Tein yhden linnunpöntön,
vein sen höntön pöntön,
tuonne pihapuuhun,
minne sitä muuhun?
Odotin viikon, kaksi
ja sinne asujaksi
asettui sieppopari,
vaikka Mikko ja Mari.
Jos alku oli tuskaa,
niin nyt se Mikko kuskaa
pesään pientä roskaa
- pehmikkeitä, tarkoitan.
Pelkään että karkoitan
lukijat sivupoluilla;
jos olivatkin oluilla,
niin kuulla aivosoluilla
on joskus vaikeaa.
On tämä huoli edessä;
se todeta on haikeaa:
Ei hyttystoukkaa vedessä!
Ei pian myöskään säärellä,
tuo vainolainen nauti.
Pian linnunpöntön äärellä
on nälkä sekä tauti.
vein sen höntön pöntön,
tuonne pihapuuhun,
minne sitä muuhun?
Odotin viikon, kaksi
ja sinne asujaksi
asettui sieppopari,
vaikka Mikko ja Mari.
Jos alku oli tuskaa,
niin nyt se Mikko kuskaa
pesään pientä roskaa
- pehmikkeitä, tarkoitan.
Pelkään että karkoitan
lukijat sivupoluilla;
jos olivatkin oluilla,
niin kuulla aivosoluilla
on joskus vaikeaa.
On tämä huoli edessä;
se todeta on haikeaa:
Ei hyttystoukkaa vedessä!
Ei pian myöskään säärellä,
tuo vainolainen nauti.
Pian linnunpöntön äärellä
on nälkä sekä tauti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tähän laittaisin muutaman poitson tuosta Beethovenia muistuttavasta tavasta rakentaa maalaisidylli. Mutta miksi tähän ei sopisi kaupunkikin?
Mä kuulin että pikkulintujen poikasia on kuollut joukoittain kylmien säiden vuoksi. Tämä on surullista, vaikka linnut ovatkin liskojen lentäviä versioita, jotkut jopa yhä juoksevia, kun eivät muni kuoppiin ja istu päällä.
Tulin surulliseksi. Mutta netissä kaikki on vain lumetta, eikä mitään koskaan ollutkaan.
Kiitos huomiosta - ja pojoista - olen otettu. Kyllä minäkin useimmiten pidän sinun runoistasi, vaikka pisteitä jaan harvoin.
Ja lintujen tilanne, hyönteisyöjien erityisesti, on kyllä oikeasti huolestuttava. Ja vaikea auttaa. Runo on kevyt yritys.
Tinttipari hätää kärsi
poikaset nokkiaan järsi
Talipallon laitoin ulos
parempi kaikille on tulos
Nyt tintit kilpaa pallolla käy
ei vielä poikasia ulkona näy
On ruokaa syöttää kuitenkin
pian myös kasvavat toukinkin
On korvalle ja mielelle mukavaa
kuunnella lintuin laulantaa
Nytkin kuuntelen hymysuin
ja tykkäsin mitä runostas luin
Toivotaan parasta Mikolle ja Marille
tuolle todella uurastavalle parille
Katsellaan ja luontoa kuunnellaan
huomioita runoiksi muunnellaan...
Kiitos kuvauksestasi
Kiitos hienosta vastausrunosta! Samat huolet meillä tuntuu olevan.
Itsekin olen ollut kahden vaiheilla, antaako pesiville linnuille lisäruokintaa vai ei. Mutta olen jättänyt asian kuitenkin luonnon hoitoon, kun oma ruokinta ei kuitenkaan vastaisi linnunpoikasten tarpeita; voisi tulla rampoja ja vaivaisia näillä keinoeväillä. Joten, vaikka luonto on kova, se on viisaampi kuin ihminen.
Tämäkin luontorunosi on pysähdyttävää luettavaa.
¤
“... taukoamattomat linnunliverrykset
maaliskuussa uusituissa pöntöissä
ja sen seitsemät poikaset... “
kirjoittelin tuolla aiemmin runossani,
ja nyt minuakin
huolestuttaa miten siellä oikein pärjäilevät,
oli kirjosieppoja, talitinttejä ja sinitiaisia
niissä uusituissa pöntöissä niin touhukkaina
keväällä.
Toivottavasti säät pian lämpenevät,
jätin viimeksi datsalla käydessäni
voikukatkin ajelematta että
perhoset voisivat niistä nauttia,
vaan taitavat nekin jo olla hallanpuremina !
Tulisi jo takaisin KESÄ !
Mukava kun huomasit ja kommentoit! Yhteiset on murheet meillä luontoon kiintyneillä. Toivotaan hartaasti että saataisiin edes pieni pätkä sitä kasvihuoneilmiötä tännekin. Enemmästä ei niin väliä.
luonto- ja rakkausrunot ovat tuttuja sinulta, hauska tutustua myös humoristiseen puoleesi. Rallatus paikallaan.
Juu, en ole ihan tosikko. Toisaalta, kun paljon kirjoittaa, tulee paljon myös sutta ja sekundaa. Kumpaa tämä oli, en osaa varmasti sanoa.
Ei sutta eikä sekundaa...
Aitoa ajatustavaraa
Mietteistä kai runot luodaan
huumorilla elämään makua tuodaan
Kiitos kun tykkäsit runostani :))
Riimittely on mukavaa, ja sinun runojasi on mukava lukea, että kiitosta itsellesi!
Mietin kyllä ensin sitä talipallojuttua, että laittaisinko sitä esille,
mutta ajattelin että pääsevät rassukat pahimman yli sen avulla.
Kyllä löytävät toivottavasti parempaa luonnollista ruokaa jälkikasvulleen,
että kasvavat kunnon tinteiksi :))
Omien runojen suhteen itsekutakin meistä vaivaa tietty sokeus; ei pysty näkemään ulkopuolisin silmin ja siten arvostelemaan. Tarvitsemme peiliä.
Sinun runosi oli ihan OK. Itse olen runoista sitä mieltä, että runo tarvitsee sekä ajatuksen että muodon, pelkästään toinen, hyväkään, ei tee runoa.
Saattaa olla että ne talipallot menivät emoille hyvään tarpeeseen. Emonhan pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa edes pysyäkseen muniman.
Nälänhätä on hirveetä - linnuillekin !
Mutta runo - ai että mun jalka melkein iski tahtia lukiessa =)
Hienoa
Otan palautteesi kiitoksena, vaikka teen tässä tunnustuksen: runon rytmi taisi viedä minua vähän enemmän kuin minä runoa.