Iltalehti 9.6.2009:
"Oululainen perhe koki jymy-yllätyksen, kun arvasta paljastui 150 000 euron voitto.
- Sain arvan nimipäivälahjaksi Neea-serkulta, 13, joka oli täällä Oulussa juhlimassa Rosa-siskoni rippijuhlia. Myöhemmin Neea kysyi, voitinko mitään. Vasta sitten menin tarkistamaan arpaa roskiksesta, Roope kertoo. "
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906090114134_uu.shtml
-------------------
Joutuukohan Roope, 10 vuotta, verolle Neealta saamastaan lahjasta? (Arpajaisvero on eri asia, sen maksaa arpajaisten järjestäjä.)
Jos joutuu, ei olisi kannattanut julkistaa lahjaa. (Jos Roope olisi arvan itse ostanut, mitään veroa häneltä ei voitosta tietenkään perittäisi.) Lahjavero olisi 43 280 euroa.
Vai vaikuttaako asiaan, että lahjan arvo ei antohetkellä ollut tiedossa?
PerVL
1 § 1 mom.
"Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään."
"Oululainen perhe koki jymy-yllätyksen, kun arvasta paljastui 150 000 euron voitto.
- Sain arvan nimipäivälahjaksi Neea-serkulta, 13, joka oli täällä Oulussa juhlimassa Rosa-siskoni rippijuhlia. Myöhemmin Neea kysyi, voitinko mitään. Vasta sitten menin tarkistamaan arpaa roskiksesta, Roope kertoo. "
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906090114134_uu.shtml
-------------------
Joutuukohan Roope, 10 vuotta, verolle Neealta saamastaan lahjasta? (Arpajaisvero on eri asia, sen maksaa arpajaisten järjestäjä.)
Jos joutuu, ei olisi kannattanut julkistaa lahjaa. (Jos Roope olisi arvan itse ostanut, mitään veroa häneltä ei voitosta tietenkään perittäisi.) Lahjavero olisi 43 280 euroa.
Vai vaikuttaako asiaan, että lahjan arvo ei antohetkellä ollut tiedossa?
PerVL
1 § 1 mom.
"Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään."
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei sunkan verolle joudu. Lahjaksi saadun arvan hinta oli mitätön. Arpa alkoi tuottamaan vasta, kun se oli jo kunnolla vaihtanut omistajaa.
Näin uskon. Muutoinhan joululahjaksi saaduista raaputusarvoista syntyy varsinainen soppa.
Lahjan arvoksi katsotaan 3,5 e, joten lahjavero ei ole mahdollinen.
>>Lahjan arvoksi katsotaan 3,5 e
..kannata koskaan tehdä turhaan monimutkaisia.
Arpalipulla ei ole muuta arvoa, kuin arpalipun arvo. Jos raaputtamaton arpa lahjoitetaan, niin mitään muuta arvoa sillä ei ole. Vaikka lahjaksi saadulla arvalla voittaisikin, kuten Roopelle kävi, niin tarkkaan ottaen hän ei ole saanut mitään omaisuutta lahjaksi, jonka voisi määrätä verolle, vaan oikeuden voittoon arpajaisten järjestäjältä saamalla sattumanvaraisesti oikean voittokupongin.
Tilanne muuttuu jonkin verran silloin jos arpa olisi jo raaputettu, ja vaikkapa kymppitonnin tai pari voittava raaputettu arpa lahjoitettaisiin toiselle lunastettavaksi, niin tällöin periaatteessa olisi lahjan luovutus, mutta kuka ja miten näitäkään verottaja pystyy valvomaan, että kuka sen arvan oikein alunperin osti ja kuka raaputti, ja oliko jotain virallista tai epävirallista sopimusta voitonjaosta.
Samoin lottokuponkien osalla, tosin itseasiassa siellä puolella on jokin alueellinen verotoimisto hyväksynyt jopa jälkikäteen tehdyn voitonjakosopimuksen ilman veroseuraamuksia lottovoiton osalta.
En näe tässä Roopen asiassa mitään epäselvää.
>>Yksinkertaisista asioista ei kannata koskaan tehdä turhaan monimutkaisia. >mutta kuka ja miten näitäkään verottaja pystyy valvomaan>Vaikka lahjaksi saadulla arvalla voittaisikin, kuten Roopelle kävi, niin tarkkaan ottaen hän ei ole saanut mitään omaisuutta lahjaksi, jonka voisi määrätä verolle, vaan oikeuden voittoon arpajaisten järjestäjältä saamalla sattumanvaraisesti oikean voittokupongin.>Tilanne muuttuu jonkin verran silloin jos arpa olisi jo raaputettu>En näe tässä Roopen asiassa mitään epäselvää.
Kirjoitin:
"Jos perittävä olisi tehnyt yleistestamentin: "Kaiken omaisuuteni saa X", niin tuon arvan tuoma voitto - kun arpa avattiin kuoleman jälkeen - menisikin perittävän sisaruksille A:lle ja B:lle. Niinkö?"
Esimerkki oli huono, sillä kyllä voitto testamentin mukaan X:lle menisi joka tapauksessa.
Kirjoitin:
"Oletko todella sitä mieltä, että kuponki on arvoton siihen asti, kunnes sen voitto on lunastettu? Aika erikoinen käsitys, jos noin tuumailet!"
C.E. lienee tuota mieltä. Tällöin hän varmaan pitäisi täydennysperunkirjoituksen sen jälkeen, kun voitto on pesälle lunastettu. Minä sen sijaan merkitsisin perukirjan varoihin 150.000 euron saamisen arpajaisten järjestäjältä.
..juridisesti mikään monimutkainen asia.
"Onpa C.E:llä rajoitettu käsitys omaisuudesta! Roope on saanut kupongin, jonka esittämällä hän saa voiton eli 150.000 euroa rahaa. Eikö mielestäsi tuo "oikeus voittoon" (kuponkiin perustuva saamisoikeus arpajaisten järjestäjältä) ole omaisuutena verotettava etuus? Kyllä se nimittäin on."
Oliko lahjoittajalla tietoisesti hallussaan tämä 150 000 ennen lahjoitusta? Kyllä vai ei? Lahjoittiko hän arvan vai 150 000? Kumpi tilanne mielestäsi on kyseessä?
Olen itse toiminut aiemmin verottajana, ja käytännössä tiedän että näihin Suomalaisiin arpajaisvoittoihin puuttuminen on hyvin hankalaa verottajan näkökulmasta, eli on syntynyt käytäntö, ettei niihin yleensä puututa.
