Olen 17v.tytön äiti (Käytän hänestä vaikka nimeä Suvi) ja tyttären kanssa on niin suuria vaikeuksia,ettei mikään tunnu auttavan.Ei kertakaikkiaan,vaikka tuntuu,että olemme kokeilleet jo lähes kaikki apukeinot mitä vain on saatavilla!
Rakastan luonnollisesti häntä niin paljon,että sydämestä sattuu huomatessani,että hänen elämänsä on menossa täysin väärään suuntaan ja olen vuosikausia istunut erilaisissa palavereissa,kuulusteluissa,sosiaalikeskuksissa ym.ym.selvittäessäni ja yrittäessäni järjestää asioita niin,että Suvi saisi asianmukaista hoitoa,mutta voi sanoa,että miltei lähtökuopissa ollaan edelleen tunnepuolen kanssa..
Aloitetaan nyt vaikka siitä,että Suvi kävi päiväkodissa integroidussa erityisryhmässä hienomotoriikan ja hahmotushäiriön vuoksi ja aloitti erityiskoulussa vuotta normaalia myöhemmin..
Koulu sujui hyvin,pientä arkuutta lukuunottamatta ja opéttaja tuumasikin Suvin ollessa neljännellä luokalla,että erityiskoulu ei ole Suvia varten ja hän pärjäisi varmasti ns.normaalikoulussa.
Suvi meni siis psykologin testeihin ja rimaa hipoen siirtyi normaaliin kouluun,tosin yhtä luokkaa alemmas,eli oli luokkakavereitaan kaksi vuotta vanhempi.
Koulu alkoi lähes heti menemään huonosti ja Suvin puhevika ja arkuus aiheutti välittömästi kiusaamista..
Eräs luokan pojista vaihtoi jopa luokkaa koska ei voinut olla samassa luokassa Suvin kanssa..Siinä istuttiin jälleen muutamia palavereja ja opettaja oli sitä mieltä,että Suvin erilainen käytös pilaa luokkahengen(??????)
Niinpä Suvi vaihtoi jälleen erityiskouluun takaisin,niin,että osa oppiaineista oli mukautettuja,osa taas ei...
Aluksi luokan tytöt halusivatkin olla Suvin kavereita,mutta pian kuviot taas muuttuivat kun Suvi ei lähtenyt tupakalle välituntisin,eikä suostunut poistumaan koulualueelta..
Sitten kiusaaminen yltyi niin pahaksi,että siihen alkoi tulla myös fyysistä puolta mukaan.
Soittaessani opettajalle tästä,niin hän totesi,että Suvi keksii itse näitä juttuja.
Kerran koulussa oli sijainen ja hän otti minuun yhteyttä,että luokan touhu on täysin kestämätöntä Suvia kohtaan ja Suvin varsinainen opettaja oli todennut sijaisen tullessa,että luokalla on sitten yksi skitsofreeninen tyttö,ettei kannata välittää...Sijainen kehoitti välittömästi vaihtamaan tytön koulua!!!!!!
Koulua ei tarvinnut vaihtaa kun Suvi joutui sairaalaan ja hänellä todettiin vakava syömishäiriö..Hän laihtui 55kg.sta tytöstä 30kg.seksi ja makasi monta kuukautta sairaalassa letkuissa.
Sieltä hänet toimitettiin psykiatriselle osastolle missä hän vietti vuoden,jonka jälkeen hänet laitettiin erityisvaativien lasten psyk.osastolle pitkäniemen sairaalaan.Siellä hän oli puoli vuotta täysin eristettynä kaikesta.Jopa omaisten vierailut kuunneltiin mikrofonin kanssa tummenetun lasin takaa...Sekä kuljettiin metallinpaljastimien läpi!!!!
Kuitenkaan siellä ei Suvia voitu auttaa,sillä paikassa on väkivaltaisia psyykkisesti sairastavia nuoria ja Suvilta puuttui väkivaltaisuus,joten jotain muuta oli keksittävä!
Erikoislääkärit sun muut olivat kuitenkin sitä mieltä,ettei Suvin paikka ole kotona joten hänet siirrettiin perhekuntoutuskeskukseen,missä oli erittäin ammattitaidottomia työntekijöitä ja henk.kunta vaihtui tiheään tahtiin..
Siellä Suvi vietti 10kk,kunnes vihdoin katsottiin,että hän voi tulla kotiin..
Aluksi kotona sujuikin kaikki ihan hyvin,mutta pian menetetty nuoruus alkoi viemään Suvia milloin minnekkin ja kaikista yrityksistä huolimatta en saanut häntä pidettyä kotona.Hän meni ja tuli miten sattui ja milloin soitti poliisit,milloin sossut,että nyt on taas sattunut sitä sun tätä...
Hänet raiskattiin,poikaystävä kuoli,häntä epäiltiin varkaudesta,sekä hän varasti isoäidiltään huomattavia summia rahaa.
Kun kaikki tämä oli sattunut ja olin lukuisia kertoja jutellut sossujen kanssa,niin Suville katsottiin nuorten itsenäistymisasuntoa,missä vapauksia saa ansaitusti porras portaalta..
Suvia ei säännöt paljon kiinnostaneet,vaan jo kahden päivän jälkeen hän lähti hatkoille ja oli viikon,niin ettei kukaan tiennyt missä hän oli...Itkin yötäpäivää ja rukoilin,ettei makaa kuolleena jossain,kunnes hän pöllähti kotiin...
Nyt hän häipyy joka kerta kun hänet palautetaan takaisin ja vetoaa siihen,että haluaa kotiin,mutta tiedän,että muu perhe kärsii siitä niin paljon,jos hän kotiin tulee.Hän varastaa ja sama meno jatkuu..Aina hän lupaa muuttua.
Pahinta tässä on se,että Suvi täyttää muutaman kuukauden päästä 18v.ja odottaa sitä päivää kuin kuuta nousevaa.Sen jälkeen mitä voin enään tehdä.Katkaista välit vai???
Kukaan ei voi ymmärtää miten taitava hän on manipuloimaan ihmisiä ja sen on todennut kaikki lääkärit ym.Terapiaan hän ei suostu menemään,sillä hänessä ei ole mitään vikaa,hänellä on todella paha sairaudentunnottomuus...Terapiaa vastentahtoisesti ei ole järkeä aloittaa.nyt ollaankin siin tilanteessa,että Suvi on tälläkin hetkellä hatkoilla ja odottelee 18v.päiväänsä,siitähän se autuus ja onni alkaa...
Antakaa neuvoja jos keksitte_=)
Rakastan luonnollisesti häntä niin paljon,että sydämestä sattuu huomatessani,että hänen elämänsä on menossa täysin väärään suuntaan ja olen vuosikausia istunut erilaisissa palavereissa,kuulusteluissa,sosiaalikeskuksissa ym.ym.selvittäessäni ja yrittäessäni järjestää asioita niin,että Suvi saisi asianmukaista hoitoa,mutta voi sanoa,että miltei lähtökuopissa ollaan edelleen tunnepuolen kanssa..
Aloitetaan nyt vaikka siitä,että Suvi kävi päiväkodissa integroidussa erityisryhmässä hienomotoriikan ja hahmotushäiriön vuoksi ja aloitti erityiskoulussa vuotta normaalia myöhemmin..
Koulu sujui hyvin,pientä arkuutta lukuunottamatta ja opéttaja tuumasikin Suvin ollessa neljännellä luokalla,että erityiskoulu ei ole Suvia varten ja hän pärjäisi varmasti ns.normaalikoulussa.
Suvi meni siis psykologin testeihin ja rimaa hipoen siirtyi normaaliin kouluun,tosin yhtä luokkaa alemmas,eli oli luokkakavereitaan kaksi vuotta vanhempi.
Koulu alkoi lähes heti menemään huonosti ja Suvin puhevika ja arkuus aiheutti välittömästi kiusaamista..
Eräs luokan pojista vaihtoi jopa luokkaa koska ei voinut olla samassa luokassa Suvin kanssa..Siinä istuttiin jälleen muutamia palavereja ja opettaja oli sitä mieltä,että Suvin erilainen käytös pilaa luokkahengen(??????)
Niinpä Suvi vaihtoi jälleen erityiskouluun takaisin,niin,että osa oppiaineista oli mukautettuja,osa taas ei...
