidän sosiaalityöntekijämme sanoi, että ensisijaisesti lasta tapaavat hänen omat vanhempansa ja vanhempien luvalla ne läheiset, jotka ovat ennen huostaanottoakin olleet eniten lapsen kanssa tekemisissä, kuitenkin niin, että lapselle tapaamiset eivät muodostu rasitukseksi.
Käytännössä lapselle läheiset henkilöt nimettiin asiakassuunnitelmapalaverissa yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa.
Koska lapsella on säännölliset tapaamiset molempien vanhempiensa luona, niin käytännössä hän tapaa näillä reissuilla myös muita lähiomaisiaan.
Syntymäpäivät on vietetty meillä ja silloin on lapsen suku ja kummit kutsuttu juhliin.
Meille voivat tulla kummit ja muut läheiset käymään, kunhan soittavat ennen tuloaan, että lapsi on kotona.
Hyvä tyyli tuo, mutta huomauttaisin vielä, että kummit ovat vanhempien lapsensa turvaksi ja suojaksi valitsemia henkilöitä, joten jos lapsi ei saa tai voi tavata vanhempiaan, tai jos tapaa heitä vain aniharvoin, niin kai hän sitten voi tavat kummejaan vanhempiensa sijasta, jotta yhteys sukuun ja läheisiin ei katkea.
Tietenkään lasta ei saa kuormittaa tapaamisvelvollisuuksilla. Siksi tapaamiset ovat ovat oikeus, mutta ei velvollisuus.
Jos lapsi on tottunut kummin apuun ja läheisyyteen, niin sitä ei saa häneltä riistää huostaanoton myötä. Tosin, toisaalta, kun lapsi on viety pois elinpiiristään, niin hän joutuu näiden tapaamisten ja aina uusien ja uusien eronhetkien myötä kokemaan kuormitusta, jota normaaliosoissa ei tapahdu, koska huostaoloissa lapsen maailma on järkkynyt eikä hän voi luottaa enää ihmisten pysyvyyteen. Siksi olisi aina parasta sijoittaa sukulaisille eikä ulkopuolisille. Onneksi nykyään on sossunkin pakko alistua tekemään suku- ja läheiskartoitus ennenkuin ryntää ulkopuolisille tarjoomaan.
Mielestäni hyviä ja tärkeitä asioita. Vaikka omat vanhemmat eivät näkisikään lasta tai hyvin harvoin tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus edes yhdelle ihmiselle joka on tuntenut lapsen jo tämän alkutaipaleelta, ollut seuraamassa kehitystä ja lapselle tärkeä.
Minusta ihmisten yleensä ei pitäisi "takertua" liikaa siihen, että lapselle tulisi liikaa kuormitusta esim.tapaamisista pitkän ajan jälkeen koska tuleehan elämässä muutenkin eteen erilaisia tilanteita joihin on vaan sopeuduttava. On hyvä kokea erilaisia tunteita eikä tukahduttaa niitä.
Jos olisin itse lapsi tai nuori joka olisi sijoitettu, niin kyllä minusta ainakin olisi kiva ja antaisin arvoa jos minua kävisi katsomassa joku tuttu ihan sieltä alkutaipaleelta ja kestäisin sen ikävän mielummin kun en näkisi/ kuulisi koskaan kenestäkään mitään.
Toivottavasti aina katsottaisiin ensin lähipiiri ja sukulaiset ennen kuin lähdetään muualle sijoittamaan.
mahdollista kummina ottaa lapsi itselleen sijoitettuna?
uskovat p:n jauhantaan, jota lastensuojelussa viljellään paljon. Minunkin läheisen yhteydenpitoa omiin sukulaisiin on pitänyt rajoittaa paljon - mutta sen sijaan ammatilliseen sijaisperheeseen läpi on virrannut kokonainen merellinen lapsia. Milloin Serafia ja janne saivat uuden huoneen, milloin pienet tytöt pääsivät pois (onneksi). Sinä aikana, kun läheiseni on ollut sijoitettuna, on talon läpi virrannut 20 - 30 lasta. Ja tämä on muka Perhehoitoliiton ja Paloniemen ihannoima sijaisperhe. Miksei tuota lapsi-business toimintaa rauhoiteta, että lapselle tulisi edes jokseenkin normaali kuva perhe-elämästä - kun on muka saanut onnen sijoittua sijaisperheeseen.
