Ehkä täältä löytyisi vastaus mieltäni askarruttavaan kysymykseen! Vaikka perinnöstä ei ole kyse. Eli omaisuutta minulla ei ole mitä jättää perinnöksi kenellekään, eipä ole perijöitäkään, siis tarkoitan lapsia. Olen nuori kihloissa oleva syöpää sairastava nainen ja olen mietinyt tässä että kihlautuminenhan on avioliittolupaus. Mutta jos menisin avopuolisoni kanssa naimisiin niin kenen vastuulle jää kuollessani esimerkiksi monttubileiden järjestäminen? Minulla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä muutenkaan. Jos ja kun tietää kuolevansa niin helppohan itsekin olisi hautapaikat ostella vaan milläs ostat...
Ja muutenkin: Kun itse olen työtön?/sairauspäivärahalla?/työkyvyttömyyseläkkeellä? ja avopuolisoni käy töissä ja hänellä on myös velkaa/omaisuutta. Katsotaanko mies avioituessaan lopullisesti minun elättäjäkseni ja kaikki henkilökohtaiset tuet otetaan pois, jotka menevät kyllä lyhentämättömänä pelkkään sairastamiseen jo muutenkin?
Niin, en tiedä onko tämä edes oikea palsta, ehkä täältä löytyisi kysymyksiini sopivampiakin. Mutta jos joku tietäisi niin kiitokset!
Ja muutenkin: Kun itse olen työtön?/sairauspäivärahalla?/työkyvyttömyyseläkkeellä? ja avopuolisoni käy töissä ja hänellä on myös velkaa/omaisuutta. Katsotaanko mies avioituessaan lopullisesti minun elättäjäkseni ja kaikki henkilökohtaiset tuet otetaan pois, jotka menevät kyllä lyhentämättömänä pelkkään sairastamiseen jo muutenkin?
Niin, en tiedä onko tämä edes oikea palsta, ehkä täältä löytyisi kysymyksiini sopivampiakin. Mutta jos joku tietäisi niin kiitokset!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yleensähän kai leski ne hautajaiset järjestää. Mutta hautajaiskustannukset jos ne on kohtuulliset saa ottaa pesästä jopa ennen velkojen maksua.
Parempi kysymys sensijaan on miten hautajauskulut pitäisi maksaa jos pesä on todella niin varaton ettei edes hautajaiskuluja voida siitä kattaa vaikka velkoja ei olisi maksettukaan pois. Ehkä joku muu osaa tähän vastata.
Jos menet naimisiin niin se yleensä vähän vaikuttaa tukiin. Riippuu tapauskohtaisesti tuesta joten kannattaa kysyä KELA:sta mihin tukiin ne vaikuttaa. Puolison tulos yleensä vaikuttaa alentavasti jos ovat isot ja asumismenot jaetaan yleensä puoliksi riippumatta kenen nimissä vuokra-asunto on. (jos on vuokralla) yms...
Tuskin siis kaikkia tukia otetaan pois mutta ne voivat vähentyä. Ainakin osa niistä. Kysy KELA:sta tarkemmin. (tai löytyy ne yleensä aika hyvin kela:n nettisivuiltakin.)
Kerroit olevasi nuori nainen. Mikäli vanhempasi ovat elossa, niin luonnollisesti hautausjärjestelyt lankeavat heille.
Perijöitä ovat muuten muutkin kuin lapsesi, eli mikäli sinulla ei ole lapsia, sinun perijöinäsi ovat tällä hetkellä vanhempasi ja mikäli he ovat kuolleet, niin mahdolliset sisarukset.
Lähdetääs jossittelemaan.
Mistä sitten ne varat hautajaisiin otetaan jos pesässä ei siihen ole varaa?
Kyllähän tällöin perijät voivat nähdäkseni kieltäytyä käyttämästä siihen omia rahojaan joten kuka maksaa.
Yhteiskunta vastaa varattoman ihmisen välttämättömistä,perusasiat koostuvista hautauskuluista. Varat katetaan toimeentulotukivaroista.
Yhteys paikkakunnan sosiaalitoimistoon.
