Mistä tyttöystävä?

Tash.

Okei, eli olen aina pitänyt itseäni enemmän bissenä kuin täytenä lepakkona mutta eilisen baarireissun jäljiltä ei voi kuin todeta että inhoan kyllä miehiä ja niiden lähentelyjä aikas paljon. Mä haluaisin tutustua johonkin kivaan tyttöön ja nähdä mitä siitä voisi kehittyä, oikein todella.

Mutta ongelmana vain on just toi paikka. Asun aika pienellä paikkakunnalla joten baareista en todellakaan voi ketään löytää. Festareilla liikaa ihmisiä, sieltäkään vaikea ketään todellista ihmistä löytää. Gaybaarit ny tietty olis, mutta Tampere on lähin paikka enkä kyl yksin taida olla menossa. Vähän epätoivoista? :/

Mistä te muut ihmiset olette löytäneet tyttöystävänne? Kuinka tapasitte?

Thanks a lot :)

41

3701

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tyttönen17v

      Itse luulin vielä muutama vuosi sitten olevani hetero, mutta netissä eräällä foorumilla tutustuin yhteen kivaan tyttöön.. Ja parin kuukauden kuluttua tajusin olevani umpikusessa. En silloin edes tiennyt onko se tyttö vai poika. Sekin tykkäs musta, ja me seurusteltiin n. vuosi. Nyt ton jälkeen ollaan vieläkin hyviä ystäviä. : )

      Eli, tyttöystävän voi löytää oikeastaan mistä tahansa.. :o

    • jennujee

      Ite oon kanssa halukas tutustumaan johonkin kivaan tyttöön, ensin vaikka ihan ystäväpohjalta ja jos vaikka kemiat kohtaavat ja kiinnostus on molemminpuolista niin ihan vakavampikaan ei koituisi ongelmaksi, tosin tältä saitilta harvemmin taitaa edes ystävää löytytä eli sellaiset tuntunee olevan kiven alla, ja baareistakaan ei mitään mielenkiintoista ole eteen tullut joten en siks niissäkään viitsi hypätä..

    • Immanuela

      Ensimmäisen tyttöystävän tapasin heteropiireissä yhteisen kiinnostuksen kohteen myötä ja toisen lesboporukoissa viikonlopun vietossa. Jälkimmäinen kohtaaminen oli sellainen että heti kolahti...
      Riippuu tietysti ihan ihmisestä, mutta minusta tavallinen homobaari on aika epätodennäköinen kohtaamispaikka, koska en minä ainakaan ikinä mene puhumaan baarissa tuntemattomille ihmisille. Sen sijaan kaikki lesboaktiviteetit urheilusta runopiiriin on hyviä, koska tällaisissa tilanteissa ihmiset luontevasti joka tapauksessa puhuvat toistensa kanssa oli haku päällä tai ei.

      • ...

        Mun mielestä on taas kamalan outoa, jos ihmiset menevät homobaariin nimenomaan seuraa etsimään eikä sitten edes uskalla puhua toisilleen.


      • Sadie-77
        ... kirjoitti:

        Mun mielestä on taas kamalan outoa, jos ihmiset menevät homobaariin nimenomaan seuraa etsimään eikä sitten edes uskalla puhua toisilleen.

        Omassa porukassa on monesti niin hauskaa, ettei siinä kerkeä seuraa etsiskellä, toisaalta jos sinne vain seuranhaku mielessä lähtee, niin takuulla voi jännittää varsinkin jos yksin paikalle uskaltautuu. Ja sellainen näkyy kauas. Jos jännitystä lääkitsee tukevalla kännillä vielä niin ou-nou.

        Mun neuvo on, ettei baarista kannata seuraa hakea ainakaan vakavissaan. Jos siellä johonkin spontaanisti törmää, niin Good Luck! Kiinnostavimpiin tyttisehdokkaisiin törmää yleensä ihan yllättävistä arkielämän paikoista, mitä olen kuullut. Koulusta, töistä, kuntosalilta, kaverien bileistä... Kavereiden kautta ylipäätänsä. Aina joku voi tuntea jonkun jne. Yhdistelkää kaveripiirejänne naiset!


      • jos omassa
        Sadie-77 kirjoitti:

        Omassa porukassa on monesti niin hauskaa, ettei siinä kerkeä seuraa etsiskellä, toisaalta jos sinne vain seuranhaku mielessä lähtee, niin takuulla voi jännittää varsinkin jos yksin paikalle uskaltautuu. Ja sellainen näkyy kauas. Jos jännitystä lääkitsee tukevalla kännillä vielä niin ou-nou.

        Mun neuvo on, ettei baarista kannata seuraa hakea ainakaan vakavissaan. Jos siellä johonkin spontaanisti törmää, niin Good Luck! Kiinnostavimpiin tyttisehdokkaisiin törmää yleensä ihan yllättävistä arkielämän paikoista, mitä olen kuullut. Koulusta, töistä, kuntosalilta, kaverien bileistä... Kavereiden kautta ylipäätänsä. Aina joku voi tuntea jonkun jne. Yhdistelkää kaveripiirejänne naiset!

        tai kavereiden kaveripiireissä ei yksinkertaisesti ole lesboja? Ei niitä noin vain tapaakaan.


      • mutta elämällä
        jos omassa kirjoitti:

        tai kavereiden kaveripiireissä ei yksinkertaisesti ole lesboja? Ei niitä noin vain tapaakaan.

        on tutkimattomat tiet, eikä IKINÄ tiedä milloin kolahtaa, vaikka sitten heterotytön kanssa molemmin puolin. Ja kyllä se kaveripiirien yhdistäminen lisää todennäköisyyttä tavata muitakin kaltaisiaan. Itse en pitäisi edes itseisarvona rakentaa mitää lesboentouragea jonka kanssa hengata. Tuskin elämänlaatuni siitä paranisi. Ymmärrän, että joskus on todella tarpeen päästä purkamaan tuntojaan sellaiselle, joka ei varmasti tuomitse ja ehkä jopa kykenee ymmärtämään sinua hyvin, mutta kokemuksesta voin sanoa, että minun hetskuystävistänikin löytyy sellaisia.


      • joojajuu
        ... kirjoitti:

        Mun mielestä on taas kamalan outoa, jos ihmiset menevät homobaariin nimenomaan seuraa etsimään eikä sitten edes uskalla puhua toisilleen.

