Olen puolitoista vuotiaan touhukkaan lapsen äiti.Erosimme lapsen isän kanssa hiljattain.Meillä on yhteishuoltajuus,mutta lapsen isä osallistuu lapsen elämään vaihtelevasti..Hän esim.muuttelee lastenvalvojan luona sovittuja tapaamis aikoja,käyttäytyy törkeästi jne.Olen huomannut kuinka lapsi tajuaa jo isänsä vastenhakoisuuden lapsensa hoitoon.Se tuntuu minusta tosi pahalta koska toivoisin silti lapsen ja isän viettävän onnellista aikaa yhdessä.Isä on ärtyisä,masentunutkin.Olen yrittänyt olla häntä kohtaan ystävällinen mutta minunkin pinnani alkaa olla lopussa..Kun isä tulee luokseni hakemaan lasta luokseen,on lapsi selvästi ujo menemään isän lähelle.Hän tulee useimmiten minun syliini.He näkevät noin kolmasti viikossa parin tunnin ajan ja joka toinen viikonloppu isän pitäisi ottaa tyttö yöksi luokseen.
Myös oma mielialani huolestuttaa minua..Pelkään että voimani menevät kokonaan isän kanssa nahisteluun ja tuntuu pahalta antaa lapsi hänelle hoitoon kun on niin äkäinen ja ottaa sen "pakkopullana"...Pelottaa etten jaksa hoitaa lasta yksin kun olen tottunut toisen tukeen ja toisen läsnä oloon.Vaikka lapselle eromme varmasti parempi vaihtoehto onkin kuin kinastelevat vanhemmat.Olen ajoittain masentunut,syön masennuslääkettä ja käyn sairaanhoitajan luona juttelemassa.
Onko muita vasta yksin jääneitä tai selviytymiskokemuksia tälläisestä tilanteesta?
Lapseni on onneksi vilkas ja iloinen.
Myös oma mielialani huolestuttaa minua..Pelkään että voimani menevät kokonaan isän kanssa nahisteluun ja tuntuu pahalta antaa lapsi hänelle hoitoon kun on niin äkäinen ja ottaa sen "pakkopullana"...Pelottaa etten jaksa hoitaa lasta yksin kun olen tottunut toisen tukeen ja toisen läsnä oloon.Vaikka lapselle eromme varmasti parempi vaihtoehto onkin kuin kinastelevat vanhemmat.Olen ajoittain masentunut,syön masennuslääkettä ja käyn sairaanhoitajan luona juttelemassa.
Onko muita vasta yksin jääneitä tai selviytymiskokemuksia tälläisestä tilanteesta?
Lapseni on onneksi vilkas ja iloinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
mutta on ymmärrettävää, että etävanhempi ei löydä rooliaan vapauden ja "löyhän hirren " välillä. Siten sen jotkin etävanhemmat kokevat kun pitää irrottautua perheestä ja silti pitää siihen yhteyttä. Ennen perhettä erot olivat lopullisia ja totallisia. Ei jäännyt mitään yhteisiä asioita hoideltaviksi.
Etävanhemman roolihämmennys on kuitekin hänen ja sinun on keskityttävä omaan jaksamiseesi ja oman roolisi rakentamiseen lapsen lähihuoltajana. Käy juttelemassa ja koita selventää oma tilanteesi.
Katso, että tapaamissopimus on sellaine, että se tyydyttää sinuakin. Kuutele lastasi ja itseäsi. Kuuntele myös exääsi, mutta muista, että hän on aikuinen ja vastaa itse omasta suhteestaan tyttäreensä.
Ana itsellesi aikaa tottua tilanteeseen. Se ei ole yhteiskunnassa erityistä, joten voit keskittyä omiin tunteisiisi ja niiden tasapainottamiseen. Eron jälkeen menee aikaa tottua yksinoloon. Yksinhuotlajuuteen tottuminen vie vielä enemmän
Itse erosin ison perheen äitinä ja alussa pelotti todella paljon. Voin vakuuttaa, että siihen oppii, mutta ei yhdessä yössä.
Tee yksinhuoltamisen henkine työ hyvin ja käsittele erosi omassa mielessäsi, sillä nyt olet yksin lapsen kanssa, mutta tulevaisuudessa voit löytää jonkun ihmisen rinnallesi ja haluat siltä varmasti jotain pysyvää.
