Indigolapsihömppä yritetään sysätä aina muiden kontolle, kuitenkin juuri tämä inkarnoituminenhan kuuluuu antroposofisen steinerpedagogiikan kulmakiviin.Tässä kansainvälisesti tunnetun steinerpedan ajatuksia asiasta. Antroposofit yrittävät aina kätkeä jälleensyntymisokkultismin kaikenmaailman lempeyteen ja taiteellisuuteen, mutta julkisesti kuitenkin kirjoittavat ihan muuta. Koulujen esittelyt ovat usein silkkaa valhetta.
Uusia lapsia ja uusia laatuja
Veronica Witikka työskentelee Helsingin Rudolf Steiner-koulun esiluokan opettajana. Hän on tehnyt tätä työtä vuodesta 1979. Veronicalla on ollut "eturivin paikka" kohdata ja seurata läheltä näitä 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä lapsia sekä esikoululaisten että omien lastensa kautta. Mitä sinä, Veronica, haluaisit sanoa tästä "indigolapsiasiasta"? Mitä kokemuksia ja näkemyksiä sinulla on indigolapsista? Ensinnäkin sen, että aihe on laaja. Käyttäisin itse näistä lapsista puhuessani mieluummin nimitystä "uudet lapset" kuin "indigo-lapset". Minusta tämä "indigo-laatu" on yksi nykyajan "uusien lasten" laaduista. Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että maailmaan on viimevuosina syntynyt - ja vaikuttaa nykyisinkin syntyvän - useammanlaisilla uusilla kyvyillä varustettuja lapsia. He tuovat uudella kokonaisvaltaisella tavalla ja vahvuudella ilmi näitä ominaislaatujaan, joita voivat olla esimerkiksi älyllis-ajattelullinen laatu tai tahtolaatu tai universaalin rakkauden "enkelilaatu". Yksi "uusien lasten" laatu on myös hyvin tavallisen oloiset lapset, jotka usein kertovat yhteydestään omaan henkiseen johdatukseensa. He ovat myös selvänäköisiä niin, että he näkevät mitä ajattelen tai tunnen ja usein puhuvat julki sen, mitä olin aikeissa sanoa. Ja tämähän ei sinällään ole lasten kanssa mikään uusi juttu, mutta tämä uusi selkeys, varmuus ja itsestäänselvyys näissä asioissa, se on uutta...
...Tiedän myös, että tuolloin ainakin yksi noista enkelilapsista oli jo ennen esiasteelle tuloa ilmoittanut vanhemmilleen hyvin selvästi: Minä haluan mennä steiner-esikouluun (juuri tälle esiluokalle, missä nämä lapsiparat taistelivat valtavan energiansa kanssa). Minulle itselleni tuo vuosi näiden tahtolasten kanssa oli niin raskas, että olin jo jättämässä työni. Tuntui, etten jaksa enkä osaa näiden lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin tarve muuttaa tuota suunnitelmaani ja niinpä kuitenkin aloitin uuden luokan kanssa syksyllä. Ja sitten sain koko luokan näitä enkelilapsia: lapsia, jotka näkivät enkeleitä, piirsivät enkeleitä, leikkivät olevansa enkeleitä ja olivat itsekin kuin enkeleitä! Sekin oli aivan unohtumaton vuosi! Nämä enkelilapset ovat puhdasta rakkautta, jota he säteilevät ympäristöönsä. Heidän tehtävänsä selvästi on opettaa, mitä puhdas universaali rakkaus on..