        Mutta niinhän se vaan on, että homobaarissa on täysi tohina päällä, eikä koskaan tiedä, kuka seurustelee kenenkin kanssa, jotenka en minä ainakaan uskalla mennä sohaisemaan muurahaispesää. Mieluummin katselen ja kehittelen katsekontaktia, mutta täytyy sanoa, että sekin on toiminut varsin huonosti. Toisaalta olen käynyt baareissa elämäni aikana niin harvoin, että prosentuaalinen onnistuminen on kuitenkin suht' hyvä.

        :D


    • lesboa tyttöystäväksi?

      Toivottavasti tuollaiset kokeilijat eivät minun tielleni osu.
      Olla nyt liikenteessä ja etsiä sillä mielellä, että kokeilee..

      • Tash.

        Hmm... en varmaankaan koskaan sanonut olevani hetero, joten mitä ihmeen kokeilemista tarkotat? Sanoin haluavani TYTTÖYSTÄVÄN. Mistä vitusta mä sen voin tietää onnistuuko vai ei, ei ainakaan ole koskaan onnistunut kenenkään pojan kanssa. Kuinka sitten voi tietää onko lesbo vai ei, jos ei koskaan tee mitään kenenkään kanssa? Siis voi ajatella ja haaveilla yms mut mistä sitä kuiteskaan voi ol varma? Pitääkö heti olla sataprosenttisen varma että tuon kanssa haluankin viettää koko loppuelämäni..? Joten niin, mäkin toivon että sä et osu mun tielleni.


      • Sipuli
        Tash. kirjoitti:

        Hmm... en varmaankaan koskaan sanonut olevani hetero, joten mitä ihmeen kokeilemista tarkotat? Sanoin haluavani TYTTÖYSTÄVÄN. Mistä vitusta mä sen voin tietää onnistuuko vai ei, ei ainakaan ole koskaan onnistunut kenenkään pojan kanssa. Kuinka sitten voi tietää onko lesbo vai ei, jos ei koskaan tee mitään kenenkään kanssa? Siis voi ajatella ja haaveilla yms mut mistä sitä kuiteskaan voi ol varma? Pitääkö heti olla sataprosenttisen varma että tuon kanssa haluankin viettää koko loppuelämäni..? Joten niin, mäkin toivon että sä et osu mun tielleni.

        Noh...ymmärrän itse asian tilanteeseen henkilökohtaisesti törmänneenä, että itsestään täysin selvillä oleville esim. naishenkilöille, lesboille alkaminen seurustelemaan naisen kanssa, kuka on todella hukassa oman (seksuaali)identiteettinsä kanssa on todella rankkaa..Toinen helposti häilyy ja yrittää terapioida itseään uuden naissuhteen kautta, puoleen ja toiseen ja ees ja taas.
        Toinen kun on varma omasta suuntautumisestaan, niin esim. puolen vuoden souvaus käy todella sielun, sydämen ja fysiikankin rasitteeksi. Minulla vielä ikävä kyllä on käynyt niin, että toinen epävarma puolisko on sitten loppujen lopuksi valinnut sen sovinnaisemman "äitiä ja isää sekä yhteiskuntaa" kumartavamman vaihtoehdon eli miesliiton. En jaksa uskoa, että olin niin hirveä, että aiheutin sen, tiedän näissä tapauksissa, että yhteiskunnan ja perheen paine kävi liian kovaksi kestää ja täytyi valita "pienempi paha".

        Minulla on ystävinäni useita bi-seksuaaleja, jotka etsivät vielä sitä "omaa itseään" tai ovat vain bi. Voin lesbona kuitenkin todeta, että olen onneksi ulkona heidän tunnekuvioistaan ja minä heidän. Enkä halua sotkeentua vastaaviin.

        Kokemusta on riittämiin. Yhyttämättä ketään samaan nippuun. Sitä vaan kun saa samasta osoitteesta samaa kauraa tarpeeksi monta kertaa, ei sitä inhimillinen olento osaa muuta odottakaan. Sorry, mutta piikit pystyssä. Toivon, että bit sekä kokeilijat löytäisivät toisistaan koikeilun sekä vaihteluntarpeensa. Tämä postilaatikko on vain L-koodatuille. Ystävänä ja kaverina WHAT EVER.


      • Sipuli
        Sipuli kirjoitti:

        Noh...ymmärrän itse asian tilanteeseen henkilökohtaisesti törmänneenä, että itsestään täysin selvillä oleville esim. naishenkilöille, lesboille alkaminen seurustelemaan naisen kanssa, kuka on todella hukassa oman (seksuaali)identiteettinsä kanssa on todella rankkaa..Toinen helposti häilyy ja yrittää terapioida itseään uuden naissuhteen kautta, puoleen ja toiseen ja ees ja taas.
        Toinen kun on varma omasta suuntautumisestaan, niin esim. puolen vuoden souvaus käy todella sielun, sydämen ja fysiikankin rasitteeksi. Minulla vielä ikävä kyllä on käynyt niin, että toinen epävarma puolisko on sitten loppujen lopuksi valinnut sen sovinnaisemman "äitiä ja isää sekä yhteiskuntaa" kumartavamman vaihtoehdon eli miesliiton. En jaksa uskoa, että olin niin hirveä, että aiheutin sen, tiedän näissä tapauksissa, että yhteiskunnan ja perheen paine kävi liian kovaksi kestää ja täytyi valita "pienempi paha".

        Minulla on ystävinäni useita bi-seksuaaleja, jotka etsivät vielä sitä "omaa itseään" tai ovat vain bi. Voin lesbona kuitenkin todeta, että olen onneksi ulkona heidän tunnekuvioistaan ja minä heidän. Enkä halua sotkeentua vastaaviin.

        Kokemusta on riittämiin. Yhyttämättä ketään samaan nippuun. Sitä vaan kun saa samasta osoitteesta samaa kauraa tarpeeksi monta kertaa, ei sitä inhimillinen olento osaa muuta odottakaan. Sorry, mutta piikit pystyssä. Toivon, että bit sekä kokeilijat löytäisivät toisistaan koikeilun sekä vaihteluntarpeensa. Tämä postilaatikko on vain L-koodatuille. Ystävänä ja kaverina WHAT EVER.

        "Tämä postilaatikko on vain L-koodatuille" - tarkoitin tällä vain omaa postilaatikkoani. Vaikka onhan tämäkin keskustelupalsta nimeltään kyllä LESBOT. Bi-osaston on toisaalla.


