Onko minulla täällä kohtalontovereita?
Pitkällisen itseanalyysin jälkeen minun on viimeinkin tunnustettava, että minulla on ongelma: riippuvuus ihastumisen tunteeseen.
Olen kolmikymppinen ongelmakimppu olen viime vuosina ollut palavasti ja pitkäaikaisesti ihastunut 3 eri naiseen. Ensimmäiseen näistä voisi sanoa jopa rakastunut, hän herätti minussa ennen kokemattomia tunteita. En siis ole sarjaihastuja tai kukasta kukkaan kiitäjä.
Kaikkien ihastumisieni aikana olen kokenut olevani enemmän elossa kuin tavallisesti. Saan enemmän aikaiseksi, kuntoilen, nautin elämästä, unelmoin ja elän 100 lasissa.
Nyt kun jatkuva säätäminen aiheuttaa ärsytystä, tajuan ettei olo ole häävi. Millään ei olo mitään merkitystä, lojun sohvalla vaikka aurinko paistaa. Rukoilen elämääni uutta ihastusärsykettä... Haluan taas kokea sen huuman. PIAN!
Pitkällisen itseanalyysin jälkeen minun on viimeinkin tunnustettava, että minulla on ongelma: riippuvuus ihastumisen tunteeseen.
Olen kolmikymppinen ongelmakimppu olen viime vuosina ollut palavasti ja pitkäaikaisesti ihastunut 3 eri naiseen. Ensimmäiseen näistä voisi sanoa jopa rakastunut, hän herätti minussa ennen kokemattomia tunteita. En siis ole sarjaihastuja tai kukasta kukkaan kiitäjä.
Kaikkien ihastumisieni aikana olen kokenut olevani enemmän elossa kuin tavallisesti. Saan enemmän aikaiseksi, kuntoilen, nautin elämästä, unelmoin ja elän 100 lasissa.
Nyt kun jatkuva säätäminen aiheuttaa ärsytystä, tajuan ettei olo ole häävi. Millään ei olo mitään merkitystä, lojun sohvalla vaikka aurinko paistaa. Rukoilen elämääni uutta ihastusärsykettä... Haluan taas kokea sen huuman. PIAN!
Vastaukset 5
Vanhimmat
olevani jollakin tavalla ihastunut ihastumisen tunteeseen, ja kaipaan elämääni sitä koko ajan, mutta enää se ei oikeastaan anna niin paljon iloa kuin silloin aluksi, kun tajusin, että tältä se sitten tuntuukin. Luulin ollessani "hetero", että ihastuminen on jotain ihan kivaa, mutta todellisuus olikin toista, paljon järisyttävämpää ja huumavampaa. Olen ollut lähes sairaalloisen ihastunut muutamiin naisiin, mutta ikinä en ole saanut kokea sitä, että joku toinen olisi ollut kiinnostunut minusta. Jossakin vaiheessa tunne muuttuu turhautumiseksi ja kivuksi, ja siksi olenkin alkanut jopa pelätä sitä. En voi kuitenkaan mitään sille, että kaipaan elämääni jotakin, ehkä sitten sellaista turhauttavaa etäihastusta, joka jättää lopulta vain masentuneen olon ja itseinhon. Olisin kuitenkin valmis vaihtamaan sen tunteen oikean ihmisen läheisyyteen milloin vain.
Mäkin tunnistan tuon ittessäni! Koko ajan kaipaa jotain. Jotain tunnetta. Ja sitte kun joku toinen ihminen tulee vastaan ja "kolahtaa", niin sit tuntuu että energitasot nousee ihan miljoonalla. Alkaa elämään pirteemmin hymy kasvoilla, tekemään enemmän asioita ja innokkaammin. Ikäänkuin se toinen ihminen sais mussa sen kaiken toimeliaisuuden aikaan. Mutta sitten kun ei ole mitään, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Haikailee vain sitä jotain.
Ja sitten kun on saanut sen jonkun hyvän olon tuottajan itselleen. Siis siitä ihastuksesta on tullut parisuhteen toinen osapuoli. Sitä siltikin haikailee jotain. Mä saan niitä iloja päiviin myös siitä että flirttailen ihmisille. Se kun on vaaratonta.
Hauskaa kuulla etten olekaan ainukainen maailmassa! Kiitos ketjun aloittajalle tästä!! :)
provoilee.vastaa itselleen.mikä tän tarkoitus oli?
päättelet? Miksi kukaan tekisi niin?
Olen muuten kirjoittanut ensimmäisen vastauksen.
Täällä yksi kohtalotoveri ilmoittautuu! Näin kolmenkympin korvilla on se minunkin tunnustettava. Ongelmia nyt tuottaakin parisuhde. Asun maailman ihanimman naisen kanssa ja elämän pitäisi olla lähes ruusuilla tanssimista. Mutta mistä hemmetistä sitä taikoisi sen ihastumisen tunteen uudestaan?
Huokaus. Taitaa elämän mittainen rakkaustarina jäädä haaveeksi, jos ihastumisriippuvuutta ei saa kuriin..