Mulla on ollu vauvakuume jo monta vuotta.. nyt olisin oikeesti valmis äidiksi.. Tää mun vauvakuume on käyny ihan vallattomaksi :) Mun mies vaan ei suostu vielä.. Mä oon 18-vuotias ja mun avomies on 23. onko liian suuri ikäero teidän mielestä?
ollaan seurusteltu kohta 5kk.. ja tunnettu 6kk noin.. :) olemme tosi rakastuneita.. ja alkuhuumakin on mennyt jo ohi eli siitä ei ole mitään vaaraa enää..
ollaan seurusteltu kohta 5kk.. ja tunnettu 6kk noin.. :) olemme tosi rakastuneita.. ja alkuhuumakin on mennyt jo ohi eli siitä ei ole mitään vaaraa enää..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itselläki on ollut vauvakuume jo vaikka kuinka kauan. Oon seurustellu nykyisen mieheni kanssa reilut 9kk, mutta tajuan ottaa järjen käteen ja aatella ettei ihan vielä niitä lapsia... Vaikka kuinka haluaisinkin. Eletään vielä jonkin aikaa kahestaan ja "tutustutaan" toisiimme!!
Ootko ajatellu asiaa ihan perinpohjin? Ootte vielä nuoria ja puolen vuoden seurustelu ei oo pitkä aika... Ei teidän ikäero merkitse asiaan mitenkään. Ehkä hei miehesi ei oo vielä valmis isäksi, nuori hänkin vielä on.
Ymmärrän kyllä miltä susta tuntuu, kun haluaisi sen oman vauvan, mutta ehkäpä nyt kannattaisi odottaa ja tehdä se lapsi tähän maailmaan sittenkun molemmat sitä haluatte. Maltti on valttia ja hyvää kevättä sulle :)
Kysyt, onko ikäeronne liian iso?! Mutta entäpä tuo VASTA 5kk:n seurustelu??? "Alkuhuuma" on jo mennyt ohi.. juuh.. Oletteko siis asununeet jo mahdollisesti vuosia yhdessä ja tottuneet niihin toisen TODELLA ärsyttäviinkin tapoihin (niitäkin kun löytyy meistä jokaisesta, kunhan ensin kunnolla tutustuu toiseen)...
Mielestäni KUKAAN ei ole valmis vanhemmaksi (et edes sinä), jos sitä täytyy kysellä muilta ihmisiltä. Jokainen tietää sen varmasti itse parhaiten.
Suosittelen siis jättämään vauvantekohaaveet vielä hamaan tulevaisuuteen, miehenKIN kun tulee ITSE omasta vapaasta tahdostaan haluta lasta eikä nainen siitä saa yksin päättää esim. "unohtamalla" ottaa pillerin tai tekemällä jotain muuta yhtä typerää ja lapsellista.
Olen lukenut tätä palstaa ja huomannut että EVIAN ei löydä mistään tai kenestäkään positiivista.. On totta että 5kk on lyhyt aika ja varmasti toisesta paljastuu paljon uusia asioita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin.. Olen itsekin sitä mieltä, että varmasti odottaminen olisi paras ratkaisu vielä, mutta oman palautteensa voi antaa monella tapaa.. Onnea teille jos vauvan yritykseen päädytte.. Kuitenkin toivon, että jaksatte vielä odottaa hetken, tutustua toisiinne ja näin ollen saatte aikaa ja valmiuksia elämänne suurinpaan haasteeseen! Onnea teille!
Kirjoitan MYÖS positiivisia kommentteja silloin kun siihen on edellytyksiä (eli kun joku kirjoitus antaa siihen aihetta).
Todellakaan en suosittele KETÄÄN tekemään lapsia muutaman kuukauden seurustelun jälkeen!! Sanotko itse tosissasi sen olevan viisasta??!
