Okei, just nyt on niin helvetin huono olo että oli pakko päästä purkamaan jonnekin. No, mitäs tässä, viimeiset muutama päivä ollut aika vittumaisia. Ensin kuulin että mun poikaystävä oli tuossa vielä pari viikkoa sitte kusessa yhteen miulle tärkeeseen ystävään ja ne oli suudellut, ja mun jätkä olis kuulemma muutekki koko aja kiehnänny ja nuoleskellu sitä kaveria, ainakin sen sanojen mukaan. En tiiä kumpaa uskoisin, kun poikaystävä tunnusti suudelman mutta ei mitään muuta nuoleskelua, kaveri väittää et se olis ollu koko aja sen kimpussa jne.
Toisaalta tuntuu että kaveri olis kateellinen mun ja mun jätkän onnesta, kun se on kusessa mun jätkään, ja yrittää siks pilata meidän välit suurentelemalla tuota juttua ihan liikaa. Mutta toisaalta taas.. Se on mulle aika tärkee enkä tiiä tekiskö se niin mulle. Mut se vaan sopis kuvaa, et se olis kateellinen jne. Mutta en tiiä kumpaa uskoisin.
No silti, se oli oikeesti kova paikka. Mä viiltelin joskus monta kuukautta sitten mutta sain sen lopetettua, ja nyt taas pitkästä aikaa niin tein yhtenä iltana, kun pää meinasi räjähtää ja kaikkea.
Äsken äiti huomasi et olin taas pitkästä aikaa leikkinyt saksilla jalkani kanssa ja sain kotiarestia (toistaiseksi ei määrätty tarkkaa aikaväliä), saarnana ja uhkauksen että se soittaa huomenna jollekin psykiatrille. En mä halua mitään psykiatria! En oikeasti halua enkä aio enää viillellä, ja sanoin sen äitille, mutta se ei uskonut kun olin jo kerran aiemmin monta kuukautta sitten luvannut etten enää tee sitä ja sorruin silti. Ja me ei olla kauhean läheisiä niin en oikein voi sille puhua. Kavereille sentään voin, jonkin verran.
Mutta siis, mä en oikeesti halua mitään psykiatria, ellei se sitten vaan uhkaillut perättömästi, niinkuin se toisinaan tekee.
Oon just pääsemässä yli tosta poikaystävän teosta (jos se nyt on paljon mitään tehnyt, siis jos toi mun ystävä valehteleekin suurimman osan?? kun oli se jotan kai valehdellut mun jätkän parhaasta kaverista sen tyypin tyttöystävälle, vaikken tiiä pitäiskö uskoo että se vois tehä niin pahasti) ja en todellakaan haluu mitää psykiatria sekoittamaan asioita kun pää tuntuu olevan jotenkuten kasassa välillä ja just kavereitten seuralla se paranis. Mutta sainkin kotiarestin!
Lisäksi mulla on kaksi parasta ystävää. Ne on mulle tosi tärkeitä. Me tutustuttiin tässä viikko tai pari sitten yhteen jätkään. Oikeastaan mä tutustuin siihen eka, ja mun esimerkistä ne kaks kans hommas sen mesen yms yms.
Aluksi tultiin tän pojan, kutsuttakoon häntä vaikka Janiksi (ei oikea nimi!), niin puhuttiin sen kans paljon ja kaikkee. Se oli tosi mukava, ja ajattelin että meistä vois tulla ystäviä. Mutten halunnu edetä liian nopeesti, ettei se säikähtäis tai luulis et mie yritän iskee sen ja sillee.
No, eiköhän noi mun molemmat kaverit oo jo hankkinut sen numeron ja tavannutkin sen pari kertaa naamatusten. Vähän se kirpas, kun oon kuitenkin sellainen tyyppi että oon hyvin mustasukkainen kavereistani, varsinkin miespuolisista ja muutenkin uusista tuttavista, vaikken olisikaan niihin kusessa.
No, mikäs tässä, ei olla nykyään enää kauheasti Janin kanssa mesessä puhuttu ja muutenkin on yhteydenpito vähän jäänyt. Toisinkuin noilla kahdella kaverillani, ne on koko ajan yhteydessä siihen ja ne kehuskelee koko ajan sillä että ne tuntee sen niin hyvin, vaikka kukahan siihen ekaksi tutustui? No, sivuseikka. Silti se rasittaa, kun ne on jo niin läheisiä vaikka on tuntenut vähemmän aikaa kun mä ja se. Niin ja Jani tulee kai meidän luokalle ensisyksynä.