"Kun perukirjaan merkitään perittävän varat kuolinajankohdan mukaisina, niin sinun mukaasi - kun kuponki avattiin kuoleman jälkeen - varoina tulisi huomioon otettavaksi enintään arvan ostohinta 3,50 euroa - niinkö?"
Ei, sillä silloin kyse on verollisesta kuolinpesän reaaliomaisuudesta, koska arvan arvo on tiedossa ennen perinnönjakoa. Sen sijaan jos perinnön jättäjä testamenttaa tai lahjoittaa avaamattomia arpoja tietyllä summalla, tällöin ne arvostetaan nimellisarvoonsa. Puhutaan siis Suomalaisista Veikkauksen arvoista, ulkomaiset arvat ovat tapaus erikseen, sillä tiedetään että niitä on käytetty esim. rahanpesussa. Eli voittoluokkia ja voittoarpoja on joskus manipuloitu.
"Jos perittävä olisi tehnyt yleistestamentin: "Kaiken omaisuuteni saa X", niin tuon arvan tuoma voitto - kun arpa avattiin kuoleman jälkeen - menisikin perittävän sisaruksille A:lle ja B:lle. Niinkö?"
Anteeksi, tässä kohdin putosin hieman kärryiltä, eli en pysty seuraamaan ajatuksen juoksuasi. Eikö arpa olisi yhtä lailla x:lle menevää perittävää omaisuutta?
"Voipi olla, että lahjaa ei veroteta, kun sen arvo lahjaa annettaessa ei ole ollut tiedossa - mutta niin yksinkertainen asia periaatteelisesti ei ole kuin C.E. kahden muun ohella näyttää luulevan. Mitkä olisivat verottamattomuuden perusteet, olisi mielenkiintoista tietää. C.E:n perusteet kun eivät vakuuta."
Siis lähtökohta on, että sellainen omaisuus menee verolle, joka on ollut toisen hallussa ja se lahjoitetaan toiselle. Tällöin se arvostetaan käypään hintaan.
Arpavoiton hallintaoikeus ei ole voimassa tai edes tiedossa ennen raaputtamista, jolloin arpajaisvoitto ei voi olla lahjoittajan hallussa, eikä kyse ole tietoisesta arpajaisvoiton lahjoituksesta, vaan vain nimellisarvoisten arpojen lahjoittamisesta.
"Tällöinhän on päivän selvää, että lahjoitus käsittää arvan osoittaman voiton ja on määrältään sen arvoinen (ellei arpajaisten järjestäjä ole tuolloin maksukyvytön). Jos tilanne mielestäsi muuttuu vain "jonkin verran", alkuperäinen tilannekaan ei aivan niin yksinkertainen ole, millaisena sen olet esittänyt."
Olet kyllä taitava perintöjutuissa, ja tunnet perintöverotuksen kohtuullisen hyvin. Et ole ilmeisesti kuitenkaan kovin onnistuneesti ymmärtänyt vero-oikeuden syvempää olemusta, sillä verolainsäädäntö on vain yksi osa sitä. Yksittäisissä tapauksissa verotusta ohjaa enemmänkin aikaisemmat ennakkopäätökset ja vielä enemmän verottajien omat verotusohjeet ja virastojen tekemät tulkintalinjat. Olet kai huomannut, että jopa perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin, verotoimistojen päätökset vaihtelevat eri puolilla maata.
Jos verottajalla on yleisenä linjana, ettei arpajaisvoittoihin sekaannuta muuten kuin hyvin vahvan näytön perusteella, niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.
Näin yksinkertainen asia oli yöllisen kommenttisi valossa:
**Arpalipulla ei ole muuta arvoa, kuin arpalipun arvo. Jos raaputtamaton arpa lahjoitetaan, niin mitään muuta arvoa sillä ei ole. Vaikka lahjaksi saadulla arvalla voittaisikin, kuten Roopelle kävi, niin tarkkaan ottaen hän ei ole saanut mitään omaisuutta lahjaksi, jonka voisi määrätä verolle, vaan oikeuden voittoon arpajaisten järjestäjältä saamalla sattumanvaraisesti oikean voittokupongin.**
Mutta kun tiukalle jouduit, niin löysithän niitä perusteluja vähän lisää. Hyvä niin. Otit kantaa juuri siihen, minkä jo alkukommentissani esitin asian ytimeksi: onko ratkaiseva merkitys mahdolliselle verottomuudelle sillä, että lahjan arvoa - vaikka se oli olemassa - ei lahjan antohetkellä tiedetty?
>>Arpavoiton hallintaoikeus ei ole voimassa tai edes tiedossa ennen raaputtamista, jolloin arpajaisvoitto ei voi olla lahjoittajan hallussa, eikä kyse ole tietoisesta arpajaisvoiton lahjoituksesta, vaan vain nimellisarvoisten arpojen lahjoittamisesta.>Yksittäisissä tapauksissa verotusta ohjaa enemmänkin aikaisemmat ennakkopäätökset ja vielä enemmän verottajien omat verotusohjeet ja virastojen tekemät tulkintalinjat. Olet kai huomannut, että jopa perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin, verotoimistojen päätökset vaihtelevat eri puolilla maata. Jos verottajalla on yleisenä linjana, ettei arpajaisvoittoihin sekaannuta muuten kuin hyvin vahvan näytön perusteella, niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin
"onko ratkaiseva merkitys mahdolliselle verottomuudelle sillä, että lahjan arvoa - vaikka se oli olemassa - ei lahjan antohetkellä tiedetty?"
Ei ole olemassa yhtä ratkaisevaa tekijää joka ratkaisee, vaan useita osatekijöitä, joiden yhteisvaikutus johtaa tulkintaan, ettei lahjaverovelvollisuutta synny.
Yksi osatekijä on tietoisuus lahjan lahjoitushetken arvosta, toinen on arpaan liittyvä voiton sattumanvaraisuus, kolmas on että arpajaisvoitto konkretisoituu vasta sitten kun arpajaisvoitto lunastetaan. Viimeisessä kohdassa voidaan nähdä, ettei arvan alkuperäisellä lahjoittajalla, ja arvalla voittaneen välillä tapahdu todennettavissa olevaa omaisuuden siirtoa näiden välillä.
