olin keskiviikkona polventähystysleikkauksessa.jonotin yli 3kk:tta leikkaukkseen.diagnoosi oli niin latinaa paperissa,ja olin aivan tokkurassa,kun fysioterapeutti selitti sitä suomeksi,et ohi meni.mut nukutettiin,nimittäin.joku laaja repale sieltä poistettiin..muuten kaikki puhdasta.nyt mietityttää ja huolestuttaa,että koska sitä pääsee oikein normaalisti käveleen?! polvi on kankea,kireä,turpoo,kun enempi kävelee,vaik on sauvat! ja sitten pitäs tehä jumppaliikkeitä!! ku polvi ei taivu oikein mihkään!!ja menee kun jotenki lukkoon. olen pitänyt jäägeeliä,et turvotus laskis.kyl se vähä auttaa,hetkeks.joku ulkomaalainen vie valkeekoskis leikkas!!!ja nyt toinen tikkikin jo auki!! onko paljon kokemuksia ja antaa neuvoja,masentuneelle,ylihuolissaan,panikiinkohtauksissa olevalle 40:lle naiselle,et pitääkö nyt vaan maata täälä sängynpohjalla,vetää särkylääkkeitä,ja yrittää pikkuhiljaa johkin suuntaa ojentaa polvee??kiree ja kankee,ku viulunkieli.etoo koko jalka!!!! ei varmaan tänä kesänä tanssita:( jalkalihaksetkin niin surkastuneen näköset,et ei paljo kiinnosta minaria vetää päälle:( meen kyl käymään fysios ens viikol...varmaan kuolen sinne,ku ne runnoo väkisin...
tähystysleikkausko meni pieleen...
bonaria
9442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun pitää jääpussia n 15 min polvenpäällä jalka ylhäällä ja sen jälkeen tehdä niitä jumppaliikkeitä sen mitä pystyy. siitä se pikkuhiljaa kehittyy. ja jos kävelet nii sitte on pakko pitää enemmän vaa kylmässä sitä jalkaa. se turvotus on siinä monta viikkoa varmasti. Näin tehtiin ainaki mun fysioterapeutin kanssa. Multa on leikattu kahdesti polvi.
juu,huomaan heti,kun enempi yrittää kävellä,alkaa turvotus.ja jääpussi auttaa!! kamalaa vaan tää kankeus,ja jatkuva särky!yritän koko ajan pikkuhiljaa jumpata,hermoja riipivää touhuahan tämä onpi,kun on jo kuukausia konkannut,niin nyt sitä jo toivois pikaista paranemista,mutta kaipa sitten hiljaa hyvä tulee:D hyvää kesää ja jussia.
Joo, särkylääkettä vaan naamariin ja liikkeitä tekemään. Ei tunnut yhtään kivalta, tiedän, mutta se on ainoa mikä auttaa. Kun vähän tekee, niin sitten rupeaa helpottamaan. Missään tapauksessa ei saa jättää tekemättä, siitä kangistuu koko jalka ja sitten on myöhäistä. Tosin jos tikki on revennyt niin sen verran pidä huolta ettet venytä sitä haavaa jumpatessa. Tsemppiä!:)
Just samat tuntemukset kuin minulla. Polvi leikattiin, tähystettiin viime kesänä. Nyt vasta vuoden päästä on kunnollinen.
Aluksi polvi oli jäykkä ja turvonnut. Pidin jääpussia ja tein jumppaliikkeet muuten luulenpa olisi jäykistynyt siihen. Kipulääkkeitä söin kolmesti päivässä.
Glugosamiinia rustojen vahvistamiseksi ja särkyyn. Tämä ei auttanut meikäläisellä. Loppujen lopuksi särkylääkkeetkään eivät poistaneet täysin kipua. Olen joutunut ihan kokeilemalla kokeilemaan mikä lääke auttaa. Nyt minulla on sellainen lääke mikä auttaa.
Toisekseen vaiva menee korvien väliin kun et pääse liikkumaan niinkuin ennen.
Siitäkin selvittiin mutta se vei aikaa ainakin minulla. Nyt liikun kuten ennen.