      • ikävä kyllä
        Sipuli kirjoitti:

        Noh...ymmärrän itse asian tilanteeseen henkilökohtaisesti törmänneenä, että itsestään täysin selvillä oleville esim. naishenkilöille, lesboille alkaminen seurustelemaan naisen kanssa, kuka on todella hukassa oman (seksuaali)identiteettinsä kanssa on todella rankkaa..Toinen helposti häilyy ja yrittää terapioida itseään uuden naissuhteen kautta, puoleen ja toiseen ja ees ja taas.
        Toinen kun on varma omasta suuntautumisestaan, niin esim. puolen vuoden souvaus käy todella sielun, sydämen ja fysiikankin rasitteeksi. Minulla vielä ikävä kyllä on käynyt niin, että toinen epävarma puolisko on sitten loppujen lopuksi valinnut sen sovinnaisemman "äitiä ja isää sekä yhteiskuntaa" kumartavamman vaihtoehdon eli miesliiton. En jaksa uskoa, että olin niin hirveä, että aiheutin sen, tiedän näissä tapauksissa, että yhteiskunnan ja perheen paine kävi liian kovaksi kestää ja täytyi valita "pienempi paha".

        Minulla on ystävinäni useita bi-seksuaaleja, jotka etsivät vielä sitä "omaa itseään" tai ovat vain bi. Voin lesbona kuitenkin todeta, että olen onneksi ulkona heidän tunnekuvioistaan ja minä heidän. Enkä halua sotkeentua vastaaviin.

        Kokemusta on riittämiin. Yhyttämättä ketään samaan nippuun. Sitä vaan kun saa samasta osoitteesta samaa kauraa tarpeeksi monta kertaa, ei sitä inhimillinen olento osaa muuta odottakaan. Sorry, mutta piikit pystyssä. Toivon, että bit sekä kokeilijat löytäisivät toisistaan koikeilun sekä vaihteluntarpeensa. Tämä postilaatikko on vain L-koodatuille. Ystävänä ja kaverina WHAT EVER.

        Mun täytyy kyllä sanoa olevani samaa mieltä sinun kanssasi. Tuntuu tosi epäreilulta kuulla suhteen päättyessä se että toinen haluaa sittenkin miehen kun suhteen alussa on lähdetty soitellen sotaan ilman kummoisempia naiskokemuksia ja kuviteltu että onni ja autuus on siinä että saa olla naisen kanssa - olematta kuitenkaan loppuun asti varma siitä onko se omia tarpeita vastaava kumppani nainen vai mies.

        Olen itsekin ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa ja lähdin siitä vasta kun olin 110% varma että miestä en vierelleni halua, en ketään miestä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut sekunnin tuhannesosaakaan miettiä miehiä. Olen tuntenut sen jälkeen vetoa vain ja ainoastaan naisiin, tapaillut pelkästään naisia ja seurustellut pelkästään naisten kanssa. Ei tulisi ikinä mieleenkään alkaa parisuhteeseen miehen kanssa. Ei minun ainakaan tarvinnut asiaa mitenkään kokeilla kenenkään kanssa. Asia oli selvä ennen kuin otin ensimmäistäkään askelta tavatakseni tai tutustuakseni naisiin seurustelumielessä. Luultavasti säästin sillä jonkun tarpeettomalta asian pähkimiseltä, koska identiteettini oli selvä ennen kuin sotkin pohdinnoillani kenenkään elämää.

        Suhteessa "pohtijan" kanssa olleena voin sanoa etten ikinä enää halua samaan asemaan. Kokeilijoiden ja identiteetiltään epävarmojen olisi syytä olla rehellisiä ensisijaisesi itselleen ja myös muille (mikäli seuraa hakevat) siitä mikä heidän tilanteensa on etteivät satuta suhteen toista osapuolta tarpeettomasti.

        Yksi mitä on hyvä miettiä on sekin johtuuko kiinnostus naisiin miesvihasta vai aidosta seksuaalisesta vetovoimasta naisiin. Sohaisen tällä kommentillani varmaan ampiaispesää, mutta valitettavasti olen törmännyt sellaisiinkin bi- tai lesbonaisiin, jotka vihaavat miehiä eivätkä siksi halua olla miesten kanssa. En nyt viittaa tällä ketjun aloittajaan, mutta he tyypillisesti ovat eniten epävarmoja siitä mikä heidän suuntautumisensa on mikä on ongelmallista koska miesten lisäksi ei paljon vaihtoehtoja ole. Itse en ainakaan halua olla suhteessa jossa en koe kumppanin haluavan juuri minua, naisena ja ihmisenä, myös sängyssä. Sähköä ja kipinää pitää olla molemminpuolin.


      • Sipuli
        ikävä kyllä kirjoitti:

        Mun täytyy kyllä sanoa olevani samaa mieltä sinun kanssasi. Tuntuu tosi epäreilulta kuulla suhteen päättyessä se että toinen haluaa sittenkin miehen kun suhteen alussa on lähdetty soitellen sotaan ilman kummoisempia naiskokemuksia ja kuviteltu että onni ja autuus on siinä että saa olla naisen kanssa - olematta kuitenkaan loppuun asti varma siitä onko se omia tarpeita vastaava kumppani nainen vai mies.

        Olen itsekin ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa ja lähdin siitä vasta kun olin 110% varma että miestä en vierelleni halua, en ketään miestä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut sekunnin tuhannesosaakaan miettiä miehiä. Olen tuntenut sen jälkeen vetoa vain ja ainoastaan naisiin, tapaillut pelkästään naisia ja seurustellut pelkästään naisten kanssa. Ei tulisi ikinä mieleenkään alkaa parisuhteeseen miehen kanssa. Ei minun ainakaan tarvinnut asiaa mitenkään kokeilla kenenkään kanssa. Asia oli selvä ennen kuin otin ensimmäistäkään askelta tavatakseni tai tutustuakseni naisiin seurustelumielessä. Luultavasti säästin sillä jonkun tarpeettomalta asian pähkimiseltä, koska identiteettini oli selvä ennen kuin sotkin pohdinnoillani kenenkään elämää.

        Suhteessa "pohtijan" kanssa olleena voin sanoa etten ikinä enää halua samaan asemaan. Kokeilijoiden ja identiteetiltään epävarmojen olisi syytä olla rehellisiä ensisijaisesi itselleen ja myös muille (mikäli seuraa hakevat) siitä mikä heidän tilanteensa on etteivät satuta suhteen toista osapuolta tarpeettomasti.

