Kaunis

kehuja kuulen usein. jossain vaiheessa niihin kyllästyy. tykkään enemmän, jos joku kehuu jotakin sisäistä piirrettäni.

ja sitäpaitsi, kauneudesta on haittaakin. varsinkin hetskunaiset eivät halua minua lähelleen, varsinkaan jos ukkonsa ovat siinä myös. eli vaikeampi saada hyväksyntää. lisäksi miehet tulee välillä liian liki. ja olen myös joutunut juokseen yöllä kotiin niin paljon kuin jaloista lähti...

mielestäni kauneus on liian yliarvostettua. jos ihminen on kaunis mutta idiootti, niin kyllä se ulkonäkökin hiipuu silmissä. ja taas päinvastoin.
itse tunnen vetoa kasvoihin, joissa on jotain persoonallista. esim. rako hampaiden välissä on viehättävää, tai hieman höröttävät korvat, etc. myöskään finnit ei haittaa.
klassista kauneutta jaksaa ihastella vain hetken, mutta lopulta se alkaa näyttämään tylsältä. tosin hassua ihmisen suusta, joka itse kuuluu tuohon ryhmään. :)

... mutta minusta se on tylsä kommentti sillä kaikkien silmät on kauniit. Kauniit kasvot eivät ole kauniit, jos niissä on vain tylsiä ilmeitä. Persoonallisuus ja ilmeikkyys on kauneutta, samoin kehon kieli kiinnittää huomioni. That being said, omista piirteistäni kauneimpana pidän alaselkääni, joka on kehoni tunnekeskus. Ja sitä eivät muut oikein pääse ihailemaan helposti =)

Ihoani on kehuttu: kuulas ja ja erittäin vaalea, lisäksi kasvoissa, käsivarsissa ja hartioilla paljon paljon pisamia. Erityisesti ulkomailla vaalea iho on arvostettu, Suomessa ei niinkään kun vaaleus on sairaan näköistä. Pitäisi olla "terve" rusketus.

Olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni ollut aina. Ja minua on kehuttu oikeastaan kaikkialta, sieltäkin mistä en nyt niin kaunis olekaan omasta mielestäni. Ihmiset ovat olleet siinä suhteessa minulle armollisia yhtä lukuunottamatta. :)