Kärsivällisyyttä tarvitaan.
nyt on mennyt 1vk ja 5pv leikkauksesta,ja ei mitään parannusta ! päivät menee,kun hosun siteitten kanssa ja laitan kylmägeelipussia polveen! ja särkylääkkeitä menee.olen kävellyt keppien kanssa sekä ilman ja vika on tosiaan tainnu mennä liikaa korvien väliin,koska en osaa/uskalla kävellä,ilman edes yhtä keppiä apuna!pelkään kuollakseni kävelyä,80v kävelee nopeemmin ! pelkään koko ajan,että se menee uudestaan sijoiltaan,koska sitä en kipua en halua uudestaan kestää !vaikka se laaja repeämä on korjattu,se ei mene millään jakeluun,vaikka yritänkin sanoa,että mene vaan,polvi on ok!!! masentunutkin olen ja pahasti,koska mistään hommista ei meinaa tulla mitään ja jos tulee vie aikaa..ja yh.äiti kun olen,ei toinen edes ole auttamassa..missään.saanko udella,että millä konstilla sinä sait tämän asian päästäsi pois ??? voit vastata meiliinikin..olis kiva saada tietää jotain konsteja,koska iteltäni ne ovat loppuneet,totaalisesti..melki hulluuden partaalla kohta mennään...polvi kuitenkin ok,kunhan toi turvotus lähtis kokonaan pois!!
Kuules kuules, mitä ohjeet sait lääkäriltä sen koiven suhteen? Saitko varata heti kivun sallimissa rajoissa? Eli kepit on vaan jos niitä tarvii? Kyllä se jalka kestää, ja sitä suuremmaksi tulee rimakauhu olla ilma keppejä mitä enenmmän niihin turvaudut. Kokeile ensin kävellä sisällä ilman keppejä. Huonekaluista saat tarvittaessa tukea. Ja kävele ilman kenkiä, silloin tunnet lattian paremmin.
Ittellä on polvea leikelty 3 kertaa ja pahimmillaan on kepit kulkeneet messissä 8 viikkoa. JA se on pitkä aika! Ilman keppejä en olis saanut kävellä, mutta vähän narrasin ja kävelin. Mitä pidempään olet keppien varassa sitä enenmmän lihakset surkastuu! Ajattele asia niin.
kyllä jo pystyn ontumalla käveleen sisällä ilman keppejä:) ja on tukiside,koska jos en pidä,vetää heti äärettömän kankeeks ja turpoo:( no,fysio jatkuupi..pihalla käytän yhtä keppiä,jos on enempi asioita hoidettavana,ei vie oikein kestä maratooni kävelyä,mutta luovun heti siitäkin,kun vaan polvi alkaa kestään,hidasta on paraneminen,mutta ei roomaakaan päivässä rakennettu:D ikäviä asioita,kun polvea joudutaan operoimaan,kestää parantuminen,ainakin mun kohdalla kauan,mutta etteenpäin sano mummo lumessa:D
Itselläni tähystettiin polvi viime syksynä. Kyseessä piti olla pieni rustovaurion siistiminen ja homma olisi sillä selvä. Vaan polven kohdallahan mikään ei koskaan ole sillä selvä.
Periaatteessa lääkäri antoi minulle vapauden kulkea ilman keppejä heti kun kipu sen vain salli. Monta kertaa heitin kepit pois ja nöyränä ne sieltä hetken kuluttua hain takaisin käyttöön. Tottahan se polvi aluksi ärtyy aika lailla, teki vähän tai paljon. Minäkin yritin kaikkia jumppajuttuja tehdä parin päivän kuluttua tähystyksestä - kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Viisi päivää kuljin keppien kanssa ja pari päivää kepit olivat varuiltaan mukana. Ja kylmä tekee edelleen tarvittaessa hyvää!
Tuo lihasten surkastuminen on kumma juttu. Hierojani totesi kuukausi takaperin, että operoidun jalan reiden ympärysmitta on suunnilleen 4-5 cm pienempi kuin tuon toisen, mittauksen jälkeen huomasin, että tosiaan, 3,5 cm on eroa. Ja se on aika paljon. Huomaamattaan sitä vain tahtoo tehdä kaiken tuolla vahvemmalla puolella - edelleen. Käytännössä tuon eron tasoittaminen on mahdotonta, kun toisella jalalla on kuitenkin pakko jotain tehdä. Mutta treeneissäkin pyrin koko ajan tekemään tuolla huonolla jalalla +50% jotta se ero edes vähän kapenisi.
