Olin lapsena ylipainoinen, ja sain jo ala-asteella vahvat miinuslasit. Olin liikunnallisesti kömpelö, äitini paapoi liikaa ja tykkäsin leikkiä pääosin yksin. Naapuritalon 3 poikaa kiusasivat minua vuosikausia, ja se tuhosi elämääni.
Kiusaaminen oli väkivaltaa. Kun ajoin pyörällä tai kävelin yksin tai harvojen kavereideni kanssa, nuo kiusaajat hyökkäsivät kimppuuni, löivät, hakkasivat ja repivät. Ja haukkumasanoina käytettiin sanoja läski tai löllö. Pelkäsin liikkumista, aina oli turvattomuuden ja pelon tunne rinnassa. En uskaltanut ja kehdannut kertoa asiasta edes äidilleni, isästä puhumattakaan. Uskon, että jos olisin isälleni kertonut, hän olisi vahvana miehenä piessyt nuo pojat. Pahimmat kiusaamiskokemukset heidän taholtaan olivat ensinnäkin se, että minut yllätettiin naapuritalon takapihalla kesäiltana ollessani lapsena puhaltelemassa saippuakuplia. Pojista yksi tönäisi takaa minua, jolloin pesuaineliuos (Fairya) lensi silmilleni ja en päässyt kuin pitkän ajan kuluttua vapaaksi ja kotiin pesemään silmät. Näkö heikkeni tuolloin kerralla ja rillit piti hankkia. Toinen tapaus oli vuosia myöhemmin, ollessani muistaakseni 12 tai 13 v. Samat 3 poikaa hyökkäsivät minun ja parhaan kaverini kimppuun keskellä kaupunkia, ja yksi pojista otti maasta ison kivenmurikan ja hoki että nyt kuolet. Kivi iskeytyi pääni viereen. Tämän tapauksen osalta kaverini ilmoitti asiasta äidilleen, ja tämä otti yhteyttä äitiini jolloin tunnustin tapahtuneen. Äiti otti yhteyttä poikien vanhempiin ja pojat tulivat noloina anteeksipyynnölle. Heidän kiusaaminen loppui siihen.
Koulussa oli luokallani myös pari kiusaajaa, jotka löivät ja ottivat tavaroitani pakolla rumpattavaksi (mm. uusi digitaalinen rannekello ja fillari). He potkivat tahallaan jalkapallon kohti naamaani, ja rillini menivät useasti solmuun urheilutunnilla. Eräs yläasteen seiskalla luokallani ollut poika piti tapanaan tökkiä harpilla minua selkään kemiantunnilla, ja kun huomautin hänelle, hän löi turpaan välitunnilla.
Nämä vuosien kiusaamiset jättivät elinikäiset arvet. Olen edelleen ujo, arka ja huonolla itsetunnolla varustettu. Työpaikallani tunnen alemmuutta puku- ja jakkupukuporukkaa kohtaan, jotka ovat esimiehiä. Jos näen ison poika- tai nuorisoporukan tulevan kadulla vastaan, vaihdan ajoissa tien puolta. En ole voinut kuvitellakaan omien lasten hankkimista, koska en usko itseeni isänä ja kasvattajana, omien kiusaamiskokemusteni alistamana. Vihaan isoa joukkoa ihmisiä, olen varautunut ja en tutustu helposti keneenkään. Aloin käyttää varhaisaikuisuudessa runsaasti alkoholia peittääkseni ujouttani ja arkuuttani, ja se tuntui auttavan. Nyt olen sitten alkoholistikin. Ajan mahdollisimman mahtipontisella ja tehokkaalla autolla, että itsetuntoni pysyisi korkealla.
Sanon siis lopuksi kaikille kiusaajille: lopettakaa toisen ihmisen tuhoaminen! Vaikka nuo 3 kiusaajapoikaa kävivät kotonamme pyytämässä anteeksi, en ole sisimmässäni antanut anteeksi koskaan. Jos olisin diktaattori, voisin luultavasti tappaa heidät silmääkään räpäyttämättä (no, tosin yksi heistä kuoli jo 20 v sitten hukkumalla kännissä).