Aluksi luokan tytöt halusivatkin olla Suvin kavereita,mutta pian kuviot taas muuttuivat kun Suvi ei lähtenyt tupakalle välituntisin,eikä suostunut poistumaan koulualueelta..
Sitten kiusaaminen yltyi niin pahaksi,että siihen alkoi tulla myös fyysistä puolta mukaan.
Soittaessani opettajalle tästä,niin hän totesi,että Suvi keksii itse näitä juttuja.
Kerran koulussa oli sijainen ja hän otti minuun yhteyttä,että luokan touhu on täysin kestämätöntä Suvia kohtaan ja Suvin varsinainen opettaja oli todennut sijaisen tullessa,että luokalla on sitten yksi skitsofreeninen tyttö,ettei kannata välittää...Sijainen kehoitti välittömästi vaihtamaan tytön koulua!!!!!!
Koulua ei tarvinnut vaihtaa kun Suvi joutui sairaalaan ja hänellä todettiin vakava syömishäiriö..Hän laihtui 55kg.sta tytöstä 30kg.seksi ja makasi monta kuukautta sairaalassa letkuissa.
Sieltä hänet toimitettiin psykiatriselle osastolle missä hän vietti vuoden,jonka jälkeen hänet laitettiin erityisvaativien lasten psyk.osastolle pitkäniemen sairaalaan.Siellä hän oli puoli vuotta täysin eristettynä kaikesta.Jopa omaisten vierailut kuunneltiin mikrofonin kanssa tummenetun lasin takaa...Sekä kuljettiin metallinpaljastimien läpi!!!!
Kuitenkaan siellä ei Suvia voitu auttaa,sillä paikassa on väkivaltaisia psyykkisesti sairastavia nuoria ja Suvilta puuttui väkivaltaisuus,joten jotain muuta oli keksittävä!
Erikoislääkärit sun muut olivat kuitenkin sitä mieltä,ettei Suvin paikka ole kotona joten hänet siirrettiin perhekuntoutuskeskukseen,missä oli erittäin ammattitaidottomia työntekijöitä ja henk.kunta vaihtui tiheään tahtiin..
Siellä Suvi vietti 10kk,kunnes vihdoin katsottiin,että hän voi tulla kotiin..
Aluksi kotona sujuikin kaikki ihan hyvin,mutta pian menetetty nuoruus alkoi viemään Suvia milloin minnekkin ja kaikista yrityksistä huolimatta en saanut häntä pidettyä kotona.Hän meni ja tuli miten sattui ja milloin soitti poliisit,milloin sossut,että nyt on taas sattunut sitä sun tätä...
Hänet raiskattiin,poikaystävä kuoli,häntä epäiltiin varkaudesta,sekä hän varasti isoäidiltään huomattavia summia rahaa.
Kun kaikki tämä oli sattunut ja olin lukuisia kertoja jutellut sossujen kanssa,niin Suville katsottiin nuorten itsenäistymisasuntoa,missä vapauksia saa ansaitusti porras portaalta..
Suvia ei säännöt paljon kiinnostaneet,vaan jo kahden päivän jälkeen hän lähti hatkoille ja oli viikon,niin ettei kukaan tiennyt missä hän oli...Itkin yötäpäivää ja rukoilin,ettei makaa kuolleena jossain,kunnes hän pöllähti kotiin...
Nyt hän häipyy joka kerta kun hänet palautetaan takaisin ja vetoaa siihen,että haluaa kotiin,mutta tiedän,että muu perhe kärsii siitä niin paljon,jos hän kotiin tulee.Hän varastaa ja sama meno jatkuu..Aina hän lupaa muuttua.
Pahinta tässä on se,että Suvi täyttää muutaman kuukauden päästä 18v.ja odottaa sitä päivää kuin kuuta nousevaa.Sen jälkeen mitä voin enään tehdä.Katkaista välit vai???
Kukaan ei voi ymmärtää miten taitava hän on manipuloimaan ihmisiä ja sen on todennut kaikki lääkärit ym.Terapiaan hän ei suostu menemään,sillä hänessä ei ole mitään vikaa,hänellä on todella paha sairaudentunnottomuus...Terapiaa vastentahtoisesti ei ole järkeä aloittaa.nyt ollaankin siin tilanteessa,että Suvi on tälläkin hetkellä hatkoilla ja odottelee 18v.päiväänsä,siitähän se autuus ja onni alkaa...
Antakaa neuvoja jos keksitte_=)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Otan osaa vaikeaan tilanteeseesi. On varmasti raskasta tuollainen.
Neuvoja en oikein osaa antaa, mutta tuli mieleen, että Deborah Spungenin kirjoittama kirja Nancy saattaisi olla tilanteessasi "vertaistuellista" luettavaa. Suvi kuulostaa jokseenkin samanlaiselta kuin Nancy oli =/
Kovin paljon ei tilanteelle taida voida tehdä. Suomessa kun ei ihmisiä kovin herkästi pakkohoitoonkaan laiteta. Itselläni on serkku, joka mellastaa samalla tavalla. Ikää on vain jo yli 30 vuotta. Hoitoon ei halua, joten sinne ei ole laitettu. Surullista.
Voimia sinulle! Toivottavasti tilanne kääntyy vielä parempaan suuntaan :)
Tämä Suvi ei tunnu vielä ymmärtäneen (mikä on ihme) että hänen tilansa on tosi huono. Mut yhden jutun sanon, älkää vain katkasko välejä! Se sattuisi kaikista eniten ja todennäkösest tämä "Suvi" saattaisi jossain vaiheessa huomata, että onkin yksin, ei läheisiä, ei oikein ketään johon voi oikeasti luottaa.
Olet oikeassa, ei oo mitään järkeä alottaa terapiaa jos toinen ei suostu.. Puhu ja kerro että sä välität ihan oikeasti, mutta älä huuda. Itse olen käynyt läpi myös pienen kiusaamisen.. Mua haukuttiin lihavaksi vaikka olin ihan normaali, ehkä hiukan pyöreähkö. Laihduin 60kg 40kg:aan, mutta siitäkin paranin vain koska itse heräsin ja tajusin, tarvitsevani apua.
Mä melkein itkin kun luin ton tarinan. Ihan liikaa tapahtunut noin nuorelle tytölle. :(
Sä et voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla ja kysymällä "haluatko puhua?"
Jos ei niin ei ja se on harmi. Mua kylläkin auttoi kun tutustuin ihan sattumalta ihanaan aikuiseen, jolle pystyin puhumaan. Isäni on nimittäin kuollut ja äidin kanssa juttelu tuntuu tosi vaivalloiselta ja tavallaan "yli läheiseltä". Tää aikuinen, vaikka nyt Janni, oli mulle tosi tärkee. Ihan totta, mä pääsin sen luo yöks ja sain itkee sen luona ja se tajus. Jos en suostunut puhumaan, se ei pakottanu. Me vaan istuttiin hiljaa ja tuijotettiin jonnekkin. Se ihmine muutti mun elämän ja jopa yhä mulla on sitä ikävä, vaikka mein yhteydenpito pikku hiljaa hiipuikin. Toivoa siis on! Mun perhe kärsi myös, mutsilla oli vaikeaa: isä kuollut ja tytär temppuilee, mutta se jakso ja olen tosi iloinen siitä. Mä tosin en kokenu noin hirveitä asioita, mutta kaikesta pääsee yli ja elämä voi koska tahansa alkaa alusta.
Kerroit, että tyttäres on raiskattu, hän on varastanut rahaa jne. Viestistä kävi myös ilmi, että sä kärsit, koko tein perhe kärsii ja tietenkään ette haluaisi sitä, mutta älkää ihmeessä jättäkö ketään yksin. Kerro aina uudestaan kuinka teihin sattuu ja kuinka tärkeää olisi, jos hän välittäisi teistä ja itsestään. Varastaako hän yksin vai porukalla? Ajattelin, että jos hän on sotkeutunut huonoihin piireihiin auttaisi muutto toiselle paikkakunnalle, siellä tavallaan voi tutustua tosi mukaviin ihmisiin ja ymmärtää, että hei, on olemassa kivempikin tapa elää. Suvi voi myös löytää uusia ystäviä, sellaisia, jotka eivät varastele tai juo joka viikonloppu. Tai vaikka uusi harrastus? Kyllähän joku laji pitäisi kiinnostaa? Joku missä itsetunto nousisi edes hiukan.
