… tässä vaan alustavasti taas ajattelin vouhkata kirjoittamisesta...
kun aamusella luin tänpäivän hesarista artikkelin
dekkaristi Reijo Mäki
ja siinä oli sitten, että on saanut tappouhkauksiakin!
Tuolla aiemmin oli se ketju, kuinka kirjan julkaissut kirjoittaja voisi olla tuntematon ja olihan siinä kaikenlaista pohdintaa laidasta laitaan.
Mitä kaikkea julkisuus nykypäivän Suomessa on ?
Siis sitä vaan, että
nyt jos joskus tulevaisuudessa saisin sen sopparin, niin miten sitten ilmoittaisin heti kärkeen, että kiitos vain nimimerkillä, ja miten se oikein toimisi sitten käytännössä
?
kun aamusella luin tänpäivän hesarista artikkelin
dekkaristi Reijo Mäki
ja siinä oli sitten, että on saanut tappouhkauksiakin!
Tuolla aiemmin oli se ketju, kuinka kirjan julkaissut kirjoittaja voisi olla tuntematon ja olihan siinä kaikenlaista pohdintaa laidasta laitaan.
Mitä kaikkea julkisuus nykypäivän Suomessa on ?
Siis sitä vaan, että
nyt jos joskus tulevaisuudessa saisin sen sopparin, niin miten sitten ilmoittaisin heti kärkeen, että kiitos vain nimimerkillä, ja miten se oikein toimisi sitten käytännössä
?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kustantamot suhtautuvat hieman kahtiajakoisesti nimimerkkien käyttöön. Koska suurin osa kirjojen ja erityisesti esikoiskirjailijoiden markkinoinnista tapahtuu nykyään lehtijuttujen ja haastatteluiden kautta, on kustantamoiden asenne ymmärrettävästi hieman penseä. Poikkeuksiakin löytyy, mutta yleensä vain painavista syistä.
(Valitettava) faktahan on se, ettei kirja-arvosteluilla tai Parnasson tyyppisillä lehdillä ole enää sitä vaikutusta kirjojen myyntiin kuin ennen. Nykyisin joulumyyntiin vaikuttaa paljon enemmän se, mitä kirjailija kertoo lapsuudestaan MeNaisissa tai avautuu Maria!-ohjelmassa.
Eli, jos haluat että kirjasi myy mahdollisimman paljon, et voi täydellisesti kieltäytyä julkisuudesta. Voit tietenkin halutessasi keksiä alter egon (esim. Tuomas Vimma), mutta sen on parempi olla tarpeeksi mielenkiintoinen/hauska että lehdet jaksavat kirjoittaa siitä.
Tosissasi?
alter ego
niin onhan se julkisuus melkomoista teatteria sitten!
Tuomas Vimma... hmmm... jo kirjansa rajaavat niin paljon käsittääkseni. Helppo yhdistelmä. Erittäin hyvin rakennettu kokonaisuus ja toimii ilmeisen hyvin.
Sitten jos ajattelee tätä
kansikuva Sofi Oksasta,
niin hänelläkin ilmeisesti sitten helppoa olla omissa oloissaan kun vaan vetäsee kuteet nurkkaan aina tarpeen tullen. Kukaan ei tunnista!
Ja onhan tämä I. Remes, joka asuu sekä että. Ja kuka sitten on tämäkin Max Manner Luxemburgista ja onhan näitä.
Ollaan julkisuudessa ja ei olla.
Mutta ihan oikeasti jos ajattelisi tätä
anonyymi
pseudonyymi
niin jotenkin on sellainen ajatus tarttunut hihaani, että en ikimaailmassa haluaisi olla missään ylimääräisissä kukakukinonpyörityksissä.
Ajatuskin ahdistaa olla omalla nimellä esillä.
Turhuudenturhuutta ja mikä hinta!
Meni vähän aikaa etsimisessä mutta löysin lopulta Skeban puolentoista vuoden takaisen lausahduksen joka on lähtemättömästi jäänyt mieleeni.
