Jos nyt puhutaan erityisesti viihderomaaneista, niin millainen on iskevä, vaikuttava, erityisen hyvä teos? Mikä tekee teoksesta mieleen painuvan, ajatuksia herättävän?
Mielipiteitä on monia, niin kuin minulla omani ja haluaisin kuulla muidenkin kannanottoja. Sain raavituksi kasaan jotain tällaista:
- kokonaisuus
- elementit kohdallaan
- hyvät henkilöhahmot
- hyvä tai mukaansa tempaava kerronta..?
Mielipiteitä on monia, niin kuin minulla omani ja haluaisin kuulla muidenkin kannanottoja. Sain raavituksi kasaan jotain tällaista:
- kokonaisuus
- elementit kohdallaan
- hyvät henkilöhahmot
- hyvä tai mukaansa tempaava kerronta..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaari utrion historialliset viihdekirjat kelpaavat minullekin joka en viihdettä muuten lue. arkiseen, määrittelemättömään ympäristöön sijoittuvat ja mihin tahansa ympäristöön sijoitettavissa henkilösuhteisissa pyörivät tarinat eivät kiehdo.
uskon että voisin pitää myös muista kuin keskiaikaan tai 1800-luvun uudellemaalle sijoittuvista viihdekirjoista jos niissä olisi asiantuntevasti kerrottu kyseisestä miljööstä ja ihmisten käytös olisi uskottavasti sopeutettu aikaan ja olosuhteisiin.
Kiitos vastauksestasi. Taidamme olla samanhenkisiä ainakin tällä saralla, sillä minäkin pidän Kaari Utrion kynänjäljestä. Kiitos etenkin viimeisestä lauseesta, se auttoi hiukan hölläämään tämän tytön solmuja :)
Joskus harmittaa lukea joitain suomalaisia tai suomeen sijoittuvia tekstejä, koska niissä on välillä niin epäluonnikkaita tai siis "sopimattomia" asioita. Varsinkin kun henkilöhahmot on kirjoitettu puhumaan tavalla, joka ei sovi kulttuuriimme. Mielestäni ei ole kovin realistista tai luonnikasta, jos esim. tarinan päähenkilö, joka on vaikka kainuulainen tavallinen korkeakouluikäinen tyttö puhuu kaverilleen "rakastelleensa viinin virratessa suonissa" tai jotain vastaavaa. Huono esimerkki, mutta toivon että viestini tulee selväksi. Toinen kirvelevä seikka iskee välillä silmään, kun tarinan tapahtumat ovat yksinkertaisesti niin epärealistisia, että ne aiheuttavat enemmän myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan kuin vetäisivät enemmän tarinan lumoihin.
Laita esimerkkejä viihderomaaneista, että tiedän mitä tarkoitat.
Viihderomaanit olikin hieman laaja käsite, mutta voisin rajata sitä hiukan luettelemalla mitä en laske niihin mukaan. Esimerkiksi armotta rajaisin teoriahistoria- ja elämäkertaromaanit tämän alueen ulkopuolelle. En osaa yhtäkkiseltään luetella yksittäisiä teoksia, eikä se ollutkaan tarkoitus, haluan vain tietää, millaiset elementit ja asiat tekevät kirjasta nk. täydellisen paketin, kokonaisuuden joka jaksaa viehättää pitkään. Eli millaisista osista koottu teos jaksaa viehättää niin, että sen lukisi uudelleenkin?
(Kuitenkin tarkoitan sillä sitä, että se olisi romaani tai kaunokirjallinen teos, joka olisi tapahtumiltaan täysin fiktiivinen ja mielikuvituksekkaasti rakennettu, mutta kuitenkin johonkin miljööseen rakennettu.)
http://city.porvoo.fi/tiedonlahde/romaani.htm
linkistä löytyy romaanin lajeja keskustelun tujeksi. tulisipa vielä aluilta kommentteja tähän keskusteluun :D
Kiitos linkistä. Omalta osalta jo aika hallussa, mutta kuitenkin hyödyksi.:) Mitä tarkoitat "aluilta"..? (Mistään ei huomaa, että dataan umpiväsyneenä.:D)
"aluilta"-sanalla tarkoitin kirjailijanalkuja, en väärinkirjoitettua varhaisehtoota :D
justiin etsin netin käytöstä ja aivojen kuormituksesta linkkejä joilla voisin hakata dataavan opiskelija-jälkikasvun irti koneesta ja sitten täällä toinen dataaja oikein ääneen tunnustaa venyttävänsä neurokognitioitansa.