Pitää paikkansa, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että vainajan on täytynyt olla käytännössä aivan varaton. Mikäli vainajalla on esim. kiinteää omaisuutta, mutta ei käteisvaroja, niin toimeentulotukivirasto todennäköisesti kieltäytyy maksamasta.
tähän mennessä vastanneille!
Selvennän nyt hieman esille tulleita asioita! Täysi-ikäisyyden raja on mennyt rikki jo kymmenisen vuotta sitten eli vanhemmilla ei varmaan ole velvollisuuksia minua kohtaan enää. Silti en ole paljoa muuta onnistunut ja ehtinyt elämässäni tekemään kun opiskelemaan ja olemaan "lyhytaikaisissa hanttihommissa", eli varallisuutta ei todentotta ole, opintovelkaakin löytyy vähän. Sen nyt tosin luulisin ehtiväni hoitaa kävi miten kävi. Sitä ei kai monikaan osaisi varautua tällaiseen alle kolmekymppisenä, en ole tosiaan tajunnut säästellä suuremmin...
Mitä tarkoittaa aivan varaton? Ei kai kenenkään vanhoista vaatteista tai lastulevyhuonekalusta sitä vertaa saa että yhtään mitään sillä hoitaisi?!? Eipä sillä että kukaan nyt varmaan haluaa ja tarvitsee perinnöksikään mitään sellaista.
Nojoo, pitänee muutenkin rikkoa se avioliittolupaus, eli jättää toteuttamatta. Avioliitto edustaa muutenkin jotenkin sellaista jatkuvuutta mitä kuolemaantuomitulla ole tarjota, eli ajatuskin tuntuu tosipuheessa vähän vieraalta! Tuli vaan mieleen että jos niin mitäs sitten!
Sitähän ei koskaan tiedä missä järjestyksessä lähtö tapahtuu. Esim. vanhempasi voivat lähteä ennen sinua ja sinä ehdit perimään heiltä omaisuutta jne.
Normaaleja huonekalu, vaate yms. ei käsittääkseni lasketa varoiksi perunkirjassa (tai niiden arvoksi voidaan merkitä 'mitä vaan'.
Kerrohan terveiset sinne toiselle puolelle jos siellä jotain on!
Jos vain löytyy oikea vaimo, taitaa siellä olla jonkinverran väkeä... :-)
Totta kyllä puhut. Ja nyt kun kävisi oikein mukavasti niin vanhempani ehtisivät kuolla ihan vanhuuttaan ja minä paranisin, menisin työelämään ja olisin rikas (tähän verrattuna) ja voisin järkätä sitten aikanaan jos ehdin kunnon monttubileet vaikka koko kaupungille. Eihän sitä koskaan tiedä...
Liikenteessäkin ihmisiä menee ihan yllättäen, sellainen pikku-uutinen lehdessä on ainakin minulle aina muistutus siitä että "Olenko nyt muistanut tehdä tästä päivästä hyvän vai olisiko ollut parantamisen varaa omassa asenteessa tai muussa..." Enempää ei kai kukaan voi tehdä kuin elää päivän kerrallaan hyvin!
Tulipa vaan mieleen leskimiehen kommentista joskus TV:ssö kerrotun oikeustapauksen jossa isä ja aikuinen poika
kuolivat auto-onnettomuudessa. Suremaan ja perinnöstä tappelemaan jäivät anoppi ja miniä. (eli kumpienkin vaimot) Poika oli vanhempiensa ainoa ja hänellä ei ollut lapsia.
ja sitten muistaakseni KKO:ssa käytiin selvittelemässä kuolivatko isä ja poika täsmälleen yhtäaikaa vai oliko poika senverran elossa isänsä jälkeen että ehti periä hänet. (muistaakseni isä kuoli varmasti heti mutta pojan epäiltiin eläneen ihan pienen hetken isän jälkeen. (mutta kuolleen ennekuin apu ehti paikalle.) Kuolemisjärjesteyksellähän on merkitystä kummalle leskelle perinö menee mutta kuitenkin... KKO muistakseni otti kantaa nimenomaan siihen kuinka pitkään pitää olla elossa jotta perii.
En muista miten juttu päättyi mutta ihan mielenkiintoinen tapaus sinänsä. Voi olla myös että muistan vähän yksityiskohtia väärin mutta idea lienee käy silti selville.