Olemme suunnittelemassa menoa lahjamunasoluhoitojonoon. Tunteet on aika sekavat vielä, koska asia on aika outo ja vieras. siksi toivoisin, että hoidon kokeneet kertoisivat, miten se teillä sujui, millaisia oli tunteet ja tuntemukset hoidon& mahdollisen raskauden aikana jne.
Me mietitään tuntematonta luovuttajaa, vaikka saatavissamme olisi ehkä tuttukin, joka voisi luovuttaa. tässä vaiheessa meistä tuntuu tuntematon kuitenkin paremmalta...
takana on monta epäonnistunutta ivf:ää, joten olo on aika "väsynyt", mutta koska lasta NIIN kovasti toivoisi, olemme ottaneet tämänkin vaihtoehdon vielä harkittavaksi, koska vika on munasoluissa...
Me mietitään tuntematonta luovuttajaa, vaikka saatavissamme olisi ehkä tuttukin, joka voisi luovuttaa. tässä vaiheessa meistä tuntuu tuntematon kuitenkin paremmalta...
takana on monta epäonnistunutta ivf:ää, joten olo on aika "väsynyt", mutta koska lasta NIIN kovasti toivoisi, olemme ottaneet tämänkin vaihtoehdon vielä harkittavaksi, koska vika on munasoluissa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
me olemme myös menossa monen epäonnistuneen ivf-hoidon jälkeen kyseiseen hoitoon, kun ,tarpeeksi on tutkittu ja pettymyksiä koettu ja rahaa upotettu niin ainakin minusta tuntuu varsin luonnolliselta kokeilla myös tätä viimeisenä oljenkortena
Meillä on taas se tilanne, et käytetään lahjasiittiöitä. Meijän tarvinnu kauaa ees miettiä päätöstä, koska se on ainoo keino millä lapsi voidaan saada. Meille asia oli ihan sinut heti, ei oo ollu minkäänmoista epäröintiä tai mitään. Mut onhan se tietysti normaalia, et se varmasti herättää kysymyksiä ja epäilyitä. Mut vissiin aina ennen ku aloitetaan luovutetuilla soluilla hoitoa on tapaaminen psykologin kans ja siellä keskustellaan tilanteesta.
Tsemppiä jatkoon =)
Meidänkään ei tarvinnut asiaa kauaa miettiä, koska olin sen asian miettinyt jo etukäteen.Kun lääkäri sitten toi lahjasoluhoidon esille ainoana hoitona mitä enää kannattaa tehdä, olin vähän aikaa kyl alamaissa.Nopeasti kyllä heitin itseni suremisen pois ja hoidot tuotti 4:llä alkionsiirrolla toivotun tuloksen.Kyllä tässä tietysti joutuu enemmän ja vähän eri kantilta miettimään äitiyttään ja sitä keiden haluaa asiasta tietävän.Aluksi olin sitä mieltä että kaikki saavat tietää lapsemme alkuperän, mutta kun raskaus alkoi, niin mieli kyllä muuttui.Halusin kokea ihan tavallisen raskauden ja myös lapsuuden lapseni kanssa, ilman että tarvitsee jokaikiselle olla selittämässä lapsemme alkua.Eihän tälläisiä asioita muutkaan selittele.
Lapsi on mielettömän rakas ja aivan varmasti vähintään yhtä rakas kuin jos olisi omista munasoluista.Tätä lasta ei olisi koskaan syntynyt, jos minun munasolut olisivat toimineet.Joten onhan tässä äidilläkin suuri vaikutus siihen että juuri tämä lapsi syntyi.Lahjoittajasta emme tule koskaan puhumaan äitinä vaan lahjoittajana, meillä hän on tuntematon ja rekiteröitymätön.
Tämä on hyvä keino saada lapsi ja tosiaan miehenhän puolelta geenit tiedetään jo koko lapsen historia on meille tuttu, toisin kuin esim. adoptiossa.
nostetaan kiinnostava aihe esille