        Yksi mitä on hyvä miettiä on sekin johtuuko kiinnostus naisiin miesvihasta vai aidosta seksuaalisesta vetovoimasta naisiin. Sohaisen tällä kommentillani varmaan ampiaispesää, mutta valitettavasti olen törmännyt sellaisiinkin bi- tai lesbonaisiin, jotka vihaavat miehiä eivätkä siksi halua olla miesten kanssa. En nyt viittaa tällä ketjun aloittajaan, mutta he tyypillisesti ovat eniten epävarmoja siitä mikä heidän suuntautumisensa on mikä on ongelmallista koska miesten lisäksi ei paljon vaihtoehtoja ole. Itse en ainakaan halua olla suhteessa jossa en koe kumppanin haluavan juuri minua, naisena ja ihmisenä, myös sängyssä. Sähköä ja kipinää pitää olla molemminpuolin.

        Niin, tuo miesviha. Joskus parikymppisenä kaapista ulostulleena ystäväni kyselivät kärsinkö kenties miesvihasta, koska osa heistä tiesi, että olen joutunut lapsena kertaalleen hyväksikäytetyksi miespuolisen taholta. En voi sanoa vihaavani miehiä, koska minulla on liuta hyviä frendejä miehinä sekä heteroja että peräti pari homoakin. Erittäin hienoina työtovereina toinen liuta lisää.
        En vain pysty kykenemään edes kuvittelemaan suhdetta miehen kanssa...Erään heteromiesystäväni ja heteronaisystäväni kanssa nukuttiin humalaa pois nätisti vierekkäin samassa sängyssä pari viikkoa sitten ja heräsinkin sitten peräti tämän miehen kainalosta. Mitään säpinään viittaavaakaan ei ollut kyseessä, täydet vaatteet päälläkin, kyse oli ystävyydestä ja ei mua silloin nappaa onko kyseessä mies tai nainen. Minä voin halata ihan hyvin miestä kuin naistakin, miesystäviäni tervehtiessä ja halatessa usein pussaankin.

        Miesten kanssa olen yrittänyt nuorempana styylailla, mutta kun ei ole ottanut kipinää niin ei, vaikka vastassa on ollut fiksuja, hauskoja, mukavia ja komeitakin uroksia. Ei vaan iske kipinää muuta kuin kaveritasolla.

        Sohaistaan vielä lisää ampiaispesää: tiedän lesboja, joilla on jokin kumma vimma julistaa säännöllisesti kokonaisvaltaista inhoaan miehiä kohtaan. Seuraavassa lauseessa he saattavat kuitenkin kertoa, kuinka mukava jokin miespuolinen työtoverinsa on tai "naapurin Mikko".
        Nämä julistelijat ovat kyllä usein olleet nuorempia tapauksia, mutta kuitenkin.

        Tuo on hyvä pointti, että kenties nämä miesvihaajat ovat eniten epävarmoja omasta identiteetistään. Itse joskus kakarana vasta-aikuistuneena visusti kaapissa olevana olin aina se joka kertoi lesbovitsejä ja heitti aiheesta suu vaahdossa ronskiakin herjaa...alleviivasi aina puheissaan niitä ja niiden suuntaumista ketkä tiesi lesboiksi urheilupiireissä.
        Noooooh...eipä mennyt paria vuotta pidempään kun sitten oli pakko avata kaapin ovi ja hypähtää framille omana itsenään kun se "pelleily" olevinaan heterona alkoi olla jo vähän turhan rassaavaa..(kun en kummiskaan seurustellut ikinä kundien kanssa, esitin vain muuten heteroa) Loppuipa lyhyeen ne lesboherja-vitsini, kun olin lopulta sovussa oman olemiseni kanssa, josta olin kyllä ollut tietoinen jo lapsesta lähtien..


      • kyl niin
        Sipuli kirjoitti:

        Niin, tuo miesviha. Joskus parikymppisenä kaapista ulostulleena ystäväni kyselivät kärsinkö kenties miesvihasta, koska osa heistä tiesi, että olen joutunut lapsena kertaalleen hyväksikäytetyksi miespuolisen taholta. En voi sanoa vihaavani miehiä, koska minulla on liuta hyviä frendejä miehinä sekä heteroja että peräti pari homoakin. Erittäin hienoina työtovereina toinen liuta lisää.
        En vain pysty kykenemään edes kuvittelemaan suhdetta miehen kanssa...Erään heteromiesystäväni ja heteronaisystäväni kanssa nukuttiin humalaa pois nätisti vierekkäin samassa sängyssä pari viikkoa sitten ja heräsinkin sitten peräti tämän miehen kainalosta. Mitään säpinään viittaavaakaan ei ollut kyseessä, täydet vaatteet päälläkin, kyse oli ystävyydestä ja ei mua silloin nappaa onko kyseessä mies tai nainen. Minä voin halata ihan hyvin miestä kuin naistakin, miesystäviäni tervehtiessä ja halatessa usein pussaankin.

        Miesten kanssa olen yrittänyt nuorempana styylailla, mutta kun ei ole ottanut kipinää niin ei, vaikka vastassa on ollut fiksuja, hauskoja, mukavia ja komeitakin uroksia. Ei vaan iske kipinää muuta kuin kaveritasolla.

        Sohaistaan vielä lisää ampiaispesää: tiedän lesboja, joilla on jokin kumma vimma julistaa säännöllisesti kokonaisvaltaista inhoaan miehiä kohtaan. Seuraavassa lauseessa he saattavat kuitenkin kertoa, kuinka mukava jokin miespuolinen työtoverinsa on tai "naapurin Mikko".
        Nämä julistelijat ovat kyllä usein olleet nuorempia tapauksia, mutta kuitenkin.

        Tuo on hyvä pointti, että kenties nämä miesvihaajat ovat eniten epävarmoja omasta identiteetistään. Itse joskus kakarana vasta-aikuistuneena visusti kaapissa olevana olin aina se joka kertoi lesbovitsejä ja heitti aiheesta suu vaahdossa ronskiakin herjaa...alleviivasi aina puheissaan niitä ja niiden suuntaumista ketkä tiesi lesboiksi urheilupiireissä.
        Noooooh...eipä mennyt paria vuotta pidempään kun sitten oli pakko avata kaapin ovi ja hypähtää framille omana itsenään kun se "pelleily" olevinaan heterona alkoi olla jo vähän turhan rassaavaa..(kun en kummiskaan seurustellut ikinä kundien kanssa, esitin vain muuten heteroa) Loppuipa lyhyeen ne lesboherja-vitsini, kun olin lopulta sovussa oman olemiseni kanssa, josta olin kyllä ollut tietoinen jo lapsesta lähtien..