Mä oon varma, että tyttäres tarvitsee sen oman tukiverkoston. Paljon ihmisiä ja ystäviä, joihin voi luottaa ja joiden olkapäätä vasten voi itkeä.
Tsemppiä teille, kyllä se aurinko vielä paistaa! Ja usko pois, kun tää tyttö täyttää 18, niin ymmärtää ettei se olekaan niin ihmeellistä. Onkin laskuja ja töitäkin pitäisi olla. Kyllä se siitä.
Minäkin liikutuin tuosta tarinasta, mutta samaa mieltä olen edellisen kanssa, että ei välejä pidä katkasta, sekä myös siitä, että hän tarvitsee jonkun ystävän kaltaisen aikuisen. Onnea ja siunausta teidän koko perheelle!
Moni uskoi hänen kuuluvan erityisluokille ja hän sai niin ikävät paperit.
Menneisyys on mitä on.
Oletko ehdottanut hänelle jotain seurakunta kavereita?
Siis ihan uutta kaveripiiriä.
Minä löysin Suomen Raamattuopistolta nuorten raamiksesta ystävät.
Seurakunnat järjestävät tapahtumia joissa hän ehkä katsoisi elämäänsä uusin silmin.
Onko hänellä työtä?
Joku fyysinen työ tai joku muukin voisi saada aikaan mukavia asioita.
Mä luin kirjan Risti ja linkkuveitsi.
Tositapahtumia ja selostuksia niistä.
Siinä mä ymmärsin miten ihmisten elämät muuttuvat kun he uskovat Jeesukseen ja ottavat vastaan Pyhän Hengen johdattamaan ja suojelemaan.
Tyttäresi tulevaisuus ei ole meidän tiedossamme mutta sen tiedän että muutos on aina mahdollinen parempaan.
Ei mennyt pidä kiinni.
Rakennetaan kalliolle.
Aika epätodennäköstä, että jos likka ei ole uskovaisesta perheestä, että rupee kuuntelemaan selostuksia jumalasta. Tosin ei mahdotontakaan.
Ei usko Jeesukseen ole sitoutunut perheen uskoon.
Ateistisen kasvatuksen saanut lapsi voi tietysti tulla uskoon.
Ei uskoon tulossa ole kyse mistään tarjonnasta tai valinnasta kuin kaupanhylly.
Jumala kutsuu ihmistä ja ihminen itse valitsee vastaako kutsuun.
Kun ihminen etsii Jumalaa niin kyllä Hän jollakin tapaa vastaa.
Muita murhanneet, huumeita käyttäneet ja itseään myyneet vailla edes tietoa kuka Jeesus on ovat tulleet uskoon ja saaneet Pyhän Hengen muidenkin nähden.
Nyt ei puhuta mistään omaksutusta ihmisen omasta keksinnöstä vaan Jumalasta, joka on kaiken takana ja läsnä kaikessa.
Uskontoja ihminen on keksinyt jo Vanhan testamentin aikoihin.
Puita on kumarrettu luojina ja kiviä isinä.
Kun ei ole uskottu Jumalan itse ilmoittamia asioita.
Jeesus on Jumalan ilmoitus.
"Minä olen" on Jumalan nimi.
Hänen ulkomuotoaan ei kukaan edes tiedä.
Uskoon tulossa ei ole kyse uskonnosta vaan uskosta Jeesukseen ja samassa Jumalaan ja Pyhään Henkeen.
Jumalan kolmeen persoonaan.
Uskonto ja usko.
Religion ja faith.
Ero tulee englanniksi selkeämmin esille.
Ehkä vähän nolo ehdotus, eikä välttämättä auta ollenkaan, mutta lue kirja nimeltä Nancy, kirjoittajana Deborah Spungen. Tositarina.
Kiitos tuestanne=)
En ole hylkäämässä Suvia,en koskaan,sillä äidin sydän ja tunteet ovat aina olemassa,vaikka lapsi/nuori olisi miten hakoteillä elämässään..
On vain niin voimaton ja turhautunut olo,kun meillä on olemassa tietääkseni lähes kaikki tukiverkostot mitä tässä tapauksessa on saatavilla.
Suville on hankittu tukihenkilö,mitä hän lupaa tapailla,muttei lupauksistaan huolimatta saavu sovitusti paikalle...
Tukihenkilö ei siis pysty auttamaan...Sosiaalityöntekijä kysyi juuri viikko sitten,että mitä tehdään,lyödäänkö hanskat tiskiin ja annetaan tytön löytää edestään sen minkä taakseen jättää...???
Olen melko sekaisin näistä kaikista ehdotuksista ja neuvoista,etten tiedä enään mikä on Suvin kannalta se paras ratkaisu.
Jo aikoinaan EVA-yksikössä todettiin Suvin muodostaneen itselleen jonkinlaisen haavemaailman,missä hän elää...Rahaa pitää olla(vaikka sitten varastettua),kulissit pitää olla pystyssä,kauniita ihmisiä ympärillä,upeita kenkiä,koruja,vaatteita...Olipa hän kuntoutukseen tarkoitetuilla rahoilla maksanut limusiiniajelunkin kaverilleen...Hän tuntuu olevan patologinen valehtelija ja vaikka häneltä kuka kysyisi asian todenperäisyyttä,hän osaa uskomattomalla tavalla kierrällä ja kiistää kaiken,vaikka olisi miten faktat tiedossa...
Suvi ei juo,ei polta ei edes kiroile..Hän on kaunis,ja käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen..
Olen kautta rantain jopa saanut kuulla,että hän saattaisi myydä itseään,en tiedä..Olen vakoillut,soittanut poliiseille,sossuille,sairaaloihin,psykiatrille ja en nyt heti keksi mitä en olisi yrittänyt tehdä hänen hyväkseen...Olen keskustellut,turhaan,hän syyttää,että olen pilannut hänen elämänsä ja anna hänen elää...Kun hän nytkin karkasi ikkunasta ja olemme muu perhe päivisin töissä,niin hän käy kotona sillä välin tyhjentämässä jääkaapin ja hakemassa vaatteita...Jossain vaiheessa hän saattaa lähettää viestin,että haluaa ruokarahaa ja kun kieltäydyn hän itkee ja anoo antamaan.Ennen tein sen virheen että säälistä annoin rahaa,mutta nyt en yksinkertaisesti voi enään antaa,vaikka hän uskottavasti asiansa esittääkin...
Viimeksi sossumme ilmoitti Suville,että auttaminen loppuu jos hän karkaa vielä,mutta ei se auttanut vaan karkuteillä ollaan jälleen...Maanantaina Suville oltiin järjestetty sosiaalitoimesta kesätyö,mutta tuskin hän paikalle ilmaantuu???
Ensi viikolla hänellä on sovittelu varkaudesta,jos hän ei saavu paikalle,asia raukeaa ja menee oikeuteen..Hän on varastanut neljän sukulaisen tai ystävämme lompakosta...Kaiken hän kiistää todella taitavasti,hän ei koskaan,ei ikinä tunnusta tai murru...vaan kokee olevansa uhri kaikessa..
Lopulta hän saattaa soittaa minulle ja itkeä,että poikaystävä jätti hänet,ja sekin johtuu siitä,että hän on saattanut valehdella useita kuukausia elämästään sitä sun tätä...Hän ei voi tuoda poikaystäväänsä näytille,sillä hän on valehdellut hänen vanhempiensa olevan lääkäreitä jne....Olen kuullut tämän luotettavalta taholta..
Viimeksi kun hänet löydettiin karkuretkiltään ja hän oli useita viikkoja itsenäistymisasunnossa ns.arestissa,eli tarkkailussa..,niin silloin hän valehteli poikaystävälleen olleensa ulkomaille,sillä poikaystävä ei tiedä hänen olevan tälläisessa paikassa..En edes tiedä mitä kaikkea Suvi on pojalle kertonut,missä asuu,mitä tekee työkseen vai opiskeleeko jne...Minulle Suvi ei ole kertonut mitään pojasta vaikka olen kutsunut kyläilemään jne...Hän ei suostunut edes pojan etunimeä kertomaan,pelkää ilmeisesti,että ongin pojan jostain ja totuus paljastuu...
En ymmärrä Suvin ajatusmaailmaa,en sitten millään.Hänelle on tuhannet kerrat puhuttu rehellisyydestä sekä sen merkityksestä.Viimeksi sanoin hänelle,että kaikki perustuu rehellisyyteen,että noin ei voi elää parisuhteessa,eikä luoda ystävyys suhteita..Hän toteaa vain,ettei minut tarvitse puuttua hänen elämäänsä.