"Mutta mitenkähän tuo soveltuisi tilanteeseen, jossa A, avattuaan B:n ostaman A:n säilytettäväksi antaman arvan ja nähtyään sen sisältävän 150.000 euron voiton, tuon voiton itselleen lunastaa ja antaa B:lle ostamansa toisen arpalipun? (Jos menettely paljastuisi.) Kavalsiko A vain 3,50 euron arvoisen arvan - vai kavalsiko mitään, kun antoi toisen arvan sijaan? "
B ei esimerkissäsi lahjoita tai varsinaisesti luovuta omistusoikeutta arvan suhteen A:lle, vaan ainoastaan säilytettäväksi. Systeemisi voisi jopa toimia silloin jos myös A:n tilalle hankkima arpalippu olisi samanarvoinen kuin entinen, eli sisältäisi yhtä suuren voiton, jolloin vahinkoa ei syntyisi.
Jos asiaa lähdetään rikosoikeudellisesta näkökulmasta katsomaan, esimerkkisi A syyllistyy kavallukseen ja kätkemisrikokseen noilla tunnusmerkein. Oikeastaan nimikkeet saattaisivat olla törkeitä, kun kavallettu voittosumma olisi noin suuri.
Jos asiaa ei vietäisi rikosoikeudelliseen käsittelyyn, vaan se hoidettaisiin siviilijuttuna, niin kyllähän menettelyssä toteutuu selvästi sopimusoikeudellinen petoksen tunnusmerkistö ja vahingonkorvausvastuun osalta voidaan näyttää selvästi aiheutunut taloudellinen vahinko, joka pitää korvata. Eli A maksaa saamansa voiton takaisin B:lle ja tarvittaessa myös syntyneet kulut päälle.
Tosin jos oikein hankalaksi esimerkki halutaan, niin on tietenkin mahdollista että arvan voitto johtuukin A:n toiminnasta, eli vaikkapa ylimääräisestä taitopelistä , joka pitää osata tehdä, tai lisäarvonnasta, jossa vaikkapa arvan numero olisi pitänyt ilmoittaa. Tällöin luultavasti tulisi eteen jonkinlainen voitonjako.
"Kuuluuko voittokin ehkä A:lle (tai ehkä vilpittömässä mielessä olleelle C:lle, jolle A oli arvan lahjoittanut), jos se - sinun mukaasi - ei arpalipun alun perin omistaneelle B:lle ollut kuulunut? B:llehän voitto sinun mukaasi ilmeisesti ei kuulu, koska hän ei ollut tietoinen ostamansa arvan voitosta eikä hänen hallussaan siten ole ollut muuta kuin nimellisarvon arvoinen arpalippu. Entä C, saako hän pitää voiton, kunhan antaa B:lle lunastuksena arvan nimellisarvon 3,50 euroa?"
Jos B todella lahjoittaa arvan, niin silloin voiton saa pitää joko A tai C. Jos taas kyse ei ole lahjoituksesta tai muustakaan varsinaisesta esineen luovutuksesta, niin voitto kuuluu lähtökohtaisesti B:lle. Tällöin mennään sitten oikeudessa tapauksen tosiseikastoa yksityiskohtaisesti läpi, voiko voitonjakoa sovitella B:n ja C:n välillä, vai pitääkö koko voitto palauttaa, vai joutuuko jutun konna A yksinään vastaamaan B:lle saamatta jääneestä voittosummasta, ja korvaamaan sen kokonaisuudessaan. C:n saadessa pitää voittamansa summan kokonaan itsellään.
"Minua ei tapauksessa niinkään kiinnosta verottajan ohjeet ja käytäntö, vaan se logiikka, mihin nuo ohjeet ja käytäntö perustuvat, kun lähtökohtana on/pitäisi olla laki. (PerVL 1 § 1 mom. "Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään." Säännöstä, johon verottomuus suoraan perustuisi, en ole löytänyt.) Tässä on toisarvoista myös, onko verottajalla riittäviä resursseja tutkia asioita. Kysymys on siis siitä, tulisiko ko. lahjaa lain sanamuodosta lähtien verottaa vai ei."
Jos sanamuodon perusteella mennään, niin arvan saajahan ei saa lahjana muuta omaisuutta, kuin käyttämättömän arvan. Arvan nimellisarvo on niin matala, ettei siitä mene veroa.
Saajan ja luovuttajan välillä ei ole muuta sellaista välitöntä omaisuuden siirtoa, jossa luovuttaja antaisi omia varojaan lahjan saajalle.
Nämä viestien pituudet alkavat mennä vähän maratonin mittoihin.
>>Yksi osatekijä on tietoisuus lahjan lahjoitushetken arvosta,
*toinen on arpaan liittyvä voiton sattumanvaraisuus,*
- Tämä lienee merkityksellinen silloin, kun tuo sattuma osuu kohdalle lahjan antamisen jälkeen; kun arvonta tapahtuu ko. ajankohdan jälkeen. Antohetkellä siis voiton saaminen on kiinni myöhemmästä sattumasta.
*kolmas on että arpajaisvoitto konkretisoituu vasta sitten kun arpajaisvoitto lunastetaan.*
- Kyllä arpajaisvoitto mielestäni konkretisoituu jo silloin, kun arvan omistajalle selviää arpalippuun sisältyvä oikeus voittoon. Arpalippu on silloin saamistodistus, samoin kuin vaikka velkakirja. Arpalippu voidaan luovuttaa (lahjoittaa tai myydä) kuten juokseva velkakirja. Sen haltijalla on oikeus lunastaa arvan osoittama voitto.
>>Jos asiaa lähdetään rikosoikeudellisesta näkökulmasta katsomaan, esimerkkisi A syyllistyy kavallukseen ja kätkemisrikokseen noilla tunnusmerkein. Oikeastaan nimikkeet saattaisivat olla törkeitä, kun kavallettu voittosumma olisi noin suuri.>arpajaisvoitto konkretisoituu vasta sitten kun arpajaisvoitto lunastetaan>Jos sanamuodon perusteella mennään, niin arvan saajahan ei saa lahjana muuta omaisuutta, kuin käyttämättömän arvan. Arvan nimellisarvo on niin matala, ettei siitä mene veroa.
"- Tämä lienee merkityksellinen silloin, kun tuo sattuma osuu kohdalle lahjan antamisen jälkeen; kun arvonta tapahtuu ko. ajankohdan jälkeen. Antohetkellä siis voiton saaminen on kiinni myöhemmästä sattumasta."
Ei ole merkitystä arvonnan ajankohdalla, vaan ainoastaan sillä että arpaa valittaessa, valinta tehdään aidosti sattumaan perustuen ja voittavaa arpaa ei voi tietää ilman arvan avaamista.
"- Kyllä arpajaisvoitto mielestäni konkretisoituu jo silloin, kun arvan omistajalle selviää arpalippuun sisältyvä oikeus voittoon. Arpalippu on silloin saamistodistus, samoin kuin vaikka velkakirja. Arpalippu voidaan luovuttaa (lahjoittaa tai myydä) kuten juokseva velkakirja. Sen haltijalla on oikeus lunastaa arvan osoittama voitto."