        L-koodattu ku miehen kainalosta heräsit ja ihan vaatteetkin päällä oli. Eikä säpinääkään ollut. Pussatakin voit miestä ihan frendinä.

        mitä haluut kertoo itestäs, miks tommosta pitää ees mainita?


      • Sipuli
        kyl niin kirjoitti:

        L-koodattu ku miehen kainalosta heräsit ja ihan vaatteetkin päällä oli. Eikä säpinääkään ollut. Pussatakin voit miestä ihan frendinä.

        mitä haluut kertoo itestäs, miks tommosta pitää ees mainita?

        Mainitsin sen osana tätä miesvihakeskustelua. En vihaa miehiä, minulla on läheisiä miespuoleisia ystäviä. Onko sinulla? Vihaatko miehiä, inhoatko elämäntyöksesi? Minä en. Rakastan ystäviäni, ovat he miehiä tai naisia, naisten kanssa kykenen seurustelemaan. En miesten.

        Hmm...olen tarkkaillut tämän palstan keskusteluja pari vuotta ottamatta osaa millään lailla. Merkillepantavaa on agressiivisuus ja hyökkäävyys. Miesvihakin? En pidä provoviesteistä, mitä jotkut miehet tänne kirjoittelevat, mutta yhtä vähän pidän raivokkaista provoista mitä itse lesbot tänne kirjoittavat, miesviha, katkeruus....


      • Kuka mä oon?
        ikävä kyllä kirjoitti:

        Mun täytyy kyllä sanoa olevani samaa mieltä sinun kanssasi. Tuntuu tosi epäreilulta kuulla suhteen päättyessä se että toinen haluaa sittenkin miehen kun suhteen alussa on lähdetty soitellen sotaan ilman kummoisempia naiskokemuksia ja kuviteltu että onni ja autuus on siinä että saa olla naisen kanssa - olematta kuitenkaan loppuun asti varma siitä onko se omia tarpeita vastaava kumppani nainen vai mies.

        Olen itsekin ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa ja lähdin siitä vasta kun olin 110% varma että miestä en vierelleni halua, en ketään miestä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut sekunnin tuhannesosaakaan miettiä miehiä. Olen tuntenut sen jälkeen vetoa vain ja ainoastaan naisiin, tapaillut pelkästään naisia ja seurustellut pelkästään naisten kanssa. Ei tulisi ikinä mieleenkään alkaa parisuhteeseen miehen kanssa. Ei minun ainakaan tarvinnut asiaa mitenkään kokeilla kenenkään kanssa. Asia oli selvä ennen kuin otin ensimmäistäkään askelta tavatakseni tai tutustuakseni naisiin seurustelumielessä. Luultavasti säästin sillä jonkun tarpeettomalta asian pähkimiseltä, koska identiteettini oli selvä ennen kuin sotkin pohdinnoillani kenenkään elämää.

        Suhteessa "pohtijan" kanssa olleena voin sanoa etten ikinä enää halua samaan asemaan. Kokeilijoiden ja identiteetiltään epävarmojen olisi syytä olla rehellisiä ensisijaisesi itselleen ja myös muille (mikäli seuraa hakevat) siitä mikä heidän tilanteensa on etteivät satuta suhteen toista osapuolta tarpeettomasti.

        Yksi mitä on hyvä miettiä on sekin johtuuko kiinnostus naisiin miesvihasta vai aidosta seksuaalisesta vetovoimasta naisiin. Sohaisen tällä kommentillani varmaan ampiaispesää, mutta valitettavasti olen törmännyt sellaisiinkin bi- tai lesbonaisiin, jotka vihaavat miehiä eivätkä siksi halua olla miesten kanssa. En nyt viittaa tällä ketjun aloittajaan, mutta he tyypillisesti ovat eniten epävarmoja siitä mikä heidän suuntautumisensa on mikä on ongelmallista koska miesten lisäksi ei paljon vaihtoehtoja ole. Itse en ainakaan halua olla suhteessa jossa en koe kumppanin haluavan juuri minua, naisena ja ihmisenä, myös sängyssä. Sähköä ja kipinää pitää olla molemminpuolin.

        "Olen itsekin ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa ja lähdin siitä vasta kun olin 110% varma että miestä en vierelleni halua, en ketään miestä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut sekunnin tuhannesosaakaan miettiä miehiä."

        Kerro miten sait tuon 110% varmuuden asiasta. Itse olen etsimässä tuota varmuutta. Elämässä on niin monta liikkuvaa osaa että tuntuu välillä epätoivoiselta.

        Olen elämäni varrella aika ajoin törmännyt sekä itseni että muiden taholta siihen ajatukseen, että en ole hetero, mutta tiukan uskonnollisen ympäristön ja kasvatuksen takia olen sen torjunut ja valinnut sovinnaisemman elämän. Nyt olen ymmärtänyt, että olen mikä olen, sellainen, miksi minut on luotu. Haluan vaan löytää elämän, joka tyydyttää elämänjanoani. Nykyinen ei sitä tee.

        En halua kokeilla, vaan olla varma omista valinnoistani. Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa kuin itse nyt olen ja miten siitä on päästy eteenpäin.


      • ikävä kyllä
        Kuka mä oon? kirjoitti:

        "Olen itsekin ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa ja lähdin siitä vasta kun olin 110% varma että miestä en vierelleni halua, en ketään miestä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut sekunnin tuhannesosaakaan miettiä miehiä."

        Kerro miten sait tuon 110% varmuuden asiasta. Itse olen etsimässä tuota varmuutta. Elämässä on niin monta liikkuvaa osaa että tuntuu välillä epätoivoiselta.

        Olen elämäni varrella aika ajoin törmännyt sekä itseni että muiden taholta siihen ajatukseen, että en ole hetero, mutta tiukan uskonnollisen ympäristön ja kasvatuksen takia olen sen torjunut ja valinnut sovinnaisemman elämän. Nyt olen ymmärtänyt, että olen mikä olen, sellainen, miksi minut on luotu. Haluan vaan löytää elämän, joka tyydyttää elämänjanoani. Nykyinen ei sitä tee.

        En halua kokeilla, vaan olla varma omista valinnoistani. Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa kuin itse nyt olen ja miten siitä on päästy eteenpäin.

        Ei ollut hirveän helppoa lähteä muuten todella hyvästä pitkästä parisuhteesta. Ehdin kuitenkin ihastua muutaman kerran naispuolisiin työkavereihini ja todeta etten halua miestäni sängyssä niin kuin "pitäisi" haluta. Seksi oli ihan hyvää, mutta siitä puuttui hullu intohimo. En ollut koskaan harrastanut seksiä naisen kanssa, joten oli tietenkin vaikea vertailla, mutta jo pelkän fantasian tasolla sain naisista paljon enemmän kuin miehistä.

