Eli olin todella pitkään ihastunut erääseen poikaan. Tämä poika asuu nykyisin toisessa kaupungissa. Juteltiin paljon mesessä. Hän vaikutti kiinnostuneelta, flirttaili ym. kaikkea. Uskoin oikeasti, että meistä vois tulla jotakin. Tämä poika on siis asunut jo monta vuotta muualla, aikoinaan oltiin samassa koulussa. Ei olla tavattu kuitenkaan livenä vaikka sitä usein toivoinkin. Näin viimeksi tämän pojan eräässä tapahtumassa viimekesänä. Se oli todella uskomatonta, sillä en ollut nähnyt häntä pariin vuoteen eli sen jälkeen kun hänen peruskoulusa päättyi ja hän muutti toiseen kaupunkiin. Hänellä ei ollut aikaa tai halua tai no mitä tahansa silloin tavata mua. Se oli tietysti harmi, mutta olin silti iloinen, että minä sain nähdä hänet siellä tapahtumassa. Mesessä jatkui taas koko viime syksyn juttelu ja hän aika avoimesti flirttaili ym. Olin todella, siis todella ihastunut häneen ja niin sekaisin, mun vatsassa oli varmaan miljoonia perhosia. En ole koskaan ollut niin ihastunut kehenkään toiseen.
Myöhemmin syksyllä sain tietää, että hän seurustelee, on seurustellut koko ajan. Siitäkin huolimatta flirtti mesessä jatkui. Hän sanoii sellaisia asioita ja ehdotuksia, joita ei kyllä pitäisi sanoa, jos kerran on jo tyttöystävä.
Talvella hän muuttui. Hän ei enää flirtannut yms. mulle ja oli kovin vähäsanainen mesessä, huomasin kyllä, että ei ilmiselvästikkään halunnut mun kanssa jutella. Se tuntui todella pahalta. Koko viime kesän ja syksyn hän oli vaikuttanut niin kiinnostuneelta ja tietenkin hullaannuin siitä vielä enemmän ja oikeesti uskoin, et mulla ois mahdollisuuksia siihen. Sain tietää myös, että hän on muuttanut tyttöystävänsä kanssa talvella yhteen. Sydämeni tietenkin särkyi. Oli vaikea talvi, ajattelin koko ajan häntä ja itkin vaan. Nyt olen pääsemässä jo yli tästä miehestä. Elämä on tosi ihanaa ja yks poika taitaa olla ihastunut muhun ja kaikkea kivaa :) Kaikki on siis oikein mainiosti. En ole vähään aikaan jutellut tämän ko. jätkän kaa mesessä tms, mutta joku kuukausi sitten vielä ihan normisti juteltiin viimeksi. Musta on edelleen kiva jutella sen kaa. Ei hän enää flirttaa ym. mutta on kyllä muuten ollut mukava :)
Parin kuukauden päästä näen tämän pojan. Se pelottaa ja jännittää mua ihan valtavasti. Käytän nyt tälläisiä "vertauskuvia", kun en viitsi laittaa mistä tarkalleen on kyse. Eli on tapahtuma. Hän tulee sinne, tavallaan "töihin" ja minä olen täällä ko. tapahtumassa myös mukana, tavallaan "esiintymässä". Vaikka voinkin pojan suhteen nykyisin hyvin niin mua pelottaa, että kun näen hänet niin murrun täysin. Olin niin, niin älyttömän ihastunut häneen ja hän murskasi kuitenkin sydämeni. Tuntuu, että jos nyt hänet näen niin en voi sille mitään, kaikki tunteet vain tulevat pintaan. Ikään kuin haavani, jotka ovat juuri umpeutumassa revitään uudelleen auki ja kaikki se alkaa taas alusta. Ei kukaan pysty tietää miltä sellainen tuntuu, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Mulla on vaan vahva tunne, että kun näen hänet siellä tapahtumassa niin itku ei ole kaukana ja saatan saada jonkun ahidstuskohtauksen ihan oikeasti.
Tietenkäänhän mun ei olisi pakko mennä tänne tapahtumaan, voisin olla vaikka "sairaana". Mutta tottakai kaikesta huolimatta haluaisin hänet nähdä, on ollut ikävä. En ole kuitenkaan häntä vuoteen nähnyt ja en tiedä milloin olisi mahdollisuus ensi kerran nähdä. Kenties vuosien päästä tai ei ehkä koskaan?