Oikeastaan ei, sillä arpa voi vanhentua, tuhoutua tai kadota, tai sitä vain ei jostain muusta syystä haluta lunastaa. Tällöin voitto ei konkretisoidu koskaan, on vain arpa joka on, tai ainakin ollut mahdollista konkretisoida rahallisesti eli sillä voinut nostaa voitto-osuuden.
"Jos arpajaisvoitto konkretisoituisi esittämälläsi tavalla, A ei olisi syyllistynyt törkeään, vaan lievään (arvan nimellisarvon) kavalluikseen."
Jos B antaa lainaksi omistamansa arpajaislipun, niin hänellä on omistajan yksinoikeus paitsi arvan nimellisarvoon, niin myös sen tuottoon, eli voittoon. Lievä kavallus tulisi A:n kohdalla silloin kyseeseen, jos A raaputtaisi B:n omistaman voittamattoman arvan ilman lupaa, ja kieltäytyisi korvaamasta sitä tai hankkimasta uutta arpaa tilalle.
"Onko se siis mielestäsi "käyttämätön" niin kauan kuin sen sisältämää voittoa ei ole lunastettu?"
Kuten aikaisemmin sanoin kyse on viime kädessä tulkinnasta, jossa vaikuttaa useat tekijät. Lähtökohta on kuitenkin, että jos arpaa ei ole raaputettu, niin voitostakaan ei voi olla tietoa, eikä sen saamisesta varmuutta ja tällöin sitä ei ole varmuudella voinut myöskään lunastaa.
"Lopuksi: En ole esittänyt, että esimerkkitapauksen lahjaa tulisi verottaa. Esitin vain pohdittavaksi, tulisiko verottaa vai eikö tulisi verottaa - ja millä perusteilla."
Pohdinta-aihe oli hyvä, mutta kohde, eli suomalainen arpajaisvoitto oli huonosti valittu jo verotuskäytännöllisten syiden vuoksi.
>> Ajatellaanpa tilanne, että tuo kuponki löytyy vainajan jäämistöstä perunkirjoituksen yhteydessä. Kuponki avataan ja luetaan: "Tämä arpa on voittanut 150.000 euroa". Kun perukirjaan merkitään perittävän varat kuolinajankohdan mukaisina, niin sinun mukaasi - kun kuponki avattiin kuoleman jälkeen - varoina tulisi huomioon otettavaksi enintään arvan ostohinta 3,50 euroa - niinkö? Oletko todella sitä mieltä, että kuponki on arvoton siihen asti, kunnes sen voitto on lunastettu?
>>Onko siis perintöverotus toimitettava ikään kuin jäämistöön kuuluisi 150000 euron arvoinen velkakirja ja perillisten omaksi vahingoksi jää se että he päästivät tämän saamisoikeuden vanhentumaan?
"Kuten nix nax, minäkään en löydä pykälää josta lahja- tai perintöverottomuus suoraan seuraisi."
" 7 §
Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378
Jos voittoa ei ole lunastettu, niin silloin ei myöskään ole saanut 1 §:n mukaista verotettavaa omaisuutta perintönä. Sanotaan nyt vielä uudelleen, eli voittaneen arpalipun arvo konkretisoituu lopullisesti vasta sitten kun voitto lunastetaan.
"Onko siis perintöverotus toimitettava ikään kuin jäämistöön kuuluisi 150000 euron arvoinen velkakirja ja perillisten omaksi vahingoksi jää se että he päästivät tämän saamisoikeuden vanhentumaan?"
Velkakirjoja ovat mm. obligaatiot, pankkien saamistodistukset, tavalliset velkakirjat ja juoksevat velkakirjat. Mihin näistä luet voittoarvan kuuluvaksi? Velkakirja liittyy siis velkasuhteeseen, jossa on velallinen ja velkoja sekä velka. Ottaako Veikkaus siis velkaa arvan ostajilta, jonka se sitoutuu maksamaan vain sille voittoarvan ostaneelle takaisin lupaamallaan summalla? Haloo?
Kyse on arpajaisista, joissa arpajaisten järjestäjä antaa osallistuneille yksipuolisella päätöksellään voittaneille oikeuden voittoon. Tämän oikeuden voittaja voi käyttää tai jättää käyttämättä.
Ongelmaksi vain tulee noissa viittaamissasi lainkohdissa se että ne ovat harkinnanvaraisia. Verovelvollinen joka on erehdyksessä ryhtynyt perintöön joutuu mahdollisesti viemään hakemuksensa KHO:teen asti ja siltikään mitään takeita myönteisestä päätöksestä ei ole. Kyllähän kohtuullistaminen minusta aika asianmukaiselta tässä tilanteessa vaikuttaisi. Helpointa olisi tosin vain salata vanhentunut voittoarpa perunkirjoituksessa mutta sen taas verottaja tai syyttäjä voisi tulkita veronkierroksi jos saisi tietää asiasta.
>> " 7 §
Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378
Jos voittoa ei ole lunastettu, niin silloin ei myöskään ole saanut 1 §:n mukaista verotettavaa omaisuutta perintönä. Sanotaan nyt vielä uudelleen, eli voittaneen arpalipun arvo konkretisoituu lopullisesti vasta sitten kun voitto lunastetaan. > Velkakirjoja ovat mm. obligaatiot, pankkien saamistodistukset, tavalliset velkakirjat ja juoksevat velkakirjat. Mihin näistä luet voittoarvan kuuluvaksi? > Kyse on arpajaisista, joissa arpajaisten järjestäjä antaa osallistuneille yksipuolisella päätöksellään voittaneille oikeuden voittoon. Tämän oikeuden voittaja voi käyttää tai jättää käyttämättä.
"Kyllähän se arvan omistusoikeus eli saamisoikeus arvonnan järjestäjältä lankeaa perillisille perittävän kuolinhetkellä."
Oletin näköjään liikaa laintulkinnan osaamisesi suhteen. Kyse oli verotuksesta, ei yksityisoikeudellisesta omistus/haltijasuhteen määrittelystä.
Nyt ei puhuta mistään lykkäävästä ehdosta, vaan lain tästä osasta jossa sanotaan:"tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu."
Saamisoikeus ei ole ratkaisevaa, vaan sen rahallisen omaisuuden konkreettinen haltuun saaminen.
"Vaikka optiota ei voisi vielä kuolinpäivänä käyttääkään tai edes myydä, niin silti sen käypä arvo on arvioitava perintöverotusta varten."
