Kaipaan sinua niin paljon. Kaipaan hymyäsi, iloista ääntäsi, kaipaan tapaasi liikkua. Kaipaan sitä kuinka otit minut huomioon ja näytit tunteesi minua kohtaan, myös muiden edessä. Olit niin rehellinen, niin aito. Olit niin impulsiivinen että se sai minut hämilleen. Sinä et paennut naamion taakse. Eikä se naamio minua olisi pettänyt -mutta sinä et halunnut valehdella myöskään muille. Kunnioitan sinua niin paljon sen vuoksi. Olit niitä harvoja ihmisiä, joiden olen tiennyt olevan rakastunut minuun, jotka ovat myös myöntäneet sen itselleen, minulle ja toisille ihmisille.
Ajattelin eilen että haluaisin vain pitää sinua lähelläni, sylissäni ja silittää poskeasi ja hiuksiasi. Ei sanoja, ei keskustelua, ei seksiä. Haluaisin vain pysyttää ajan hetkeksi ja olla kanssasi. Saada lohtua sinun läheisyydestäsi -muualta en sitä saa.
Ajattelin jo välillä että olen alkanut unohtaa sinut. Siitä on aikaa kun näimme viimeksi. Olen tuntenut oloni niin tyhjäksi ja tyhjyys on tuntunut jopa pahemmalta kuin kaipaus.
Haluan vain kaiken olevan ohi -mutta en kuitenkaan. Mikään elämässä ei ole pahempaa kuin että ei ole ketään jota rakastaa tai että kukaan ei rakasta sinua.
Haluan tulla "löydetyksi", rakastetuksi. Sinä löysit minut ja siinä me olimme kaksi ihmistä, olemassaolomme lohdutti toisiamme. Kumpikaan ei halunnut ajatella sen pidemmälle eikä tarvinnutkaan.
En ehkä näe sinua enää koskaan. Mutta ehkä jossain on paikka, joku taivas, jonne on kirjoitettu tarinamme. Ehkä jossain tunnetaan myötätuntoa meitä kohtaan, ehkä joku jossain ymmärtää miten paljon me rakastimme toisiamme. Ehkä jossain on laskettu ne kyyneleet, jotka vuodatimme toistemme tähden. Ehkä jossain joku itkee myös.
Ajattelin eilen että haluaisin vain pitää sinua lähelläni, sylissäni ja silittää poskeasi ja hiuksiasi. Ei sanoja, ei keskustelua, ei seksiä. Haluaisin vain pysyttää ajan hetkeksi ja olla kanssasi. Saada lohtua sinun läheisyydestäsi -muualta en sitä saa.
Ajattelin jo välillä että olen alkanut unohtaa sinut. Siitä on aikaa kun näimme viimeksi. Olen tuntenut oloni niin tyhjäksi ja tyhjyys on tuntunut jopa pahemmalta kuin kaipaus.
Haluan vain kaiken olevan ohi -mutta en kuitenkaan. Mikään elämässä ei ole pahempaa kuin että ei ole ketään jota rakastaa tai että kukaan ei rakasta sinua.
Haluan tulla "löydetyksi", rakastetuksi. Sinä löysit minut ja siinä me olimme kaksi ihmistä, olemassaolomme lohdutti toisiamme. Kumpikaan ei halunnut ajatella sen pidemmälle eikä tarvinnutkaan.
En ehkä näe sinua enää koskaan. Mutta ehkä jossain on paikka, joku taivas, jonne on kirjoitettu tarinamme. Ehkä jossain tunnetaan myötätuntoa meitä kohtaan, ehkä joku jossain ymmärtää miten paljon me rakastimme toisiamme. Ehkä jossain on laskettu ne kyyneleet, jotka vuodatimme toistemme tähden. Ehkä jossain joku itkee myös.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sanottu, kunpa joku kaipais muakin noin. kelle viesti menee
Hei,
toi tunne voi jäädä päälle joksikin aikaa, kunnes koko juttu alkaa tympimään. Lähinnä sen takia, että aikaa kuluu ja elämä on kuitenkin niin lyhyt murehdittavaksi. Suru väistyy, mutta vaatii paljon prosessointia.
Minulla oli muuten sama tunne, mutta rakkaus oli yksipuolista. Vahva intuitio sanoo myös ettei tämä henkilö kykene siihen muutenkaan, valitettavasti tämän ymmärtäminen vei kauan aikaa. Toisakseen, vaikka avoimuutta oli erityisesti minun puoleltani, sitä ei vastapuolelta oikein herunut...joten ikuinen epäilys jäi koko sopasta.
Sinulla sitävastoin on molemminpuolinen rakkauden kokemus. Myöhemmin muistat sen kaiholla, mutta lupaathan itsellesi uuden ja eheämmän suhteen heti kun olet siihen valmis. Uskon nimittäin asioiden tilaamiseen, jos ymmärrät mitä tarkoitan...
Hei, oliko tämä toinen ns. "sormuksen pyörittäjä"? Tiedän monia heteroita (tai ihmisiä jotka haluavat olla heteroita). Ykskaks tuleekin elämään joku samaa sukupuolta oleva henkilö, johon ihastutaan, mutta ei haluta myöntää sitä edes itselleen. Ja kamalinta olisi että tämä toinen saisi sen tietää... tai muut ihmiset. Heille tulee kiire puhua miehestään, lapsistaan, heterosuhteistaan. He mielellään esittävät kihla- ja vihkisormustaan ja pyörittelevät sitä salaisen ihastuksen läsnäollessa.
En sano, että jokaiseen suhteeseen tulisi hypätä tai antaa tunteiden viedä. Mutta voisi olla ainakin rehellinen. Silloin asiaa olisi helpompi käsitellä.
Ainakin minä olin se avoin "hetero" ja hän jotain muuta. Useampi vuosi meni tätä märehtiessä ja nyt vaivoin rakennettu ystävyyskin on murenemasa. Rakkaus on oikeasti suurinta tuskaa...
minulla täysin samanlainen tilanne päällä:/ymmärrän tuskasi...
mulle tuli itseasiassa vähän kyyneliä silmiin, mitä ei tapahdu usein. Mulle tuli mieleen eräs ihminen johon ihastuin viime vuoden puolella ja alkuvuodesta vielä enemmän. Mutta hän ei halunnut että pidän mitään yhteyttä. Hänestä sain lopuksi kuvan, että se oli vain yksipuolista, mutta en siltikään usko sitä.
En vain usko, koska joinain hetkinä meillä oli mielestäni ihme yhteys. Kuvitelmaako vain...Elämä silti jatkuu!
Ehkä tämä toinen oli vain niin peloissaan tunteistaan huolimatta, että ei voinut muuta kuin paeta. Niin monet tekevät kun ovat ymmällään tunteistaan... jopa heterosuhteissa. Pelätään liikaa tuskaa ja sitä että tullaan haavoitetuksi. Mutta kuten joku viisas on sanonut "älä pelkää tunteitasi... elä ne".