Ole rauhassa ja anna itsellesi aikaa. Hoida hommasi ja koita kestää yksinolon paine. Se helpottaa ajan myötä!
Anna se lähihuoltajuus sille lapsen isälle sillä ethän voi missään nimessä olla hyväksi lapselle koska sinulla näkyy olevan itsesikin kanssa jo mahdoton elää.
Ei ihme että lapsi on vastahakoinen sillä tottakai se sinun tilasi heijastuu lapseenkin.
Ellei isä halua ottaa lasta huollettavakseen niin anna lapsi sijaiskotiin sillä lapsen etu on TÄRKEINTÄ!!!
Lapsen tapaaminen on isälle pakkopullaa. Ratkaisu: anna lähihuoltajuus isälle. Aplodeja aidolle!!!
Kirjoitin näin:
"Ellei isä halua ottaa lasta huollettavakseen niin anna lapsi sijaiskotiin sillä lapsen etu on TÄRKEINTÄ!!!
"
Yh-äippäRESSUKAN tulkinta tuohon kirjoitukseeni:
"Lapsen tapaaminen on isälle pakkopullaa. Ratkaisu: anna lähihuoltajuus isälle. Aplodeja aidolle!!!
"
Ei voi kuin taas ihmetellä että miten helvetissä edes se sossutantta-armeija suostuu antamaan lähihuoltajuuden noin äärettömän vajukeille yh-äippäRESSUKOILLE??? ??? ??? !!! !!! !!!
Siis jokainen jonka kirjoitus ei etänysvää miellytä, on automaattisestiyh-äippäressukka. Ja juuri noinhan se meni. Ap kirjoitti että tapaaminen on pakkopullaa ja etänysvä kehotti antamaan lähihuoltajuuden isälle. Vai eikö muka?
Tottakai jokainen tajuaa että sinä yh-äippäRESSUKKA tarkoitat tuolla etänysvällä minua ja kun se varmaan on sinun suurimpia saavutuksiasi että rohkenet kirjoittaa sen etänysvän tekstiin niin varmaan sinulla on nyt hyvä olo kun luulet reppana saavas vittuiltua minulle. (heh heh heee... etpä onnistu siinä joten sorrryyy...)
No nyt sitten itse aiheeseen eli siihen miten jälleen taas kerran yh-äippäRESSUKKA näytti miten se reppana nolaa itsensä:
"Ap kirjoitti että tapaaminen on pakkopullaa ja etänysvä kehotti antamaan lähihuoltajuuden isälle. Vai eikö muka?"
Lainaan omasta kirjoituksestani sen loppulauseeni (jälleen TÄHÄNKIN kirjoitukseeni) joka kuuluu näin:
"Ellei isä halua ottaa lasta huollettavakseen niin anna lapsi sijaiskotiin sillä lapsen etu on TÄRKEINTÄ!!!"
Nyt sitten kerrotaan se jännä juttu: Yh-äippäressukka onnistui välttämään tuon lauseeni lukemisen kaksi kertaa peräkkäin sillä uskomattoman valikoivalla yh-äippäRESSUKAN putkinäöllä joka poimii teksteistä VAIN ne asiat joista se reppana uskottelee itselleen saavansa syyn nolata ja haukkua kirjoittajan.
Uskoisin että tuo säälittävä yh-äippäRESSUKKA ei pysty lukemaan vielä edes tällä kolmannellakaan kerralla tuota lausetta vaan se reppana joko "häipyy" vähin äänin johonkin toiseen keskusteluun tai sitten se luuseri jatkaa tuota itsensä ikuista nolaamistaan...
No mielenterveydelliset sairaudet näyttävät olevan sellaisia ette niiden aikaansaamia tuotoksia saa lukea täällä juuri tuollaisen yh-äippäRESSUKAN kirjoittamana...
Taas pitää todeta että tulee tosi surku tuollaisen mielenterveyspotilaan lapsia sillä pakostahan tuollainen "huoltaja" jättää pysyviä vaurioita lapseen.