Arpa ei ole optio, vaan sen juridinen status on täysin toisenlainen.
"Perilliset voivat aivan hyvin myydä perimänsä arvan jollekin sivulliselle joka sitten nostaa voiton. "
Kyllä, mutta tällöinhän he ovat reaalisoineet arvan rahaksi, eli muuttaneet arvan hallussaan olevaksi rahavarallisuudeksi, jota voi verottaa.
"Mikäpä muukaan tälläisen arvan käypä arvo perintöverotuksessa voisi olla kuin voiton suuruus tai sitä lähellä oleva myyntihinta?"
Käypä todellinen arvo ratkeaa vasta silloin, kun voitto lunastetaan. ( Tai myydään tai annetaan velkojen vastineeksi tai..)
"Kyllä velkakirjoihin voidaan ihan vakiintuneesti rinnastaa useita erilaisia sitoumuksia ja soveltaa velkakirjalakia niihin."
Kyllä, jokaista kaksipuolista sitoumusta, johon liittyy velka ja siihen liittyvä saaminen, sekä velallinen ja velkoja voidaan pitää velkakirjana.
Mutta onko arpa rinnastettava velkakirjaan? Katsotaanpas. Perustuuko se kaksipuoliseen velkasuhteesen. EI, arpajaisvoitto perustuu täysin yksipuolisesti arpajaisten järjestäjän yksipuoliseen sitoumukseen, samoin arpajaisiin osallistumisen hinta.
Onko arpa velkakirja? Ei, koska arpa poikkeaa useilta osin normaalista taloudellisesta sitoumuksesta. Eli vain osa arvan ostajista voi saada rahansa takaisin, tällöinkin niin, että voittosummat voivat olla täysin epäsuhteessa arpaan sijoitettuun määrään. Jos tavallisia talousoikeudellisia sääntöjä sovellettaisiin, niin velkojat olisivat epätasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, osa rahansa sijoittajista ei saisi mitään, osa saisi sellaisen summan joka olisi täysin epäsuhteessa sijoitettuun rahamäärään. Normaalissa sopimussuhteessa puhuttaisiin kiskonnasta, jos 3 euron velan antanut vaatisi takaisin 300 000 euroa.
Mainitaanko arvassa, että kyse on velkakirjasta, jolloin saaminen perustuu arvan haltijan ja voittajan väliseen velkasuhteeseen? Ei, siellä puhutaan voitoista, ja niiden lunastamisista.
"Mikä tahansa perittävän saamisoikeus, olkoonpa se kuinka "omituinen" tai epävarma tahansa, siirtyy perillisille ellei laissa ole toisin säädetty."
Kuka sitä on kiistänytkään. Kyse on kuitenkin siitä milloin ja mistä arvosta perintönä saadun arvan verotus tehdään. Jos arpa lunastetaan normaalisti, niin voiton arvosta tuskin on epäselvyyttä, ja verotettavaksi se tulee siinä vaiheessa kun voitto on saatu nostettua. Jos arpa jätetään lunastamatta, niin missä vaiheessa perinnönsaajat saavat jotain omaisuutta, jota voidaan verottaa? Kerro?
Työsuhdeoptiot ja warrantit ovat aina normaalisti veronalaisia saajalleen, suomalaiset Veikkauksen arpajaisvoitot eivät ole, vaan arpajaisten järjestäjä maksaa arpajaisveron, jolloin ne ovat voittajalleen verovapaita. Eli esimerkkisi rinnastukset eivät toimi alkuunkaan.
Perustelemattomien kannanottojen? Ja sinun perustelusi ovat?
>> Nyt ei puhuta mistään lykkäävästä ehdosta, vaan lain tästä osasta jossa sanotaan:"tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu."
Saamisoikeus ei ole ratkaisevaa, vaan sen rahallisen omaisuuden konkreettinen haltuun saaminen. > Arpa ei ole optio, vaan sen juridinen status on täysin toisenlainen. > Kyllä, mutta tällöinhän he ovat reaalisoineet arvan rahaksi, eli muuttaneet arvan hallussaan olevaksi rahavarallisuudeksi, jota voi verottaa. > Onko arpa velkakirja? Ei, koska arpa poikkeaa useilta osin normaalista taloudellisesta sitoumuksesta. Eli vain osa arvan ostajista voi saada rahansa takaisin, tällöinkin niin, että voittosummat voivat olla täysin epäsuhteessa arpaan sijoitettuun määrään. ... > Työsuhdeoptiot ja warrantit ovat aina normaalisti veronalaisia saajalleen, suomalaiset Veikkauksen arpajaisvoitot eivät ole, vaan arpajaisten järjestäjä maksaa arpajaisveron, jolloin ne ovat voittajalleen verovapaita. Eli esimerkkisi rinnastukset eivät toimi alkuunkaan.
>>Kuka sitä on kiistänytkään. Kyse on kuitenkin siitä milloin ja mistä arvosta perintönä saadun arvan verotus tehdään. Jos arpa lunastetaan normaalisti, niin voiton arvosta tuskin on epäselvyyttä, ja verotettavaksi se tulee siinä vaiheessa kun voitto on saatu nostettua. Jos arpa jätetään lunastamatta, niin missä vaiheessa perinnönsaajat saavat jotain omaisuutta, jota voidaan verottaa? Kerro?
"Miksi perintöveroa ei perittäisi arvasta, joka on voittonsa arvoinen saamistodiste (kun arpajaisten järjestäjä ei ole maksukyvytön)? Miksi veron määräytyminen tässä tapauksessa olisi riippuvainen arvan lunastuksesta? Kerro!"
..arpajaisvoittoon liittyvästä perintöverosta, mikä on erityistapaus jo itsessään, ja otetaan sellainen tapaus, jossa mietitään milloin arpajaisvero konkretisoituu sellaisessa tapauksessa, kun arpa vanhentuu, niin täytyy ymmärtää että puhutaan tavallaan jo hyvin teoreettisestä poikkeuksen poikkeuksesta.
Et voi vetää suoria analogioita toisista samantyyppisistä tapauksista, koska ne ovat poikkeavat liiaksi esimerkkitapauksesta. Hallintaoikeuden verotus perustuu suoraan lakiin, ja siinähän perittävä omaisuus on tiedossa jo perittävän kuollessa, jolloin on selvä prosessi omistusoikeuden kulkemisesta perijältä perittäville. Itse asiassa lesken hallintaoikeus on myöskin poikkeus, tosin suoraan lainsäätäjän tahtoon perustuva.
