Onko Sinun helppo löytää omanlaisiasi vaatteita, ja joko tiedät mitä ne ovat?
P.s. innoitus neloselta tuleva pukemis ohjelma..tai joku sellainen..
P.s. innoitus neloselta tuleva pukemis ohjelma..tai joku sellainen..
Vaatteitten hankinta..
Pirre*
34684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
että itelleni vaatteiten hankinta on kauhun paikka, aivan kuin tuossa ohjelmassa esiintyneelle naisihmisellekin oli, - mielestäni mikään vaate ei päälläni näytä hyvältä enää...
Tahtoisin sellaisen vaatekaupan, jossa olisi myyjinä ihminen joka sanoisi ota tämä se sopii sinulle, mutkun he ei ota mitään kantaa, ja mie olen jo ihan hädissäni jos pitää löytää ainakin jotain hyvän näköistä ja äkkiä..:/
olijalle, jos vaate sopii, että on hyvän näköinen. Yleensäkin puhelen vieraidenkin kanssa. Siksi olenkin outo lintu näillä main. Saan silti vastakaikua yleensä. Hapannaamojakin kohdalle osuu.
Jatkan siis edelleen mielipiteen ilmoittamista ihan siltä varalta, että sattuu olemaan sinunlaisesi arvuuttelija. Usein ollaan itselle aika kriittisiä. Turhaan.
Mene rohkeasti vaan ja pyydä mielipidettä, jos et muuten sitä saa.
En minä arvuuttele mitään, joskus vain on vaikea keksiä sopivaa, etenkin mielikuvaansa vastaavaa, ja sitten kun mielikuva ja vaate osuvat - vartalo ei ole sopiva, vaateostoksilla pitäisi olla aina joku hyvällä maulla varustettu ystävä mukana, ja lisäksi mielipiteensä rehellisesti ilmaiseva.
Miestä ei kannata ottaa mukaan.
Mun exä oli aina mukana ja arvosteli joka ikisen kamppeen minkä päälleni laitoin. Sitten hän itse meni miesten osastolle ostelemaan itselleen, ettei rahaa jäänytkään minun ostoksilleni.
nyt puhumattakaan, mutta mieluummin ilman minkäänlaista. Tämä on tietenkin vain miun mielipiteeni. :)
hyvä olla mukana joku, vaikka oma tyttö, tai sukulaistyttö joka uskaltaa sanoa että tuo vaate käy tai ei käy.
Poika ei ole koskaan lähtenyt kanssani vaateostoksille, kummallista :))
Nyt Pirre pistit pahan. Vaimoni on pienikokoinen (pituus-suuntaan). Muutoin sitä ulkoista ulottuvuutta on jo hieman kertynyt. Yläosa vartalosta on todellakin eri paria alaosan kanssa.Juuri tämä vaatteiden saanti kaupoista on meillä,juuri nyt, monien saa..t.nien arvoinen asia. Hän ei löydä maan suurimpien vaateketjujen liikkeistä, ei tavarataloista eikä putiikeista,itselleen sopivaa päällepantavaa. Naisten puserot ja paidat on numeroina isoja mutta kokeiltaessa, jotakin kokoa- tissiliivi-napapaita,vaikka niiden pitäisi olla reilun kokoisia,numeron mukaan.
Housut ovat sitä luokkaa että toinen reisi menee vyötäröosasta sisään,mutta lahkeeseen mahtuu vain pohje. Lahkeissa on kuitenkin puoli metriä liikaa pituutta. JOS jostakin löytyy peffankin päälle menevät housut,niissä on sitä pituutta ylettömästi. Jos-ja kun katkaiset lahkeesta,on housujen malli mennyt sen siliän tien. Samoin käy leningeissä ja jakkupuvuissa. Kaikki vaatteet tuntuu mitoitetun jonkin kiinalaisen anorektikon mittojen mukaan. Vaimoni tulee kotiin turhan ja henkisesti turhauttavan ostosreissun jälkeen,erittäin masentuneena.
Arvaapa Ystävä Rakas- kuka se on taas kerran tehnyt kaikki väärin. Kenenkähän niskaan se turhautuma taas kerran kaadetaan. Onkohan muilla saman laatuisia kokemuksia.
Monta kertaa kun sinne pukukoppiin sen vaateläjän kanssa on mennyt niin melkein itkusilmässä saa pois tulla.
Housuissa olen löytänyt D-mallin tuotteista joitakin fiksunkin näköisiä jotka myös lahkeen mitoituksessa käyvät.
pitäisi löytää ompelija. Hän tekisi sopivat kaavat ja itse voisi ostaa kankaat. Katsopa, jos netin kautta löytyisi paikkakunnaltasi ompelijoita.