* ...."Mä haluan Suomen Idolix mut mä vaan en kehtaa laulaa..." *
Tuo vertaus sopii tähän aloitukseen kuin nyrkki nenään. Hykerryttävä.
minä tulkitsin niin että aloittaja nimenomaan ei halua idoliksi vaan pelkästään kirjoittaa.
en lainkaan saanut käsitystä että scaraa ujostuttaisi tai hävettäisi julkaista tekstejä omalla pärställään vaan että hän haluaa tulla julkisuuteen vain teksteillään, ei cocktail-lihapullia nokkimaan ja avautumaan ihmissuhteistaan toisarvoisen hulinan keskipisteenä.
Hykerryttävä on kyllä se
Kohtalainen selleri
!
terveisiä vaan Skeballe ja joko on seuraavaa ?
... ja kuuleha sie Cusela* eihän kukotkaan käskien laula...
... niin tähän piti laittamani, mutta tuli kiireitä,
että ytimekkään selkokielisesti kirjoitettu ja
oivalsit täsmälleen tarkoittamani.
kiitos!
... näillä mennään...
Tarkoitukseni ei ollut loukata ja uskon, ettet loukkaantunutkaan. Luulen luulevani, että nykyisen tyylin mukaisesti kirjailijan(kin) pitää olla habitukseltaan myyvä eli "hyvä paketti". Kutsuisinko sitä vaikka populaarikulttuurin vaatimuksiksi. Ja nyt kirjoittaessani eksyn aloituksesi sanomasta koko ajan kauemmaksi huomaten samalla kirjoittaneeni alkuperäisen vertaukseni täysin omasta pienestä ajatuskuvioistani lähtöisin ja olleeni - etten sanoisi - hätäinen hölmö. Tarkoitan sanoa, että itse en kuuna kullan valkeana uskaltaisi/kehtaisi markkinoida tuotettani naamallani saati kertomalla iltapäivälehdessä elämäntarinani. Huh, miten kammottava ajatus. Silti jossain syvällä sisimmässäni kytee kateus Reijo Mäkeä kohtaan, joka näinä päivinä markkinoi uusinta tuotettaan saaden tuhannet ihmiset ostamaan kirjansa, jonka sisällöstä voimme olla montaakin mieltä.
… eilen viskelin näitä vastauksia ja nyt selasin, että missä... nykyisin on hassua kun ei tule mulle sähköpostina nämä vastaukset niin kuin ennen, kauhea etsiminen kun nämä rivitkin hyppelehtivät ja pomppivat... on tää sellainen uudistus, että …
No, asiaan.
Katsoin Wikipediasta tämän Mäen tuotantoa. Ja kyllähän sitä näyttää runsaasti olevan.
Kirjailija Reijo Mäen kirjoja olen joskus lukenut/selaillut muutaman. Parhaiten jäänyt mieleeni ja sekin hatarasti se scifijuttu (ajattelin silloin sitä harppoessani että kirjoitan scifiä paremmin !) ja se Vareksen viisaudet vaimikäsenytoli se pieni kirjanen.
Oli hauska.
Kyllähän tämä kirjailija Mäki nykyhetkellä on ilmeisesti pokkareineen kirjailija Vuorisen ohella aikamoinen myyntitykki.
Eipä reissussa ollessa voi välttyä törmäämästä milloin milläkin taukopaikalla näiden kahden tuotoksiin kirjatelineissä siinä kassan vierellä. Hienoa että monet suomalaisetkin kirjailijat ovat sen ulkolaisen megatarjonnan joukkoon viimein päässeet samalle tyrkylle.
En ole kenellekään kirjailijalle menestyksestä kateellinen, päinvastoin toivon yhä useamman suomalaisen menestyvän markkinoilla.
Ja vielä
sitä tässä vaan vouhkaan, että
kunpa olisi niillä samoilla bensisasemien kirjatelineillä Shakespearen sonaatit ja muutkin klassikko- sun muiden runoilijoiden tuotokset.