        Lopulta en vai enää pystynyt elämään valehdellen itselleni ja läheisilleni tajuttuani etten ikinä tule täysin onnelliseksi jos en uskalla hypätä tuntemattomaan. Ymmärsin myös sen että jäämällä suhteeseen miehen kanssa vien myös häneltä mahdollisuuden löytää kestävän onnen. Minun oli vain pakko ottaa riski ja antaa itselleni mahdollisuus löytää elämäni nainen vierelleni.

        Eron jälkeen en ole hetkeäkään ajatellut miehiä muuten kuin ystävinä. Ensimmäinen suudelma ja rakastelu naisen kanssa oli todellakin jotain sellaista mistä olin haaveillut. Siihen verrattuna miesten kanssa oleminen tuntuu vain haalealta muistolta ja joskus hetkittäin on jopa vaikea ymmärtää miten ihmeessä tyydyin niin kauan "haaleaan" elämään. Nykyisessä elämässäni olen paljon onnellisempi, vaikka sinkku olenkin. Voin elää ja olla sellaisena kuin olen, tuntea kaikki elämän värit ja sävyt kokonaan sellaisina kuin ne ovat, pettymyksineen ja rakastumisineen, eikä mikään tunnu niin hyvältä kuin naisen suudelma ja naisen kosketus. Mies ei koskaan pysty tarjoamaan elämääni sitä kaikkea.


      • Kuka mä oon?
        ikävä kyllä kirjoitti:

        Ei ollut hirveän helppoa lähteä muuten todella hyvästä pitkästä parisuhteesta. Ehdin kuitenkin ihastua muutaman kerran naispuolisiin työkavereihini ja todeta etten halua miestäni sängyssä niin kuin "pitäisi" haluta. Seksi oli ihan hyvää, mutta siitä puuttui hullu intohimo. En ollut koskaan harrastanut seksiä naisen kanssa, joten oli tietenkin vaikea vertailla, mutta jo pelkän fantasian tasolla sain naisista paljon enemmän kuin miehistä.

        Lopulta en vai enää pystynyt elämään valehdellen itselleni ja läheisilleni tajuttuani etten ikinä tule täysin onnelliseksi jos en uskalla hypätä tuntemattomaan. Ymmärsin myös sen että jäämällä suhteeseen miehen kanssa vien myös häneltä mahdollisuuden löytää kestävän onnen. Minun oli vain pakko ottaa riski ja antaa itselleni mahdollisuus löytää elämäni nainen vierelleni.

        Eron jälkeen en ole hetkeäkään ajatellut miehiä muuten kuin ystävinä. Ensimmäinen suudelma ja rakastelu naisen kanssa oli todellakin jotain sellaista mistä olin haaveillut. Siihen verrattuna miesten kanssa oleminen tuntuu vain haalealta muistolta ja joskus hetkittäin on jopa vaikea ymmärtää miten ihmeessä tyydyin niin kauan "haaleaan" elämään. Nykyisessä elämässäni olen paljon onnellisempi, vaikka sinkku olenkin. Voin elää ja olla sellaisena kuin olen, tuntea kaikki elämän värit ja sävyt kokonaan sellaisina kuin ne ovat, pettymyksineen ja rakastumisineen, eikä mikään tunnu niin hyvältä kuin naisen suudelma ja naisen kosketus. Mies ei koskaan pysty tarjoamaan elämääni sitä kaikkea.

        Kiitos vastauksestasi! Sen luettuani koin jotenkin helpottavana sen todellisuuden, että joku muukin on käynyt samoja asioita läpi kuin itse nyt käyn. Ja niistä voi vielä selvitäkin :)

        Keskustelisin mielelläni asiasta kanssasi enemmänkin ja tietysti muidenkin jos samanlaisia kokemuksia löytyy. Osoitteeni on [email protected]


    • Mammen

      Itse varmaan ulkopuolisten silmissä lukeutuisin miesvihaajaksi, vaikken itseäni heihin katsokaan kuuluvan. Mutta minkäs teet jos olet pettynyt miehiin aikoinaan ja pahasti. Ei se ole minusta tehnyt lesboa, olen ollut lesbo mieleltäni jo ajat pitkät ja enemmän aikoinaan olen itseäni hakenut toiselta eli heteropuolelta, löytäen itseni kuitenkin lopulta lepakkolasta.

      Olen myös havainnut tosirakkauden löytämisen vaikeaksi. En haluaisi törmätä näihin kokeilijoihin, joilla pahimmillaan on mies on-holdina odottamassa. Olen arkajalka, myönnetään. Gay-baareihin en helposti pääse lähtemään, kun olen pienen lapsen äiti. Enkä tiedä löytäisinkö sieltä kuitenkaan ketään, kun ei noista suhdekiemuroista ota selvää kuitenkaan.

      Lähipiirissäni ei ole lesboja ja muutenkin piirit ovat pienet, joten sitä kautta on lähes mahdoton löytää etsimäänsä.

      • catchen

        tiedättekös että on olemassa myös bissejä, ei kokeilijoita vaan bissejä. alkaisitteko sitten ikinä suhteeseen bi-seksuaalisen kanssa? vai onko se niin kuin l-koodissa joskus sanottiin että bisset ovan vain matkalla lesbouteen? :)


    • meks

      Nettideitistä löytyy! Ilmoitus E-kontaktiin poiki ihanan rakkauden kolme päivää sitten. Olin jo luopua toivosta ja poistaa profiilini, kun näin kiinnostavan tyypin siellä ja sattui vielä olemaan online. Siitä vaan kysymään, et voitaisko jutella. Seuraavana päivänä tavattiin ja rakkaus iski kuin kivitalo olis kaatunut päälle. Hetkeäkään ei voida olla erossa ja lapsellinen kun olen, lapsillekin pystyin kertomaan heti, vaikka eivät aiemmin olleet tienneet minun kiinnostuksestani naisiin.

      Rohkeasti ottamaan yhteyttä, miten vain se aina onkin mahdollista.

      Toivon onnea ja rakkautta sinunkin elämääsi!

      • huh !!!

        mikä tempo !laps parat. tää olikin varmaan vitsi ?