Vastustat masennuslääkkeitä ja avun hakemista? Jos yh-äiti/yh-isä tai molemmat vanhemmat masentuvat/stressaantuvat yms. olisi parempi jättää nuo oireet hoitamatta ja laittaa lapsi sijaiskotiin?
Elämässähän voi tulla monenlaisia vastoinkäymisiä: lähiomaisten kuolemisia, työttömyyttä yms. Onko lapsen etu, etteivät vanhemmat täysipainoisesti voi hoitaa lastaan tuolloin? Tämähän tapahtuu jos vanhemmat eivät hae minkäänlaist apua. Kannatatko sijaiskotia ensisijaisena vaihtoehtona perheen ongelmiin? Haluaisitko että oma lapsesi sijoitettaisiin vastaavanlaisessa tapauksessa?
Jos lapsen isä olisi kunnollinen ja kykenevä lapsensa huoltajaksi, niin olisiko hänellä mielestäsi oikeus kieltäytyä ryhtymästä lähivanhemmaksi? Siis jos äiti ei olisi vaikkapa sairauden vuoksi kykenevä enää lähiksi, niin pitäisikö mielestäsi ihan oikeasti KYSYÄ isältä että ottaisitko nyt lapsesi? Ja jos ei sattuisi haluamaan niin sijaiskotiin? Miksi?
Kirjoitit:
"Anna se lähihuoltajuus sille lapsen isälle sillä ethän voi missään nimessä olla hyväksi lapselle koska sinulla näkyy olevan itsesikin kanssa jo mahdoton elää."
Yh-"ressukan" tulkinta oli siis kai oikea...
minkä taakseen jättää.... Jatka sinä ihan rauhassa elämää lapsen kanssa, älä tuhlaa energiaa aikuisen miehen välinpitämättömyyden vuoksi. Kyllä sille isälle jonain päivänä valkeaa, että mitä tuli tehtyä. Mutta sitten voi olla jo liian myöhäistä. No, kenties saamme sitten uuden "aidon" tänne siinä vaiheessa "keskustelemaan". Kipuilee ja kipunoi, mutta ihan hukkaan menee, turha päristellä enää, kun löysät on jo housussa.
Viestit tuossa höpötyksessäsi selvästi että tuosta aloituksessa puhutusta isästä tulisi uusi "aito" tänne.
Jos tuo aloitus pitäisi paikkaansa että se isä ei todellakaan haluaisi olla ja elää lapsensa kanssa niin miten ihmeessä sinä vedät mukaan minut siihen???!!!
Olenko joskus kertonut että en haluaisi olla ja elää lapsieni kanssa??? ??? ???
Siinäpä tulikin taas vaihteeksi yh-äippäRESSUKALLE eteen tilanne jossa huomaa puhuneensa itsensä pussiin niin että heilahti!!!
Taas tuo yh-äippäRESSUKKA oli posket pullollaan jauhoja eikä tietenkään pystynyt vastaamaan kysymykseeni...
No eihän siinä ollut yh-äippäRESSUKALLA jälleen TAAS muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa "nicciä" ja ilmestyä johonkin toiseen keskusteluun "uutena"...
Heh heh hee... kyllä meitä terveitä huvittaa tuo kun me viedään mielenvikaisia yh-äippäRESSUKOITA täysin 110 - 0!!!
helvetin hyvä puhe, hyvin harjoteltu, sitten vielä muutama kyynel silmään kun tämän harjoitellun puheesi esität tuomarille kun olette siellä huoltajuus käräjillä. kyllähän tuon nyt tuomari kuin tuomari uskoo. tätäkö hait tältä palstalta? että testaat kuinka se puheesi siellä tulevassa oikeudenkäynnissä vaikuttaa täällä ihmisiin, että saatko plussaa vai miinusta.
Olen hieman huvittunut "Aidon isän" ja viimeisimmästä kirjoituksesta :D
Minun ei siis ole tarkoitus hakea yksinhuoltajuutta,vaan haluaisin saada isän ja tytön tapaamiset toimimaan vähän paremmin.Ei siis niin,että tyttö juoksee minun syliini vaan että ilahtuisi isän tapaamisesta." Lähi huoltajuutta" ei isä varmaan itselleen edes haluaisi kun tuo yhteishuoltajuuskin jo hänelle tuntuu tuottavan ongelmia.En aio heti luovuttaa vaan yrittää saada tilanteen toimimaan.