Btw, nää mun molemmat ystävät on ihan umpikusessa Janiin, ja mäkin voisin olla ellen olisi varattu, ja näinollen oon kieltäny itteeni ihastumasta kehenkään muuhun. Yleensä ihmiset ei voi hillitä tunteitaan mutta mä tukahdutan kaikki tollaset alkuunsa. En halua tehdä mun poikaystävälle niinkuin se teki mulle.
Tänään kuitenkin nähtiin Jani ihan niin että me kaikki kolme oltiin paikalla. Yritin pari kertaa alottaa jotain keskustelua Janin kanssa, aika huonolla menestyksellä, ja heti oli nuo mun molemmat ystävät supattamassa jotain keskenään ja ne "piilo"vittuili mulle koko ajan. Ja vaan koska mä yritin ottaa Janiakin mukaan keskusteluun tai puhua sillekin, kun se oli vähän etäinen. Tuntuu ettei se tykkää musta, vaikken oo mitään tehnyt. Kun ne mun ystävät sano että se oli joskus aiemmin kun ne oli nähnyt, niin että se oli sillon vilkkaampi jne. Tai ainaki niin mie oon käsittäny, ne on puhunu siitä niin paljon että tuntuu että niillä oli tosi hauskaa kolmestaan joskus ja heti kun mä oon mukana niin tunnelma oli oikeasti ihanku hautajaisissa.
Ja kun mä menin kauemmas niistä istuskelemaan niin johan alkoi juttu luistaa pikkuhiljaa, ja sitten ne vielä ihmetteli et mitä mä angstaan, ite vittuili mulle jne ja muutenkin ne tuli kolmestaan niin hyvin toimeen etten viittiny mennä pilaamaan tunnelmaa uudestaan.
Vituttaa vaan, kun noi mun ystävät omii tota tyyppiä koko ajan ja ihanku ne epäilis että olisin kusessa siihen, vaikka se on mulle oikeesti vaan kaveri.
Että näin..
Toisaalta tuntuu että kaveri olis kateellinen mun ja mun jätkän onnesta, kun se on kusessa mun jätkään, ja yrittää siks pilata meidän välit suurentelemalla tuota juttua ihan liikaa. Mutta toisaalta taas.. Se on mulle aika tärkee enkä tiiä tekiskö se niin mulle. Mut se vaan sopis kuvaa, et se olis kateellinen jne. Mutta en tiiä kumpaa uskoisin.
No silti, se oli oikeesti kova paikka. Mä viiltelin joskus monta kuukautta sitten mutta sain sen lopetettua, ja nyt taas pitkästä aikaa niin tein yhtenä iltana, kun pää meinasi räjähtää ja kaikkea.
Äsken äiti huomasi et olin taas pitkästä aikaa leikkinyt saksilla jalkani kanssa ja sain kotiarestia (toistaiseksi ei määrätty tarkkaa aikaväliä), saarnana ja uhkauksen että se soittaa huomenna jollekin psykiatrille. En mä halua mitään psykiatria! En oikeasti halua enkä aio enää viillellä, ja sanoin sen äitille, mutta se ei uskonut kun olin jo kerran aiemmin monta kuukautta sitten luvannut etten enää tee sitä ja sorruin silti. Ja me ei olla kauhean läheisiä niin en oikein voi sille puhua. Kavereille sentään voin, jonkin verran.
Mutta siis, mä en oikeesti halua mitään psykiatria, ellei se sitten vaan uhkaillut perättömästi, niinkuin se toisinaan tekee.
Oon just pääsemässä yli tosta poikaystävän teosta (jos se nyt on paljon mitään tehnyt, siis jos toi mun ystävä valehteleekin suurimman osan?? kun oli se jotan kai valehdellut mun jätkän parhaasta kaverista sen tyypin tyttöystävälle, vaikken tiiä pitäiskö uskoo että se vois tehä niin pahasti) ja en todellakaan haluu mitää psykiatria sekoittamaan asioita kun pää tuntuu olevan jotenkuten kasassa välillä ja just kavereitten seuralla se paranis. Mutta sainkin kotiarestin!
Lisäksi mulla on kaksi parasta ystävää. Ne on mulle tosi tärkeitä. Me tutustuttiin tässä viikko tai pari sitten yhteen jätkään. Oikeastaan mä tutustuin siihen eka, ja mun esimerkistä ne kaks kans hommas sen mesen yms yms.
Aluksi tultiin tän pojan, kutsuttakoon häntä vaikka Janiksi (ei oikea nimi!), niin puhuttiin sen kans paljon ja kaikkee. Se oli tosi mukava, ja ajattelin että meistä vois tulla ystäviä. Mutten halunnu edetä liian nopeesti, ettei se säikähtäis tai luulis et mie yritän iskee sen ja sillee.