Kun sinä sanot, niin kummi olisi voinut ottaa lapsen.
Ihmettelen kyllä, että joku sukulainen tai muu läheinen, jolla olisi ollut kyky ja taito ja mahdollisuus ottaa lapsi omaan kotiinsa sijoitukseen, kehtaa ilmestyä lasta tapailemaan ulkopuoliseen sijoituspaikkaan muka kun niin lapsesta välittää. Minusta jos ei ole lasta ottanut vaikka olisi voinut, niin on lapsen kannalta parempi että lapsi sitten jätetään rauhaan moisista sukulaisista kokonaan, jotka eivät täysillä heittäydy vaan ainoastaan omaa omatuntoaan paikkailevat lasta hyväksi käyttäen. Kyse on lapsen elämästä, ei sukunsa ja läheistensä hylkäämän lapsen velvollisuudesta pönkittää hylkääjiään.
Voihan olla niinkin että halua ja taitoa olisi mutta jos kummi on vaikka ala ikäinen sosiaalityöntekijät nähneet asian eri tavalla. Tai biologiset vanhemmat ei sairautensa tai muun syyn takia tutuille halua sijoitusta.
En voi uskoa näitä puheita, että muka molemmat vanhemmat sairastuvat yhtäaikaa pysyvästi. Uskooko joku muu?
Siten, kun kyseessä pitäisi olla vain väliaikainen ratkaisu, niin läheiskartoituksen seurauksena nyt luulisi jokaisella lapsella olevan joku läheinen aikuinen tai lähes aikuinen, joka voisi majoittaa siksi aikaa, että hän voisi palata kotiin. Huostaanottoahan ei tarvita vanhemman tai hämmästyttävässä molempien vanhempien yhtäaikaikaisessa sairastumisessa, vaan ainoastaan sijoitus sairauden ajaksi. Kautta aikain on kaverit ja sukulaiset hoitaneet, jos vanhemmat ovat kipeinä. Sossun aktiivisuus vanhempien sairastapauksissa on lapsia vammauttavan ylireagoivaa ja siitä on heti luovuttava.
Pyysin verkostopalaveria tai läheisneuvonpitoa jo kuukausia ennen, kuin läheiseni sijoitus tehtiin. Läheisneuvonpito oli juuri tullut Suomeen eikä keskisessä Suomessa ollut vielä mitään tietoa siitä. No, joka tapauksessa sossut kieltäytyivät järjestämästä verkostopalaveria. Haluan pitää yhteyttä veljeni lapseen siinä kuin siskonikin lapsiin. Siinä ei minkään huonon omantunnon kanssa ole mitään tekemistä. Harmittaa vaan, kun en toiminut niin kuin olisi pitänyt ennen sijoitusta - lapsi olisi ehkä edes vähän paremmassa sijaisperhessä, mitä nyt.
Edellä esittämäni kritiikki ei koske kaltaisiasia tapauksia, jossa sossu on kieltäytynyt noudattamasta läheiskartoitusvelvollisuuttaan. Olisi hyvä, jos lapsi kuitenkin edes isona saisi tietää, että hänen läheisensä yrittivät hänet saada luokseen, ja synnin suvusta erottamiseen kantaa sossu eikä hänen omat läheisensä. On tärkeää jokaiselle ihmiselle tietää elämänsä varrella ettei häntä koskaan ole lapsena hylätty elinpiirissään ja läheisten aikuisten taholta.
