Tässäkin joukossa on sellaisia, jotka ovat menneet (luultavasti toisen tai 2 -kerran) naimisiin seniori-iässä.
Tekee mieli kysyä, miksi näin on menetelty. Mitä tällaisessa jo vanhuutta lähestyvän iän avioliitossa on nähty tärkeänä.
Onko sitä yhdessäolo ja yhdessä liikkuminen, yhteisen talouden hoito vai onko sitä ehkä raha ja mammmona? Onko siinä keskeistä (enää) yhdessäolon intiimi puoli? (Jotkut tietenkin sanovat: taas tuo seksi, mutta heidän vastauksensa tietää jo sen perusteella.)
Tekee mieli kysyä, miksi näin on menetelty. Mitä tällaisessa jo vanhuutta lähestyvän iän avioliitossa on nähty tärkeänä.
Onko sitä yhdessäolo ja yhdessä liikkuminen, yhteisen talouden hoito vai onko sitä ehkä raha ja mammmona? Onko siinä keskeistä (enää) yhdessäolon intiimi puoli? (Jotkut tietenkin sanovat: taas tuo seksi, mutta heidän vastauksensa tietää jo sen perusteella.)
Vastaukset 42
Vanhimmat
kuulukaan lueteltuihin joukkoon.
Luulisin että ne on nuo kaikki luettelemasi näkökohdat, mutta eri persoonissa.
On ihmisiä jotka vaan tykkä olla kylikkäin, ja jos suhde on harmooninen mikäs sen mukavampaa :)
iässä:) Itsellä 20 v avio ja 15 v ero takana. Enpä kirkkovihille enää taitaisi lähteä edes haulikolla hätistelemällä.
Mutta jos sellainen mukava kaksitissinen olisi lassottavissa petinlämmittäjäksi tai muuhun "hyötykäyttöön" avoon, varmasti se kävisi. Senhän voisi vaikka kantaa roskikseen, jos kovasti alkaa napisemaan:)
Kyllähän se parisuhde tässä iässä alkaa olla enemmän sitä lämmintä huolenpitoa toinen toisistaan. Että siitä vaan arvoisat ladyt ja härrat, jussia lykkää ja se on otollista aikaa. Vaikka nuo hiihtokelit ovat jo tässäkin kylmyydessä hiihtokelit rapistuneet. Mutta eiköhän sen hameniekan vielä kiinni saisi lavatansseista tai sitten rollaattorilla. Onnea yrittäjille, jaettu onni on tuplapäävoitto.
sellainen ihme, että kunnioittaa Jumalan käskyä ja ottaa puolison haureuden syntien välttämiseksi? Leskelle asia on hyväksyttävää.
Sanassa hauskasti kehotetaan alle 6kymppisiä menemään naimisiin, etteivät kävisi juoruisiksi. Ei se pahasta ole 60 llekaan.
Onhan siinä vastuun ottamista puolin ja toisin. Nykyään saa avioehdoilla rajattua aikaansaadun jakoasiatkin.
Rahasta avioon on outoa, mutta heitäkin on. Läheisyyden tarve ehkä syynä. Voihan ne petihommatkin olla osasyy, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Missäs sanassa alle 60 kehotetaan naimisiin, etteivät juorua? Johan on tarkkaa tuo 2000v vanhan raamatun ohje. - Minä olen koko elämäni nainut, olempa ollut naimisissa tai ei, mutta en nyt ole kovasti tuota juorun syntiä oppinut.
Itse menisin naimisiin koska tahansa.Muutettaisiin minun tai hänen asuntoonsa,toinen kämppä myytäisiin ja tehtäisiin reilut paperit kaikista asuntoihin liittyvistä asiosta.Jos olisi vielä esim hyvät autot,niin toinen "lihoiksi" näi ollen kaksi ihmistä parjäisi hyvin eteenpäin, ainakin taloudellisesti.Kun yksin on ja kaikki maksaa ja hankkii yksin,niin välillä tuntuu,että se on järetöntä puuhaa. Ykkösasia puuttui:Pitäisi tietysti rakastaa,että näin voitaisiin tehdä.