Toinen poikkeus, perinnön vanhentuminen, liittyy yleensä tilanteisiin, joissa etenkin vanhan lain aikaan oli mahdollista, että ylivelkaisen pesän velkavelvollisuus periytyy perilliselle,jolloin tämän estääkseen perillinen pysyy passiivisena suhteessa pesään. Näissä pesissä ei uuden lain aikaan edes ole kovin paljoa perillisille siirtyvää verotettavaa omaisuutta jota verottaa. Ja toiseksi, jos passiivisuus on täydellistä, niin että perintöä ei tule, määrätty perintövero oikaistaan muistaakseni ihan viran puolesta pelkän ilmoituksen jälkeen.
"Miksi veron määräytyminen tässä tapauksessa olisi riippuvainen arvan lunastuksesta? Kerro!"
Vetoan tähän lainkohtaan.
"tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. "
Luulen myös että suurin osa verotoimistoista tulkitsee samoin. Tietenkään en voi olla varma, että kaikki niin tekevät, voi olla että jossain verotoimissa on tiukka veroasiamies, joka vaatii verottamista. Mutta joka tapauksessa catch22 tai kafkamaiset laintulkintanne, niin että vanhentuneelle ja voitto-oikeutensa menettäneellekin arvalle laitettaisiin täysi perintövero, ovat lähinnä hupaista luettavaa. Yksinkertaisesti jo laintulkinnan periaatteet, kuten suhteellisuusperiaate, joka maallikkojuristin mielipiteestä poiketen sitoo myös verottajaa, estäisivät tuollaisen tilanteen. Verottaja joka toimisi kertomallanne tavalla, syyllistyisi todennäköisesti jo toimivaltansa ylittämiseen, vaikka perustelisikin toimiaan vain lain noudattamisella.
..rehellisyyden nimissä uudelleen nimimerkkinsä loppuosaa, tai en ainakaan suosittele nimimerkin muuttamista maallikkoverojuristiksi.
"Arvostushetken määrää omaisuuden *saannon* ajankohta. Jos arvopaperin saanto tapahtui perinnönjättäjän eläessä se, käytetään kuolinpäivän käypää arvoa. Jos saanto tapahtuu myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, käytetään saantohetken arvoa. Tässä ei ole edes väitetty että arpa olisi ostettu kuolinpesän puolesta, vaan perittävä olisi aivan hyvin voinut lunastaa voiton jo eläessään. Siispä arvostushetkenä tulee käyttää kuolinpäivää. Kaikille muillekin arvopapereille tehdään näin, miksi ihmeessä arpavoitto olisi mikään poikkeus? Tämä lainkohta ei millään tavalla liity käsiteltävänä olevaan asiaan."
Väitteesi on täyttä roskaa. Arvopapereilla on olemassa selvä määritelmä, sekä juridisessa että verotuksellisessa mielessä, ja arvat eivät näihin kuulu. Arvopapereilla ja julkisten arvopapereiden johdannaisilla on omat menettelysäännöt sen vuoksi, että ne ovat niin tavallisia ja niitä varten on tarvittu omat verotussäännöt. Mutta yllättäin nämä säännöt eivät koske muuta kuin niitä arvopapereita joita varten ne ovat laadittu. (Arvopapereita ovat esimerkiksi osakekirjat, joukkovelkakirjat ja obligaatiot. Arvo-osuuksia ovat sellaiset osakkeet, osuudet ja muut oikeudet, jotka on liitetty arvo-osuusjärjestelmään.)
"No kertoisitko sitten mikä arpa on esineoikeudellisesti jos sitä ei voi mielestäsi rinnastaa yhtään mihinkään vakiintuneeseen arvopapereiden kategoriaan?"
"No kertoisitko sitten mikä arpa on esineoikeudellisesti jos sitä ei voi mielestäsi rinnastaa yhtään mihinkään vakiintuneeseen arvopapereiden kategoriaan?"
" arvalla lipuketta tai sitä vastaavassa sähköisessä taikka muussa niihin verrattavassa muodossa olevaa tositetta, josta ilmenee oikeus osallistua arpajaisiin;"
Joten olisikohan arpa esineoikeudellisesti ihan vaan arpa siihen asti kunnes se realisoidaan.
"Mutta kun millekään muulle omaisuudelle ei edellytetä sen rahaksi muuttamista tai edes mahdollisuutta siihen edellytyksenä perintöverotukselle! Miksi arpajaisvoittoa osoittava tosite olisi joku poikkeus? Koska tälläistä poikkeusta ei ole säädetty, sitä ei ole olemassa, vaan arpa verotetaan normaalikäytännön mukaan."
Täysin virheellinen tulkinta ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä vero-oikeuden toimintaperiaatteista. Siis vero-oikeudessa annetaan vain yleisimmille tapahtumille selvät normit joiden mukaan toimia, tämä siksi ettei verotus hajaantuisi liiaksi eri puolilla maata samanlaisissa tapauksissa, ja näiden normien tulkintojen rajoja valvovat viime kädessä oikeusistuimet.
Muissa tapauksissa on aina kyse tapauskohtaisesta tulkinnasta, siis joko laintulkinnasta, tuomioistuimen päätösten tulkinnasta tai osittain vakiintuneeseen verotuskäytäntöön perustuvista omien ohjeiden tulkinnasta. Tämä siis sen vuoksi, että nämä yksittäistapaukset ovat aina poikkeuksia, joita varten pitää pystyä löytämään jokin verotustulkinta. Kun näitä verotustulkintoja on tarpeeksi paljon syntyy yleinen linja, joka laitetaan osaksi verotusohjeita.
Tässä tapauksessa tulkinnan pohja löytyy suoraan laista, joten verotus tapahtuu vasta sitten kun arpa on reaalisoitu.
Vero-oikeus on oikeusteoreettisesti ajateltuna vähän kuin heittomerkeissä "oikeustiede", sillä se poikkeaa niin paljon sisäiseltä rakenteeltaan ja tulkintatavoiltaan muista oikeustieteistä. Oikeustieteen osuus vero-oikeudessa on lähinnä systematisoiva ja perusoikeuksien suojaa luova, sekä viranomaisaseman ja tehtävien määrittäminen jota varten on verolainsäädäntö. Mutta verottajan verotuskäytäntö ja tulkinta ovat yksittäistapauksissa paljon merkittävimpiä tekijöitä kuin yleinen lainsäädäntö. Lisäksi verottajilla on tiettyjä fiskaalisiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen liittyviä velvoitteita.