Siksi, säilytä jotain kättä pidempää, jota voit yrityksestäsi viimeistään hänelle aikuisena sitten ojentaa. Olen varma, että se lämmittää hänen mieltään ja kantaa häntä elämän varrella jossain tienristeyksissä.
mutta yleensä vetoavat kiireeseen ja muihin töihin.
Ei meilläkään lapset näkisi toista vanhempaansa, ellen itse olisi siitä huolehtinut, eli toimin tässä vähän niin kuin sossuna samalla ja sovin tapaamisia, joita ei olisi ellen itse ryhtyisi toimenpiteisiin.
Huomaan vanhemmiten pehmenneeni ja pystyn ajattelemaan asioita enemmän lasten kannalta ja oman äidin merkitystä.
Jos se sossuista riippuisi, tapaamisia olisi hyvin harvoin.
Alussa se olikin ihan perusteltua, mutta ei enää, vuodet vierii ja me kaikki muututaan, lapset ja aikuiset ja tilanteiden on muututtava sen mukaan.
Joten jatkan samalla linjalla tästä eteenpäin ja olen edelleen sitä mieltä, että monesti ilman sossujen väliintuloa asiat sujuisivat paljon helpommin.
Voi olla outoa ajattelua, ovathan he meikäläisten "pomoja".
On hyvä muistaa sekin, että me veronmaksajat olemme sossujen pomoja, ja täällä tehdään just niinkuin valtaosa kansalaisista haluaa ja määrää. Näin on demokratiassa. Jos ei tyyli miellytä sossuja esim. läheiskartoituksen osalta, niin sopii vaihtaa ammattia. Jos taas sossu laiminlyö virkavelvollisuutensa läheiskartoituksen osalta, niin hän joutuu edesvastuuseen. Siis, mikäli meillä systeemi toimis, niinkuin on tarkoitettu. Valvova taho laiminlyö näköjään pahasti sossujen työn laadun valvomisen ja vaatimisen edelleen, vuonna 2009 ja kärsijänä on edelleen kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset.
jos huostaanotto on aiheeton ja perusteeton tulisi veronmaksajien puuttua etteivät turhaa maksa suunnattomia kuluja.. ja nyt sanotte tietysti että mielelläänhän me SINUN hullun lapsen massiiviset hoitokulut sairaala ja hoitohuosta kulut maksetaan, no miksi sitten toiset saavat samat hoidot ja tuet ilman huostaanottoilkeilyjä? kysyn vaan. olen normaali ihminen enkä mikään juopporatti
Minusta ne rahat pitää periä siltä virkavirheen tehneeltä sossutantalta itseltään, ulosoton kautta, jos ei vapaahetoisesti maksa.
Meillä kummi oli kokoaika yhteydessä lapsiin (siis vain yksi kummi) kun isä kuoli, kummista tuli enemmän tiiviimpi.
Kummi tapasi lapsia ainakin kerran viikossa Vastaanottokodissa ja kun lapset sijoitettiin 300km päähän, kummi kulki mukana, miten kuten töiltään pääsi. (sossu maksoi majoituksen ja bensan)
Nyt 2 vuoden jälkeen, sossu päätti, että kummi ei ole tarpeellinen, koska ei ole biologista sukua. Kummi jäi työttömäksi, joten ei hän itse maksa hotelleitaan ja matkojaan.
Lapset käyvät kotona 1-2krt vuodessa, joten se on sitten tästä eteenpäin se, kun lapset ja kummi tapaavat.
Esikoinen on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan juuri, eli nyt voi sitten myös kirjeitä lähetellä.
Mutta vaikka joiden korvaan, tai silmään voi tuntua kummalta tuo kummin mukanaolo, mutta hän on lisäkseni lähes ainoa joka on jäljellä entisestä elämästä. Tietysti ovat isän vanhemmat, mutta ... Niistä en edes tahdo puhua samassa aiheessa.