moi!
En tiedä että olenko ihan väärässä foorumissa kun minua haittaa erään tuttavan kommentit lapseni hoidosta.
Hän on äiti ja perhepäivähoitaja. Minä olen tuore äiti.
Tämä puuhakas emännys on sitä mieltä että lapsellani on tylsää kun on vain kotona minun kanssa,, tämän johtopäätöksen hän veti siitä että lapsi hymyili hänelle! Vein lapseni puistoon jossa hän nautti keinumisesta, meillä oli kivaa.
No heti oli ruova kyselemässä että teittekö muuta..no en tehty, piti alkaa puolustelemaan että miksei tehty..höh,,hölmöä..miksen saa nauttia omasta lapsestani omalla tavallani???? Miksi hän on minulle kokoajan tietämässä että miten minun pitää olla lapseni kanssa. Minun mielestäni ei ole hänen tehtävänsä ohjata minua oman lapseni kasvattamisessa!
joo mua harmittaa kun pitää selitellä asioita, miksen saa tehdä niinkuin ITSE parhaaksi näin ja toinen kunnioittakoon tätä! En tarvitse hänen kommentejaan, ne pahoittavat mielen ja vievät ilon mukavasta asiasta.
Meillä eletään hitaampaan malliin, heillä touhutaan Ihan Kokoajan jotain. Voisinko minäkin alkaa hänelle sanomaan että rauhoittakaa itse vähän vouhotustanne ja nauttikaa hetkestä..no en sano, koska vouhotus on heidän juttunsa ja sillä hyvä.
En tiedä että olenko ihan väärässä foorumissa kun minua haittaa erään tuttavan kommentit lapseni hoidosta.
Hän on äiti ja perhepäivähoitaja. Minä olen tuore äiti.
Tämä puuhakas emännys on sitä mieltä että lapsellani on tylsää kun on vain kotona minun kanssa,, tämän johtopäätöksen hän veti siitä että lapsi hymyili hänelle! Vein lapseni puistoon jossa hän nautti keinumisesta, meillä oli kivaa.
No heti oli ruova kyselemässä että teittekö muuta..no en tehty, piti alkaa puolustelemaan että miksei tehty..höh,,hölmöä..miksen saa nauttia omasta lapsestani omalla tavallani???? Miksi hän on minulle kokoajan tietämässä että miten minun pitää olla lapseni kanssa. Minun mielestäni ei ole hänen tehtävänsä ohjata minua oman lapseni kasvattamisessa!
joo mua harmittaa kun pitää selitellä asioita, miksen saa tehdä niinkuin ITSE parhaaksi näin ja toinen kunnioittakoon tätä! En tarvitse hänen kommentejaan, ne pahoittavat mielen ja vievät ilon mukavasta asiasta.
Meillä eletään hitaampaan malliin, heillä touhutaan Ihan Kokoajan jotain. Voisinko minäkin alkaa hänelle sanomaan että rauhoittakaa itse vähän vouhotustanne ja nauttikaa hetkestä..no en sano, koska vouhotus on heidän juttunsa ja sillä hyvä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näit' neuvojia kyllä riittää. Kun olin kotona se oli lapsilleni huono asia. Kun olen töissä se on lapsilleni huono asia. Meillä taas pihalla on lähes hysteeristä ulkoiluvouhotusta. Heti pitäisi pihalle kammeta kun silmät saa auki...Meillä rytmi ei ole sellainen lainkaan. Puen myös lapseni väärin kun tykkään kauniista ja usein hintavasta. Myös ruokavaliomme on väärä kun lapseni eivät saa sokeria päivittäin:)
Nykyisin olen ratkaissut asian niin , että jätän dominoivat typit väliin ja hakeudun lasteni kera seuraan , jossa saa "elää ja hengittää".
Toisten asioihin sekaantuminen kielii kyllä yhdestä asiasta. Huonosta itsetunnosta:)
Meillä on menyt lasten kanssa ilman mitään isompia touhotuksia, hiukan fiilisten mukaan. Virikkeet ovat sangen arkiset, mutta ihan kotiaskareista lapset eniten tuntuvat pitävän. Samalla oppii paljon elämässä tarvittavia taitoja. Ruoanlaiton yhteydessä ravitsemukseen liittyvää tietoa (jossa myös olen ehkä hiukan erikoinen äiti, meillä ei nimittäin syödä mm. pastaa ja perunaa juurikaan). Pyykkihuolto ja siivoukset yhdessä (lapsemme rakastavat imurointia varsinkin). Ulkoillaan miten milloinkin, mutta emme puistoissa juurikaan, koska niitä ei ole lähellä. Metsä ajaa saman asian kuin puistot. Joskus soitetaan ja lauletaan, joskus loruillaan. Askarteluja ei juuri tehdä, samoja taitoja oppii ihan muissakin jutuissa, kuten kasvien kasvatuksessa siemenestä isoiksi. Kavereita on naapureissa lapsille. Touhottaa emme yksinkertaisesti edes jaksa, meillä on tarpeeksi jo ihan normaalissa arjessa, ja kotityömme vievät aika lailla aikaa, kun lapset ovat mukana.
Eli, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse tunnet lapsesi parhaiten. Meitä vanhempia on yhtä monelaisia kuin lapsiakin. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla "hyvä vanhempi". Perusasiat kunnossa, niin riittää. Tarpeeksi lepoa, sopivasti rutiineita ja paljon rakkautta. Mausteeksi sitten vielä kunnon ruoka ja vaatetus, sillä pärjää jo pitkälle.