      • laitahan
        huh !!! kirjoitti:

        mikä tempo !laps parat. tää olikin varmaan vitsi ?

        vaik mailiosottees mihin voi kirjotella...ite kans pieneltä paikkakunnalta ja olis kiva saada seuraa tampereelle :)


      • eiap
        laitahan kirjoitti:

        vaik mailiosottees mihin voi kirjotella...ite kans pieneltä paikkakunnalta ja olis kiva saada seuraa tampereelle :)

        En ole ap mut samas tilantees kuitenki. Maili on [email protected] et sinne voi laittaa viestii tulee. :)


      • nimimerkille meks!

        Toivottavasti onni kestää! Minäkin olen vähän samassa tilanteessa, vaikkei lapsia olekaan. Mutta lukuisten turhien nettideittien jälkeen löysin tytön, joka kolahti heti. Ja nyt olen ihastumassa ja lujaa!


      • mullekin että
        nimimerkille meks! kirjoitti:

        Toivottavasti onni kestää! Minäkin olen vähän samassa tilanteessa, vaikkei lapsia olekaan. Mutta lukuisten turhien nettideittien jälkeen löysin tytön, joka kolahti heti. Ja nyt olen ihastumassa ja lujaa!

        mikä/mitkä deitti saitit on hyviä ja järkeviä?


    • bis-tyty

      Piti kyllä tulla vielä sanomaan samaa kuin catchen. Eikö seksuaalisuudestaan varma bisse sitten uskalla toivoa lesbosta itselleen tyttöystävää? Vain siksi että se kumppani olisi hyvin voinut olla myös mies?

      Itse ainakin kuulun näihin bisseihin jotka seurustelee ihmisen kanssa ihmisen itsensä vuoksi, ilman mies- ja naiskausia.

    • Sateenkaarenalla

      Mää olen sitä mieltä, että jokaisesta niin sanotusta ryhmästä löytyy niitä, jotka haluavat vain kokeilla eli vain seksiä ja sitten niitä, jotka seksin lisäksi haluavat myös oikein ja rakastavan parisuhteen. Heitä on niin heteroissa kuin meissä homoseksuaaleissakin kuten myös biseksuaaleissa. Että kaikkea ei voi suoralta kädeltä sanoa pelkän seksuaalisen suuntautumisen perusteella eikä myöskään sukupuolen. Tosin taitaa kuitenkin olla aika lailla totta se, et aika moni biseksuaali nainen on yhdessä miehen kanssa ja sit saattaa olla välillä seksiä toisen naisen tai naisten kanssa, jos mies on antanut luvan. Toki on myös biseksuaaleja naisia, jotka yhdessä toisen naisen kanssa, yleensä lesbon. Taitaa olla harvinaisempaa tuo, että kaksi biseksuaalia naista olisi yhdessä. Bi-mies ja bi-nainen voivat sitten olla yhdessä, se on mahdollista. Minä en henkilökohtaisesti haluis, et jos ihastusin johonkin naiseen ja alaettais tapailla, et se nainen sitten jossain vaiheessa ilmottais, et se onkin yhessä jonkun miehen kanssa ja mahdollisesti lapsiakin, ellei sit tää nainen olis aikeissa jättää miestään ja alkaa oikeeseen suhteeseen mun kanssa. Jos mää olisin jonkun kanssa, niin sit oltais oikeesti suhteessa, jos kemiat kohtais tarpeeks ja muutenkin kolahtais. Mää haluisin, et mää olisin sille, jonka kanssa olisin suhteessa tärkee ihminen ja et se haluis mua niin fyysisesti ku henkisesti niin ku mää haluisin, et se toinen olis mulle, oli sit nainen lesbo tai bi, tosin varmaan seksuaalisuudestaan varman lesbon kanssa olis helpompaa, mut vois se tietenkin olla myös sellasen biseksuaalin, joka ihan täysin varma siitä että tykkää myös naisista ja aivan tosissaan haluaa olla oman sukupuolensa edustajan kanssa eikä juokse piiloon heterosuhteeseen.

    • Ja on totta myös tuo, et jos joku nainen on lesbo tai bi, joka yhessä toisen naisen kanssa, niin häneltä saatetaan kysyä, et vihaako hän miehiä. Mää en vihaa miehiä, en vaikka aikoinaan isä löi äitiä ja äiti joutui joskus sairaalaankin sen takia, sillä miehistäkin voi löytyä mukaviakin tyyppejä. Mää vaan en ole koskaan halunnu seksiä miehen kanssa enkä haluu parisuhdettakaan miehen kanssa, kun mulla ei ole niihin tarvetta. En ees tiiä pystyykö mun aivot kiihottumaan miehistä, oon joskus yrittäny, mut tuskaa oli, siis ajatella jotain miestä ja yrittäny kiihottuu. Mut naisten ajattelemisessa on ihan eri taso. Eilenkin ku ajattelin muun muassa Nicole Kidmania(nuorempana) ja häntä alastomana, niin johan kiihotuin kunnolla =D Ja Victoria Secretsin alusasumalleja(naisia) kerran katellessa ilokeni huomasin, et mun ruumispa toimii aika hyvin. Et kiihottunu olin =D Jos nään kuvan miehen vehkeistä tai joudun vahingossa näkemään, niin en voi aina ees kattoo ja aina en voi nykyään ees kattoo, jos mies ja nainen suutelee tai on sängyssä keskenään.

    • Tää olikin aika vanha viestiketju, mut en huomannu sitä. Luulin et tää on alotettu tän vuoden kesäuussa(vilkasin päivämäärää niin nopeesti) =D

    • wegwed

      Vaikka ketju on vanha ja rönsyillyt alkuperäisestä aiheesta... Ongelma on edelleen sama.. Mistä löytää se oma ihana tyttöystävä?

      Qruiseri on aivan kuollut, siellä ei kehity mitään järkevää... Tinderiä en haluaisi... Mamassa kaikki on omissa kuppikunnissaan.. Mitä seuraavaksi, mistä nainen?

      • maita

        Ootsä ulkomaita kokeillu???


