Pöyristyttävää selailla täälläkin kirjoituksia! Otsikko kuuluu: "Uskovaiset homot ja lesbot" mutta keskusteluissa joko heterot tulevat tänne tuomaroimaan tai homot ja lesbot itse hakevat "parannusta" homoudesta!
Uskomatonta!! Niin heikoillako me homot ja lesbot ollaan? Niin vähänkö meillä on itsetuntoa?
Olen kasvanut kristillisessä kodissa, saanut omakseni "lapsen uskon", luottamuksen siitä, että meistä pidetään huolta. Vanhemmat ovat kasvattaneet suvaitsevaisuuteen ja ystäväpiirimme on aina ollut monikulttuurinen ja "värikäs". Oli jännittävää, kun joku lähetti tuli kotiimme ja kertoi ambomaan tapahtumia tai eri uskontojen historioita ja kulttuurien erilaisia piirteitä. Silti aina oli sellainen ajatus, että saman taivaan alla tässä kaikki ollaan.
Kun vanhemmilleni selvisi seksuaalinen suuntautuminen, huomasin, että suvaitsevaisuus oli asiasta/ keskustelusta kaukana. Miksi? Se ei ole oikein vieläkään selvinnyt, eikä sillä oikeastaan ole merkitystä. Mutta juttu on siinä, että minun täytyy itse olla suvaitsevainen, hyväksyä ihmisten mielipiteet, mutta olla silti sinut itseni kanssa, arvostaa itseäni ja antaa itselleni lupa olla ja elää tämän yhteisen taivaan alla.
Olisinhan voinut katkeroitua, vetäytyä kuoreeni, joku kavereistani on eronnut kirkostaki sen vuoksi, kun kokee, ettei seurakunnassa ole tilaa.
Mutta eihän Jumala ajattele niin! Me ihmisethän itseämme ja toisiamme rajoitamme! Me ajattelemme, ettei meille ole tilaa, me ajattelemme ja mietimme, mihin meidät hyväksytään, me arvostelemme toisten ratkasuja.
Minä ajattelen, että Jumala pitää minusta huolen, minä saan rakastaa, minä saan olla rakastettu. Vanhemmilleni sanoin, että haluan heidän edelleen toivottavan minulle siunausta, haluan, että he edelleen voisivat pitää minut iltarukouksissaan. On heidän ratkaisu, jos eivät voi toivoa sitä minulle, mutta minulle vanhempani ovat rakkaat ja ainutkertaiset, heille toivon siunausta ja kaikkea hyvää.
Ylpeänä kannan lesbouteni ja turvalliselta tuntuvan lapsen uskoni. Jos en itse rohkeasti ota paikkaani seurakunnassa ja maailmassa, ei sitä kukaan tee puolestani. Olemme jokainen ainutkertaisia ihmisiä, teemme elämässä valintoja, haluamme elää oikein, mutta on ihanaa, kun voi laittaa kädet ristiin ja huokaista Jumalalle omat huolensa ja pelkonsa. Anteeksi antamisen ohella anteeksi pyytäminen on tärkeää, meistä jokainen tekee virheitä, mutta Jumala on armollinen, hän näkee ihmisen sielun , tuntee ihmisen tarkoitusperän.
Älkäämme siis me ihmiset olko tuomareita, ja ainakin enne toisen tuomitsemista olisi viisasta istua hetki peilin edessä ja kysyä: Miksi?
Enkeleitä elämääsi!
Ihminen täällä tuomitsee, ei Jumala! Miksi?
3
433
Vastaukset 3
- Ardea_C
Olet sinut itsesi kanssa ja se on tässä maailmassa hyvin harvinainen ilmiö nykyisin. Yhteiskunnan, kirkon ja ympäristön paineet tekevät ihmisestä sairaan. Jos et kuuluu johonkin ryhmään olet ulkopuolinen, vaikka juuri ulkopuolisuus ja erilaisuus on lahja? Meidän tulisi olla suvaitsevaisia, ja eikö suvaitsevaisuuden edellytys ole juuri että on erilaisuutta jota suvaita? Meidän tulisi nähdä ja hyväksyä asiat laajassa kontekstissa, mutta käperrymme omaan suppeaan maailmaamme ja kiellämme kaiken poikkeavan.
