Eräs ystäväni on alkanut unohdella asioita, nimiä, tapaamisaikoja. Pukeutuminen on usein outoa vuodenaikaan nähden. Puhelimeen hän ei pysty vastaamaan heti vaan on soitettaessa pitkän aikaa hiljaa ennenkuin puhe alkaa toimia. Hän on 69-vuotias. Epäilen, että hän kärsii alkavasta dementiasta. Lähimuisti on käynyt huonoksi, mutta vanhoja juttuja hän muistaa hyvin. Talvella hän saattaa tulla tapaamiseen kesämekossa. Usein hän tulee paikalle tuntia ennen tai tunti jälkeen sovitun ajan tai unohtaa koko tapaamisen. Hän ei selvästikään kuuntele uutisia ja on tämän päivän tapahtumista ns. pihalla.
Olen miettinyt, miten tämän ottaisi puheeksi vai antaisiko olla. Hän ei oma-aloitteisesti halua puhua aiheesta edes silloin, kun tapaamiset menevät myttyyyn. Kun olen varovasti yrittänyt lähestyä aihetta, hän kääntää jutun muuksi tai heittäytyy kuuroksi. Keskustelut ovat hänen kanssaan työläitä, koska hän ikäänkuin elelee jossain muualla.
Puuttuisitteko tilanteeseen vai antaisitteko olla? Asia vaivaa minua siksi,että dementiaa voidaan hidastaa, jos sitä ryhdytään lääkitsemään ajoissa. Sen sijaan pitkään sairautta potenutta ei tietääkseni suuresti pystytä auttamaan. Hänellä on kaksi aikuista lasta, joita en tunne. Asian puhuminen heidän kanssaan arvelluttaa. Pelkään saavani haukkumisryöpyn niskaani, sillä lapset ja heidän lapsensa ovat ystäväni kanssa tekemisissä päivittäin. Ihmettelen,että he eivät ole huomanneet taantumista.
Olen miettinyt, miten tämän ottaisi puheeksi vai antaisiko olla. Hän ei oma-aloitteisesti halua puhua aiheesta edes silloin, kun tapaamiset menevät myttyyyn. Kun olen varovasti yrittänyt lähestyä aihetta, hän kääntää jutun muuksi tai heittäytyy kuuroksi. Keskustelut ovat hänen kanssaan työläitä, koska hän ikäänkuin elelee jossain muualla.
Puuttuisitteko tilanteeseen vai antaisitteko olla? Asia vaivaa minua siksi,että dementiaa voidaan hidastaa, jos sitä ryhdytään lääkitsemään ajoissa. Sen sijaan pitkään sairautta potenutta ei tietääkseni suuresti pystytä auttamaan. Hänellä on kaksi aikuista lasta, joita en tunne. Asian puhuminen heidän kanssaan arvelluttaa. Pelkään saavani haukkumisryöpyn niskaani, sillä lapset ja heidän lapsensa ovat ystäväni kanssa tekemisissä päivittäin. Ihmettelen,että he eivät ole huomanneet taantumista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on jo pitkälle ehtinyttä dementiaa.
Tiedätkö jos hän vaikka syö dementiaa hidastavaa lääkitystä?
En usko läheisten olevan sokeita, mutta voihan asiallisesti jutella heidän kanssaan.
Millainen ihminen siitä ryhtyy haukkumaan, en tajua.
Olen kysynyt lääkkeistä, koska hän kärsii myös korkeasta verenpaineesta ja on aika lihava. Hän sanoi silloin, että saa lääkitystä vain verenpaineeseen ja että hän on muuten onneksi niin terve. Tietysti hän saattaa valehdella. Olen kaksi kertaa tavannyt hänen lapsensa ja molemmat ovat hyvin aggressiivisia, en osaa heitä muuten kuvailla. Äidin puheista on käynyt selville, että he eivät siedä asioihinsa puuttumista, ja nauttivat siitä,että "saavat pistää jauhot suuhun". Äiti kehuskelee "niin tarmokkaita ne ovat". Pelottavia ovat lähinnä.
