Hei, tilanteemme on tämä että lapsi (nyt reilu 3kk) on täysimetyksellä, maitoa riittää (yilkin) ja lapsi kasvaa hyvin (yläkäyrillä mennään).
Vaan alkaa jo kyllästyttään, koitan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se turhautunut raivo jää silti kytemään koko loppuillaksi kunnes jollain keinolla unohdan asian, eli mummojen jankkaamisen
"riittääkö maito?"
"kai juotat vettä? mikset juota?!?"
"entäs soseet, paljonko menee? herranen aika kyllä tuon ikäisen pitää jo saada tukevampaa ruokaa"
"ootko varma että maito riittää kun lapsi on niin usein rinnalla?"
Ja joo, olen sanonut heille ettei tarvitse noista kysellä enää kertaakaan kun omat hermot ei kestä, mutta he unohtavat mitä sanoin yhtä nopeasti kuin kultakala. Tulipa kysyttyä miksi vettä pitäisi antaa, eivätkä he tienneet, kuulemma niin pitää vaan tehdä.
Ymmärrän kyllä että heidän aikanaan 70-80-luvuilla neuvot olivat erit ja heillä selkäytimessä, mutta en voi ymmärtää mikseivät voi vaan pitää sitä puhe-elintään kiinni noista asioista vaan joka kerta palataan samaan ongelmaan.
Eri asia jos noita tiedusteltais muutein vain kuten "joko osaa ryömiä" tyyliin, mutta kun tarkoituksena on vain ohjata minun tekemisiäni lapseni suhteen.
(Tarkoitukseni on täysimettää 6kk jos se lapselle riittää ja senkin jälkeen jatkaa kiinteiden ohella, mummot ovat kauhuissaan.)
Mitä tehdä? Kohta hakkaan kirjaimellisesti omaa päätä seinään, itkettää ja turhauttaa, miehenkään sanomiset eivät auta (hän siis tukee minua), mummot ne vaan jatkaa. Papat sentään tajuavat ettei ole heidän asiansa millään tapaa.
Pahoittelen vielä jos tekstissä on toistoa, höyry vaan nousee korvista vieläkin :(
Vaan alkaa jo kyllästyttään, koitan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se turhautunut raivo jää silti kytemään koko loppuillaksi kunnes jollain keinolla unohdan asian, eli mummojen jankkaamisen
"riittääkö maito?"
"kai juotat vettä? mikset juota?!?"
"entäs soseet, paljonko menee? herranen aika kyllä tuon ikäisen pitää jo saada tukevampaa ruokaa"
"ootko varma että maito riittää kun lapsi on niin usein rinnalla?"
Ja joo, olen sanonut heille ettei tarvitse noista kysellä enää kertaakaan kun omat hermot ei kestä, mutta he unohtavat mitä sanoin yhtä nopeasti kuin kultakala. Tulipa kysyttyä miksi vettä pitäisi antaa, eivätkä he tienneet, kuulemma niin pitää vaan tehdä.
Ymmärrän kyllä että heidän aikanaan 70-80-luvuilla neuvot olivat erit ja heillä selkäytimessä, mutta en voi ymmärtää mikseivät voi vaan pitää sitä puhe-elintään kiinni noista asioista vaan joka kerta palataan samaan ongelmaan.
Eri asia jos noita tiedusteltais muutein vain kuten "joko osaa ryömiä" tyyliin, mutta kun tarkoituksena on vain ohjata minun tekemisiäni lapseni suhteen.
(Tarkoitukseni on täysimettää 6kk jos se lapselle riittää ja senkin jälkeen jatkaa kiinteiden ohella, mummot ovat kauhuissaan.)
Mitä tehdä? Kohta hakkaan kirjaimellisesti omaa päätä seinään, itkettää ja turhauttaa, miehenkään sanomiset eivät auta (hän siis tukee minua), mummot ne vaan jatkaa. Papat sentään tajuavat ettei ole heidän asiansa millään tapaa.
Pahoittelen vielä jos tekstissä on toistoa, höyry vaan nousee korvista vieläkin :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuohon nyt ei auta muu kuin kieltäytyä kommentoimasta niitä kysymyksiä tai vastata tahallaan puuta heinää. "Oletko varma, että maito riittää?" vastaus: En todellakaan. Luulen, että lapseni on aivan aliravittu.
Paljonko soseita menee? vastaus; Tosi paljon. Viimeksikin tein HK:n sinisestä kunnon tuhtia sosetta ja koko makkarapötkö meni hienoksi jauhettuna.
Eli rajat vaan kyselyille, joko huumorilla tai tiukemmin. Kyllä se viesti menee niillekin perille. Lopeta ylikohtelias käytös, koska oma pääsi siinä vain leviää.
Tämmöinen "imetysopas isovanhemmille" on tehty, auttaisiko jos printtaisit ja luetuttaisit tuon? Tai näyttäisit jotain muuta "virallista" materiaalia.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=85&Itemid=165
kummempaa. Isovanhemmat kuin joutuivat miettimään paljon muutakin kuin näitä yli suhteellisuudentajun menneitä imetysjuttuja:)
Meillä on sama homma mutta eniten viduttaa tuntemattomat ihmiset jotka tulee kyselee "imetätkö/riittääkö maito" ym.