Elän vakinaisessa suhteessa ja ikä ei rajoita meitä nauttimasta elämän arjesta eri osoitteissa. On nimittäin olemassa ikäihmisiä joilla on alaikäisiä lapsia kuten mielelläni. Tai nuorisoa vielä helmoissa kuten itselläni ja heidän takiaan ei kannata alkaa enää leikkimään kotipeliä. Hyvässä suhteessa voi tehdä kaikkea kivaa yhdessä eikä se velvoita avioliittoa vaan toisen kunnioitusta ja uskollisuutta.
nimenomaan rahapuoli ole syynä siihen, ettei mennä naimisiin.
Lapset pelkäävät perintönsä puolesta, eläkkeet, yms.
Useammat seniorit näyttävät elävän eri osoitteessa, oletan, että syynä on aikuiset lapset jotka pelkäävät perintöään. Toinen juttu on nykypäivän hyötynäkymä. Tässä iässä kummallakin osapuolella on käsivarren mittainen lista ominaisuuksista mitä vastapuolen pitää täyttää.
Sanomatta on selvä, ettei siitä mitään tule.
Avioliiton tässä iässä solmivat ne jotka ovat rakastuneita tai ovat tiedostaneet molemminpuolisen turvan edun. Avoliittoon ilmaiseksi piiaksi ilman työsuhdeturvaa en itse muuttaisi vaikka pyssyllä uhattaisi. Avioliiton voisin vielä solmia jos rakkaus tulisi kohdalle, todennäköisyys on kuitenkin lottovoiton luokkaa.
Tarkoitatko että eletään suurtaloudessa, kun lasten pelkäämisestä puhut.
Vanhempien ei pidä puuttua lastensa avioliittoon ja samoin lasten ei pidä
puuttua vanhempien aviolliittoon ja sama pätee omaisuuteen.
Jokainen saa törsätä omat rahansa ja omaisuutensa vaikka viimeistä penniä myöten ja nauttia elämästään valitsemallaan tavalla
Onneksi oletat, eihän sinulla ole kokemusta, näin ymmärsin.
Lapsille kuuluu omat lakiosuudet.
Eiköhän jo olla opittu sitäkin elämän totuutta, että toista ei voi muuttaa.
Minua hieman huvitti tämä lauseesi, sorry ; )
"Avioliiton tässä iässä solmivat ne jotka ovat rakastuneita tai ovat tiedostaneet molemminpuolisen turvan edun."
Mitä mahdat ajaa takaa tuolla lauseellasi? Rakastuneita ja molemminpuolisen turvan edun?
Mitä käsität rakastumisella?
Molemminpuolisen turvan etu, onko se tandem-rollaatori?
Voiko näitä kahta asiaa rinnastaa keskenään?
täydestä rakkaudesta avioidutaan.
Epävarmat asuu omissaan, näin se vaan on.
Syitä on niin monta kuin seppiäkin, sanoisin.
Jos asun eri osoitteessa rakkaani kanssa, siis olemme kumpikin yksin eläviä leskiä. Eikä meillä ole minkäänlaista tarkoitusta mennä naimisiin, ei se anna kenellekkään oikeutta arvostella rakkautemme määrää tai laatua.
Lapset eivät ajattele perintöjä, he ovat yksinomaa iloisia kun olemme löytäneet toisemme. Hyväksyvät elämänmuotomme ja arvostavat vanhempiaan ihmisinä, niin olen sen kokenut. Heillä on omat elämänsä ja ovat aina tervetulleita entiseen kotiinsa. Perinnöistä olisi heille vain riesaa. Aikamoista itsekkyyttä ajatella, etteivät lapset ajattele muuta kuin perintöjä.
