Lapsuudesta asti olen kärsinyt jonkinasteisesta unihäiriöstä, paheni murrosiässä ja nyt murrosiän loppupuolella on pahempana kuin koskaan. En saa sammutettua aivojani nukkumista varten vaan ajatukset kiertävät ja tulevat ja menevät ja muuttuvat, sydän hakkaa, verenpaine on pilvissä, alapainekin melkein 100 ja olen sentään 20v ja erittäin hoikka.
Esimerkkinä unettomuudestani nyt viime viikon unet, kolme kokonaan valvottua yötä, luultavasti neljäs tässä tulossa, ja niiden öiden yhteinen unimäärä kun olen hivenen saanut nukuttua jää alle 10h. Päivisin en voi nukkua. Käyn minulle tapahtuneiden lukuisien ikävien juttujen takia mielenterveysklinikalla juttelemassa parin viikon välein omasta tahdostani, sairaanhoitaja jolla käyn on loistava, ihan normielämää elän, oikein hyvääkin, kolmannen asteen koulutus edessä jne. Klinikan lääkärin kanssa on suhde katkennut ajat sitten minusta riippumattomista tekijöistä, muidenkin työntekijöiden mielestä tyyppi on kohtuuton mutta minkäs sitä tekee..
Terveyskeskukseen tai muualle eivät ota päällä olevan hoitosuhteen takia. Sanoisinko että pattitilanne, unilääkkeitä tai muitakaan ahdistuslääkkeitä en saa mistään, masennuslääkkeet sentään on, ja tuntuu että kohta saan oikeasti sydänkohtauksen, sydän hakkaa niin lujaa että sattuu. Moni nyt varmaan pyörittelee silmiään että eihän noin nuori, niin minäkin ajattelin kunnes mitattiin verenpaineet ja 91 leposyke.. keksisikö täältä joku jotain...? Luontaistuotteet käyneet mielessä, että edes jotain, mutta niitäkään ei näköjään saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa.
Esimerkkinä unettomuudestani nyt viime viikon unet, kolme kokonaan valvottua yötä, luultavasti neljäs tässä tulossa, ja niiden öiden yhteinen unimäärä kun olen hivenen saanut nukuttua jää alle 10h. Päivisin en voi nukkua. Käyn minulle tapahtuneiden lukuisien ikävien juttujen takia mielenterveysklinikalla juttelemassa parin viikon välein omasta tahdostani, sairaanhoitaja jolla käyn on loistava, ihan normielämää elän, oikein hyvääkin, kolmannen asteen koulutus edessä jne. Klinikan lääkärin kanssa on suhde katkennut ajat sitten minusta riippumattomista tekijöistä, muidenkin työntekijöiden mielestä tyyppi on kohtuuton mutta minkäs sitä tekee..
Terveyskeskukseen tai muualle eivät ota päällä olevan hoitosuhteen takia. Sanoisinko että pattitilanne, unilääkkeitä tai muitakaan ahdistuslääkkeitä en saa mistään, masennuslääkkeet sentään on, ja tuntuu että kohta saan oikeasti sydänkohtauksen, sydän hakkaa niin lujaa että sattuu. Moni nyt varmaan pyörittelee silmiään että eihän noin nuori, niin minäkin ajattelin kunnes mitattiin verenpaineet ja 91 leposyke.. keksisikö täältä joku jotain...? Luontaistuotteet käyneet mielessä, että edes jotain, mutta niitäkään ei näköjään saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaisi kyllä keskustella psykiatrin kanssa (jos kerran olert siellä klinikan asiakkaana, pitäisi olla mahdollisuus psykiatriin) ja puhua tuosta unettomuudesta, voi olla että lääkkeen vaihto auttaisi tai lisä lääkkeet? Ehdottomasti sinun tulisi päästä psykiatrin puheille.
Itselläni oli joskus (ja ajoittain vieläkin) unettomuutta, joten tiedän, et se on kauheeta. Voimia sulle.