Sisareni on kuvaamasi muotinen, mutta on löytänyt valmiita vaatteita, Hesassa. Aika näyttäviäkin. Toiset ennemminkin peittäviä väriltään ja muodoltaan.
Mahdoitko hoppuutella kotiin liian aikaisin? Oli miten oli, kaiva ompelija esiin.
Totta turiset. Ompelija on ainut ratkaisu. Kirjoitinkin asiasta sillä mielellä että kuinka kauan kauppojen kannattaa jättää nämä suomalaisen vartalotyypin omaavat ihmiset vaatevalikoimiensa ulkopuolelle. Olisiko heille edullisempaa tuottaa vaikkapa laadukas,pienempi sarja,näitä vaatteita,jollakin kotimaisen mittanauhan omaavalla ompelimolla. Kuinka kauan suomalaisten naisten yhä kasvava joukko sietää tällaista syrjintää.
Suurimmissa kaupungeissa on ns. Isojen tyttöjen kokoihin erikoistuneita liikkeitä, sieltä löytyy kivoja vaatteita myös meille pätkille. Itse kävin 25 kiloa sitten sellaisissa paikoissa, enää en voi koska nykyistä kokoa ei löydy niistä mallistoista.
Erikoisesti on yksi liike mikä harmittaa kun enää en voi käyttää, harmi kun ei voi mainostaa.
Nykyään löydän ihan tavallisen kaupan hyllystä vaatteita kokoa 40 - 42, tiedän omat sopivat merkit. Ihan halpistuotteet jossain Kiinassa tehdyt eivät käy, mutta eivät taida käydä monelle muullekaan.
Ikävä kyllä me suomalaiset olemme vain "puoliksi" arjalaista rotua, se pitkä ylävartalo, ja ne lyhyet jalat on jostain ihan muualta :)
Ja sitten kun sitä leveyttäkin, niin sovituskoppi ole oikea paikka itsetunnon kohotukseen, eli kyl hyvällä tyyli silmällä varustettu myyjä on kultaakin kalliimpi, - eduksi olisi psykologin koulutus :)
Koko standarteja olisi ehkä hyvä tarkistaa vaatevalmistajienkin enempi suomalaisille sopiviksi....
eri paria. Housuja löydän kyllä, sillä olen pitkäjalkainen, mutta puserot ja jakut on vaikeita löytää. Isojen tyttöjen liikkessä ne on sitten sillai liian isoja, että harteilta liian leveitä mutta rinnan kohdalta sopivia.
Siispä itse kutomalla saan sopivan, onneksi on lankoja jopa juhlavampiakin. Tulee kyllä hintohin, sillä langat on kalliita. Mutta kaikki mikä on ittelle, niin on hyväksi. Eikä kellään ole samanlaista, kun suunnittelen mallin itse. On niitä kehuttukin, teekkö muullekin tommosen, no en tee.
Reippaalle kävelylenkille tai pyöräilemään. Joka päivä. Vähintään tunnin.
Kokkaamisessa kovat rasvat pois ja kalorit vähiin. Ei pullaa, karkkia eikä kaljaa.
Vuoden kuluttua löytyy sopivia vaatteita, siihen asti vanhoilla...
Syrjinnästä ei ole kysymys jos vaatteita ei löydy. Lihomisesta on. Laiskuudesta?
En syyllistä, tiedän kokemuksesta. Muuta keinoa ei ole, tekosyyt eivät auta.
Mitä "mutta kun"...? Höpö höpö, lenkkipolulle ne kolotukset ja polvikivut ym. jäävät. Niin akalla kuin ukollakin.
Teen itse niinkuin saarnaan, eli olen nyt lähdössä lenkille; siellä on aurinkoinen, aika tuulinen sää.
tässäkin asiassa menee Usan malliin, olemmehan Euroopan amerikkalaisin valtiio, ylipaino vain lisääntyy ja lisääntyy.
Olen minäkin sitä mieltä, että valikoima laajemmaksi.
Tuntuu, että vaikkapa 10 vuotta sitten niin olikin. Kaipa nyt, voiton maksimoimiseksi, tuotetaan vain keskikokoja, jätetään kummatkin ääripäät napasilleen.
Pienikokoiset joutuvat käyttämään lasten vaatteita, suurikokoisten on pukeuduttava entisiin soputelttoihin.
Vuodessa lähtee 6-8 kiloa, lenkkeilemmällä joka päivä n.5km.
Kalorikulutus "isolla" 400/5km hujakoilla. Selkäkivut lähtee aivan varmasti,siis ne löhöämällä aiheutetut. Ennen jos olin koneella tunnin,niin ei meinannu päästä tuolista ylös,tai jos pääsi niin kävelykulma oli 90 astetta. Nyt vaikka on 5-tuntia ja nousee ,ei hään päivää. Muistakaa:Uiminen ei näihin auta.
oot. Puhu vaan omasta puolestas, kaikki ei oo samanmoisia.