Mitä siis teen? Jos menen sinne, en tiedä yhtään mitä käy. Ehkä kaikki onkin ihan ok, eikä se tunnu niin pahalta. Mutta suurempi mahdollisuus kuitenkin on, ainakin nyt tuntuu siltä, että se tulee sattuu todella paljon ja voin saada jonkun kohtauksen. Olen kuitenkin esiintymässä tavallaan siellä niin mun pitää pystyy olee ihan normaali ja ok. En voi saada mitään ahdistus -tai itkukohtausta tai muutenkaan olla omituinen. Pitäisikö jättää sitten menemättä kuitenkin? Tiedän, että sitä katuisin. Hän on edelleen mulle tärkeä ja haluaisin kovasti nähdä hänet, koska ei todellakaan ole mitään takeita milloin hänet seuraavan kerran näen. En varmastikkaan tulisi tätä poikaa henkilökohtaisesti tapamaan, joka tekee siitä ehkä vielä hankalampaa. Voisi olla helpompaa, jos saisin jutella hänen kanssaan. Tämä poika ei siis tiedä, että olin häneen todella ihastunut ja että se satutti mua tosi paljon kun sain tietää että hänellä onkin jo tyttöystävä.
Mitä tekisitte mun tilanteessa? Jäänkö kotiin vai menenkö tapahtumaan? Mitä sitten teen, jos sinne meen ja tuleekin ihan hirvee olo ja alkaa ahdistaa? Mun täytyis kuitenkin esiintyy siellä, enkä voi lähtee lätkimään. Vaikea päätös. Jos jään kotiin, kadun varmasti etten mennyt katsomaan häntä, mutta jos taas menen sinne, sydämeni voi taas särkyä, juuri kun se ehti jo korjaantua lähes entiselleen. Olen myös ajatellut, että menen sinne ja otan alkoholia mukaan, jos alkaa ahdistaa ja tuntua liian pahalle. Tiedän, se olisi todella tyhmää, mutta varmasti helpottais siinä tilanteessa. Ja siis esiintymisen jälkeen joisin vasta, en juurikaan ennen sitä.
Myöhemmin syksyllä sain tietää, että hän seurustelee, on seurustellut koko ajan. Siitäkin huolimatta flirtti mesessä jatkui. Hän sanoii sellaisia asioita ja ehdotuksia, joita ei kyllä pitäisi sanoa, jos kerran on jo tyttöystävä.
Talvella hän muuttui. Hän ei enää flirtannut yms. mulle ja oli kovin vähäsanainen mesessä, huomasin kyllä, että ei ilmiselvästikkään halunnut mun kanssa jutella. Se tuntui todella pahalta. Koko viime kesän ja syksyn hän oli vaikuttanut niin kiinnostuneelta ja tietenkin hullaannuin siitä vielä enemmän ja oikeesti uskoin, et mulla ois mahdollisuuksia siihen. Sain tietää myös, että hän on muuttanut tyttöystävänsä kanssa talvella yhteen. Sydämeni tietenkin särkyi. Oli vaikea talvi, ajattelin koko ajan häntä ja itkin vaan. Nyt olen pääsemässä jo yli tästä miehestä. Elämä on tosi ihanaa ja yks poika taitaa olla ihastunut muhun ja kaikkea kivaa :) Kaikki on siis oikein mainiosti. En ole vähään aikaan jutellut tämän ko. jätkän kaa mesessä tms, mutta joku kuukausi sitten vielä ihan normisti juteltiin viimeksi. Musta on edelleen kiva jutella sen kaa. Ei hän enää flirttaa ym. mutta on kyllä muuten ollut mukava :)
Parin kuukauden päästä näen tämän pojan. Se pelottaa ja jännittää mua ihan valtavasti. Käytän nyt tälläisiä "vertauskuvia", kun en viitsi laittaa mistä tarkalleen on kyse. Eli on tapahtuma. Hän tulee sinne, tavallaan "töihin" ja minä olen täällä ko. tapahtumassa myös mukana, tavallaan "esiintymässä". Vaikka voinkin pojan suhteen nykyisin hyvin niin mua pelottaa, että kun näen hänet niin murrun täysin. Olin niin, niin älyttömän ihastunut häneen ja hän murskasi kuitenkin sydämeni. Tuntuu, että jos nyt hänet näen niin en voi sille mitään, kaikki tunteet vain tulevat pintaan. Ikään kuin haavani, jotka ovat juuri umpeutumassa revitään uudelleen auki ja kaikki se alkaa taas alusta. Ei kukaan pysty tietää miltä sellainen tuntuu, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Mulla on vaan vahva tunne, että kun näen hänet siellä tapahtumassa niin itku ei ole kaukana ja saatan saada jonkun ahidstuskohtauksen ihan oikeasti.
