Meillä vajaa vuoden ikäinen leikkaamaton poikakissa,siperialainen. Nyt otimme 4 kk ikäisen tyttökissan, norjalainen metsäkissa. Ovat olleet muutaman päivän samassakodidda eikä oikein ystävytty olla, sähinää ja kyeäilyä melkein koko ajan.
Onko esimerkkejä mitä tuleman pitää , kestääkö tutustuminen vai onko tuhoon tuomittu yritys heidän kaveruudesta?
Onko esimerkkejä mitä tuleman pitää , kestääkö tutustuminen vai onko tuhoon tuomittu yritys heidän kaveruudesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutustuminen kestää usein viikosta pariin, joskus kauemminkin. Sähinä, murina ja pieni tassun näyttäminen eivät vielä ole huolestuttavia. Pitää kuitenkin vahtia kissoja ettei niiden välille tule oikeaa tappelua.
Kissat tutustuvat ihan itsestään kun annat niiden olla samassa tilassa, mutta et pakota niitä mitenkään. Eli esim. et pakota niitä olemaan lähekkäin tai pidä pakolla paikoillaan. Niistä kissoille jää vain pahoja muistoja eivätkä ne välttämättä ystävysty koskaan.
Odota siis rauhassa. Jos ei kuukauden kuluessa minkäänlaisia merkkejä ystävystymisestä ole, sitten voi alkaa jo huolestua. Usein kaikki kuitenkin menee hyvin ja kissat tutustuvat jo viikon kuluessa ja tulevat parhaiksi ystäviksikin.
Poikakissa sitten leikkuulle HETI. Naaras voi tulla raskaaksi jo 4kk ikäisenä, mutta on silloin aivan liian nuori saamaan pentuja, ihan fyysisesti. Lisäksi se että kissat ovat leikattuja helpottaa niiden tutustumista.
...ajan kanssa kyllä, ehkä suht' nopeastikin kun tulokas on vielä pikkuruinen. Ellet tahdo pentuja, leikkautathan pikimmiten vanhemman.
Meillä kaksi kissaa myös, ensimmäinen otettu aikanaan pentuna kun taas toinen tuli eläinsuojelun kautta vuoden ikäisenä esikoisen ollessa kahden vanha. Alkuun erotettiin heidät niin jotta tulokas asusti pääosin saunassa ja kylppärissä, vanhempi pojan huoneessa - ed. mainituissa paikoissa oli hiekkalaatikot, vedet, ruoat ja pesät. Muutamat päivät edettiin hitaasti totutellen ja valvotusti tutustuen, töissä ja koulussa ollessamme "nuoriso" oli ovien takana tahollaan. Jo noin viikkoa myöhemmin tulokas koetti lähestyä vanhempaa mutta alkuun vanhempi vetäytyi ojentaen tassuaan ja sähisten. Hiljalleen hän kuitenkin antautui ja sitten jo makoiltiin olohuoneessa nojatuoleissa vain pöytä välissä.
Eräänä päivänä, ehkä pari viikkoa tulokkaan tulosta lukien nuorimmainen nukkui sohvalla kun vanhempi kiipesi toiseen päähän sohvaa hivuttaen vähitellen ensin tassuaan, sitten jo itseään varovasti kohti pienempää jolloin tämä havahtui ja ojensi myös tassuaan - kuin tervehtiäkseen.
Tapahtuneesta tulee syksyllä kuluneeksi kolme vuotta ja nyt ovat tiivis pari. Kun lähdetään vanhemman kera valjaissa ulos, pienempi jää ovelle odottamaan, hän kun ei vallankaan talvisin ole säistä riippuen kovin halukas hankeen tarpomaan kun taas vanhempi ei liioin säistä perusta, pääasia jotta pääsee tuulettumaan.
Siispä päivä kerrallaan. Anna heille aikaa tutustua toisiinsa, kaikki päättyy kyllä vielä hyvin. Mukavaa kesää.