nyt on ihan pakko kysyä neuvoa, koska en ole ihan varma onko poikani käytös normaalia tai mistä kaikki voisi johtua.
ensinnäkin poika on ihan perusterve ja menevä tapaus, ja juurikin tuo menevyys välillä huolestuttaa. hän on hyvin ennakkoluuloton ja luottavainen toisiin ihmisiin ja aina ulkoillessa jää "höpöttämään" ventovieraille. joskus saattaa heilutella tai ottaa kädestä kiinnikin jotain vierasta joka jää keskustelemaan.
toisille lapsille höpöttää myös minkä kerkiää ja lähtee muiden mukaan esim. puistossa. ei edes kuuntele jos yritän sanoa ettei sinne voi mennä, vaan lähtee ihan pokkana muun porukan joukossa.
toiset samanikäiset ovat monesti vähän ujoja ja menevät äidin selän taakse piiloon tai muuten aristelee, mutta tämä kun ei välitä mistään mitään. onko se ihan normaalia? mistä se voisi johtua että hän käyttäytyy noin?
suoraan sanoen välillä hävettääkin vähän kun hän haluaa kaikkien kanssa jäädä touhuamaan tai juttelemaan, ja välttämättä kun kaikki mahdolliset ohikulkijat eivät ole niin kiinnostuneita.
joskus jätän menemättä lähipuistoonkin ihan vain siksi jos siellä on liikaa ihmisiä, koska saan vain ravata hakemassa lasta pois häiritsemästä toisten leikkejä tai toisten aikuisten jutteluita, ja kun haen lapsen pois niin siitä alkaa raivarit.
sitten toiseksi, miten te käsittelette lapsen kiukkukohtauksia? kun esimerkiksi kiellän tekemästä jotain, niin usein siitä tulee kiukku. tuntuu helpommalta sitten antaa periksi kun kuunnella sitä kiukkua (lapsi ei puhu vielä, joten välillä on vaikeaa ymmärtääkin mitä hän tarkoittaa). miten saisi lapsen oppimaan ettei kaikkea haluamaansa saa? lapsi on usein mummolla hoidossa kun teen työkeikkoja, ja siellä hän saa kaiken periksi. heille on turha yrittää sanoa, etten pidä siitä tavasta, koska heidän tapansa on aina se ainoa oikea jne.
haluan kuitenkin opettaa lapselle rajat ja tietyt säännöt. hän menee marraskuussa päiväkotiinkin, joten pelkään että siellä tulee ongelmia näistä asioista.
kaikki vinkit ja neuvot on tervetulleita.
ensinnäkin poika on ihan perusterve ja menevä tapaus, ja juurikin tuo menevyys välillä huolestuttaa. hän on hyvin ennakkoluuloton ja luottavainen toisiin ihmisiin ja aina ulkoillessa jää "höpöttämään" ventovieraille. joskus saattaa heilutella tai ottaa kädestä kiinnikin jotain vierasta joka jää keskustelemaan.
toisille lapsille höpöttää myös minkä kerkiää ja lähtee muiden mukaan esim. puistossa. ei edes kuuntele jos yritän sanoa ettei sinne voi mennä, vaan lähtee ihan pokkana muun porukan joukossa.
toiset samanikäiset ovat monesti vähän ujoja ja menevät äidin selän taakse piiloon tai muuten aristelee, mutta tämä kun ei välitä mistään mitään. onko se ihan normaalia? mistä se voisi johtua että hän käyttäytyy noin?
suoraan sanoen välillä hävettääkin vähän kun hän haluaa kaikkien kanssa jäädä touhuamaan tai juttelemaan, ja välttämättä kun kaikki mahdolliset ohikulkijat eivät ole niin kiinnostuneita.
joskus jätän menemättä lähipuistoonkin ihan vain siksi jos siellä on liikaa ihmisiä, koska saan vain ravata hakemassa lasta pois häiritsemästä toisten leikkejä tai toisten aikuisten jutteluita, ja kun haen lapsen pois niin siitä alkaa raivarit.
sitten toiseksi, miten te käsittelette lapsen kiukkukohtauksia? kun esimerkiksi kiellän tekemästä jotain, niin usein siitä tulee kiukku. tuntuu helpommalta sitten antaa periksi kun kuunnella sitä kiukkua (lapsi ei puhu vielä, joten välillä on vaikeaa ymmärtääkin mitä hän tarkoittaa). miten saisi lapsen oppimaan ettei kaikkea haluamaansa saa? lapsi on usein mummolla hoidossa kun teen työkeikkoja, ja siellä hän saa kaiken periksi. heille on turha yrittää sanoa, etten pidä siitä tavasta, koska heidän tapansa on aina se ainoa oikea jne.
haluan kuitenkin opettaa lapselle rajat ja tietyt säännöt. hän menee marraskuussa päiväkotiinkin, joten pelkään että siellä tulee ongelmia näistä asioista.
kaikki vinkit ja neuvot on tervetulleita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on vaan normaalia, että lapsesi on utelias ja reipas. Ole vaan ylpeä noin reippaasta puolitoistavuotiaasta. Kysyit mistä voi johtua, et käyttäytyy noin? Siitä, että olet onnistunut kasvatuksessa, olette tehneet lapsesta luottavaisen ja reippaan, usko pois ihan normaalia! Ja on ihan normaalia, että haluaa leikkiä toisten kanssa, eikös sinne puistoon just siksi mennäkin, että saa leikkiä toisten lasten kanssa. Etuhan se päiväkodissakin sitten on ettei oo ujo ja arka.
Niin voi opettaa lapselle ettei kaikkea haluamaansa saa, ettei anna! Jos ei jaksa kuunnella huutoa niin kai sitten on vaan periksi annettava, mutta samalla tekee lapselle suuren karhun palveluksen. Tsemppiä!
Ei se haittaa vaikka mummolassa tehdäänkin asioita mummon sääntöjen mukaan, pidä vaan sinä kotona se linja, että sinä aikuisena kerrot mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lapsi oppii kyllä ja päiväkodissa on selkeät säännöt kuin saa toimia.
Tuo tarinasi kuulostaa tosi tutulta. Meillä on ihan samoja juttuja vieraiden suhteen ja myös raivareiden suhteen. Kai tää on taas joku vaihe mikä menee ajallaan ohi. meillä ei olla ikinä vierastettu ketään mikä tavallaan hävettää :/
Mutta jaksamista vaan ... :)