"Ei haltijavelkakirja muutu esineenä erilaiseksi arvopaperiksi siitä syystä ettei velallinen ole saanut velkakirjaan merkittyä määrää haltuunsa. Hänhän ei voi edes tehokkaasti vedota tähän ns. perusväitteeseen velkojaa vastaan koska se on eräs VKL 15§:n heikoista väitteistä."
Kuka sellaista on väittänytkään. Mutta haltijavelkakirja ei olekaan arpa.
"Kysymys: jos B varastaa A:n omistaman voittoarvan ja myy sen vilpittömässä mielessä olleelle C:lle, niin voiko C saada saantosuojaa vetoamalla VKL 14§:ään edes analogisesti? Vaikka arpoja ei olekaan tarkoitettu vaihdantaan samalla lailla kuin muita arvopapereita niin miksei voisi?"
Muistaakseni selvän varkauden kohdalla oli omat säännöt joten ei, koska rikosoikeudellinen normisto ohittaa erityisnormistona siviilioikeudelliset yleisnormit.
"Eri asia. Ei tuloverotuksella ole mitään tekemistä tämän kysymyksen kanssa."
Itse vedät jotain jotain asiaan mitenkään liittymättömiä velkakirjoja ja warrantteja analogioiksi, joten miksi verotusta käsiteltäessä analogiaa ei saisi hakea saman kohteen muusta verokohtelusta?
Esineoikeuden peruskurssin luentomuistiinpanoista: arvopaperi on asiakirja jonka hallinta on sen käytön välttämätön edellytys. Kyllähän arvopaperimarkkinalaissa ja esimerkiksi varainsiirtoverolaissa on erilaiset ja yksityiskohtaisemmat määritelmät eräille arvopapereille, mutta niitäpä ei nyt tarvitse soveltaa yli niiden oman sovellusalueen. Kyllähän esimerkiksi varainsiirtoverolaista voimme päätellä ettei arvan luovutuksesta ko. veroa peritä mutta se nyt ei kuulu tähän.
Siviilioikeudellisesti on täysin selvää että perittävän omistama arpa kuuluu hänen jäämistöönsä ja mahdollinen voitto, lunastettiinpa se milloin tahansa, voi aivan hyvin kulua vaikka pesän velkojen kattamiseen tai kihlakumppanille annettavaan avustukseen. Miksi siis vero-oikeudessa pitäisi käyttää keinotekoista konstruktiota jonka mukaan perintö ikään kuin lankeaisi vasta joskus myöhemmin?
"Miksi siis vero-oikeudessa pitäisi käyttää keinotekoista konstruktiota jonka mukaan perintö ikään kuin lankeaisi vasta joskus myöhemmin?"
Ehkä siksi, että arpaan liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, jolloin voittoa eli omaisuutta ei saada. Jos arpa verotettaisiin jo ennen voiton lunastamista, ja kävisikin niin että arpa vanhentuu, tuhoutuu tai katoaa, niin se olisi sekä verottajalle että verovelvolliselle melkoinen prosessi, jo näyttökysymysten osalta saada sellaista näyttöä, jonka perusteella voidaan perua tehty verotuspäätös.
Vaikka verottaja haluaisikin, niin tiedän omasta kokemuksestani, että veroasiamies on heti kuultuaan asiasta kärppänä paikalla vaatimassa perusteita päätöksen kumoamiselle.
Eli se voisi johtaa sellaisiin verotuksen kafkamaisiin kohtuuttomuuksiin, joita olette jo itsekin täällä kuvailleet.
Selvennetään nyt vielä, että jos arpaa realisoidaan edes jossain muodossa velkojen kattamiseen tai lähipiirille annettavaan avustukseen, niin silloin samalla perusteet verovelvollisuudelle astuvat voimaan.
>> "Kysymys: jos B varastaa A:n omistaman voittoarvan ja myy sen vilpittömässä mielessä olleelle C:lle, niin voiko C saada saantosuojaa vetoamalla VKL 14§:ään edes analogisesti? Vaikka arpoja ei olekaan tarkoitettu vaihdantaan samalla lailla kuin muita arvopapereita niin miksei voisi?"
Muistaakseni selvän varkauden kohdalla oli omat säännöt joten ei, koska rikosoikeudellinen normisto ohittaa erityisnormistona siviilioikeudelliset yleisnormit. > Itse vedät jotain jotain asiaan mitenkään liittymättömiä velkakirjoja ja warrantteja analogioiksi, joten miksi verotusta käsiteltäessä analogiaa ei saisi hakea saman kohteen muusta verokohtelusta?
..hilpeäksi.
"Vastaus tietysti riippuu siitä, onko arpa arvopaperi vaiko joku muu esine. Jostain syystä tälläistä arpa-esineen kategoriaa ei vain löydy esineoikeuden oppikirjoista. Arvopaperiin ei sovelleta RVA 11§:ää joten saantosuojaa voi saada varastetullekin arvopaperille. Jos arpa ei ole sellainen arvopaperi johon soveltuisi VKL 14§, niin silloinhan meillä on ihan uusi sivullissuhteen ongelma jota ei olekaan kirjallisuudessa ennen käsitelty."
Itse kannatan edelleen tuota RVA11§:ä, mutta jos löydät selvät perusteet toiselle tulkinnalle, niin ei muuta kuin esität ne.
"No vaikka sen takia että tuloverolaissa on selvä pykälä (85§) arpajaisvoiton verottomuudesta tuloverotuksessa. Mutta perintö- ja lahjaverolaista sellainen puuttuu. Aika iso ero minusta."
Minusta ei, jos jo muualla verotuslainsäädännössä tunnustetaan arpajaisvoiton erikoisasema, niin se antaa tiettyjä viitteitä että arpajaisvoittoa pitää käsitellä myös muussa vero-oikeudessa erityistapauksena.
"Miten verotus muuten sinusta menee tälläisessä tilanteessa: arvan perinyt A saa tietää kyseessä olevan voittoarvan, voiton suuruus vaikka 100000, mutta silti lahjoittaa arvan B:lle heti saantomiehensä kuoleman jälkeen. B myy arvan seuraavana päivänä C:lle 50000 euron hinnalla. C lunastaa voiton. Miten B:tä verotetaan?
Koska B luovuttaa vastikkeellisesti arvan alle vuoden kuluessa lahjoituksesta hänen hankintamenonsa lasketaan lahjoittaja A:n hankintamenosta. A:n hankintameno on taas perintöverotuksessa käytetty verotusarvo. Nyt sinun mukaasi A:lle ei ole koskaan perintöverovelvollisuutta syntynytkään, koska hän ei koskaan nosta voittoa, joten B:n hankintamenoa ei olisi olemassakaan. Vai onko C:n tekemä voiton nosto sellainen toimenpide että se vaikuttaa A:n perintöverotukseen ja sitä kautta B:n hankintamenoon? Entä onko B:n ja C:n välinen kauppa lahjanluonteinen, jos arpa realisoidaan vasta kaupan jälkeen?"