jos olet umpiväsyny pane kone kiinni ja retkahda sohvalle!!! telkkarin kattominenkin sopii väsyneelle, se kun ei vaadi ponnistelua. mieluummin tietenkin tähän aikaan illasta umpiväsyny vois jo mennä nukkumaan :D
Korkeatasoisesti ja koukuttavasti mielestäni kirjoittavat vaikkapa kirjailijat
Anna Gavalda
Paul Auster
Arturo Pérez-Reverte
Kjell Westö
joiden tuotannosta olen aina lukiessani nauttinut.
Ja onhan niitä muitakin, nämä nyt vaan tulivat tässä mieleeni.
Nyt ihan viimeksi olen lukenut kaksi ekaa Stieg Larssonilta Millennium sarjasta,
aivan uskomaton koukutus. En ole elokuvana siitä ensimmäisestä tehtyä nähnyt,
mutta lukiessa on jo kuin elokuvissa. Älyttömän hyvin etenevä ja mielenkiintoiset
hyvin uskottavat ihmiset sähläämässä kuka mitäkin. Ihmisiä vilisee, mutta jotenkin
ne kaikki on kuvattu (jotkut vain muutamilla lauseilla) ihailtavan tarkasti.
Hyvässä kirjassa on aina mielestäni hyvä ja paha, ja hahmoja joihin lukija voi samastua.
Fiktiossakin faktaa on sujutettava jouhevasti.
Sellainen kirja mikä koukuttaa, ja mielellään heti. Lukija jää miettimään heti alussa kuinka lopussa mahtaa käydä. Tosin tähän varmaan vaikea sanoa mikä ketäkin mielyttää(eli koukuttaa)....Helpommin siis sanottu kun tehty.
Mun mielestä hyvä kirja on alusta asti mielenkiintoinen, sen lukemista haluaa jatkaa. Heti alussa ei selviä kaikki asiat , vaan lukijlle jää tilaa miettiä kuka ja miksi kukin on jotain tehnyt. Ja ihmissuhteiden tulisi olla uskottavia, ettei lukija jää miettimään mitä tuokin tässä kirjassa tekee, ja kukas hän nyt olikaan.
Laitanpa esimerkiksi vaikka kaksi aivan ihanaa lastenkirjaa "salainen puutarha" ja "veljeni leijonamieli". Molemmissa kuljetaan jotenkin päähahmon kanssa, kuvataan sitä hetkeä missä mennään, annetaan lukijan jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu. En osaa tämän paremmin selittää näitä ajatuksiani...
en muista salaisen puutarhan ja leijonamielen sisällöstä juuri mitään mutta ovat varmaan hyviä esimerkkejä.
itse luin kesän alkajaisiksi anna-sarjan joka on kirjoitettu sata vuotta sitten. yhden lähteen mukaan annan nuoruusvuodet kirjoitettiin lastenkirjaksi joka viehätti aikuisiakin ja toisen lähteen mukaan päin vastoin.
annan nuoruusvuodet kannattais lukea jokaisen kirjoittajan. siinä esimerkiksi liikutaan todella taitavasti eri aikatasoilla. repliikit on luontevia ja kerronta sujuvaa. kertomus on viihdyttävä ja siitä tulee hyvä mieli.
omituisinta on, ettei kirja ole sadassa vuodessa vanhentunut. hauskaa on myös huomata miten ihmisen luonne on edelleen ihan sama kuin silloin ennen :D anna-kirjoissa on paikoin kerrottu niin järkyttäviäkin kohtaloita etten yhtään ihmettelis vaikka se alunperin olis aikuisten kirjaksi kirjoitettukin eikä lasten.
mutta ei ehkä tosiaan kannata halveerata lastenkirjoja hyvän viihdekirjan mallina.