Vai ei uiminen auta selkäkipuihin, kun mulla se nimenomaan auttaa, eikä kivut ole löhöilemällä tullu. Vesiliikunta on hyvä kaikenlaisiin selkä- ja nivelvaivoihin, joita on työelämässä ollessa kertynyt.
Ja niitä on, selkä ei kestä makoilua, eikä liikaa kävelyä/lenkkeilyä, eikä seisomista eikä istumista.
Pitäs vissiin leijua ilmassa.
ainoita vaikuttavia liikuntamuotoja, joita runsaasti ylipainoinen voi aluksi harrastaa.
Se ei rasita niveliä, mutta kuluttaa kaloreita reippaasti.
sopii parhaiten, en ole yli- enkä alipainoinen. Kyllä noita kremppoja tässä on kertynyt ja paino on hallinnassa ollut aina.
Uimisesta tykkään muutenkin, talvisin käyn hallissa, kesällä meressä, kunhan nyt vesi hiukan lämpenisi.
Olen aina ollut oman tieni kulkija kaikessa, vaatetuksessakin. Tiedän mikä sopii minulle tai mikä ei.
Kun tietää oman kroppansa mittasuhteet sekä omaa hitusen tyylitajua ei liene ongelma valita vaatteita.
Valitsemalla toisiinsa sopivia asusteita ei vaatekaapin tarvitse pursuta yli.
Muuton jälkeen kaapissani on vain käytössä olevia vaatteita varuiksi siellä ei roiku yhtään rättiä.
Vaatekertojen yhdistäminen antaa aina uuden tuntoisen säväyksen pukeutumiseen, mutta värisävyissä on noudatettava samaa linjaa.
Tänään aijon käydä ostamassa lankaa. Aloitan kutomaan poleroa, jossa on puolipitkät hihat. Musta tai valkea se selviää kun löydän sopivan langan.
Vaate on tarkoitettu viileiden terassi-iltojen tyylikkääksi hartioiden lämmittäjäksi.
Minä ostin alkutalvella valkoista alelankaa ja kudoin lyhythihasen boleron. Kutominen kesti kauan, sillä kuvio oli aikalailla keskittymistä vaativa. Kotosallakin ihan kiva pitää askareita tehdessä, ei ole pitkät hihat tiellä. Taidan tehdä toisen, tällä kertaa mustan tai ruskean tai jonkun muun värisen. Se on aina oltava meikäläisellä jotakin värkkäämistä. Luonnevika sanoi eräskin.
Sain tv:n pelittämään ja sitä katsellessani kudoin poleroni takakappaleen lähes valmiiksi. En yleensä käytä valmiita malleja vaan ideat ja muoto syntyy päässäni. Tarkistan välillä mittasuhteita villatakista. Musta/valkea hallitsee vaatteitteni värejä, auringon keltinen mieltäni ; )
Kun puhutte bolerosta, tarkoitatteko samaa kuin belleriini?
Mulla on nyt ehkäpä pienoinen ´ihmetys´,kun luulen et boleroon tulee pienet hihat, ja belleriini on hihaton? Olenko sekoittanut nää nimet jotensakin?
Muistan et belleriiniä sanottiin kotoisemmin lukunutuksi ja esim. pikkumustaa korostettiin erillisellä bolerolla. Taidan muistaa omiani ;)))
...vaatealan asiantuntija, mutta googlettamalla löysin polero/bolero haulla ohjeita pienen jakun kutomiseen tai ompelemiseen sekä haku johti vaatenettikaupan kuvastoihin.
Belleriini haulla löytyi hartianlämmitintä ja antennisarjaa ; )
Suomalaisittain lienee kai kaikille helpointa jos käyttäisimme omaa kieltämme ; )
Lähden syksyllä Samokselle ja sain ystävältämme, joka asuu saarella ohjeen ottaa jotain lämmintä hartioille syysiltojen lämmikkeeksi. Sain idean ja aloitin villajakun (poleron) kutomisen. Takakappale valmistui jo eilisen illan aikana ; )
polero on hyvin lyhyt jakku, pienillä hihoilla. Tein itekkin tutkailuja ;)))
Kotelomekkoja sievistettiin bolerolla, silloin enti vanhaan.
Minun mummuni oli karjalasta ja puhui aina belleriinistä =lukunuttu. Hän oli isohkon kylän ompelija, maaniljelyksensä ohella, sain olla harsimassa liituviivaa pitkin aikas nuorena ;) En ole aikoihin kuullut polerosta ja nyt se toi muiston myös tuosta lukunutusta.