Kerron hänelle usein miten tärkeä hän koko perheelle on ja miten paljon häntä rakastan ja että hän on esikoiseni ja hänellä on erityinen paikka sydämessäni aina jne.jne.Hän kokee kaiken niin negatiivisena,etten välitä,kun laitan aina hänet laitoksiin jne..
Ei asia vaan ole niin.Tietysti pitäisin hänet kotona,jos hän suinkin sitoutuisi edes jonkinlaisiin sääntöihin,kävisi koulua tai töissä,kantaisi arjesta vastuun,mutta ei.Hänen mielestään hän on kuitenkin sen ikäinen,että saa tehdä ihan niin kuin haluaa ja lähtee vaikka ikkunasta jos tarvis on.
En voi koko muun perheen hyvinvoinnin takia enkä Suvin itsensäkään vuoksi sallia tälläista..
Itsenäistymispaikassa ollaan ymmällään ja lähetetään aina viestejä,että Suvi on lähtenyt jälleen...Ovia ei pidetä lukossa.Kukaan ei tiedä missä hän majailee...
Puhuin sossun kanssa mitä tapahtuu ihan oikeasti Suvin täyttäessä 18v.Sossu sanoi,että he auttavat jos Suvi ottaa avun ylipäätään vastaan,jos ei niin hän on omillaan.
Sanon suoraan,etten pysty häntä auttamaan,Rakastamaan pystyn kuitenkin aina.
Todella väärin ovat opettajat ja oppilaat toimineet, eihän tuollaisia saisi edes päästää opetus tehtäviin! Ymmärrän tuota Suvia jossain määrin, hassua kyllä, itsekin vierastaisin kaikenmaailman hoitoja. Olette nyt kokeilleet kaiken maailman hoitoja, mutta ne eivät ole tehonneet, eikö vain? Mitä jos nyt kokeilisitte "tiivistää" perhettänne? Kirjoittakaa vaikka jokainen (Suvi myös) kirje, jossa kerrotte miltä tuntuu, minkä pitäisi muuttua, mistä unelmoitte. Jokainen voisi sitten lukea toistensa kirjeet ja siten oppia ymmärtämään. Tavallisen ihmisen, joka ei ole kokenut noin paljon, on vaikea ymmärtää miltä esimerkiksi tästä Suvista tuntuu. Kai hänkin unelmoi jostain ammatista, asunnosta, lemmikistä (Koirat ovat terapeuttisia), harrastuksesta tai edes jostain mikä on positiivista? Sain sellaisen kuvan, ettei tyttö ole vielä löytänyt itseään.
Kerroit myös, että tytär varastalee. Ettei hänelle olisi kleptomania (näpistelyn himo)? Googletin ihan mielenkiinnosta, sillä eräs ystävänikin käyttäytyy näin ja löysin seuraavaa:
-Kleptomaanista käytöstä, erityisesti pakonomaista elintarvikkeiden varastamista esiintyy joskus syömishäiriöissä.
-Kleptomaaninen käytös liittyy usein yksinäisyyteen, masentuneisuuteen ja merkityksettömyyden kokemukseen. Erilaiset jokapäiväiset pettymykset saattavat laukaista pakonomaisen varastamisen.
-Kleptomaaninen käytös saattaa loppua itsestään. Kleptomaniasta kärsivän kannattaa etsiä psykoterapeuttista apua.
Olisi tärkeää nyt tuke tytärtä, kehua kun hän tekee oikein tai onnistuu jossain, sanoa että "heii sähän oletkin hyvä tuossa!" Pitää kertoa, kuinka välitätte ja kuinka tärkeä hän joillekkin on. Uudet ystävät varmasti auttaisivat, silloin hän näkisi, että hänestäkin pidetään. Minä uskon, että vaikka häntä kuinka on kiusattu, hänen sisällään on normaali, kaunis ja ihana tyttö. Se vain pitää saada esiin sen kovan kuoren alta, jonka hän on suojakseen tehnytl.
Musta ihan totta tuntuu siltä, että sun tyttäres on yrittänyt muuttua ja lopettaa varastelun, muttei pysty siihen. Ja paras sääntö on: Maltti on valttia.. Eli huutaminen jne pahentaa usein tilannetta.
Edellistä viestiä kirjoittaessani Suvi ilmestyi kotiin.Näin hänet ensimmäisen kerran päiviin.Hän oli likainen ja itkuinen.Kysyin,missä on ollut ja mikä on????Hän vain itki hysteerisesti pystymättä puhumaan.
Kerroin hänelle vaihtoehdot,että soitan hänen asuinpaikkansa henkilökunnan hakemaan hänet tai vien itse hänet sinne.
Hän lähti juoksemaan pakoon.Soitin poliisit ja he ottivat Suvin tuntomerkit ja sanoivat laittavan partion tytön perään...
Itse lähdin autolla etsimään häntä ja menin lähimmälle junaradalle katsomaan onko hän siellä...(on uhkaillut aikoinaan jopa junan alle hyppäämisellä!!!!)
En löytänyt häntä ja palattuani kotiin Suvi istui pihalla edelleen itkien päästämättä minua halaamaan häntä...
Soitin itsenäistymispaikan henk.kunnalle pyytäen heitä paikalle...He tulivatkin,mutta sanoivat,ettei he voi väkisin lähteä raahaamaan tyttöä mihinkään...
Keskustelimme yli tunnin,mutta Suvi kieltäytyi lähtemästä lähtemästä.
Annoimme hänelle vaihtoehdoksi,että hän voi olla päivän kotona mutta illalla on palattava takaisin laitokseen...Suvi kieltäytyi tästä,hän ei kuulemma palaa sinne.
Paikan henkilökunta oli yhtä hämillään kuin itsekkin ja sanoivat,että he ei voi auttaa ja maanantaina on soitettava sossulle ja kysyttävä neuvoa..,mutta heidän mielestään sossukin alkaa olla siinä tilanteessa,että tyttö on omillaan,mikä tarkoittaa taas sitä,että olen yksin Suvin ja Suvin ongelmien kanssa.
Jos Suvi jää kotiin,niin tiedän jo vuosien kokemuksesta,että itselläni menee ennenpitkää työkyky ja perheemme hajoaa.
Koen olevani siinä tilanteessa,että vaihtoehdot ovat joko avoliitto,muut lapset tai Suvi ja muutto pois kotoa...Eikä sekään ole avuksi Suville,niin kauan kuin hän itse ei ymmärrä elämänhallinnasta ja realiteeteistä mitään..
Tilanteesta tekee erityisen vaikean ilmeisesti se että Suvi ei tiedosta täysin ongelmaansa, vaikka ei kykene olemaan tyytyväinen elämäänsä ja on selkeästi onneton. Tärkeintä olisi saada Suvi oikeanlaiseen hoitoon, ei minnekään väkivaltaisten ihmisten mielisairaalaan vaan paikkaan missä hän pääsee turvallisesti etsimään itseään. Jos Suvi kykenisi löytämään ne elämänsä tärkeät asiat, ehkä keksimään jotain suunnitelmaa tulevaisuudelle se voisi tasapainottaa elämää.
Omilleen älä missään nimessä tyttöä pakota, ja olisiko mahdollista antaa hänen olla vähän aikaa kotonaan koska ilmeisesti sinne haluaa? Se että palaa luoksesi (vaikkakin sitten itkuisena) viittaa kuitenkin siihen että luottaa sinuun. Suvi ei välttämättä anna halata, koska ei koe periaatteessa ansaitsemansa sitä. Vaikka sitä haluaisikin. Oleellista on olla pakottamatta häntä hoitoon, koska se johtaa vain karkaamisiin.
Oletko kysellyt onko Suomessa hoitolaitoksia mitkä ovat vapaampia, kauempana kaupungista missä on kerrallaan pieni määrä vastaavanlaisia henkilöitä hoidossa? Briteissä, USAssa ainakin on Suvin kaltaisille omia hoitoklinikoita, en muista enää minkä nimisiä...