Klinikka on kuitenkin nuorisopoli ja käytäntö siellä on tuo että hoitajan kanssa keskustellaan, siis ihan tällainen erikoistunut ja lääkärille mennään lääkkeasioiden kanssa sitten erikseen, lääkärillä siellä on siis myös psykiatrin nimike kai. Ja lääkkeen vaihtoa koitettiin viime kesänä mirtazapiniin mutta ei sopinut ei ollenkaan, olin kyllä ihan tyrmässä kokoajan ja nukuin, aamusta seuraavaan aamuun ja uudestaan, mutta vaivuin niin hirveään masennukseen että en kyennyt mihinkään, ei jaksanut edes itkeä, vihasin vain kaikkea ja lihoin kahdessa viikossa neljä kiloa. Masennuslääkkeet kyllä on nyt kunnossa ja hoitaa hommansa mutta tarvitsisin nuo unilääkkeet nyt alkuunpääsemiseksi, joskus aikaisemmin söin, sain asiat kuntoon mutta olin pöljä ja lopetin masennuslääkkeet liian aikaisin kun luulin parantuneeni, asiat menikin sitten päin mäntyä ja masennus palasi entistä pahempana. Aloitin saman lääkkeen uudestaan koska tämä sopii oikein hyvin, unentulon kanssa vaan painin. Sitten kun siitä lähtee se kierre että kahden yön putkeen valvomisen jälkeen tulee hirveitä pelkotiloja(vähemmästäkin) ja tuntuu että saisi paniikkikohtauksen, vaikken sellaisesta kärsikään. Sellainen siitä nyt lähinnä tulee mieleen. Ensimmäisen tuollaisen tosiaan sain viime viikolla, syke melkein kahdessasadassa ja tuntui että lähtee taju eivätkä ottaneet terveyskeskukseen edes lääkärille vaikka se poli jossa käyn oli jo kiinni. Niin tässä vähän neuvottomana että mitä sitä tekee kun kukaan ei auta, keskusteluapua kyllä löytyy ja kyseinen hoitaja tietää että tarvitsen ne lääkkeet mutta lääkäri ei kuuntele häntäkään.
...............
Itsekin olen miettinyt mutta kun eivät kuulemma ota tällaisten asioiden kanssa terveyskeskukseen kun siellä polillakin on lääkäri, eivät ikävä kyllä ota tosissaan. Ja polin lääkäri käskee menemään terveyskeskukseen. En tiedä yhtään mihin tällaisissa asioissa pitäisi ottaa yhteyttä kun lääkärit missään päin eivät auta.
Olen itsekin kärsinyt murrosiästä saakka unettomuudesta, ja käyttänyt ties mitä nukahtamis- ym. lääkkeitä, joista tuli vieroitusoireita ja tokkurainen olo. Kunnes löysin Azonan, joka on nukuttava masennuslääke. Eli aamuisin otan normaalin masennuslääkeannoksen 75 mg Sertralin Orionia, ja iltaisin 150 mg Azonaa, mikä antaa minulle luonnollisen ja hyvän unen aamuun asti, eikä tee kurjaa oloa missään vaiheessa.
Ja kannattaa todellakin hoitaa tuo unettomuus, koska se voi johtaa hoitamattomana jopa psykoosiin. Kaikilla on oikeus riittävään ja hyvään yöuneen, ja mielestäni oli elämäni parhaimpia asioita, että löysin tuon "unilääkkeen" elämääni! Ja vaikka joutuisin käyttämään sitä loppuikäni niin so what? Aivojeni serotoniinitaso on pysyvästi laskenut normaalin alapuolelle, ja juuri se hoitamattomana aiheuttaa unettomuutta, ja juuri sen Azona korjaa! Alkuvaihe oli hankala eli aiheutti melko voimakasta pahoinvointia ja huimausta, mutta pitkässä juoksussa on ollut erittäin hyvä ja mikä parasta, edullinen lääke!
Olen itsekin kärsinyt murrosiästä saakka unettomuudesta, ja käyttänyt ties mitä nukahtamis- ym. lääkkeitä, joista tuli vieroitusoireita ja tokkurainen olo. Kunnes löysin Azonan, joka on nukuttava masennuslääke. Eli aamuisin otan normaalin masennuslääkeannoksen 75 mg Sertralin Orionia, ja iltaisin 150 mg Azonaa, mikä antaa minulle luonnollisen ja hyvän unen aamuun asti, eikä tee kurjaa oloa missään vaiheessa.
Ja kannattaa todellakin hoitaa tuo unettomuus, koska se voi johtaa hoitamattomana jopa psykoosiin. Kaikilla on oikeus riittävään ja hyvään yöuneen, ja mielestäni oli elämäni parhaimpia asioita, että löysin tuon "unilääkkeen" elämääni! Ja vaikka joutuisin käyttämään sitä loppuikäni niin so what? Aivojeni serotoniinitaso on pysyvästi laskenut normaalin alapuolelle, ja juuri se hoitamattomana aiheuttaa unettomuutta, ja juuri sen Azona korjaa!
Ei siis aiheuta muita sivuvaikutuksia? Kun silloin tosiaan kokeilin mirtazapiinia vai mikä oli niin sivuvaikutukset olivat kamalat, sain kyllä nukuttua mutta sitä en laskisi eduksi, tuntui niin hirveältä kokoajan... Ei mitään painonnousua eikä muuta? Painonnousu sinänsä olisi probleema kun tässä mallinhommia kuitenkin teen...
TK:N puolella fyysisten oireittesi perusteella (kohonnut verenpaine ja sydämensyke). Itselleni psykiatri suorastaan sanoi, että fyysisen puolen lääkkeet minun on haettava tk:n lääkäreiltä. Ei sii muuta kuin TILAA AIKA TK:hon, sano että kuolet muuten!!! PAKKO HOITAA SINUA!!! TSEMPPIA!!!