Kireä kielijänne

lastenlääkärillä (muun syyn vuoksi) ja hän totesi 6kk:n ikäisellä tyttärellämme kireän kielijänteen. Sanoi, että se olisi pitänyt huomata synnytyssairaalan lastenlääkärin tarkastuksessa ja katkaista, oli niin kireä. Nykyinen käytäntö kuulemma on, että kielijänne tulee katkaista 2 viikon ikään mennessä, jolloin se on vielä tarpeeksi ohut ja helposti katkaistavissa. 6kk:n ikäisellä se on kuulemma jo niin vahva, että katkaiseminen jouduttaisiin tekemään nukutuksessa (koska olisi lapselle muuten epämieluisaa verekästä puuhaa). Aiemmin kuulemma ihan yleisesti isoiltakin lapsilta katkaistiin kielijänteitä tuosta noin vain, mutta tästä on luovuttu sen aiheuttaman arpeutumisen vuoksi. Lastenlääkäri sanoikin, että nykyinen trendi on seurata tilannetta lapsen kasvaessa. Leikkaukseen ryhdytään vain jos kielijänteen kireys aiheuttaa ongelmia (osa äänteistä tai kirjaimista voi jäädä vaillinaiseksi, syömisen (lähinnä imemisen) kanssa ongelmia jne. Turhaan lasta ei kuulemma nukuteta (omat riskinsä) ja kielijännettä katkaista vain katkaisemisen vuoksi, vaan toimenpidettä varten vaaditaan aina selvä ongelma. Mutta jos ongelmia esiintyy, niin kielijänteen katkaiseminen on ainoa hoitomuoto. Katkaisu toimenpiteenä on hyvin pieni, mahdolliset riskit liittyvät ennemminkin nukutukseen...Me siis jäämme odottamaan puheen kehitystä...

Meidän pojalla todettiin jo synnärillä aivan liian kireä kielijänne. Se vaikutti mm. imemisotteeseen eli lapsen oli todella vaikea olla tissillä ja tissin suuhun saaminen kesti pitkään.

Meille suositeltiin leikkausta heti, koska kuulemma se muuttuu vaikeammaksi ja kivuliaammaksi, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa (omalta enoltani on leikattu kielijänne vasta parikymppisenä ja se oli jo isompi operaatio). Sanottiin myös, että se saattaa vaikuttaa puheeseen ja esimerkiksi ärrän lausumiseen (meillä on paljon ärrävikaa suvussa, tiedä sitten, onko juuri tuosta syystä).

Päätimme miehen kanssa sitten siinä, että antaa mennä vaan. Operaatio kesti ehkä kaksi sekuntia; lääkäri otti sakset ja nipsaisi jänteen poikki. Verta tuli tippa, eikä poika edes huomannut sitä. Toki lapsi itki, mutta lähinnä sitä, että hoitaja joutui pitkämään häntä tiukasti aloillaan. En usko, että leikkauksen epäonnistuminen olisi kovinkaan todennäköistä, koska se jänne on niin selkeästi siinä edessä ja kyse on vain sen katki leikkaamisesta.

Poika on meillä nyt puolitoistavuotias, ärrää ei toki vielä sano, mutta pari kertaa on vastaavan äänteen päräyttänyt :) Että kaipa se siitä sitten. Miehen työkaveri toki oli järkyttynyt kielijänteen poikkauksesta, koska kuulemma riistimme pojaltamme täydellisen "ranskalaisen ärrän" :) Ehkä lapsi kuitenkin sen kestää ;)

lapsellani leikattiin 9kk iässä kielijänne.nukutusta ei todellakaan tarvittu,eikä ehdotettu edes!leikkaus kestää 2sekunttia.se on yksi napsaus.pienet itkut tuli.ei verta juuri laikaan.jänteessä kun ei ole verta.syöminen ,imeminen onnistui heti napsauksen jälkeen.
leikkauksen teki suukirurgi.leikkaus ei voi epäonnistua tai sitten sen tekee joku amatööri hammaslääkäri ,jos niin käynyt?
vanhemmilla leikki-ikäisillä, jos vasta leikkaus tehdään,voidaan puduttaa.tuskin ikinä nukutetaan.nukutuksessahan on aina riskinsä.
leikkauksen jälkeen lapsi on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.ei jäänyt kieli kipeäksi.

Jos kielijänne on kireä, niin se saattaa venyä itsestään aikaa myöden. Samoin sitä pystyy jumppaamaan löysemmäksi. Kielijänteen kireys on myös suhteellista. Ylähuulen tasolle tai sitä ulommas tuleva kieli ei yleensä aiheuta ongelmia, vaikka jänne kireä olisikin. Kireä kielijänne ei myöskään vaikuta puheen kehittymiseen. Puhe tulee kyllä aikanaan kielijänteestä riippumatta, mutta yksittäisten kirjaimien (R,S) sanominen voi tuottaa hankaluuksia.

Itse seuraisin tilannetta vielä ja toimisin vasta jos esim. R:N tai S:n sanominen ei onnistu. Hakeutuisin myös erikoislääkärin vastaanotolle kuulemaan tilanteesta toisenkin mielipiteen. Lisäyksenä vielä, että valitsisisen sellaisen lääkärin, jonka tietäisin olevan aktiivisesti työelämässä mukana, en sellaista, joka tekee iltahommia eläkkeeltä käsin. Lääketieteessä kun hoitolinjat ja asenteet muuttuvat lyhyessäkin aikaa.