Ystäväni puheista on käynyt selville, että toinen lapsista hoitaa äidin raha-asiat kokonaan ja siitä syystä ystävälläni ei ole koskaan rahaakaan. Ystävän lapset ovat työttömiä,elelevät avustuksilla lapsineen ja siksikin ovat oppineet pitämään puolensa. Epäilen,että äidin eläkerahat menevät ties minne, sillä pulloon ei sylje kumpikaan. Tämä on tietynlainen soppa, ehkä on parasta että annan asian vain olla. Omatunto kiusaa kuitenkin. Tuttavat ja ystävät ovat ymmärrettävistä
syistä huvenneet ympäriltä, taidan olla viimeisiä, joihin hänellä on vielä yhteyttä.
Kun luin tuon vastineesi, tuli tunne, ettei huolesi ole ihan aiheeton.
Muistihäiriöt on ihan helppo tutkia, olin lukemattomia kertoja äitini
mukana hänen viimeisinä vuosinaan sairaalan geriatrian poliklinikalla, jossa hänelle tehtiin aina muistitesti. Joskus siinä itsekin mietti kuunnellessa, että olisinkohan saanut puhtaat paperit. :-) Dementian eteneminenkin on hyvin yksilöllistä, nykyiset hyvät lääkkeet hidastavat taudin kehittymistä.
Tuo asetelma siinä perheessä on hyvin otollinen taloudelliselle hyväksikäytölle. Vastaavia tapauksia on lukemattomia. Jos osoittautuu tutkimuksissa, että hänellä on dementia, hänelle tulisi määrätä edunvalvoja.
En tiedä millaisessa kunnassa asutte, mutta vanhustyöstä vastaava, tai sosiaalityöntekijä osaa aivan varmasti ammattilaisena kertoa, miten edetä.
Heidän ainakin kuuluisi kartoittaa ko. henkilön tilanne saatuaan ilmoituksen.
Kuvaamasi käytös on kuin anoppini sairastumisen alkuajoista. kun puhuin siitä aikuisille lapsille, he hymähtelivät väheksyvästi ja jopa loukkaantuivat.
Parivuotta kun mentiin eteenpäin, oli jo dementiakodissa , se tunteminen ja asioiden käsitteleminen häipyi häneltä hetkessä.
Ehkäpä siinä on se ´jokapäivä´näkemisen sokeus, näillä omilla lapsilla.
Jos lapset eivät kuuntele tai auta muuten kuin riistämällä, minusta voisit aivan hyvin ottaa viralliseen tahoon yhteyttä, että he tutkisivat ystäväsi tapauksen: että hänellä on sopiva huolto, apu ja lääkkeet. - Valitettavasti niitä on lapsia, jotka eivät halua 'ulkopuolisten' sekaantua sukunsa asioihin. Ja voi olla aika härskiäkin hyväksikäyttöä tai sitten välinpitämättömyyttä, ettei todella välitetä äidin hyvinvoinnista. - Mutta voihan se äitikin lukkiutua omaan oloonsa, ettei anna kenenkään puuttua omaan huonoonkin oloonsa. - Aika vaikea tilanne, mutta jossain vaiheessa sairaan vanhuksen elämään on jonkun puututtava.
tuli mieleen, jos kerran lapsista ei ole asiaan. Onko tuollaista tahoa?
Kuinka huonossa kunnossa pitää olla, että asiaan ryhdytään?
Näin tämä meidän systeemi toimii, lopulta hätääkärsivää vastaan, jos apua on mahdoton hankkia.
Ja, otetaanko vieraan huolta huomioon?
Käytännössä olen huomannut, kuinka järkevää muistiongelmainen voi esittää, vaikkapa lääkärissäkäynnin ajan.
Kyllä ainakin olen ymmärtänyt, että vanhusten kotihoidonpiirissä olisi vastuuhenkilö, joka tulee kartoittamaan tilanteen ja avun tarpeen. Mielestäni voit ystävättärenä ottaa sinne yhteyden ja kertoa tilanteen ja tapauksen. Ainakin tällaisia tilanteita ja asioita olen nähnyt käsiteltävän julkisuudessa vanhusten asiain hoidon yhteydessä.