Uusia lapsia ja uusia laatuja
Veronica Witikka työskentelee Helsingin Rudolf Steiner-koulun esiluokan opettajana. Hän on tehnyt tätä työtä vuodesta 1979. Veronicalla on ollut "eturivin paikka" kohdata ja seurata läheltä näitä 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä lapsia sekä esikoululaisten että omien lastensa kautta. Mitä sinä, Veronica, haluaisit sanoa tästä "indigolapsiasiasta"? Mitä kokemuksia ja näkemyksiä sinulla on indigolapsista? Ensinnäkin sen, että aihe on laaja. Käyttäisin itse näistä lapsista puhuessani mieluummin nimitystä "uudet lapset" kuin "indigo-lapset". Minusta tämä "indigo-laatu" on yksi nykyajan "uusien lasten" laaduista. Omien havaintojeni perusteella sanoisin, että maailmaan on viimevuosina syntynyt - ja vaikuttaa nykyisinkin syntyvän - useammanlaisilla uusilla kyvyillä varustettuja lapsia. He tuovat uudella kokonaisvaltaisella tavalla ja vahvuudella ilmi näitä ominaislaatujaan, joita voivat olla esimerkiksi älyllis-ajattelullinen laatu tai tahtolaatu tai universaalin rakkauden "enkelilaatu". Yksi "uusien lasten" laatu on myös hyvin tavallisen oloiset lapset, jotka usein kertovat yhteydestään omaan henkiseen johdatukseensa. He ovat myös selvänäköisiä niin, että he näkevät mitä ajattelen tai tunnen ja usein puhuvat julki sen, mitä olin aikeissa sanoa. Ja tämähän ei sinällään ole lasten kanssa mikään uusi juttu, mutta tämä uusi selkeys, varmuus ja itsestäänselvyys näissä asioissa, se on uutta...
...Tiedän myös, että tuolloin ainakin yksi noista enkelilapsista oli jo ennen esiasteelle tuloa ilmoittanut vanhemmilleen hyvin selvästi: Minä haluan mennä steiner-esikouluun (juuri tälle esiluokalle, missä nämä lapsiparat taistelivat valtavan energiansa kanssa). Minulle itselleni tuo vuosi näiden tahtolasten kanssa oli niin raskas, että olin jo jättämässä työni. Tuntui, etten jaksa enkä osaa näiden lasten kanssa. Minulle tuli kuitenkin tarve muuttaa tuota suunnitelmaani ja niinpä kuitenkin aloitin uuden luokan kanssa syksyllä. Ja sitten sain koko luokan näitä enkelilapsia: lapsia, jotka näkivät enkeleitä, piirsivät enkeleitä, leikkivät olevansa enkeleitä ja olivat itsekin kuin enkeleitä! Sekin oli aivan unohtumaton vuosi! Nämä enkelilapset ovat puhdasta rakkautta, jota he säteilevät ympäristöönsä. Heidän tehtävänsä selvästi on opettaa, mitä puhdas universaali rakkaus on..
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Indigolapsihömppä yritetään sysätä aina muiden kontolle..."
Ja tämä hömppä lähti Amerikasta Lee Carrolin ja Jan Toberin kirjasta "Indigolapset - uudet lapset ovat täällä", johon ei liity mitään mystiikkaa. Lähinnä kirja oli vastaisku runsaalle lääkinnällisen amfetamiinin tuputtamiselle kun kaikilla lapsilla on muka ADHD.
Hyvään kirjoitustapaan kuuluu lähdeluettelo! Kerrotko mistä teksti on peräisin?
Löysin itse lähteen näille tämän kirjoittelijan postituksille ja ne ovat Puutarha.netin keskustelupalsta.
http://puutarha.net/keskustelut/messages/6476/7658.html?1016127577
ajatuksella läpi...
Tällaisen ajattelutavan vuoksi steinerkouluun tungetaan pahasti käytöshäiriöisiä mukuloita ja opettajien aika kuluu niiden kurinpitoon.
On se kumma kun jotkut eivät pysty joko erottamaan tai myöntämään omassa lapsessaan vakavia käytöshäiriöitä. Sitten syytetään steinerkoulua kaltoinkohtelusta.
Onhan lapset muuttuneet. Osin yhteiskunnan painostuksesta pakotetaan kasvamaan nopeammin. Hihhuli näkee siinä jotain ylimaallista ja toiset hihhulit heti perään, että "minä kanssa! meidänkin lapsukainen on indigoenkeli!"
Ei kato meidän janipetteri ole lainkaan ylipainoinen vaan isoluinen. Kyllijanna on niin luova, että se ei jaksa keskittyä tavanomaisuuksiin.
Just joo...