Ja mitä lapsen laittamisesta sijaisperheeseen tulee,niin sellainen ei edes ole käynyt minulla mielessä eikä kukaan ole minulle moista aikaisemmin edes ehdottanut.Jotenkin erossa oli ilmiselvää että lapsi jää asumaan luokseni ja me olemme pärjänneet hyvin.Olisi kai ihme jos ero ei yhtään masentaisi tai lapsen kanssa kahden jääminen hieman uutena tilanteena jännittäisi?Lapsen etu on kyllä asua minun eli äidin kanssa.Mielestäni se ei tee minusta huonoa ihmistä,että käyn sairaanhoitajan luona juttelemassa ja syön lääkettä.Huonompi äiti mielestäni olisin,jos en hakisi masennukseeni minkäänlaista apua..?!Muiden mielipiteitä en tiedä.
Taisinkin saada siis omilla pohdinnoillani vastauksia itselleni ;)...Ja kiitos muutamasta asiallisesta vastauksesta.
kaukana on hyvin voinnista kun kerran nappejakin popsit mielenhäiriöösi. selvästikkään sinusta ei ole lähiksi, jos kerran lapsen isän takia pitää lääkkeitä käyttää että pysyy kuppi balanssissa, ja niihin tutkitusti jää koukkuun aika helposti, etteks te ole eronnu? kasvata sinä lastas äläkä häärää sen exäs asioiden parissa muuta kuin tarpeellinen.
Kehtaatte aina haukkua naispuolisia..vaikka itse ootte heidän seuraan aikoinaan tuppautuneetkin..kun jälkikasvuakin on ilmeisesti syntynyt..sääli.
Miksi ette jo ymmärrä että vaikka teitä kusetettiin..se ei silti tee naisista huonoja,tai muita vähäisempiä!
Lääkkeisiin ei jää mitenkään koukkuun..ne ei ole mitään huumeita.Joista sinulla ilmeisesti omaa kokemusta??
Vai että oikein mielenhäiriöö.No,onhan masennus kai jonkinlainen mielenhäiriö mutta parempi minun mielestä lääkkeitä syödä kun olla huonossa kunnossa.En jaksa kauheasti välittää tuollaisista epäkypsistä kommenteista.
Ja viimeisempään kirjoitukseen; eivät todella ole mitään koukuttavia huumeita tai muita kamaluuksia vaan ihan lääkärin määräämiä lääkkeitä.
...korjaisin vielä etten todellakaan syö niitä lääkkeitä ex mieheni takia...enkä muulla tavoin hänen asioihinsa puutu kun niin että yritän edistää lapsen ja isän suhdetta niin että tapaamiset sujuisivat hyvin.
Ja minkä kuvan antavat itsestään tätä ketjua kommentoineet miehet ;D huh huh.Ihme että tuollaisille pässinpäille on jälkikasvua edes siunaantunut.Ovat kyllä varmasti tosi elämässä aika tavalla hermoheikkoja tapauksia,uskaltaako tuollaisia lapsen lähelle edes päästää.Jos vaikka oma lapsesi joskus joutuisi käyttämään jotakin mieliala lääkkeitä niin se johtuisi varmaan teistä ihanista isistä.Sanoisitko silloin lapsellesi,että "lopetapas lääkkeiden syöminen,eikös pääsi pysy balanssissa ilman mömmöjä?Voi,kylläpä olet hullu"
Hohhoijaa,kaiken näkösiä hännän heiluttajia.Mahdatko edes kaikkia lapsiasi tuntea?Itse en ainakaan tuollaista idioottia edes tunnustaisi lapseni isäksi ;D
ole koukuttavia huumeita, minkäs takia sitten puhutaan lääkeriippuvuudesta? eikös huumeriippuvainen olekkaan sitten huumeriippuvainen? jos lääkeriippuvainen ei jole koukussa lääkkeisiin?