Miten muuten voin antaa negatiivisen palautteeni, kuin kirjoittamalla suoraan ja rehellisesti mielipiteeni?! MinullaKIN kun ON oikeus mielipiteeseeni, enkä mielistele muita kuten monet täällä tekevät.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Asiansa ystävällinen esittäminen ei kuitenkaan ole mielistelyä, kuten kirjoituksessasi vihjaat.
Mielipiteensä voi esittää monella eri tavalla. Tökerösti ja töksähtävästi, kuten sinä teet, tai ystävällisesti ja empaattisesti, kuten moni muu täällä tekee.
Kertoisitko millaisia palautteita yleensä saat mielipiteisiisi, evian? Jos todellakin aina esität asiasi kuten tässä ketjussa, veikkaan että saat aikaan hyvinkin paljon aggressiivista eipäs-juupas väittelyä. Joka harvoin johtaa minkäänlaiseen tulokseen. Paitsi jokaisen osapuolen pahaan mieleen.
Jos taas esität asiasi ottaen vastapuolen tunteet huomioon, saat asiasi varmasti helpommin läpi. Kannattaa kokeilla, et häviä mitään - jos tuo keino ei nimittäin tepsi, voit missä vaiheessa keskustelua tahansa palata omiin tapoihisi.
Mutta kuten sanottu, ystävällinen kielenkäyttö ei ole mielistelyä, kannattaa lukaista vaikka Nykysuomen sanakirja ja katsoa mitä nuo sanat tarkoittavat.
se on, saan usein negatiivista palautetta (onko sillä sitten jotain eroa omiin teksteihini, jotka ovat muka aina kielteisiä?) kirjoituksistani.
Kun MINÄ kirjoitan jotain negatiivista, saan niskaani äkäisen akkalauman, mutta jos kuka tahansa toinen kirjoittaa saman asian, ei se olekaan enää niin kamalaa.. Tämän olen huomannut monessa ketjussa, johon olen osallistunut.
MUTTA, yllätysyllätys, saan myös sitä positiivista palautetta. Ja ennen kaikkea keskustelua aikaiseksi, haluan ihmisten kertovan erilaisia näkökulmia asioihin. Jos jokainen vain myötäilee toisen sanomisia, jutustelu loppuu hyvin pian eikä kukaan saa tietää niitä asioiden toisia puolia.
Suhteen ns. alkuhuuma voi kestää parikin vuotta, yleensä kuitenkin puolesta vuodesta vuoteen.
Suosittelen, että odottelet vielä aivan rauhassa ja opettelet tuntemaan miehesi ja parisuhteenne vielä paremmin, ennen kuin alatte perustamaan perhettä.
Joo. Must tuntuu, että minulla ja miehellä on vielä kolmenkin vuoden jälkeen alkuhuumaa ja ihanaa rakastamista.
Mutta kyllä vasta puolen vuoden seurustelu on liian lyhyt kertomaan, tuleeko suhteenne kestämään. Mieti vielä ja odottakaa rauhassa. Kannattaa ensin asua yhdessä ainakin pari vuotta.
Jotkut aluksi kultaiset miehet näyttävät esimerkiksi väkivaltaisen puolensa tai nalkuttavan puolensa vasta muutaman seurusteluvuoden jälkeen. Tiedän tapauksia, vaikka en ole itse kokenut.
Naisen kannattaa olla vähän varovaisempi ja tehdä lapsi vasta sellaisen miehen kanssa, joka on monen vuoden yhteisasumisessa osoittautunut luotettavaksi, mukavaksi ja hyväksi tiskiharjan ja kokkikauhan heiluttajaksi.
On ikävää, jos suhde päätyy eroon siinä kolmissa kymmenissä ja lapset joutuvat seilaamaan isän ja äidin uusioperheiden väliä. Ei näin tietysti välttämättä käy, mutta riskin voi minimoida tutustumalla ensin perin pohjin kumppaniinsa: puoli vuotta ei riitä.