Mietin vielä sitä että onko Suvilla ketään ystävää jonka tunnet ja tiedät luotettavaksi ja "hyväksi" tyypiksi ? Ystävyyssuhteet kun ovat yksi parhaimmista tukiverkoista. Toinen voisi olla harrastus, mikäli Suvia vaan kiinnostaa joku? Fyysinen rasitus kun lisää endorfiinia yms. hyvänolon hormoneja. Ja sieltä voisi saada jotain uusia tuttavuuksia... ?
Suvi ei todellakaan tiedosta tilannettaan,eikä ymmärrä sanaa "elämänhallinta"sitä häneltä kysyttäessä.Kun tilannetta pilkkoo pienempiin osiin,saattaa huomata pientä pilkahdusta,että hän ymmärtäisi mitä sana pitää sisällään..
Kerroin siis aiemmassa viestissäni,että Suville annettiin tänään kaksi vaihtoehtoa.Ensimmäinen oli se,että hän lähtee laitoksen työntekijöiden kanssa takaisin tai viettää päivän kotona keskustellen kanssani asioista.Suvi valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon,mutta raivoaminen alkoi lähes heti,miten kamala äiti olen ja haluan ainoastaan pois hänet kotoa.Ok,kestän kyllä tämänkaltaiset syytökset,ne ovat osa nuoruutta,mutta Suvi on jollain tavalla niin aidosti poissa tolaltaan,että tilanteessa on vaikea olla ankara ja kestää sitä..
Sanoin miehelleni,että jos Suvi ei aio palata tänään takaisin,niin en yksinkertaisesti voi laittaa häntä yönselkään,niin mieheni totesi,että jos Suvi jää,niin hän lähtee...Olen oikeasti epätoivoinen.
Mieheni on myös alkanut voimaan huonosti kaikkien näiden vuosien aikana,mitä Suvin kanssa olemme taistelleet.
Parasta aikaa Suvi painostaa antamaan hänelle rahaa,seuraa minua huoneesta huoneeseen,huutaa,itkee,painostaa...
Ensi viikolla on hänen asioissaan palaveri,missä mietitään jatkoa..Onko suljettu laitos paras vaihtoehto?Pian Suvi kuitenkin on täysi-ikäinen ja näin ollen valmis jatkamaan menoaan.
Hetken jo olin luovuttamassa ja antamassa hänelle rahaa,että pääsee menemään menojaan,mutta se olisi väärin enkä tukisi tätä asiaa...Sillä tavalla hän taas kerran saisi tahtonsa läpi ja hommat jatkuisivat entiseen malliin..Hän liihottaisi yökaudet missä milloinkin,joskus päiväkausia puhelin kiinni..
Toisinaan taas ajattelen,että menköön ja tehköön mitä huvittaa,onhan hän jo melkein 18v.Mutta hän on ikäisiään nuoremmalla tasolla,eikä pysty näinollen vastaamaan täysin itsestään,vaan aina huoli on valtava.
En tunne hänen kavereitaan ja uskon ettei niitä juuri ole.On vain epämääräisiä tuttuja,kenen luona voi viettää öitään nukkumalla vaatteet päällä vanhoilla meikeillä.
Hän ei kerro minulle mistään mitään vaikka miten ystävällisesti kyselisin ja pyytäisin häntä esittelemään ja tuomaan kavereitaan kotiimme.
Asiat eivät kuulu minulle.
Mainittakoon,että jos potkaisen hänet ulos,niin Suvilla ei ole ketään muuta muutamia tuttuja lukuunottamatta...Ei isää,ei yhtäkään isovanhempaa,ei setiä,ei tätejä...Hän on kovin yksin.
On vaikea olla tiukkana,mutta jos Suvin ainoa kriteeri tälläkin hetkellä se,että annan hänelle 50e,niin hän lupaa huomenna palata laitokseen,niin se vaan on karhunpalvelus hänelle,en enään tiedä..
Laitoksessa oltiin sitä mieltä,että kovempi laitos saattaisi entisestään huonontaa tilannetta,koska aikaa ei ole paljon..
Olen samaa mieltä kanssasi siitä,että ehkä jokin kodinomaisempi paikka voisi olla parempi vaihtoehto,mutta riittääkö sellaisissa paikoissa resurssit Suvin kaltaisen nuoren kanssa?Vaikea sanoa...Vielä ei ole tullut yhtään ihmistä vastaan,kenelle hän olisi täysin pystynyt puhumaan tunteistaan ja elämästään.
Äskenkin häneltä kysyessäni,mitä hän elämältään odottaa,niin vastaus oli,että saisi mennä ja olla kavereiden kanssa ja rahaa pitäisi tietysti olla...Sitä kun ei vaan putoa taivaalta,vaan sen eteen on tehtävä töitä!!!!
Ettekö voisi nyt tehdä miehesi ja Suvin kanssa kompromissia? Esim. Suvi saisi olla viikon kotona kuin koeajalla ja siitä katsotaan sitten eteenpäin? Suvi varmasti tuntee, ettei kukaan halua häntä luokseen.
Eikö teillä ole ketään aikuista ihmistä, joka ei ole ammatiltaan terapeutti ynm?
Niiden kanssa jutellessa tulee aina sellainen olo, että nehän tekee vain työtään, ei ne muuten välitä. Kummisetä, jonkun kaverin vanhemmat? Tai vaikka kirje ystävä?
Nyt olisi tärkeä löytää uusia ihmisiä, ystäviä, harrastuksia! Tytär voisi myös kirjoittaa Tukinet:iin, sieltä saa sellaisen oman tukihenkilön, eikä oikeaa henkilöllisyyttä tarvitse paljastaa. Tämäkin tietysti vain, jos hän suostuisi.
Painotan edelleen tätä harrastus sanaa..
Hienoja neuvoja jokainen,kiitos siitä.
Kuitenkin realistinen tilanne on vaikeampi kuin voisi kuvitella.Kuulostaa ehkä luovuttamiselta,mutta luulen,että ainoastaan aika ja oikeanlainen terapia voisi auttaa Suvia eteenpäin.
Kaikkea en ole viesteissäni Suvista kertonut,on paljon asioita mitä ei pysty täysin edes näin kertomaan,eikä se suinkaan ole tarkoituskaan...
Suvi on polttanut takanaan niin monia siltoja,ettei jäljellä ole juuri muita kuin minä.Siitä syystä tilanne onkin kovin mahdoton,koska jäljellä olevat auttavat tahot alkavat olemaan lopussa.Itse menen vaikka hautaan hänen puolestaan,mutta jatkuva manipulointi ja syyttely kuluttaa niin paljon,että takapakkia tulee toisinaan kun annan asioiden mennä omalla painollaan.Ei vaan ole olemassa konsteja miten saisi hänet ymmärtämään oman parhaansa...
Opiskelun hän jätti kolme viikkoa sitten kesken ja kysyessäni mitä hän aikoo jatkossa tehdä,niin vastaus on,että hän kyllä huolehtii itse.
Suvilla tuntuu asiat olevan silloin hyvin(hänen mielestään)kun rahaa on käytössä ja saa mennä vastuuttomasti,olla vuorokausia pois ilmoittamatta itsestään jne...
Käytännössähän tälläinen systeemi ei toimi,jos vanhemmat vähänkin huolehtivat jälkikasvunsa tekemisistä...
Hommahan olisi ihan ok,jos Suvi kantaisi edes jostain vastuuta ilman,että vaan olettaisi asioiden järjestyvän itsestään tai,että äiti hoitaa kyllä asiat...Millä hän silloin aikuisena pystyy hoitamaan asiansa..
Paikka missä hän nyt ns.asustelee on nimenomaan motivoituneille nuorille tarkoitettu,eli ei siis Suvin kaltaisille nuorille,jotka lähtevät viikoiksi omille teilleen..
Puhuin hänelle nyt illalla asiasta mistä kirjoitit,eli mitä jos hän saisi nyt mahdollisuuden olla viikon kotona koeajalla ja yritettäisiin keksiä ratkaisua asioihin...No,hänen ainoa ajatuksensa oli,että antaisin tällä hetkellä juuri nyt hänelle rahaa ja hän lähtisi kavereidensa kanssa bailaamaan ja huomenna tulisi takaisin...Siis ei minkäänlaista ajatusta edes,että haluaisi viettää aikaa perheen kanssa...Hän itse sanoi,että kaverit ovat hänelle tärkeämpiä kuin hän itse...
Jos hän noudattaisi sääntöjä hänellä olisi täysi vapaus tavata kavereitaan,tuoda heitä kotiin ja paikkaan missä asuu...Mutta ei,hän elää valheessa varastaen ja pitää viimeiseen asti kiinni luomastaan statuksesta..