Mitä se kellekään kuuluu!!! AARGH!!!!!!!! >:(
Helpotti... ;)
Niinpä! Viimeksi anoppi sanoi, että 'kyllä se nyt jäi nälkäiseksi' ja puheli vauvalle, että kohta saat lisää maitoa pullosta. Hohhoijaa..
isovanhempia. En oikein jaksa uskoa , että isovanhemmat jaksaa vatvoa lapsesi ruokintaa sen suuremmalla intohimolla. Turhaa itsetehostusta:)
sit sanoin, kun anoppi aina kyseli kuukaudesta toiseen, että riittääkö se maito, että ilmoittelen sitten, kun loppuu.
anoppi ja anopin äiti molemmat kyttäs vierestä kun imetin poikaa,ja jatkuvasti kyselivät et riittääkö maito?!?
totesin vaan et kyllähän ton painon noususta yms sen näkee et riittää =D
"En oikein jaksa uskoa.."
Sinulla itselläsi ei taida asiasta olla omakohtaista ensikäden tietoa. Joten kommenttisi on todella turha ja ilmeisesti väärän otsikon allakin? Aloittajan vuodatus ei ole "isovanhempien haukkumista" eikä suinkaan "itsetehostusta" vaan silkkaa asiaa!
Oman anoppini silmiäpyörittävät kommentit ja tokaisut ko. aiheesta olen alusta saakka päästänyt toisesta korvasta ulos. Hänen asiantuntemuksensa perustuu 70-luvun alun neuvolatietouteen, siihen samaan, joka käskee antaa tomaatti- ja appelsiinimehua muistaakseni pariviikkoiselle (vai -kuiselle?, ihan sama; tuho on taattu joka tapauksessa)
Vasta viime viikolla hän avautui ja kertoi, että omat kaksi lastaan imetti viikon, jonka jälkeen lopetti ja kasvatti korvikkeella. Kummatkin kuulemma huusivat kolmivuotiaiksi kaikki yönsä kärsien ruoansulatus- ja iho-ongelmista. Omalla pojallani on todettu maitoallergia tismalleen samoin oirein, jotka paranivat poistettuamme kaiken maidon ruokavaliosta. JA SILTI ANOPPI JAKSAA JOKA TAPAAMISELLA SILMIÄÄN PYÖRITELLEN IHMETELLÄ, ETTÄ V I E L Ä K Ö SINÄ IMETÄT???
Hippusen nyt poikkesi aiheesta, mutta tämä Sinulle, isovanhempainpuolustaja!
nouseminen sitten, jos vauvasi ei konttaakkaan ihan ajallaan ja mummot kysyy viikonvälein joko konttaa??? koitas ny hiukan hillitä itteäs. Ei olis teitäkään ellei niitä mummuja olis. Niin se vaan menee...
Imetyksen vaan moni kokee aika henkilökohtaiseksi asiaksi, se vaan ei nyt ole sama kuin, osaako lapsi jo kontata tms.
Usein pohjalla on mummon oman imetyksen epäonnistuminen ja sitä kautta imetyksen jatkuva vähättely. Totta hitossa mimmoilla on muutakin ajateltavaa, mutta niin on minullakin, silti todella kyllästyttävää kuunnella ihmettelyjä, että enkö minä nyt todellakaan tajua, että vauva tarvitsee muuta ruokaa... Jos vastasin anopille, että aikomukseni on imettää ainakin 5 tai jopa 6 kuiseksi, niin silti viikon päästä ihmeteltiin, että etkö sinä vieläkään anna kiinteää ruokaa, sitten jälleen, kerta toisensa jälkeen saan kulla, kuinka mummo antoi omalle lapselleen kiinteää jo 2 kuukautisena ja hyvin kasvoi ja nukkui yönsä...
Sanoin anoplleni aikani kuunneltuani, että tuo on sinun mielipiteesi ja tapasi toimia, minulla on oma tyylini, miten minä asian hoidan, sen jälkeen alkoi pottuilu siitä, ettei miniän kuullen saa imetyksestä puhua. Puhumista en koskaan kieltänyt, omien mielipiteiden jatkuva tyrkyttäminen, jatkuva oikeassa olo ja toisen mitätöinti vain otti pattiin...
Kun toinen lapsemme syntyi, anopi ei enää neuvonut ruokinta- asioissa. Sanoi vaan, että hyvinhän tyo ensimmäinenkin maidolla kasvoi :)
Jos asia harmittaa, kannattaa se sanoa suoraan, minusta tuo imetysopas isovanhemmille on hyvä juttu, vakkei siitä meidän mummolle mitään apua ollut, kun kokemuksesta "tiesi" ettei maito ole riittävää ravintoa, että lehmänmaito- vehnäjauhovelli on paljon ravitsevampaa... :O
juttu sekin, jos vauvasi ei kehity normaalisti. Mikä minussa tai miehessä onkaan vikana ja suvut käydään läpi, että onko yhtään samanlaista. Se vasta onkin raskasta , jos lapsi ei kehity normaalisti.