Kiusaaminen oli väkivaltaa. Kun ajoin pyörällä tai kävelin yksin tai harvojen kavereideni kanssa, nuo kiusaajat hyökkäsivät kimppuuni, löivät, hakkasivat ja repivät. Ja haukkumasanoina käytettiin sanoja läski tai löllö. Pelkäsin liikkumista, aina oli turvattomuuden ja pelon tunne rinnassa. En uskaltanut ja kehdannut kertoa asiasta edes äidilleni, isästä puhumattakaan. Uskon, että jos olisin isälleni kertonut, hän olisi vahvana miehenä piessyt nuo pojat. Pahimmat kiusaamiskokemukset heidän taholtaan olivat ensinnäkin se, että minut yllätettiin naapuritalon takapihalla kesäiltana ollessani lapsena puhaltelemassa saippuakuplia. Pojista yksi tönäisi takaa minua, jolloin pesuaineliuos (Fairya) lensi silmilleni ja en päässyt kuin pitkän ajan kuluttua vapaaksi ja kotiin pesemään silmät. Näkö heikkeni tuolloin kerralla ja rillit piti hankkia. Toinen tapaus oli vuosia myöhemmin, ollessani muistaakseni 12 tai 13 v. Samat 3 poikaa hyökkäsivät minun ja parhaan kaverini kimppuun keskellä kaupunkia, ja yksi pojista otti maasta ison kivenmurikan ja hoki että nyt kuolet. Kivi iskeytyi pääni viereen. Tämän tapauksen osalta kaverini ilmoitti asiasta äidilleen, ja tämä otti yhteyttä äitiini jolloin tunnustin tapahtuneen. Äiti otti yhteyttä poikien vanhempiin ja pojat tulivat noloina anteeksipyynnölle. Heidän kiusaaminen loppui siihen.
Koulussa oli luokallani myös pari kiusaajaa, jotka löivät ja ottivat tavaroitani pakolla rumpattavaksi (mm. uusi digitaalinen rannekello ja fillari). He potkivat tahallaan jalkapallon kohti naamaani, ja rillini menivät useasti solmuun urheilutunnilla. Eräs yläasteen seiskalla luokallani ollut poika piti tapanaan tökkiä harpilla minua selkään kemiantunnilla, ja kun huomautin hänelle, hän löi turpaan välitunnilla.
Nämä vuosien kiusaamiset jättivät elinikäiset arvet. Olen edelleen ujo, arka ja huonolla itsetunnolla varustettu. Työpaikallani tunnen alemmuutta puku- ja jakkupukuporukkaa kohtaan, jotka ovat esimiehiä. Jos näen ison poika- tai nuorisoporukan tulevan kadulla vastaan, vaihdan ajoissa tien puolta. En ole voinut kuvitellakaan omien lasten hankkimista, koska en usko itseeni isänä ja kasvattajana, omien kiusaamiskokemusteni alistamana. Vihaan isoa joukkoa ihmisiä, olen varautunut ja en tutustu helposti keneenkään. Aloin käyttää varhaisaikuisuudessa runsaasti alkoholia peittääkseni ujouttani ja arkuuttani, ja se tuntui auttavan. Nyt olen sitten alkoholistikin. Ajan mahdollisimman mahtipontisella ja tehokkaalla autolla, että itsetuntoni pysyisi korkealla.
Sanon siis lopuksi kaikille kiusaajille: lopettakaa toisen ihmisen tuhoaminen! Vaikka nuo 3 kiusaajapoikaa kävivät kotonamme pyytämässä anteeksi, en ole sisimmässäni antanut anteeksi koskaan. Jos olisin diktaattori, voisin luultavasti tappaa heidät silmääkään räpäyttämättä (no, tosin yksi heistä kuoli jo 20 v sitten hukkumalla kännissä).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiusaaminen voi pilata elämän kokonaan, mikä ihme siinä on kun kouluissa ei tätä tajuta ja tehdä kiusaamiselle mitään? Kiusattu voi joutua vaihtamaan koulua moneen kertaan mutta kiusaajat saavat jatkaa toimintaansa, edes luokkaa eivät joudu vaihtamaan. Perkele.
Hyvää komediaa :D Luulin ensin että olit nainen, sillä niin epämiehekästä tuollainen itkeminen on. Taidat hävetä olemustasi ja menneisyyttäsi aika tavalla? Ehkä sinun pitäisi hankkia jostain vähän munaa (ei, bemarilla et sitä saa) ja antaa anteeksi kiusaajillesi, sillä loppujen lopuksi, sinä itse määrittelet oman onnellisuutesi, eivät muut. Ole pukki, älä lammas.