Kaksi kotia on meille ihan mukava juttu, ne kertovat paljon toisen menneisyydestä, ei niitä halua hajoittaa. Nyt muutaman vuoden yhteisen elämän jälkeen on jo kotiutunut, tietyt omat tavarat ovat löytäneet paikkansa toisen huushollissa ja tuntee kuuluvansa sinnekin.
Yhteisen elämän perusta on yhdessä viihtyminen ja halu tehdä asioita yhdessä. Enkä usko että, avoliitto olisi mikään piika tai renki suhde. Onnistuu se piikana olo avioliitossakin jos niin halutaan.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä, olisi aika mukavaa koota kaksi sukua kesäiseen pihaan, juhlia juhannusta syödä ja juoda, soittaa ja laulaa ja omenapuun alla sanoa: tahdon. Joten, vannomatta paras.
meidän jokaisen tarinamme on omanlaisensa, kelle sopii ja on mieluisaa mikin.
Itse en löydä yhtään syytä, miksen olisi naimisissa ja samassa taloudessa puolisoni kanssa.
Eihän sitä tiedä vaikka omenapuun juurella juhannusaattona sanotaan mekin vielä joskus TAHDON ; ) Kyllä se olisi ikimuistettava kokemus mieheni suvulle. Suomalainen juhannusaatto, kokko, juhannusruusut kauneimmillaan ja haitarimusiikkia rannalla ; )
maksoin vesi-sähkö- ja vakuutusmaksut ym., eli oli suuremmat kuin ostamamme talon lainamaksut joita ukko maksoi!
Alkoi v******a nuo maksut ja ukkkokin seilais maailmalla töissä päivän pari viikossa, mää hoisin kotona kaiken, piti olla sit hälle kaikki kuin hotelleissa valmiina, kyrpiinnyin siihen ja sit vain avioon, mä olin silloin jo 55v ja hän 52v.
Hällä ei lapsia ed. liitostakaan, maho ku on, mulla kolme, pitihän turvata jotain heille ja muuteskin ukko on maho kokoajan ollut,
kulississa elellään,
käyn töissä ja hänkin taas välillä, siellä' se höynäyttelee naisia, haa, siinä vaan, näin ollaan ja asutaan eri huoneissa, hän 150 kg ja kuorsaa uniapneissaan, mää 60 kg ja ikäistäni nuorempi, muiden sanomisten mukaan...
, miksi menit avioon noin mahdottoman tapauksen kanssa, ja tuolla ikää.., en ymmärrä?
nokkavana valmis toisia oikomaan. Lasten lakiosalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten vanhempi elossaollessaan rahansa käyttää.
Hän saa todellakin kuluttaa kaiken viimeistä penniä myöten, eikä lapsilla ole siihen nokan koputtamista.
Ja toivottavasti kuluttaakin. Liian paljon on Suomessa näitä hannuhanhia, joiden suuhun putoilee kesämökkejä,osakkeita, pankkitalletuksia aivan sormen nostamatta. Nämä vanhemmilta, naimattomilta seditä, tädeiltä perineet sitten ovat vielä niin mahtavia, öykkäröidään ja kehuskellaan rahoilla, joiden eteen ei itse ole tehty mitään!!!
että osasta ihmisiä tulee vanhoina todellisia pennin venyttäjiä.Vaikka kuinka olisi varoja, ei raskita niitä käyttää.
Omassa tuttavapiirissä oli lapseton leski erittäin varakas, jonka nuukuus oli todella silmiinpistävää. Varoitteli vieraitaankin milloin mistäkin, esim. lamppujen sytyttämisestä. Tuskin veti vessaakaan päivittäin.
Ehkä yhtenä syynä saattoi olla, että yrittäjänä toimiessaan ei ollut raksinut maksaa itselleen kunnollista eläkettä, ja ei halunnut realisoida edes osaa suuresta omaisuudestaan, omaksi hyväkseen.