Kertokaa nyt te kenellä on edes jonkinlaisia samankaltaisia kokemuksia rajattomien nuorten kasvattamisesta,että jos Suvi palaa kotiin,niin mitkä olisivat ne kohtuulliset pelisäännöt???
Edelleenkin löydän paljon yhtäläisyykisä Deborah Spungenin kirjan Nancy kanssa. Ihan kuin lukisi kohtauksia siitä kirjasta... Vaikkei tyttäresi käytäkään huumeita tai ole rakastunut punkbändin basistiin...
Se kirja on äidin kirjoittama kirja todella hankalasta tyttärestä, jota on viety asiantuntijalta toiselle ja laitoksesta toiseen, eikä kukaan ole osannut auttaa. Perhesiteet ovat kovilla, tyttö raivoaa ja tekee mitä lystää... Välillä kinuaa rahaa... Häipyy taas... Perhe miettii, pitäisikö tytön antaa mennä... Mikä on lopputulos...
Se on vain kirja, eikä mikään ratkaisu, mutta ehkä toisen äidin kirjoittama teksti antaisi jotain lohtua...
Olen tosi pahoillani, että teillä on tilanne tuollainen.. Mutta kai Suvi ymmärtää, että 18-vuotias=täysikäinen ja silloinhan pitää jo itse maksaa asiansa. Suvi on valinnut tiensä, emmekä me muut voi asialle oikein mitään.
Tuo kirja on kyllä hyvä, itsekin joskus olen sen lukenut. :)
Olen lukenut joskus kirjan nimeltä Nancy ja tarkoitukseni onkin käydä lainaamassa kirja lähipäivi
nä uudestaan..
Viikonloppu on ollut todella haastava Suvin kanssa ja kaikki voimavarat ja avut on käytetty viimeiseen asti..
Perjantaina Suvi siis sai luvan olla kotona klo.21.00 asti jonka jälkeen tarkoitus oli palata pienryhmäkotiin(käytän nyt paikasta vaikka nimeä "aurinkotupa,sillä jatkuva laitoksen kirjoittaminen ei tunnu mukavalta kirjoittaa tai mainita)
No,yritin Suvin kotona olevan ajan keskustella hänen kanssaan,mutta eihän siitä tullut mitään,sillä hän halusi ainoastaan puhelimeni lainaksi,että saa selvittää asiansa.Pitkän itkun ja huudon jälkeen lupauduin yhteen puheluun ja puhelimeni ollessa hänellä puolisen tuntia,pyysin sitä takaisin eikä hän antanut...Otin sen väkisin ja hän oli ehtinyt soittaa lähes kymmeneen eri numeroon ja lähettämään useita viestejä...
Hän toisti useaan kertaan miten olen pilannut hänen elämänsä ja hän ainoastaan haluaisi äidin joka tukisi ja välittäisi...ja antaisi hänen mennä..
Ok,hän lupasi palata illalla aurinkotupaan,mutta ei sinne kuitenkaan ilmestynyt.Oli siis jälleen kerran liikkeellä ilman mitään,ei puhelinta,rahaa(ihan hyvä toisaalta)tai bussikorttia...Soitin poliisit ja he sanoivat,etteivät he voi juuri mitään tehdä,mutta ottivat kymmenennen kerran tuntomerkit...Totesinkin heille jo,että eiköhän teillä ole jo samaisen tytön tuntomerkit annettu useaan kertaan...
Aamulla herätessäni aavistelin,että Suvi on jossain lähistöllä ja meninkin katsomaan,niin nukkui kylmässä vajassamme pressujen ja villojen alla!!!!!Hänellä ei ollut edes sukkia jalassa vaan ainoastaan pikkukengät...Hyvä että hän pystyssä pysyi viedessäni häntä sisälle...Rojahti sängylle vaatteissaan,ei mennyt saunaan,ei suihkuun.Nukkui lähes koko päivän ja syönyt oli ilmeisesti edellisenä päivänä...
Soitin sydänystävälleni ja pyysin itkien häntä juttelemaan Suvin kanssa,ajattelin,että jos se edes vähän auttaisi.Ystäväni tulikin ja kun vihdoin saimme Suvin ylös sängystä niin oli todella sekaisin ja houraili ´jostain varastetuista tietokoneista...?????No,kuitenkin ystäväni kysellessä häneltä hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan,niin Suvi mumisi peiton alla jotain meidän saamatta juuri mitään selvää..Kahden tunnin keskustelun jälkeen ja ystäväni sanoessa useaan kertaan,että mitä Suvi aikoo jatkossa tehdä,asua aurinkotuvassa ja opetella itsenäistyvän nuoren arkea,vai mennä sen vaikeimman kautta ja aikuiset tekevät päätökset hänen puolestaan jos hän jatkuvasti hatkailee...Suvin vastaus oli aina sama,ettei hän tarvitse kenenkään apua ja etsii töitä ja elelee normaalia elämää kavereineen..Ystäväni kertoessa Suville,ettei juuri tänäpäivänä töitä saa ilman koulutusta,niin Suvi totesi kyllä saavansa ja hänen asioihinsa ei tarvitse muiden puuttua...Ystäväni kysyessä,että missä Suvi aikoisi asua,niin hän ilmoitti,että kavereilla..Sanoessamme hänelle,ettei kaveritkaan ikuisesti häntä majoita,niin hän sanoi,että aina hän löytää jonkun paikan tai tulee äidin luokse..No,ellei äiti ota kotiin??No,sit hän sitä ja tätä jne..jne..joka asiaan tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä...
Ystäväni lähtiessä olimme nollatilanteessa ja Suvi alkoi vaatia puhelinta itselleen.Minulle oli sanottu,ettei puhelinta nyt anneta hänelle..Sillä se poikii jälleen uusia hatka-reissuja..En siis antanut puhelinta hänelle ja hän suuttui niin paljon,että rikkoi eteisessämme olevan suuren suvussa kulkeneen peilin!!!!!
Soitin poliisit ja aurinkotuvan henk.kunnan avukseni ja yllätys,että Suvi lähti juoksemaan sukkasillaan pakoon...Poliisien tulo kesti luonnollisesti kauan ja näimme miten Suvi hiippaili pensaissa ja koputteli veljensä ikkunaa takapihalla...Poikani soitti minulle ja kertoi tämän..Menimme takapihalle ja aurinkotuvan työntekijät pitivät Suvia kiinni niin kauan kuin poliisit tulivat ja veivät hänet maijalla lääkäriin..
Välittömästi poliisien tullessa Suvi rauhoittu kuin seinään ja kertoi NIIN uskottavasti ummet ja lammet poliiseille,että häntä raahattiin väkisin ja hän rikkoi peilin vahingossa kun raahasimme häntä ja hän olisi muutenkin suostunut lähtemään ja plaa plaa...KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!!!!!
Ajoin päivystykseen mustamaijan perässä ja poliisit ilmoittivat perille päästyämme,että heidän hommansa oli nyt tässä!!!!!He vielä varmistivat tytöltä,että kai nyt menet kiltisti lääkärille juttelemaan???Suvi hymyili kauniisti ja totesi,että ilmanmuuta ja hän halusikin tulla tänne muutenkin juttelemaan...Puhui niin uskottavasti ja täyttä paskaa poliiseille,että olin sanaton ja tuntui,että poliisitkin ajattelivat,että äiti taitaa olla enemmän sekaisin kuin tyttö!!!!!!!!!!!
Välittömästi poliisien lähtiessä alkoi syyttely,haukkuminen ja manipulointi ja se,että hänen pitää soittaa puhelimestani muutama puhelu.En antanut hänen soittaa.Lääkärille mennessään,hän halusi mennä yksin ja tiesin jo vanhastaan,että hän puhuu lääkärille ummet ja lammet,miten hän vain ja ainoastaan haluaisi olla äidin kanssa kotona,mutta äiti ei jaksa tai halua...
.....jatkoa edellisestä viestistä..Lääkäri kuunteli ja onneksi aurinkotuvan ainoa tiukka ja todellisen tilanteen huomannut työntekijä tuli pyynnöstäni paikalle ja sanoi,että nyt on homma sellainen,että tyttö on vaaraksi itselleen,ei huolehdi itsestään pätkääkään,oma seksuallisuus kateissa.Hakee miesten huomiota juuri sillä tavoin,on valmis tekemään mitä vaan ansaitakseen muiden hyväksynnän ja miesten huomion...