Tietenkäänhän mun ei olisi pakko mennä tänne tapahtumaan, voisin olla vaikka "sairaana". Mutta tottakai kaikesta huolimatta haluaisin hänet nähdä, on ollut ikävä. En ole kuitenkaan häntä vuoteen nähnyt ja en tiedä milloin olisi mahdollisuus ensi kerran nähdä. Kenties vuosien päästä tai ei ehkä koskaan?
Mitä siis teen? Jos menen sinne, en tiedä yhtään mitä käy. Ehkä kaikki onkin ihan ok, eikä se tunnu niin pahalta. Mutta suurempi mahdollisuus kuitenkin on, ainakin nyt tuntuu siltä, että se tulee sattuu todella paljon ja voin saada jonkun kohtauksen. Olen kuitenkin esiintymässä tavallaan siellä niin mun pitää pystyy olee ihan normaali ja ok. En voi saada mitään ahdistus -tai itkukohtausta tai muutenkaan olla omituinen. Pitäisikö jättää sitten menemättä kuitenkin? Tiedän, että sitä katuisin. Hän on edelleen mulle tärkeä ja haluaisin kovasti nähdä hänet, koska ei todellakaan ole mitään takeita milloin hänet seuraavan kerran näen. En varmastikkaan tulisi tätä poikaa henkilökohtaisesti tapamaan, joka tekee siitä ehkä vielä hankalampaa. Voisi olla helpompaa, jos saisin jutella hänen kanssaan. Tämä poika ei siis tiedä, että olin häneen todella ihastunut ja että se satutti mua tosi paljon kun sain tietää että hänellä onkin jo tyttöystävä.
Mitä tekisitte mun tilanteessa? Jäänkö kotiin vai menenkö tapahtumaan? Mitä sitten teen, jos sinne meen ja tuleekin ihan hirvee olo ja alkaa ahdistaa? Mun täytyis kuitenkin esiintyy siellä, enkä voi lähtee lätkimään. Vaikea päätös. Jos jään kotiin, kadun varmasti etten mennyt katsomaan häntä, mutta jos taas menen sinne, sydämeni voi taas särkyä, juuri kun se ehti jo korjaantua lähes entiselleen. Olen myös ajatellut, että menen sinne ja otan alkoholia mukaan, jos alkaa ahdistaa ja tuntua liian pahalle. Tiedän, se olisi todella tyhmää, mutta varmasti helpottais siinä tilanteessa. Ja siis esiintymisen jälkeen joisin vasta, en juurikaan ennen sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=MamGSqtpins
Älä välitä noista muista kommenteista mitään :)
Mie kyl menisin. Jos se jälkeenpäin kaduttaa. Muutenkin ollu viime aikoina itellä sellanen asenne että ennemmin sitä menee ja kärsii ku katuu pitkään sitä ettei menny. Koska ei se välttämättä ole sitä kärsimistä. Sinun pitäisi nyt vaan yrittää saada ennen reissua muuta ajateltavaa. Tehdä vaikka kavereiden kanssa jotain mukavaa mikä edes naurattaa.
Omasta mielestäni alkoholin juominen suruun on tyhmää. Ja auttaako se loppuenlopuksi mitään? Paha olo tulee kuitenkin. Älä ota mukaan. Juttele ennemmin jonkun kanssa tuosta. Pidä joku kaveri soittoetäisyyden päässä. Voit sitten soittaa ja purkaa jos tuntuu kauhean pahalta. Puhuminen auttaa. Ja jos tuntuu niin juo ennemmin sitten vaikka kotona kuin reissun päällä. Rohkeutta sinne. Yritä pitää pää kylmänä, vaikka se on vaikeaa. Mieti vaikka vähän mitä sanoisit tai tekisit tietynlaisissa tilanteissa jos jotakin sattuu tai joku paha olo tai muu meinaa ottaa vallan :) Se tuo varmuutta ainakin vähän.
Yritä hillitä sitä paniikkia. Ihmisiä tässä ollaan. Se tyyppikin on vaan ihminen ihmisten joukossa. Muutkin ihmiset on varmasti ollu samantyylisissä tilanteissa. Et sie siihen kuole. Et varmasti :)
Tsemppiä paljon. Ole vahva. En tarkoita ettei saisi itkeä mutta yritä ajatella vaikka että sinuahan ei mikään tuollainen estä esiintymästä :) Sinähän kuitenkin haluat esiintyä? Sitähän sie menet sinne tekemään :) Yritä pysyä rauhallisena ja ajattele ettet ole yksin.