Mikäs sinua taas korventaa "tressikö" käyt taas kuumana. Hyppää välillä järveen vilpoittelemaan. Minä käväisin jo saunassa ja uimassa ; )
mekin elelemme. Lapset ovat iloisia, kun olemme löytäneet toisemme. Kumpikin pitää huolen omista omistuksistaan ja kuluistaan. Koska miesystävälläni on isompi asunto ja kesämökki omassa käytössä, olen enemmän hänen luonaan kuin hän minun. Hän vastaa täysylöspidosta, mutta teen ruoan ellemme syö ulkona. Naimisiin en enää mene, yksi onnellinen liitto on muistoissa. En kanna huolta susiparina elämisestä. Luultavasti parisuhde mieheni kanssa olisi ollut onnellinen ilman avioliittolupaustakin, mutta lasten kannalta oli parempi avioitua. Rakkaus ei ole kiinni muodollisuuksista.
minäkin, kun en ole mennyt seniori-iässä naimisiin.
Se taas johtuu ennen kaikkea siitä, ettei ole kosittu.
Uskon, että jos kaksi tasavertaista seniori-ikäistä solmii avioliiton, kysymys on rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, jakaa surut ja tuplata ilot. Eihän yhdessä eläminen tietenkään avioliittoa vaadi, mutta ei se yhteiselämää huononnakaan, ehkä parantaa. Onhan avioliiton solmiminen vahva viesti sekä kumppanille, että lähellä oleville. Viesti siitä, että tätä ihmistä rakastan, olemme tähän sitoutuneet, kunnioittakaa valintaamme ja kohdelkaa elämänkumppaniani minun rakastavana puolisonani, kaikissa tilanteissa.
Omaisuuteen liittyvät asiat hoidetaan tietenkin jämptisti, avioehto ilman muuta.
Mitä tuohon seksiin tulee, siitähän liitot kai vielä tämän ikäisillä alkavat, luulisin.
Mutta mahtaako kukaan meidän ikäinen pitää sitä keskeisenä asiana, avioliittoa suunnitellessaan? Luulisin useimpien ymmärtävän, että kyllä se pikku hiljaa joskus tulee vähenemään.
Sitoutuminen, kohdallani kihlaus, riitti viestimään läheiselle, että olemme tosissamme ja haluamme vaeltaa eteenpäin yhdesssä.
Seksi on erittäin tärkeä suhteen toimivuudelle. Luonnollisesti tuo on henkilökohtainen mielipiteeni. Tiedän, että on ihmisiä, jotka jakavat yhteiselämän ilman seksiä. Itseni se ei sopisi eikä kumppanillenikaan.
millään lailla arvostella teidän valintaanne omaan elämäänne.
Silti, itse sisimmässäni, en voi ymmärtää, miksei halua olla puolisonsa kanssa vuorokauden jokaisena hetkenä, niin arkiaamuna, kuin juhlapäivänäkin.
Yön pimeän sylissä, kuin kesäillan hämyssäkin.
Itse en haluaisi elää siten, mutta kun se teille, ja monille muillekin sopii, niin olkaamme kukin onnellisia haluamassamme elämässä..
Olet ilmeisesti romanttinen sinkku. Eihän siinä mitään pahaa ole, mutta takertuminen toiseen ihmiseen ei ole järkevää.
Jos tapahtuu odottamaton käänne parisuhteessa, takertuja jää roikumaan tyhjän päälle, katkeroituu ja menettää elämän hallintansa
Riittävä vapaus, kattava ihmissuhdeverkosto, harrastukset ja omat intressit sekä ystävät pitää suhteen tuoreena.
Ei ole kauan kun yritin auttaa erästä takertujaa.
toisista kirjoittajista, ei tälläkään kertaa, miksi niitä muuten Sinun pitää tehdä?
Onnellinen olen avioliitossani ollut, jo yli 30 vuotta, maailman parhaan miehen kanssa, minulle. Päivääkään en vaihtaisi.
Kiitollinen olen anopilleni, joka hänet aikoinaan synnytti. Joskus ennenkin on asiasta juteltu, silloin jopa sanoit minua onnekkaaksi.