Ni-ii-iin,lääkäri totesi,tässä nyt kuitenkaan ei täyty M1-lähetteen perusteet(Suvi oli rauhallinen ja ihmetteli itsekkin miten hän on täällä,kun hän olisi kotona nukkumassa ja valmistautumassa huomenna alkavaan kesätyöhönsä???)
Todellisuudessa hän olisi huutamassa,karkaamassa,manipuloimassa,rikkomassa paikkoja jne...)
Lääkäri totesi,ettei he nyt oikein pyhänä voi auttaa ja yritti taivutella Suvia lähtemään aurinkotupaan työntekijän kanssa...Suvi kieltäytyi..Sanoin lääkärille,että kuka on vastuussa jos kieltäydyn nyt ottamasta tyttöä matkaani,eikä hän lähde aurinkotupaan,eikä pääse hoitoon...Niin lääkäri totesi,että ongelma on paha!!!Huom...Sosiaalinen,ei lääketieteellinen ongelma!!!!
Tyttö on ollut Suomen tiukimmassa ja Euroopankin mittakaavassa harvinaisessa psykiatrisessa laitoksessa,eikä ongelmaa ole?????
Sanoin suoraan lääkärille,että olen surullinen,että tässä yhteiskunnassa ja hyvinvointivaltiossa toimitaan näin...Herätäänkö ehkä silloin kun on liian myöhäistä ja lehdet ja netit täyttyvät keskusteluista"KENEN ON VASTUU jne..."
Myös aurinkotuvan ihminen sanoi,että tyttö on TODELLA sairas ja vaarassa itselleen,niin vihdoin lääkäri antoi periksi,pyysi meitä poistumaan huoneesta ja soitti joitain puheluita,ehkä vähän pitkin hampain....
Suvi katsoi minua odotusaulassa voitonriemuisesti ja totesi,että siinäs idiootti näet,ettei hänessä mitään vikaa ole...Silloin tunsin niin suurta surua ja tuskaa,että totesin hänelle,että joskus äidinkin raja tulee vastaan ja se tuli nyt...
Sanoin miten rakastan häntä ja tulen aina rakastamaan ja tämä päätös sattuu enemmän kuin mikään ikinä,mutta nyt lähden ja toivotin voimia tytölle..
Olin niin murtunut lähtiessäni päivystyksen ovesta ulos,että autossa huusin suoraa huutoa ja romahdin täysin...Tiesin kuitenkin sydämessäni tehneeni oikean ratkaisun ja sen että Suvi ei jäänyt paikkaan yksin vaan aurinkotuvan henkilökunnan ihminen oli hänen kanssaan.
Kotiin päästyäni istuin vain hiljaa useita tunteja ja aloin kaivaa Suvin kaikkia mahdollisia papereita esille ja itkien luin niitä viiteen asti aamulla...Sain niistä entisestään vahvistusta asialle,että Suvi tarvitsee kaiken mahdollisen avun ja todella intensiivista terapiaa,halusi sitä tai ei!!!!!
Oot varmasti tosi upee äiti tai ainakin vaikutat siltä!! Suville on kai jäänyt sitte niin kovat traumat kiusaamisesta jne, että pikku hiljaa se on rikkonut tytön maailman täydellisesti. Terapia ja hoito ovat nyt aioita apu keinoja, sillä näköjään kaveritkaan eivät ole parhaimmasta päästä. Suvi vaikuttaa olevan "tolaltaan", eikä varmaan ymmärrä itsekään mitä tekee, mut sinä et voi nyt oikein mitään. Tsemppiä sinulle, kyllä sä pärjäät ja kyllä kaikki vielä muuttuu!
En olisi uskonut ensimmäistä kertaa tänne kirjoittaessani,että saisin näin paljon ja näin mahtavia vastauksia.Kiitos kaikille.Apunne on ollut erittäin vertaistuellista ja olenkin useaan kertaan lukenut viestit läpi ja saanut aina uutta voimaa mennä eteenpäin...
Olen saanut myös tätä kautta uutta puhtia siten,että olen alkanut kirjoittamaan itse Suvin tarinaa jo pienestä pitäen...Vuosikausiin en ollut lukenut hänen tarha-tai alakoulupapereitaan ja nyt yksi yö kun niitä luin,niin mielessäni välähti,että jo se saattaisi kartoittaa Suvin kokonaistilannetta itselleni ja perheellemme,että alkaisin kirjoittamaan kirjaa Suvin elämästä.Siis,en nyt tarkoita,että tässä kirjailijaksi ykskaks itseäni luulisin,vaan ihan oman mielenterveyteni vuoksi ja nyt tänne kirjoittaessani olenkin huomannut,että kirjoittaminen on hyvinkin terapeuttista.
Tällä hetkellä tilanteemme on se,että Suvi on pysynyt pari päivää aurinkotuvassa..en kuitenkaan vielä hurraisi,että tässä tämä nyt sitten oli,sillä eilen sain kuulla puolivahingossa,että Suvi suunnittelee juhannukseksei jälleen lähtemistä ikkunan kautta ja ilmoitin tästä heti sinne...Suvi onkin nyt juhannusaaton erityistarkkailussa.
Eilen hän oli ollut eri kaupungissa sovittelemassa aikaisemmin tekemäänsä varkautta.Hänellä oli valtuutettu henkilö hänen kanssaan,en pystynyt itse menemään paikalle.Suvi oli sanonut siellä,että haluaa maksaa summan äkkiä pois ja hänellä on olemassa tili mistä hän maksaa sen...Illalla jutellessani vielä aurinkotuvan hoitajan kanssa hän kertoi miten reissu on mennyt ja mitä he sopivat..Olin helpottunut kuultuani,että itse tilaisuus meni suht kivuttomasti,kunnes kuulin,että Suvi oli ilmoittanut hänellä olevan sellainen tili mistä maksaa kaikki kerralla pois...Kerroin tälle kyseiselle ohjaajalle,ettei Suvilla todellakaan ole olemassa yhtäkään tiliä missä olisi edes lähelle korvaussummaa vastaavaa määrää rahaa...
En tiedä miksi Suvin piti sekin nyt mennä valehtelemaan,sillä asiaa nimenomaan oltiin sovittelemassa ja asianomistajille olisi käynyt vaikka 50e/kk,mutta kuten jo sanoin,niin Suvi haluaa maksaa nyt ja heti kaikki ja eräpäiväksi laitettiin heinäkuun alku!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sain kuulla myös,että Suvi on järkkäämässä suuria bileitä syyskuun alussa,kaikki mukaan,ilmaiset viinat jne...Facebookin kautta noin 200 "kaverilleen"ja kutsussa oli myös merkintä,että jokainen voi ottaa omia kavereitaan mukaan,eli millähän Suvi on aikonut rahoittaa nämä kestit???Sanoin tästäkin aurinkotuvan ihmisille ja kerroin,että juttuun tarvitsee laittaa heti,välittömästi piste,ennenkuin ollaan jälleen helisemässä..(viimeisimmistä Suvi bileistä aiheutui n.300e lasku,minkä maksoi kuntoutusrahoistaan....
Mieheni kanssa luimme juuri eräänä iltana erilaisista aivojen häiriöistä netistä ja todella monet merkit viittasivat vaikeaan persoonallisuushäiriöön Suvin kohdalla.
Tänään menenkin palaveriin Suvin asioissa ja aion laittaa henk.kunnan tiukoille ja kysyä,että onko heillä resursseja Suvin kaltaiselle nuorelle,jollei ole niin mitä sitten????
Kirjoittaminen on hyvä keino käsitellä asioita, minäkin teen niin. :)
Tärkeintähän on myös, ettet unohda pitää itsestäsi huolta asioiden keskellä.
Toivon todella, että tyttäresi myöntää joskus, että tarvitsee apua ja haluaisi palata "normaaliin" arkeen. Se helpottaisi hoitoa ja terapiaa paljon.
300e lasku pippaloista? Suvi ehkä hakee tällä tavalla hyväksyntää, sitä että olisi "suosittu" ja rikas. Velipuolellani oli joskus samankaltainen tilanne tai oikeastaan on yhä. Hän hankkii alaikäisille tupakat, viinat ja kuskaa paikasta toiseen. Kaikki soittelevat ja kysyvät, tuleeko hän illalla taas hakemaan, eikä "veljeni" ymmärrä, että nämä teinit käyttävät vain hyväksi. :(
He eivät maksa takaisin ja kiinni jäädessään, levittävät syyt toisten niskaan. Veljeni on nuori (19w), mutta silti on rikosrekisteriä ja kaikkea.