"Ja viimeisempään kirjoitukseen; eivät todella ole mitään koukuttavia huumeita tai muita kamaluuksia vaan ihan lääkärin määräämiä lääkkeitä."
niinpä niin,,,,, ensimmäinen riippuvuuden oire on kieltäminen. ja varsinkin lääkärin määräämissä lääkkeissä on huumaus aineiksi luokiteltavia aineita. no siinähän popsit pillereitä loppu ikäs, lääke addikti.
sekavia puhuminen, myöntäminen ja heti perään kiistäminen ;D
"Myös oma mielialani huolestuttaa minua..Pelkään että voimani menevät kokonaan isän kanssa nahisteluun ja tuntuu pahalta antaa lapsi hänelle hoitoon kun on niin äkäinen ja ottaa sen "pakkopullana"...Pelottaa etten jaksa hoitaa lasta yksin kun olen tottunut toisen tukeen ja toisen läsnä oloon.Vaikka lapselle eromme varmasti parempi vaihtoehto onkin kuin kinastelevat vanhemmat.Olen ajoittain masentunut,syön masennuslääkettä ja käyn sairaanhoitajan luona juttelemassa."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00189
Teaser se taas puhuu aiheesta mistä ei näemmä tiedä mitään. Katsos kun ihmisestä voi toki tulla lääkeriippuvainen, jos hän esimerkiksi joutuu syömään vahvoja kipulääkkeitä. Niihin voi jäädä koukkuun. Samoin nukahtamislääkkeitä käyttävä ei ehkä kykene nukahtamaan ilman lääkettä, tämäkin on jonkinasteinen riippuvuus.
Masennuslääkkeet ovat sitten ihan eri juttu. Ihminen nauttii hänelle määrättyä mielialalääkettä ohjeen mukaan, missä sinä näet ongelman? Kertoisitko mitä huumeeksi luokiteltavaa ainetta löytyy masennuslääkkeistä? Kysyn ihan vilpittömästi, minä en näet tiedä, mutta sinulla tuntuu faktaa löytyvän tähänkin asiaan. Oletko kenties farmaseutti? Mielialalääkkeisiin koukkuun jääminen kuulostaa oudolta. Eiköhän koukuttavat pillerit löydy sieltä kipulääkeiden, rauhoittavien ja muiden sellaisten puolelta.
Aika säälittävä tapaus olet, Teaser, jatkuvasti haukkumassa muita milloin mistäkin asiasta. Veikkaanpa että mielialalääkitys olisi ihan paikallaan sinunkin tapauksesssasi.
Onko diabeetikko koukussa insuliiniin?
Siinä kaikki.
Taidat olla jotenkin itsekin sairas henkisesti kun yrität noilla jutuillasi nujertaa toisia.No,kerronpa,minä näen sinut epätoivoisena tylsistyneenä ihmisenä.Sairaanakin.Jolla ei varmastikaan ole elämää minkään vertaa.Roikut varmaan suurimman osan ajastasi netissä ja käyt täällä haukkumassa ihmisiä jotka pyytävät neuvoa ongelmiinsa.Jos jollakin niin sinulla olisi aihetta aloittaa lääkitys xD nyt puhelin käteen ja soitappa oman paikkakuntasi mielenterveys toimistoon ja varaa aika.Kerro että olet mitä luultavimmin narsistinen tapaus.Ja kas,kun narsisti ei sitä itse tajua ;D
Taas on uusi yh-äippäRESSUKAN "nimimerkki" nähnyt tänään päivänvalon...
Kyllä on niiiii´iiinnn surkean läpinäkyvää tuollaiset yh-äippäRESSUKOIDEN säälittävät yritykset huijata meitä terveitä ihmisiä...
(tajustitko että ei muuten mennyt läpi tälläKÄÄN kertaa tuo sinun surkuhupaisa yrityksesi...???)
No ei sinulla auta taas muutakuin kyhätä seuraavaa "nimimerkkiä" kehiin puolustamaan itse itsensä kirjoittamaa sekoilua...
Olet oikeassa, niin kauan kuin minua jaksaa huvittaa tämä nimimerkeillä leikkiminen, jatkan sitä. Joka päivä kehitän uuden nimimerkin, eikä se ole edes laitonta, moraalitonta eikä maksullistakaan. Pitää vain olla hiukan mielikuvitusta. Nämä viiimeaikaiset ovat kaikki harrasteeni parista napattuja, etten sanoisi sydämestä valittuja.