No, eiköhän noi mun molemmat kaverit oo jo hankkinut sen numeron ja tavannutkin sen pari kertaa naamatusten. Vähän se kirpas, kun oon kuitenkin sellainen tyyppi että oon hyvin mustasukkainen kavereistani, varsinkin miespuolisista ja muutenkin uusista tuttavista, vaikken olisikaan niihin kusessa.
No, mikäs tässä, ei olla nykyään enää kauheasti Janin kanssa mesessä puhuttu ja muutenkin on yhteydenpito vähän jäänyt. Toisinkuin noilla kahdella kaverillani, ne on koko ajan yhteydessä siihen ja ne kehuskelee koko ajan sillä että ne tuntee sen niin hyvin, vaikka kukahan siihen ekaksi tutustui? No, sivuseikka. Silti se rasittaa, kun ne on jo niin läheisiä vaikka on tuntenut vähemmän aikaa kun mä ja se. Niin ja Jani tulee kai meidän luokalle ensisyksynä.
Btw, nää mun molemmat ystävät on ihan umpikusessa Janiin, ja mäkin voisin olla ellen olisi varattu, ja näinollen oon kieltäny itteeni ihastumasta kehenkään muuhun. Yleensä ihmiset ei voi hillitä tunteitaan mutta mä tukahdutan kaikki tollaset alkuunsa. En halua tehdä mun poikaystävälle niinkuin se teki mulle.
Tänään kuitenkin nähtiin Jani ihan niin että me kaikki kolme oltiin paikalla. Yritin pari kertaa alottaa jotain keskustelua Janin kanssa, aika huonolla menestyksellä, ja heti oli nuo mun molemmat ystävät supattamassa jotain keskenään ja ne "piilo"vittuili mulle koko ajan. Ja vaan koska mä yritin ottaa Janiakin mukaan keskusteluun tai puhua sillekin, kun se oli vähän etäinen. Tuntuu ettei se tykkää musta, vaikken oo mitään tehnyt. Kun ne mun ystävät sano että se oli joskus aiemmin kun ne oli nähnyt, niin että se oli sillon vilkkaampi jne. Tai ainaki niin mie oon käsittäny, ne on puhunu siitä niin paljon että tuntuu että niillä oli tosi hauskaa kolmestaan joskus ja heti kun mä oon mukana niin tunnelma oli oikeasti ihanku hautajaisissa.
Ja kun mä menin kauemmas niistä istuskelemaan niin johan alkoi juttu luistaa pikkuhiljaa, ja sitten ne vielä ihmetteli et mitä mä angstaan, ite vittuili mulle jne ja muutenkin ne tuli kolmestaan niin hyvin toimeen etten viittiny mennä pilaamaan tunnelmaa uudestaan.
Vituttaa vaan, kun noi mun ystävät omii tota tyyppiä koko ajan ja ihanku ne epäilis että olisin kusessa siihen, vaikka se on mulle oikeesti vaan kaveri.
Että näin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
aika tutulta touhulta. ekanakin, heitä se sun "poikafrendi" vidduun. jos se on nuoleskellut jotain sun frendiä, jätä se. Mitä sä selasella. kerää ympärillesi ihmisiä, jotka on aitoja, rehellisiä ja joihin sä voit luottaa.
Teillä varmaan on mukava tyttökaveriposse, mutta jotta tollasia hölmöjä riitoja ei tulis tai te tytöt ette alkaisi tappelemaan keskenänne, sopikaa ettei toisen ihastuksiin, exiin tai muihin sellasiin kosketa. Mitenkään! Me tehtiin tollanen diili yläasteella, ja se toimi ja toimii vieläkin.
Niin ei tuu kellekkään paskaa niskaan eikä tarvitse epäillä toisia. Totuushan on se, että maailamasta ei 2lahkeiset lopu!
Jos sun mutsi on sen psykiatrin ajan tilannut, mee sinne. Tuskin siitä seuraa mitään sen vakavempaa ja jos seuraa, hei, sitenpähän saat jonkun aikuisen kenelle puhua. Ja mikä parasta, se tyyppi ei voi kertoa sun äidille mitään.
Toi viiltely...n tosi hyvä jos oot saanut sen lopetettua ennen kuin menee liian yli. Hei, mä luin just tälläsen kirjan aiheesta: Patricia McCormick: Viilto, tsekkaa jos sun lähikirjastossa olis myös, suosittelen.