    • Hei taas! Mää olen kirjotellu yhen tyypin kanssa ja luulin et meillä synkkais muutenkin ku vaan juttukavereina, ku hän sano et oon ainutlaatunen nainen ja et vois olla ilomielin mun kaltasen naisen kanssa ja et haluis joskus tavata mut ja oli nähny musta untakin ja sanoo et aattelee mua eikä oo koskaan kenenkään kanssa kirjottanu yhtä paljon, mut en kai sitten just mää kiinnosta häntä tarpeeks,vaan vain kaveritasolla ja tais tarkottaa et ylipäätään joku luonteeltaan samankaltanen kuin mää.Hän ei tosin asu samalla paikkakunnalla, et toi kulkeminen ei ihan niin onnistu multa ku ei autoo ja ei aina pysty junilla tai linja-autolla kulkee, mut hän taitaa olla kiinnostunu jostain toisesta, en vielä tiedä,kun vasta hiljattain tapas tän tyypin, mutta luulen niin.Et mää en oo vielä ollu kenellekään se ykkösvalinta. Jos sanotaan et olis ilomielin munkaltasen naisen kanssa, niin se ei ole kuitenkaan just mää, vaan joku toinen mun kaltanen. Joskus oon aatellu - en tiiä onko itsekästä tai mitä - et monikaan ei tiedä mitä mussa on menettäny. Et saattaa joskus olla niinkin et kun ei ole antanu mulle mahollisuutta tai tutustunu ja sit löytäny jonkun toisen, et ei tullu koskan tietämään vaikka mää olisinkin ollu sopivampi ku se toinen. Mut oon ilonen juttuseuastakin ja siitä, et voin ylipäätään kirjotella jonkun toisen naisista pitävän naisen kanssa.

      • syksynaurinko

        Mitäpä jos se nainen kenen kanssa kirjoittelet ajattelee ihan samalla tavalla? Että teillä synkkää, mutta et ole hänestä kiinnostunut muutoin kun kaverimielessä? Hän on kuitenkin kirjoituksesi perusteella näyttänyt olevansa kiinnostunut, ainakin jollain tasolla.
        Oletko hänelle sanonut että hän voisi olla muutakin kuin juttukaveri?
        Jos ei saa suutaan auki ja sano mitä ajattelee, niin toisen on aika vaikea tietää missä minnään ja sillon mennään oletuksien varassa ja usein ne oletukset on muuta kuin totuus asiasta.


      • Kyllä hän varmaan tietää, että vois mahdollisesti olla muutakin kuin juttukaveri. Ainaki mun jututkin on välillä ollu sellasiakin, et kyllä niistä jotain voi arvailla ja jos ei kaikkee ymmärrä, niin ainahan voi kysyä. Mut hän on nyt tavannu tän naisen, jonka kanssa aluks vähän viestitteli ja heillä tuntuu hänen sanojensa mukaan synkkaavan aika hyvin ja luulen, et hän aikoo kattoo tuleeko heistä jotain ajan saatossa ja luultavasti tää toinen nainenkin on sitä mieltä. Mut saas nähdä, voihan hän silti nähdä musta edelleen unta joskus ja hän on yhä sitä mieltä et oon ainutlaatunen nainen ja et haluis joskus tavata mut, jos mahdollista ja ainakin halata. Hänessä on kyllä monia hyviä puolia kuten se, et häntä ei haittaa se, vaikka toinen olis työtönkin tai et toinen olis ikäistään jonkun verran nuoremman näkönen tai et jos on pienikokonen(itekään ei oo kauheen pitkä) ja hänellä myös huumori kukkii, mut hän ei taida aina itekään tietää mitä oikein haluu. Tosin toi välimatka sellanen, et mulla ei aina olis mahdollisuutta tapaamiseen, mut muuten mikä ettei, noin niin ku henkilönä hän kulostaa mukavalta tyypiltä ja olen kyllä sanonutkin sen hänelle ja monta kertaa ja paljon muutakin.


      • Olen sanout, että hän on mukava ja ihana tyyppi ja et vaikka hänkään ei ole miss universum, niin hänessä on silti paljon hyviä ominaisuuksia kuten toi huumorintaju ja se, et hän arvostaa mua naisena(hänen kirjoituksiensa perusteella). Hän sanoi mulle kerran vielä sen, että mää ansaiten sellaisen naisen, joka on kaikkea sitä mitä olen aina tovonut(luonneuolella lähinnä, mm.ystävällinen, osaa näyttää tunteitaan, huumorintajuinen, avarasti ajatteleva).


      • Kysyin häneltä, kun hän oli nähny musta unta, et haaveileeko hän musta ja haluisko hän suudella mua jos joskus tavattais ja hän vastasi että ajattelee mua ja et ainakin haluis halata. Et sanois suoraan haluuko vai ei eikä kiemurtelis sanoissaan. Jos haluu vaan halata eikä ollenkaan suudella, niin sanois et haluis vaan halata. En haluis, et jos joskus tavattais ja mää olisin vielä sillon sinkku ja hän olis varattu ja hän sitten haluiskin suudella mua ja muuta, et hän tulis mahdollisesti loukanneeks sitä jonka kanssa olis.


    • Välillä tuntuu et mää oon aina elämän kakkossijalla. Jos katon jotain naista, jonka arvelen olevan naisiin päin tai tiiän et on, niin hän ei välttämättä kato takasin tai vaikka kattois ei tuu juttelee tai osota jotenkin, et voin lähestyy häntä. Jos lähestyn jotakin ja juttelen niitä näitä kuten kysyn johonkin neuvoo, asia jää siihen eikä etene. Miks toisten täytyy tehä enemmän töitä saadakseen työpaikan, seurustelukumppanin/avio-tai avopuolison ja toisten ei tartte ku ilmestyä paikalle, niin kaikki ovet aukeaa heidän edessään? Mää en oo mikään miss universum noin ulkonäöllisesti ja näytän vielä ikäistäni paljon nuoremmaltakin, mut oon hyväluonteinen eli en oo pitkävihainen, oon uskollista sorttia, oon yleensä aika lepponen tyyppi, ystävällinen, avarasti ajatteleva, kunnioitan ihmisiä ihmisinä, tunnen aika syvästi eli rakkautta ja hellyyttä piisais ja oon ruuanlaittotaitoinen ja lisäks pienikokosena hyvin kainaloon sopiva =) Et taitaa tässäkin yhteiskunnassa ne miss universumit olla elämän ykköspaikalla eikä aina hyvää luonnetta osata arvostaa(tosin voihan jollakin missin näköselläkin olla hyvä luonne se kun ei ole sidonnainen ulkonäköön).

    • Lesbo19

      Etin tyttöystävää joka olis 19-24v mieluiten tampereelta.kik:kimmau
      Laittakaa viestiä jos kiinnostaa

    • Anonyymi

      Moi

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      138
      1678
    2. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      113
      1285
    3. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1202
    4. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      87
      1110
    5. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      188
      912
    6. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      83
      855
    7. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      39
      829
    8. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      90
      813
    9. Nainen voi rakastaa

      Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt
      Ikävä
      76
      758
    10. Naantalissa kohahtaa

      Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä
      Naantali
      137
      692
    Aihe