rakkaus lahja, vai
kärsimysten polku?
onnelliset kuluttavat
rakkauttaan läheisyydellä
suukotellen ja rakastellen
jonkun osa on haudata
lohduton rakkaus, jota
vastaanottaja hyljeksii,
sirpale sirpaleelta yön
häpeällisinä hetkinä
tahmaisten laineiden
syöksiessä epätoivoiseen
avunhuutoon ja poskipäillä
valuviin polttaviin
kyyneliin
kärsimysten polku?
onnelliset kuluttavat
rakkauttaan läheisyydellä
suukotellen ja rakastellen
jonkun osa on haudata
lohduton rakkaus, jota
vastaanottaja hyljeksii,
sirpale sirpaleelta yön
häpeällisinä hetkinä
tahmaisten laineiden
syöksiessä epätoivoiseen
avunhuutoon ja poskipäillä
valuviin polttaviin
kyyneliin
Vastaukset 3
Vanhimmat
et koskaan ole
nähnyt peilin
taakse, et surua,
et kyyneliä
et kaipuuta, ikävää
joka kulkee seuranani
raskaana kantapäilläni
aikuisen naisen,
naisen syvine
tunteineen
yksin olen saanut
raskaan polkuni kulkea
yksinkö sitä jatkan?
yksinäisempänä
kuin koskaan
koska nyt tiedän
mitä minulta
puuttuu
elämäni valo,
Sinun rakkautesi
Toisinaan herää toivo ja usko
ottaa varoen ensi askeleen.
Että hän, tuo, valkoinen Lady,
hänessä on hyvyys, suoja sirpaleen.
Että hänen suttamaan säveleen
voi luottaa, virma tulee syvältä sisältä.
Jo ammoin maahan pudonnut siemen
herää kukaksi, löytyy hänen kämmeneltä.
Mutta hänen toivossaan puhaltaa
pohjoinen ja hänen ihonsa kylmää.
Kun pääsee lähemmäksi, ojentaa käden,
tajuaa miten välissä on sininen jää.
Hän on Lady, joka kulkee synkkien
varjojen hamaan, polkien sirpaleen.
Hän poistuu, katoaa, hän kirjoittaa
Rakkausrunoa Rakastetulleen
Itselleen.
http://www.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkaus on lahja, joka väillä
joutuu vääriin käsiin, vieraisiin
sydämiin, valmistatumattomiin
sieluihin.
Paimenen sauvasta tulee miekka
ja viinistä verta.
Ihmisyyden tumma puoli.
Kipeänkaunis, koskettava ja tuntuva
Rakkausrunosi.
Tekstisi oli aitoa tunnetta ja siinä tuntui
eläminen ja draama.
Runosi hiljensi ja pysäytti. Viilsi
ja tuntui syvällä.
Koettavaa ja hienoa tekstiä ja säkeitä.
Hieno Runosi.
Voimia ja kannustusta sinulle
tähän päivään.
että tämä palaaute on paljon parempi, kuin vaatimaton aloitusrunoni. Tuo "Itselleen" vain särähti korvaani, minä kyllä kirjoitin rakastamalleni miehelle. Meillä on yhteinen rakkaus Hän, mutta kyllä minäkin mahdun hänen sydämeensä. Välillä vaan pitää tälleen pullistella, kun olo käy ahtaaksi. Kirjoittaa ns. itsensä tyhjäksi.
Linkkisi jälkeinen osa on syvällistä pohdintaa. Rakkaudessa on monenlaisia säikeitä. Täytyy vaan uskaltaa luottaa ja ottaa käteensä ne oikeat. Yleisesti ottaenhan on kuitenkin niin, että "sitä saa mitä tilaa" ja "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Harvemmin sitä miekalla hutkitaan ja uskoisin, että on äärimmäisen huono onni jos sitä tehdään kaksi kertaa peräkkäin...
Kiitoksia vaivannäöstä vähäisen runoni parissa ja oikein hauskaa kesäistä päivää.