Meikäläisen toipuminen on ollut vähän sellaista ylä- ja alamäkeä. Polvi operoitiin pari kuukautta ennen joulua ja juoksukieltoa oli vuoden vaihteeseen asti. Sen jälkeen sai varovasti aloittaa juoksemisen. Polvessa on edelleen pieni liikerajoitus, se naksuu ja paukkuu ja säryt ovat taas palanneet. Kyykkyyn on turha yrittää ja konttaaminen ei onnistu, mutta hyvä että muuten pääsee liikkumaan. Kävelemisen kanssa täytyy olla tarkkana ja katsella vähän mihin astuu ja ennen kaikkea miten astuu.
Mutta niin kuin sanottua, huonomminkin voisi olla. Ja vaikka vähän kipeää tekeekin, on parempi silti yrittää liikkua. Sängyn pohjalle kun on liian helppo jäädä... Nootta ei muuta kuin tsemppiä, eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
enpä malta olla vastaamatta takaisin...mulla on kans todellakin ylä/alamäkeä tän polveni kanssa! ja olen naimisissa kylmägeelipussien ja tukisiteittein kanssa!sain fysioterapeutilta viikoksi sellasen koneen,johon jalka laitetaan ja se nostaa ja laskee itse jalan ylös ja alas.koska tämä on menny entistä kankeammaksi viimekäynnistä!et on tosi matalat fiilikset,taas:( pelkään tosi paljon ,et tällä menolla on uus leikkaus eessä,ja sitä ajatusta en todellakaan nyt kestä!!!vaikka kuinka noudatan jumppaohjeita,niin eikun kankeemaks menee!!mulla ei oo ollu elämää kohta 5kk:teen tän polven takia muut sairastamiset päälle,olen äärettömäm kivunkin kanssa naimisssa!yhdestä kun pääsee,toinen tulee tilalle...ja särkylääkkeitten määrä on sanoin kuvaamaton.lekurissa olen rampannut väsymiseen asti,ei sieltä apua saa,3min ja joku särkylääkeresepti kouraan.olen yh.äiti ja lapsetkin ovat jo alkaneet reagoida sairastamiseeni,mummu pappa on nyt ollut kova sana pitkään..en jaksa/keskity mihkään enään,koska kipu ym.on ottaneet musta vallan,vaikka kuinka yritän taistella vastaan! että kyllä tämä vaikuttaa jo niin pahasti ihmisen psyykkeeseekin,että joka päivä täytyy taistella sitäkin vastaan,että aivot vielä pysyisi jotenkin kasassa,jos joku väitttää muuta,tervetuloa mun maailmaani,katsomaan ja kokemaan!!tanssi on ollut aina intohimoni,nyt,en tiedä,tanssinko koskaan,juoksenko koskaan,kävelenkö koskaan normaalisti!?multa on suoraan sanottuna kadonnut se iloinen hauska huumorintajuinen ihminen johkin superhyperavaruuteen,milläköhän sen sais takaisin??? mulla oli paljon kavereita ennen,nyt on kaikki kaikonneet,ei kukaan ilmeisesti jaksa katella mua,kun en pääse käveleen ja tarvin aina apua kaikissa asioissa,kyllä kai mun seura sitten taas kelpaa,jos joskus tästä vielä paranen ja pystyn tekemään asioita kuin normaalit ihmiset!?!tässä menee mukavasti koko kesä aivan pilalle!!!ja ehkä vielä enemmänkin..ne joilla on toinen ihminen tukena ja turvana,ovat onnellisessa asemassa,minä taistelen aivan yksin!! netissäkin kun juttelee miesten kanssa,kaikki menee niin kauan hyvin,kunnes sanon polvestani...siihen lopahtaa kaikkien kiinnostus sitten..hmm...tässä tuli oikein avauduttua kunnolla,mutta sitä varten kai tämää sivu on,et saa sanoa ja purkaa asioita ja fiiliksiä,nyt näin,huomenna,en tiedä..tsemppiä kaikille polvivammasille:D