Vain epäonniko elämässä on totta?
Ei kai elämää voi elää peläten koko ajan huomista. Huominen huolehtii omastaan, muutoksista, joita meille kaikille se tuo tullessaan.
Sehän olisi, kuin elämistä säästöliekillä.
*Vain minun elämänfilosofiaani*
Minä en puuttu sinun valintoihisi, älä sinäkään aliarvioi muitten elämää, äläkä satuile niistä tarinoita.
Kukin eläköön, kuin itselleen parhaaksi kokee.
Kaunista ja mukavaa Juhannusta Sinulle, ja läheisillesi!
On se somaa kuulla, että haaveistasi on tullut totta. Kihnaa nyt sitä rakastasi aamuin ja öin sekä keskipäivällä ja rapsuta illan korvalla, ei se siitä rikki mene mitä nyt kuluu ja naarmuuntuu.
"älä sinäkään aliarvioi muitten elämää, äläkä satuile niistä tarinoita."
Tulihan se sieltä paljastava lauseesikin ; ) Olet tosi katkera minulle jostain jota en voi ymmärtää, vaan liekö tuolla väliäkään.
Sateista ja sääskirikasta juhannusta sinulle syvä ihailijalleni ; )
Miksi ei saisi elää niin kuin parhaaksi näkee jos vanhalla iällä on löytänyt parin. Minun ongelmani on että en ole onnistunut löytämään miestä joka haluaisi olla kanssani ja jolla olisi siihen mahdollisuus. Halua ehkä on mutta käytännön toteutus onkin sitten vaikeampaa kun on tuhat eri paikkaa mihin pitää ehtiä ja tuhat asiaa toimitettava, tai välimatka on liian pitkä. Esteenä voi myös olla aikuiset lapset tai vaimo.
on kyllä este avioliitolle.
varsinkin sellainen takertuva vaimo kuten tuossa edella joka yrittää korppiksen siivelle pätemään.
manipuloida itseäsi????
kysyn tietysti lasteni ja lastenlasteni mielipidettäkin,
mutta,
avioon kyllä menisin, jos ei kumppaniani olis lapsia ja "rahhaa" olis tulossa,
mutta jos molemmilla olisi lapsia, en ikinä menisi avioon, on siinä monenlaisia ongelmia, parasta olis elää vain onnellisena susiparina.
voisi tulla susiparillekin, jos esim. toinen onnellinen sairastuu. Terveelle ei taida välttämättä jäädä juurikaan päätösvaltaa, koskien sairastuneen asioita. Hän kuitenkin ilmeisesti kaikkein parhaiten tietäisi, miten rakkaalla ihmisellä on kaikkein paras olla, ja miten tämä haluaisi meneteltävän. Itse haluaisin, että kumppanillani olisi kaikki valtuudet minua koskevissa asioissa, ihan virallisesti.
Haluaisin myös ehdottomasti varmistaa, ettei toinen jäisi lyhyeksikään aikaa tyhjän päälle asumisen tai muun suhteen, vaikka asunnon omille perillisilleni jätänkin. Tosin omat perilliseni eivät ikinä laittaisi mahdollista avopuolisoani välittömästi ulos asunnostani, ja tuskin rakastuisin mieheen, jonka perilliset voisivat minulle niin tehdä. Parempi mielestäni kuitenkin varmistaa asiat.
Tiedän tapauksen, jossa vanhalle, rahattomalle, jo itsekin huonokuntoiselle miehelle annettiin kuukausi aikaa järjestää elämänsä uudelleen, perikunta halusi myydä talon mahdollisimman pian. Tämä avomies oli hoitanut edesmennyttä vuosia ja pitänyt talon hyvässä kunnossa.
En minä oikein ymmärrä, mitä haittaa avioliittoon menemisestä olisi, jos kohta ei niin paljon "hyötyäkään".
Lasteni ja lapsenlasteni mielipidettä en mahdollisesta avioliitostani kysyisi, vaikka tiedänkin, että innostuisivat ja olisivat onnellisia puolestani.