Kyllä minunkin ensimmäinen poikaystävä oli tosi ihana puolen vuoden jälkeen. Suhde kuitenkin päättyi, kun seurustelua oli kestänyt puolitoista vuotta. Olin silloin ikäisesi. Mutta alussa tuntui, että tämä on ikuista, mutta eipä ollut. Nyt tuntuu, että mitä hittoa tein yhdessä sellaisen dorkan kanssa. Ihminen muuttuu aika nopeasti juuri lukioiässä. En tarkoita, että lukioikäinen olisi jotenkin kehittymätön tai ajattelematon, vaan että vaiheeseen kuuluu erilaisten aikuisroolien kokeileminen.
Ikäero on teillä aika pieni verrattuna minun ja minun pitkäaikaisen avomiehen ikäeroon.
Minunkin mielestäni olette kyllä seurustelleet vielä liian vähän aikaa suunnitellaksenne lasten tekoa, ottaen huomioon kuinka nuoria olette (ikäeronne ei ole mitenkään päätähuimaava ;)).
Itse olen 24-vuotias ja olen seurustellut vasta puoli vuotta avomieheni kanssa (mieheni on 30-vuotias). Ennen seurustelua tunsimme toisemme yhteisen harrastuksen kautta reilun vuoden. Seurustelun alettua muutin samantien mieheni luo. Nyt olemme jättäneet ehkäisyn pois ja toivomme perheenlisäystä.
Ihmiset ja ihmisten takana olevat tarinat ovat aina kovin erilaisia. Oman tarinamme takana on paljon elämänkokemuksia ja olemme molemmat enemmän kuin valmiit yhteisen perheen perustamiselle.
Onnea teidän yhteiselle taipaleelle. Kyllä te vielä kerkeätte perhettä perustamaan myöhemminkin!
Toivon että odotatte vielä... Itse olin 18 kun tulin raskaaksi ja (silloinen) mieheni oli 23. Olimme tosin seurustelleet jo kaksi vuotta ja asuneet melkein koko sen ajan yhdessä... Minulla oli silloin kova vauvakuume. Lapseni syntymää en kadu, lapsi on maailman tärkein asia elämässäni, mutta kuinkas kävikään parisuhteelle...erosimme myöhemmin, koska minä kasvoin aikuiseksi...mies ei... Ihminen muuttuu todella paljon vielä aikuistuessaan eikä välttämättä tulekkaan toimeen enää toisen kanssa. Tämä ei tietysti kaikille tapahdu, mutta odota pari vuotta, jos olette vielä yhdessä,harkitkaa sitten perheen lisäystä... Nauttikaa vielä toisistanne ja nuoruudesta kaikessa rauhassa... Ajattele että se on myös tulevan lapsesi parhaaksi...
No niin.. pakko se vähän aikaa vielä odottaa.. ainakin siihen asti että työpaikka on alla ja kaikki muutenkin hyvin.
Ajattelin vain kysyä että mistähän päin Suomea mahdat olla? Kun minä rakastan lapsia ja tahtoisin hoitaa lapsia mahdollisimman paljon :)
ja kaiken lisäksi.. avomieheni rakastaa tosi paljon lapsia, mutta tahtoo ensin vakituisen työpaikan ja että mulla on opiskelut loppu :D kyllä mä ymmärrän.. mutta sitten kun tähän vauvakuumeeseen ei auta edes lastenhoitaminen, mä rakastan lastenhoitamista. ne on niin suloisia..mutta kun ne ei ole edes omia :(
Odottele nyt vielä ihan rauhassa. Mun mielestä olis hyvä asua ainakin pari vuotta yhdessä, ennen kuin alkaa suunnitella perheen lisäystä. Varsinkin, jos miehesi ei vielä vauvaa tahdo.
5 kuukautta on lyhyt aika, ja jos alkuhuumakin on mennyt ohi noin nopeasti, niin kannattaa katsella ihan rauhassa, kestääkö suhde pidempään.
Elä nyt vaan ihan rauhassa nuoruuttasi, opiskele, vietä aikaa ystävien kanssa ja keskity parisuhteeseen. Kyllä sinä niitä vauvoja ehdit hankkia myöhemmin.