Tämä on huippu, annat siis täysin teoreettisen poikkeuksen poikkeuksen poikkeusesimerkin, ja kysyt päälle miten verotetaan:)
Verottaja-aikoinani olisin lykännyt tuon siltä seisomalta veroasiantuntijan ihmeteltäväksi ja hoidettavaksi. Jos tuota pitäisi lyhyesti lähteä arvaamaan, niin homma kiteytyy siihen, miten A sai tietää että perimänsä arpa oli voittoarpa. Jos hän omasi hyvät selvännäkijän kyvyt, niin A:lle ei tule veroa. Jos hän taas raaputti arvan, ja sitä kautta tiesi voitosta, niin ehkä itse tekisin tulkinnan että voitosta tietoisena luovuttaessaan hän tuli perintöverovelvolliseksi koko summasta. Kyseessä olisi siis veronkierto perintöverotuksessa.
B:n kohdalla kyse on normaalista myyntivoitosta. Hankintameno on joko nolla tai 100 000, tai jotain muuta tapauksesta riippuen. Luultavasti vasta oikeus tekisi lopullisen ratkaisun tulkinnasta. Lisäksi jos kyse on A:n jo raaputtamasta voittoarvasta, niin tällöinhän B saa vähintään 50 tonnin lahjoituksen joka voidaan laittaa lahjaverolle. Veronkiertopykälät ovat mukavan käyttökelpoisia tämmöisiin tapauksiin.
C:n toiminta ei vaikuta enää A:n asemaan, mutta jos C ostaa puolella hintaa 100 000 erkin voiton, niin tässä laittaisin C:n lahjaverolle 50 000 eurosta, sillä tosiasiallisesti kyse olisi alihintaisesta kaupasta.
Kyllä A:lla on jo (teoreettinen) perintöverovelvollisuus jo saatuaan arvan, mutta sitä ei laiteta täytäntöön, eikä siihen liity käytännön toimenpiteitä, kuten ilmoitusvelvollisuutta ennen hän saa konkreettisesti rahat. Jos A toimii ennen kuin verovelvollisuus konkretisoituu käytännön tasolla, siten että voidaan tulkita olevan veron välttely, koko summa voidaan verottaa harkinnanvaraisesti, vaikkei hän saisikaan itselleen yhtään taloudellista hyötyä.
Jos lahjaverotustulkinnat menevät läpi, niin johtuen lahjaveron tiukemmasta taulukosta, sekä yhdessä sen kanssa, että jos A:n toiminnan veronkiertotulkinta menee läpi, niin valtio veronsaajana suorastaan hyötyy verokonsultoinnissasi esittämästäsi menettelystä:)
Oikeassa elämässä A tai B nostaisi voiton itselleen, väittäen arpaa omaksi, ja ketään ei asia kiinnosta sen enempää, mikäli itse eivät mene asiasta möläyttämään.
Oletko ajatellut että oikeustieteen idea on ehkä sittenkin yrittää tehdä monimutkaisista asioista yksinkertaisia, eikä päinvastoin.
"Arvopaperiin ei sovelleta RVA 11§:ää joten saantosuojaa voi saada varastetullekin arvopaperille. Jos arpa ei ole sellainen arvopaperi johon soveltuisi VKL 14§, niin silloinhan meillä on ihan uusi sivullissuhteen ongelma jota ei olekaan kirjallisuudessa ennen käsitelty."
Voidaan tuotakin näkökulmaa pohtia, ei siinä mitään.
Siis tuo vahvennettu luovutussuojahan ei samalla tavoin koske kaikkia arvopapereita, vaan ensisijaisesti haltijavelkakirjoja ja niihin rinnastettavia sekä arvopapereita jotka on tarkoitettu julkiseen kaupankäyntiin.
Toiseksi, kun voidaan nähdä ettei arpa varmasti ole ainakaan julkiseen jälkimarkkinakaupankäyntiin tarkoitettu osake tai vastaava, niin tällöin vaihtoehdoksi jää kysymys, että voidaanko se rinnastaa haltijavelkakirjaan. Tällöin saantosuojaa määrittelee velkakirjalaki. Kun sovelletaan velkakirjalakia, niin pitää muistaa että siinä ensisijaisesti säädellään velkojan ja velallisen välistä suhdetta.
Siis kyse on C:n ja Veikkauksen välisestä suhteesta. Voi olla että Veikkaus ei voi suoraan lopullisesti kieltäytyä maksamasta voittoa, vaikka saisikin tietää että kyse on varastetusta arvasta.
Toisaalta C syyllistyy todennäköisesti ainakin tuottamukselliseen kätkemisrikokseen, sillä on hyvin harvinaista että voittoarpoja myydään eteenpäin, ainakaan merkittävästi alle voittosumman. Vai oletko useinkin ostanut tonnin voittoarvan puolella hintaan? Etkö itse epäilisi missään vaiheessa myyjän motiiveja?
Jos voitto on jo maksettu, tällöin mahdollisia vaihtoehtoja ovat että, joko C:lle ja B:lle tulisi joko rikosperusteinen vahingonkorvausvelvollisuus yhteisvastuullisena tai sitten kaikille käy huonosti. Eli C menettää rikoshyötynä saamansa rahat valtiolle, muttei tule vahingonkorvausvelvolliseksi. B sen tulee tekijänä korvausvastuulliseksi koko summasta, jota tosin ehkä ei saada koskaan perittyä ja A ei välttämättä siten saa mitään.
Tosin jos C katsotaan syyllistyneen kätkemisrikokseen, edes tuottamuksellisena, niin sehän tarkoittaa toisaalta sitä että myös siirto on alunperin ollut pätemätön, koska samat tunnusmerkit aiheuttavat pätemättömyyden velkakirjalain perusteella. Jos Veikkaus viivyttää maksamista, niin että suorittaa voiton vasta prosessin jälkeen, niin tällöinhän transaktiot menettävät merkityksensä, ja voitto maksetaan alkuperäiselle omistajalle A:lle.
Kannatan silti edelleen alkuperäistä RVA 11§:n vaihtoehto todennäköisimpänä, tai oikeastaan ainoana mahdollisuutena.
>> Vai vaikuttaako asiaan, että lahjan arvo ei antohetkellä ollut tiedossa?