Jos koet että kirkko ja seurakunta on sinulle koti, pysy siellä, mutta muista myös että tämän yhteisön ulkopuolellakin voi olla "uskovainen", hyväksyä ja tulla hyväksytyksi. Hyväksyntää ei pidä hakea, eikä sitä pidä edes toivoa, jos sitä saa voi olla onnellinen ja jos ei saa ei kannata vaipua synkkyyteen.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Siis kaikki erilaiset ihmiset ovat jumalan kuvia ja yhtä hyviä jumalan silmissä. Ihmisten tarve kieltää erilaisuus, tuomita toisinajattelijat ja "normaalista" poikkeavat on vain ihmisen keskinkertaisuutta ja heikkoutta. Me pelkäämme että emme ole riittävän hyviä luojan silmissä? Tämä pelko tulee psykologisesta pakosta olla jumalan kaltainen, koska meille on opetettu niin? Koska jumala oli vain yksi ja meitä on monta syntyy kiistatta ristiriita siitä mikä on oikea ja väärä, mikä hyväksyttävää ja tuomittavaa. Ihmisellä on synnynnäinen kyky tuomita, mutta hyväksyntään on kasvettava ja monelle se on aivan liian pitkä tie yhden elämän aikana.
Jeesus puhui "lapsenkaltaisuudesta" ja sanoi "katsokaa taivaan lintuja". Kun katsot taivaan lintuja näet että ne ovat kaikki erilaisia vaikka meidän silmissämme ne näyttävät vain linnuilta. Lapsenkaltaisuutta on ajatella yksinkertaisesti, mutta lapsenkaltaisuutta on myös olla iloinen, onnellinen ja nähdä kaikki erilainen uutena ja mielenkiintoisena. Hyvän ja pahan eron tunnistaminen on lapselle vaikeaa, aikuinen luulee tunnistavansa sen. Aikuinen vertaa muita itseensä ja tuomitsee poikkeavuuden. Lapsi hyväksyy kaiken, mutta niin kauan kuin maailmassa on pahuutta, niin kauan hän tulee myös hyväksikäytetyksi. Epäoikeudenmukainen tuomio on sama asia kuin hyväksikäyttö, sillä sinulta odotetaan sellaista jota et yksilön vapauden ja ihmisoikeuksien nimissä ole vaadittu antamaan.
Tämä maailma ei ole paratiisi, tämä on helvetti. Mutta helvetistäkin voi tehdä paratiisin, jos hyväksyy erilaisuuden ja tunnistaa hyvän ja pahan, oikean ja väärän itsessään. Tuomioiden jakaminen kannattaa aina aloittaa itsestään ja sitten jos vielä halua ja intoa riittää voi kokeilla sitä muihin.- oodi suvaitsevaisuudelle
Olet niin oikeassa!
Ja toki on pitänyt itsekin hakata päätä seinään, rypeä pohjamudissa ja kurotella kaivosta ylös. Mutta kuten sanoit, helvetistä voidaan tehdä paratiisi! Ja minusta tuntuu, että talakoo väkeä alkaa olla jo hyvin kasassa.
Kirkko/ seurakunta on koti? Niin, minulla on omalaatuinen ja laaja käsitys kirkosta/ seurakunnasta, enemmänkin ajattelen todella, että olemme kaikki saman taivaan alla ja sen taivaan alle mahtuu kaikki uskonnot, kaikki rodut, kaikki, joka ikinen ihminen. Kuitenkinhan on kyse siitä, että vaikka me ihmiset lokeroidumme joko omasta tahdosta tai tahtomatta, niin kuitenkin jokaisella on sama yksinkertainen päämäärä: elää elämänsä mahdollisimman hyvin, tehden oikeita ratkaisuja ja valintoja.
Vaikka on sinut itsensä kanssa, ihminen käy läpi eri prosesseja elämänsä aikana. On hyvä välillä pohtia, mitä se itsensä hyväksyminen sisältää, mitä hyväksyy muilta, mitä itseltä. Luulen että itselläni on juuri yksi sellainen prosessi käynnissä, ärsyynnyn jäykistä ja musta-valkoisista mielipiteistä, mutta miksi? Juurihan olen huutanut sen perään, että suuren taivaan alle mahtuu kaikki, kaikki mielipiteet, kaikki uskonnot, kaikki rodut.
Eli, vaikka olisi sinut itsensä kanssa, salliva ja suvaitsevainen, niin yli-ihmiseksi tulemisesta ei ole pelkoa!
Tavoitteeni keskustelun aloittamisessa oli lähinnä se, että kanssa ihmiset miettisi oikeasti ja todella sitä, että millaisena haluaa tämän tulevan paratiisin nähdä? Millaisia muotteja itse rakentaa tahtomattaan tai tietoisesti?