Naisystäväni näki boutiksen ikkunassa upean angorapoleron, jokunen vuosi sitten silloinkin oli hinta 90 ekua. Sanoin et stop. tykkänään, mennään sovittaan ja mä vakoilen hieman ja teen sen paljon halvemmalla. Niin myös tein ja oli upea pienen kokoisen ystäväni yllä. En kuvannut, kuhan katselin , se ei liene rikollista ? ;))
Silloin kun maltan jättää iltapala-suklaan väliin on helppoa löytää vaatteita.
Välillä taas ei.
Onneksi painon heittely rajoittuu - 5kg.
Ostan laadukkaita vaatteita ja välillä tilaan postimyynnistä.
"ämmän" kokoon, mutta joskus vaan tuntuu ettei kaupassa ole m i t t ä ä minulle sopivaa. :)
On hauskaa kierrellä silloin tällöin kirppareilla. Itse asiassa sieltä on paljon mielenkiintoisempaa ostaa vaatteita kuin normaalikaupoista.
2-5 euron pitiksiä, puseroita ja kenkiäkin löytää kirppiksiltä, jos/kun vain kiertelee eikä epätoivoisesti etsi. Jos löytää käyttökelpoisen niin siitä vaan. Mulla on vaatteita monta tangollista, joka lähtöön. Käytän varsinkin uutena ostamiani vaatteita tosi kauan, kymmenenkin vuotta. Kirpparilta ostetut voi hyvällä omallatunnolla pistää jatkokiertoon tai roskikseen nopeammin.
H&M:ltäkin olen jotain ostanut, näyttävät vain niin onnettoman "lurtuilta" kun ovat miltei kertakäyttövaatteiksi suunniteltujakin. Mallit sopivat, koska en ole rouva- vaan pikemminkin tyttömallinen.
Pitäisikin tästä kirpparille... kuka tulis kaveriksi? Tyttöporukalla on mukavampaa.
näin vaikeaa, kun ketju antaa ymmärtää, taidan pitäytyä seuraavatkin 10v samoissa, mitä jo nyt varmaan kymmenisen vuotta käyttänyt.
"Entisessä elämässä", tarvitsin paljon eri tilaisuuksiin vaatteita.
Nyt olen kirppareilla myynyt jo ison osan pois.
Silti, vieläkin riittää hyvin, sopii minulle, kun inhoan kaupoissa käyntiä.
Kengät olen joutunut hankkimaan, varmaan yhdet, viime vuosina.
En koskaan ole ostanut pintamuotia, vaan ajattomia, laadukkaita, sekä kotimaasta, että matkoilta.
Kotona käytän kotiasua, ja kesällä riittää pikkareiden lisäksi pelkkä kaftaani. Vilpoinen, ja
heti kuiva pesun jälkeen.
Helppoja ommella, ja kankaissa valinnan varaa.
asu oiski kätevä - kaftaani. Oikeastaan olen musliminaisllekateellinen, ainakin yhessä asiassa, koskaan ei ole ongelmia mitä laittaisi päällensä ja miten tukka on jne, hurtu niskaan ja menoksi.... :)
Älä ole kateellinen musliminaisille vaan ompele kotimainen kaftaani pottusäkkikangasta.
Leikkaa reijät pään- ja käsivarsien kohtiin. Asu on vilpoinen helteellä ja lämmin kylmällä tosin hieman karkea ihoa vasten, mutta säkin alle voit ommella samalla muotilla vanhasta silkkilakanasta alushurstuukin ; )
Hiukset valkoisen kuitukeittiömyssyn alle. Valkea sävy antaa asulle vaihtelua ja tuuli pääsee läpi joten se ei hiosta jos sattuu aurinkoa kohille. Sateella se saattaa liimautua hiuksiin raitamaisiksi liuskoiksi, mutta samalla se antaa erikoisen uniikin vivahteen naiselliseen olemukseesi.
Säkki päälle ja eikun ja menoksi ; )
Hyvää juhannusta Pirre!
Hyvää juhannusta. :)
P.s. oisihan tuo, ainakin Röllipeikkoluukia :)
aina hieman kateeelinen intialaisille naisille, jotka käyttävät saria. Erilaisia ja eri värisiä kankaita ja sitten taidokkaasti kietastaan ympärille.
Olen itse pieni ja pyöreä ja nykyisin tosi vaikea saada vaatteita. Rahakaan ei ole ylimääräiseen. Ystäväni ostaa kirppikseltä paljon ja mukavan näköisiä. Minä en jotenkin osaa katsoa sillai, että löytäsisin itselleni. Vaatii taitoa.
Kenkiä lukuun ottamatta elämäni sulostuttaja huolehtii sekä ajankohdasta että esikarsinnasta.
Useimiten saan kolme vaihtoehtoa.
Joskus joudumme menemään myymäläänkin.