Minä en enään antaisi puhelinta tai rahaa hänen käyttöönsä. Kerran haluaa mennä ja tehdä tuollaisia asioita, tienatkoon myös itse. Valehtelu ja Teen-niin-kuin-halun asenne ei ole hyvä juttu. Sä olet jo antanut tilaisuuksia, jolloin hän olisi voinut muuttua ja näyttää, mitä koti merkitsee.. Toivon teille pelkästään hyvää ja sen olisitte myös jo ansainnut!
Minusta on mahtava asia, että olet kirjoittanu tänne näin avoimesti. Moni on oppinut varmasti paljon myös siitä, että kiusaaminen voi oikeasti satuttaa.
Muistellessani kaikkia niitä kertoja kun Suvi on joutunut kiusaamisen kohteeksi,toivon,että jokainen näitä kirjoituksia lukiessaan ymmärtää sen,että maailmassa on paljon erilaisuutta ja juuri se onkin rikkautemme.
Toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta etenkin nuorilta toisia kohtaan.Kasvatusta vanhemmilta suvaitsemaan erilaisuutta.Älä lyö lyötyä,vaan asetu hänen puolelleen.Se osoittaa valtavaa suuruutta jos puolustaa heikompiaan pelkäämättä itse joutuvansa kiusatuksi.Mielestäni nuorilla jotka puolustavat heikompiaan,on hyvä itsetunto ja itse ainakin arvostan heitä korkealle.
Niin kuin aiemmissa kirjoituksissani olen kertonut,Suvilla ei ole ikinä ollut ainuttakaan ns.ystävää,joitain kavereita kylläkin ja nekin yleensä hetken,kunnes toteavat Suvin erilaisuuden ja siirtyvät ns.haukkujien klaaniin..
Suvista on perustettu erilaisia gallerioita,mihin kaikki halukkaat voivat liittyä huorittelemaan,haukkumaan ja uhkailemaan häntä.Olen itse nähnyt jonkin verran kyseisiä kirjoituksia ja olen niistä myös kysynyt poliiseilta ovatko ne laillisia???
Eihän poliiseilla ole resursseja puuttua tämänkaltaisiin asioihin,eikä niille juuri mitään voikkaan tehdä.
Yhdessä vaiheessa Suvi kysyi minulta,että onko hän huora????Tietysti ihmettelin,miksi hän tuollaista kysyy..Hän totesi,että kaikki kutsuvat häntä huoraksi!!!!Kysyin häneltä,osaako hän itse kuvitella mistä nimittely voisi johtua?
Hän ei osannut.Kerroin hänelle mitä huora on ja hän totesi rauhallisesti,että kai hän sitten on sellainen kun kaikki kerran niin sanoo!!!!!Kysyin harrastaako hän seksiä miesten kanssa ottamalla siitä rahaa.Kauhuissaan hän totesi,ettei tietenkään..Epäilen ja vähän tiedänkin,että myös seksuaalisesti hän hakee valtavaa hyväksyntää miehiltä.Rahasta en tiedä,mutta uusia vaatteita,laukkuja jne..olen huomannut hänellä usein olevan...Aina häneltä löytyy selitys näihinkin,mistä mikäkin on ilmestynyt tai on vain lainassa ym.ym..
Otetta hänestä ei saa vaikka mitä tekisi asian eteen.
Tänään olin siis Suvin palaverissa.Paikalla oli kaksi Aurinkotuvan työntekijää,sosiaalivalvoja,Suvi ja minä..Palaveri kesti lähes kaksi tuntia ja olin sen jälkeen kuin kuiviin puristettu rätti...
Vaihtoehtona oli,että Suvi laitetaan pariksi viikoksi keskelle ei mitään jollekkin pysähdys-leirille,ovet,ikkunat,kaikki ovat lukossa.Puhelin ja nettiyhteys pois..
Toisen kautta ajatus tuntui hyvältä,mutta toisaalta taas ahdistuisiko Suvi entisestään ja mitä tämä kyseinen jakso toisi tullessaan..Entistä enemmän karkureissuja,vai?
Sosiaalityöntekijä ehdotti,jos kuitenkin Suvi nyt pysyisi täällä ja tietyillä ehdoilla hänelle annettaisiin löysempää narua.Ehtoina olisi,että Suvi soittaisi kahden tunnin välein ilmoittaakseen missä on,sekä suostuisi käymään jatkossa terapiassa(sossu ottaa vaihtoehdoista selvää)
Sitoutuisi noudattamaan arkisin sääntöjä ja ilmottaisi mieluummin kuin karkaisi ikkunoista.Silloin jokainen ainakin tietäisi missä hän on jne...Olin aika hämmästynyt tästä päätöksestä,mutta toisaalta ymmärsin myös,että Suvi itse on vastuussa omasta elämästään,enkä voi ikuisesti juosta hänen perässään.Nyt päävastuu kuitenkin on aurinkotuvan henk.kunnalla ja sovimme tekevämme mahd.paljon yhteistyötä,niin,että olen tukemassa Suvia siellä ilman,että hän tulee kotiimme riehumaan ja varastamaan.
Katsotaan nyt miten tästä eteenpäin mennään,mutta jokainen paikalla olija totesi,että vaikka he ovat useita vuosia tehneet lastensuojelutyötä,niin myönnettävä on,että tyttö on todella vaikea tapaus,liukas kuin kala,eikä oikeasti minkäänlaista otetta tai käsitystä elämästä...
Kuitenkin itseäni helpotti se,että nyt hän on siellä ja jos ilmestyy kotiimme terrorisoimaan ilman että olemme erikseen sopineet,niin joku noutaa hänet vaikka väkisin.Kun hän joskus osaa käyttäytyä ns.normaalin nuoren tavoin,niin ilman muuta hän on tervetullut.Tosin hän itse uhosi palaverissa,ettei tule enään ikinä jalallakaan astumaan tänne,eikä halua myös olla kanssani enään ikinä tekemisissä..Sanoin,että harmi,mutta jos se on päätöksesi,niin en voi asialle mitään.Hetken päästä hän taas totesi,että haluaisi kotiin äidin luo ja sitä rataa...
Kaikki sanomiseni hän väitti valheeksi ja väitti jopa,että ohjaajat valehtelevat hänestä kaikkea..Nii-in surullista,mutta hän tosiaan uskoo itse kaikkiin näihin mitä sanoo ja siksi tilanne tuntuukin välillä niin vaikealta.
Itsekään en ole mikään helppo nuori ollut, ennenkuin rupesin tosissani kuuntelemaan minua auttavia ihmisiä ja ihmisiä, ketkä minusta oikeasti välittää ja rakastaa. Toivottavasti Suvikin sen tajuaisi. Olet ollut todella kärsivällinen ja hyvä äiti olosuhteisiin nähden, tuota on pakko arvostaa. Itku melkein tuli, kun luin tätä, ja ajattelin sinun tuskaasi. Oletko sinä puhunut kellekään, miltä sinusta tuntuu? Sinähän tässä olet joutunut myös niiin paljon kestämään ja kärsimään, ettei se ole kellekään oikein. Olet ilmeisesti todella vahva ihminen. Toivon kaikkea hyvää teille. :)
Niinhän se on, sitä pitää itse mennä tavallaan auttajiaan "vastaan", että saa apua. Pitää olla yhteistyökykyinen ennen kuin hoito voi edes auttaa.
Tiesitkö, että netistä löytyy varmasti monta blogia, joiden kirjoittajat ovat samantyylisessä tilanteessa kuin sinä tai tyttäresi? Auttaisikohan niiden lukeminen edes hiukan?
Itse olin n. 14-vuotiaana täysin "sekaisin", enkä oikeastaan edes ymmärtänyt mitä tein vaikka luulin niin. Levitin perheestäni typeriä huhuja, sain sosiaaliviranomaiset kimppuumme ja tein kaikkeni, jotta itse saisin huomiota. Onneksi sitä ei kestänyt kuin vuoden ja "heräsin". Nyt en ymmärrä yhtään, mitä ihmettä mun päässä mahto liikkua?