Minusta on kammottavaa ajatella, että ensimmäisenä tarjotaan "eheyttämistä" tai terapiaa, jos poikkeaa muotista. Itse olen psykihoitajana nähnyt, miten muottiin ahtaaminen, tunteiden kieltäminen, omista ajatuksista vaikeneminen ja orjuuttaminen tekee ihmisen todella kipeäksi. (huom. elimelliset/ periytyvät sairaudet on asia erikseen) Tuntuu vaan niin turhalta, kun tyypillisesti 60v nainen tuodaan täysin hajonneena sairaalaan, ihmetellään, kun ei se enää tiskaa ja itkee "tyhjäpäiväistä" asiaa.. Kun kurkataan pintaa syvemmälle, se "tyhjänpäiväinen" asia on esim. lapsen lapsen kuolema, uskontoon pakottaminen, väkivalloin "kouluttaminen"... Niin, kuten Ardea totesi, tämä todellakin on helvetti, josta kuitenkin voidaan talakoilla tehdä paratiisi!
Pistetään siis talakoot pystyyn ja annetaan auringon valaista koko valtava taivas! - muita ja kirjoittavat
oodi suvaitsevaisuudelle kirjoitti:
Olet niin oikeassa!
Ja toki on pitänyt itsekin hakata päätä seinään, rypeä pohjamudissa ja kurotella kaivosta ylös. Mutta kuten sanoit, helvetistä voidaan tehdä paratiisi! Ja minusta tuntuu, että talakoo väkeä alkaa olla jo hyvin kasassa.
Kirkko/ seurakunta on koti? Niin, minulla on omalaatuinen ja laaja käsitys kirkosta/ seurakunnasta, enemmänkin ajattelen todella, että olemme kaikki saman taivaan alla ja sen taivaan alle mahtuu kaikki uskonnot, kaikki rodut, kaikki, joka ikinen ihminen. Kuitenkinhan on kyse siitä, että vaikka me ihmiset lokeroidumme joko omasta tahdosta tai tahtomatta, niin kuitenkin jokaisella on sama yksinkertainen päämäärä: elää elämänsä mahdollisimman hyvin, tehden oikeita ratkaisuja ja valintoja.
Vaikka on sinut itsensä kanssa, ihminen käy läpi eri prosesseja elämänsä aikana. On hyvä välillä pohtia, mitä se itsensä hyväksyminen sisältää, mitä hyväksyy muilta, mitä itseltä. Luulen että itselläni on juuri yksi sellainen prosessi käynnissä, ärsyynnyn jäykistä ja musta-valkoisista mielipiteistä, mutta miksi? Juurihan olen huutanut sen perään, että suuren taivaan alle mahtuu kaikki, kaikki mielipiteet, kaikki uskonnot, kaikki rodut.
Eli, vaikka olisi sinut itsensä kanssa, salliva ja suvaitsevainen, niin yli-ihmiseksi tulemisesta ei ole pelkoa!
Tavoitteeni keskustelun aloittamisessa oli lähinnä se, että kanssa ihmiset miettisi oikeasti ja todella sitä, että millaisena haluaa tämän tulevan paratiisin nähdä? Millaisia muotteja itse rakentaa tahtomattaan tai tietoisesti?
Minusta on kammottavaa ajatella, että ensimmäisenä tarjotaan "eheyttämistä" tai terapiaa, jos poikkeaa muotista. Itse olen psykihoitajana nähnyt, miten muottiin ahtaaminen, tunteiden kieltäminen, omista ajatuksista vaikeneminen ja orjuuttaminen tekee ihmisen todella kipeäksi. (huom. elimelliset/ periytyvät sairaudet on asia erikseen) Tuntuu vaan niin turhalta, kun tyypillisesti 60v nainen tuodaan täysin hajonneena sairaalaan, ihmetellään, kun ei se enää tiskaa ja itkee "tyhjäpäiväistä" asiaa.. Kun kurkataan pintaa syvemmälle, se "tyhjänpäiväinen" asia on esim. lapsen lapsen kuolema, uskontoon pakottaminen, väkivalloin "kouluttaminen"... Niin, kuten Ardea totesi, tämä todellakin on helvetti, josta kuitenkin voidaan talakoilla tehdä paratiisi!
Pistetään siis talakoot pystyyn ja annetaan auringon valaista koko valtava taivas!omia tekstejään muille palstoille, joilla niitä ei kaivata eikä tarvita ollenkaan. Oodi
vähä-älyisille, jotka eivät sitä itse huomaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1831799
Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.115949Mitä mieltä olet?
Miehestä jolla ei ole yhtään kaveria, ei facebookissa eikä livenä ja hän harrasta ja tekee kaiken yksin. Onko vähän outo116857En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58755Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset209694- 135646
- 56631
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä21614Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus54586- 38568