Minusta on niin ihanaa antaa sinulle kurttukaalille löytämisen ja hoksaamisen iloa. Ajattele kuinka iloiseksi tulit, kun huomasit että siinä se Astrakaani Isokuulas -eilen Avola Oswald, nyt temmeltää Mirtillon erona. Yhdistitkö ne kaikki minuun? Hienoa Aito_möllipölli, sinusta voi tulla isona vaikka yh-äippäressukka -tietovisailun stara! Vielä kun saat hajun, mistä ihmeestä tuo yh-äippäressukka oikein löytää noita säälittävän läpinäkyviä ja surkuhupaisia nimimerkkejä pääset seuraavalle levelille.
Hunajaisen ihanaa, että karski-isomies osaa olla noin innostunut ja syötävän suloinen arpoessaan, kuka minkäkin nimen takana kirjoittaa. Ihan tässä alkaa kaukolämpö puristaa yh-ressukan keuhkoja!
Nuo sinun ilmiselvästi huumoriksi tarkoitetut höpötykset eivät muuten naurata varmasti ketään muuta kuin sinua itseäsi joten eikö olisi parempi ettet nolaa itseäsi silläKIN saralla...???
Ei muuten mutta kun sinulla ei näin viikonloppuna ole niitä yh-äippäRESSUKOITA tukemassa tuota surkeaa touhuasi kun ne ovat "tuulettumassa raskaan raadannan" jälkeen...
Joudut taas jälleen itse komppaamaan omia höpötyksiäsi ja nehän huomaa kaikki jotka osaa lukea...
Huumori on siitä mukava laji, että jos se naurattaa edes sanojaansa, se on huumoria.
En tiedä mitä itsensä nolaaminen on, joten jätän väliin tällä kertaa, kiitos vain.
Sinä näyt tuulettuvan palstalla raskaan raadannan jälkeen, eikä se minua haittaa. Kukin eläköön ja tuulettukoon miten haluaa.
Mutta nyt tämä matami mimmi sulkee pankin ja yh-palstan sivut, pärräyttää kolmen auton kolonnassa, kollegani, yh-äippäressukan ja yhden kunnollisen ydinperheen äidin 10 riiviön kanssa Särkänniemen Tyrskyihin.
ja ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu.
näin jälkiviisaana antaisin ainakin sellaisen neuvon, että älä kanna liiaksi huolta lapsen ja isän välisestä suhteesta, koska loppujen lopuksi se on ainoastaan isän käsissä miten aikoo isyytensä kantaa.
et voi puhumalla tai omalla käytökselläsi muuttaa isän ajatuksia/tunteita vaan se muutos lähtee isästä itsestään, jos on lähteäkseen.
teillä on sovitut tapaamisajat, pidä huolta että niitä noudatetaan. tietysti on hyvä jos molemmat voisivat joustaa välillä toisen pyynnöstä ja muuttaa tapaamisaikoja paremmin sopiviksi, mutta älä kuitenkaan suostu hänen pompoteltavaksi.
exäsi törkeä käytös kannattaa sivuuttaa ihan täysin. älä ota siitä itseesi. ero ja tilanteiden muuttuminen muutenkin on vielä niin tuore, että hän ei ehkä ole sopeutunut kaikkeen ja purkaa tunteensa noin. älä lähde siihen mukaan vaan yritä hoitaa asiat asioina ja mahdollisimman neutraalisti.
voit vain antaa isälle aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja löytää oma paikkansa ja roolinsa. keskity omaan ja lapsen hyvinvointiin, pidä yhteyttä läheisiin ihmisiin ja etene päivä kerrallaan.
vaikutat fiksulta ja kestävältä ihmiseltä, joten varmasti pärjäät siinä missä ennenkin. älä kanna taakkaa, jota sinun ei tarvitse kantaa.
sinun tehtäväsi on olla äiti, ja se riittää.
hyvä että olet hankkinut ja saanut apua masennukseesi. lääkkeiden lisäksi kannattaa hakea vaikka googlettamalla lisää tietoa masennuksesta, kerätä muiden kokemuksia ja vinkkejä sen voittamiseksi. keskity elämän hyviin puoliin, ja muista että kaikki huolet ovat juuri niin suuria kuin annat niiden olla.