Kesäloma alkoi, kun pääsin gradusta eroon. Olen laittanut itselleni mukavan lukujärjestyksen romaanin 2. version kirjoittamista varten ja aion nauttia täysin rinnoin yli kahden kuukauden lomasta.
Onko teillä muillakin lomat tarkkaan ajoitettu kirjoittamiselle?
Miten perheenne siihen suhtautuu?
Itselläni on hyvä diili vaimon kanssa, juuri niin että keskityn loma-aikoina kirjoittamiseen päivät ja aamut & illat perheen kanssa.
Onko teillä muillakin lomat tarkkaan ajoitettu kirjoittamiselle?
Miten perheenne siihen suhtautuu?
Itselläni on hyvä diili vaimon kanssa, juuri niin että keskityn loma-aikoina kirjoittamiseen päivät ja aamut & illat perheen kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suunnitelmia aikataulussa. Kirjoitan ensimmäistä romaania ja tuntuu, että tekeminen on hyvin sekavaa: välillä tekstiä syntyy enemmän, liuskoittain ja välillä ei saa mitään aikaiseksi, menee nettisurffaamiseksi kaikki.
Sinä olet selvästikin edistynyt tai tottuneempi kaunokirjallisuuden kirjoittaja. Olen iloinen jos saan edes ensimmäisen version kasaan syksyyn tai jouluun mennessä. Aikatauluja en osaa edes ajatella.
Sinkkuna ei ole mitään ongelmaa kirjoittamisessa, ehkä aika on tavallaan liikaakin käytössä, koska olen myös työttömänä.
Sama täällä, muutamia pieniä ideoita syntyy päivittäin, mutta usein en saa niitä edes kirjoitetuksi. Välillä taas syntyy tekstiä, mutta seuraavana päivänä teksti on pakko deletoida kun on niin käyttökelvotonta. Syksy on minullekin jonkinsortin deadline, sitten on katsottava totuutta silmiin, että onko romaanin idea käyttökelpoinen vai ei.
Kirjoitatteko muuten aina samassa paikkaa vai onko teillä läppärit, jotta voisi mennä kirjoittamaan muuallekin? Minulla ei läppäriä ole, joten on tyydyttävä olemaan neljän seinän sisällä.
älä deletoi tekstejäsi vaan siirrä ne roskistiedostoon. paskimmassakin pätkässä voi olla jotakin hyvää. ja joskus kuukausien tai vuosien kuluttua tyhjänä hetkenä voit palata roskikseesi ja löytää sieltä ties vaikka mitä.
vista (ainakin luulisin että syy on vistan) vie minun hp pavillion entertainment pc:ssäni niin paljon virtaa että piuhoista irti voi kirjoittaa ehkä tunnin, jos sitäkään, joten läppäristä huolimatta olen työhuoneen vanki. ehkä jossain kahvilassa voisi pistää töpselin seinään, mutta meilläpäin pitäisivät pellenä jos menis kahviloihin kirjoittelemaan. meillä on jo yks ufomies ja toinen joka lausuu vastatuuleen enkä ajatellut liittyä niiden joukkoon, vaikka ne kylän viisaimmat miehet onkin.
Kesän varsin joustava aikataulu on tämän näköinen:
Tekstejä jotka tuovat leipää pöytään:
1-5 novellia (romantiikkaa), 1 kolmiopokkari, deadline 5.8
Niitä isompia juttuja:
Kymmenen novellin muokkaaminen kokoelmaksi, aikaa olen itselleni antanut 1.8 asti. Itse tarinat siis valmiita mutta prologi pitäisi saada aikaiseksi ja joitakin yksittäisiä tarinoita muokata hiukan.
mahdollisesti toisen novellikokoelman aloitus.
Kesällä kirjoittaminen on hiukan toisenlaista kuin niinä vuodenaikoina kun perhe on koulussa/töissä. Olen kai siitä outo lintu etten tarvitse itse kirjoittamiseen hiljaisuutta ja rauhaa. Ihmettelin sitä aikani mutta totesin että prosessoin tarinaa hiljaisina hetkinä ja tekstiksi naputtelu on enemmän sellaista muistiinmerkintää. Tuleehan siinäkin hetkiä, jolloin tarina rullaa eteenpäin ja silloin minulla on kyky heittäytyä, en kuule enkä näe muuta.
Minulla on toki se etu että lapset ovat isoja - 14,12,7 - ja koko perhe kannustaa minua kirjoittamaan.
Kesällä siis käytännössä ryhdyn töihin aamukahvin jälkeen. Välillä "verryttelen" tekemällä kotitöitä tai keittämällä kahvia. Kirjoitan nelisen tuntia yhtä soittoa, sitten pidän pitkän tauon ja palaan koneelle myöhään iltapäivällä jolloin kirjoitan pari tuntia.
Ajat kuulostavat pitkiltä mutta eivät ne ole, pidän tosiaan paljon taukoja. Katson että yksi kirjoittamisepisodi loppuu kun seivaan ja lopetan.
Ja yksi päivä viikossa pitää saada etten koskekaan koneeseen.
Sain laitettua käsikirjoitukseni kustantamolle viime viikolla.
Olen kirjoittanut niin intensiivisesti tammikuusta, että nyt aion pitää lomaa.
Minun pääni lyö tyhjää, joten loman pitäminen kirjoittamisesta on ihan tervetullut.
Perhekin alkoi jo marisemaan, siitä että olen aina koneella, eikä minulla ole ikinä aikaa tehdä niiden kanssa mitään.
Unohdan nyt läppärini vähäksi aikaa ja haistelen oikein kunnolla miltä kesä tuoksuu.
Katselen ympärilleni ja heiluttelen varpaitani.
Annan auringon täyttää tyhjän mielen ja sitten syksyllä uusin voimin taas kirjoittamaan.