Siis jos rahhaa olisi tulossa ja ei lapsia, sori, mutt jotenkin sain Sinusta ikävän vaikutelman, tuon mielipiteesi perusteella...
Kyllä mullakin tarkoitus mennä naimisiin täs iässsä,siis jos se oikea tulee vastaan.Olisihn se kerran kiva kokea.Huokaus..ei niitä mukavia miehiä löydy,on eronneita,kadonneita ym.Kyllä sen varmaan huomaa,jos kolahtaa..
että kolahtaisi. Sen kyllä huomaa. Ja tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten odottelepa ukonilmoja.
Luulisihan noiden kaikkien olevan tärkeitä.
Joissakin puheenvuoroissa on korostettu omaisuusasioita, mm. aikaisemman avioliiton lapsille tulevaa perintöä. Tuo perintöongelmahan on olemassa vain niille, jotka omistavat jotakin.
Varattomalla tai köyhällä tuota keskeistä omaisuudesta koituvaa ongelmaa ei olisi. Kuitenkin on niin, että tuskin kukaan varatonta puolisoksi/ kumppaniksi valitsisi.
Tosi asia on , ettei varmaan ilman avioehtoa kuitenkaan.
Tietenkin rakkaus voi syttyä ja jopa johtaa avioliittoon, aikuiset lapset voivat olla todella huolissaan perintönsä pienenemisestä ja eivät hyväksy miestä/naista elleivät saa selvitystä perintönsä pysyvyydestä.
Muuten heille kyllä kelpaa että joku elelee ja ja auttelee vanhempaansa.
Jos kaksi vähävaraista liittyy yhteen ei tälläistä ongelmaa ole.
Sekä sinä ja havumetsien mies olette oikeassa.
Huolisitko varattoman elätettäväksesi? Olisiko se sitä suurta "rakkautta" jota jotkut ovat tässä ketjussa perään huutaneet.
Kuten kerroit on myös lapsia, jotka eivät hyväksy vanhempiensa itsenäisiä valintoja. Silloin on katsottava omaan peiliin kuinka on jälkikasvunsa kasvattanut. Luulisihan tuon olevan kaikkien läheisten etu, että mummu on iloinen ja paappa jaksaa porskuttaa eteenpäin.
on kyllä lain mukaisesti tehty, vaan varat ovat jääneet entiselleen. Kun siihen sitten tulee uusi tulokas, mielestäni on oikeutettua että perilliset pitävät asiat kohdallaan.
Sen vuoksi tuo avioehto on mitä oivallisin keino hyväksyä uusi puoliso.
Niin, tuhkimotarinat ovat varmaan kohdaltamme ohi, rakkaus ei.
tapasin naapurini, hän on ulkomailta suomeen tullut mies.
On kihlautunut suomalaisen naisen kanssa, kysyin että eikös jo juhannushäitä.
Oli selvä vastaus, ei niitä häitä tanssita, nainen ei suostu avioehtoon.
Jatkoi vielä, että asumme nyt näin erillään,ja hän lainailee naiselle autoa silloin kun on tarvetta, ruuat ostetaan puoliksi silloin kun yhdessä viikonloppua vietämme. Naurahti, näin on parempi.
"on oikeutettua että perilliset pitävät asiat kohdallaan."
Onko mainitsemassasi tapauksessa perillisten tekijä ehkä dementikko tai huollon alla ollut leski?
Vitsi vitsi, mutta tietenkin on tehtävä avioehto tai testamentti valmiiksi. Avioehdolla on sellainen epäkohta, että jos liitto kestääkin vielä vuosikymmeniä se voidaan kumota eron tai kuolemantapauksen jälkeen. Testamentti on myös vaihtoehto. Testamentin luettuaan "tunkeilija" saa tietää mitä tuleman pitää tai ei. Rakkauteenhan se ei kaiketi vaikuta ; )
....millä kielellä komminikoitte?