Ei kutsua, muistaakko lahjalla?

Minä vertaisin tuota yhteisen lahjakortin keräystä siihen, että esim. työpaikoilla joskus kerätään rahaa työkavereiden syntymäpäiviksi (lähinnä pyöreät vuodet) tai häiden kunniaksi. Ei tuollaiseen asiaan varmaan mitään etikettiä ole tai yleistä käytäntöä, mutta itse osallistun, jos joku tuollainen yhteinen keräys on. JOs henkilö tai sinun tapauksessasi pariskunta on läheinen, voi antaa yhteiseen pottiin enemmän, jos ei kovin läheinen, niin sitten vähemmän. Jos teidän kylällänne joku jaksaa vaivaa nähdä, että yhteistä lahjaa alkaa järjestää, niin onhan se ihan kohteliasta siihen muutama euro antaa. Ja jos tosiaan pari läheinen, niin sitten vaikka 10-20 euroa. Yhteislahjoissa ei periaatteessa pitäisi näkyä, paljon kukin on antanut. Ideahan siinä on tärkein. Hääpari tuskin odottaa mitään.

Jos ei ole kutsuttu niin ei mielestäni lahjaa tarvitse hankkia. En hanki koskaan lahjaa jos en ole kutsua saanut,mutta työyhteisössa asia on erilainen koska harvempi kutsuu suuressa työpaikassa kaikkia juhliinsa.Siis ei kutsua-ei muistamista.

Minusta tuo on ihan kaunis ajatus. Kyllä minäkin antaisin keräykseen vähän rahaa, ehkä noin 10 - 20 euroa. Olette varmasti kuitenkin ainakin hyvänpäiväntuttuja tulevan avioparin kanssa, kun samalla kylällä asutte.

Minä olen yleensä halunnut lähettää kortin ja jonkin pienen muistamisen tutuille pareille, jotka ovat viettäneet ihan pienet häät, joihin ei meitä (eikä paljon muitakaan) ole kutsuttu.

En tiedä löytyykö asiasta mitään virallista etikettiä.

En tiedä, onko asiasta olemassa mitään etikettiä. Me vietimme häät perhepiirissä, ja saimme silti lahjoja joiltain ystäviltä ja sukulaisilta, jotka eivät olleet paikalla. Lahjojen vuoksi emme häitä pitäneet, joten sinänsä lahjojen antaminen oli aivan turhaa (varsinkin kun meilläon jo kaikkea), mutta nämä ihmiset halusivat muistaa meitä. Pelkkä kortti olisi tosin mielestämme riittänyt hyvin.

ystävät ja sukulaiset. Jos joku haluaa pitää pienet häät, niin ei "kylän miesten" ole syytä lähteä joukkolahjalla muistamaan. Tuttaviesi linja on hyvä. Ei kutsua - ei muistamisia. Varsinkin, jos asiassa on haluttu pitää matalaa profiilia. Valinta on siis hääparin ja sitä on syytä kunnioittaa.

Jos pidetään pienet häät, ei tietenkään kutsuta paljon vieraita. Jos silti haluat muistaa, osallistut keräykseen. Hääparista varmasti tuntuu mukavalta, kun näkee monia tuttuja nimiä kortissa, joka luultavasti tulee kerätyn lahjan mukana. 5-10 euron lahjoituksen takia ei takuulla tarvitse kenenkään tuntea joutuvansa kiitollisuuden velkaan.

Jos kyläläisiä on paljon, ei varmaan kyse ole isosta summasta/hlö. Joten miksi nyt olisi kiitollisuuden velassa? Ja ei kai muutenkaan, jos annetaan lahjoja odoteta jotain vastineeksi?

Jos pari ei ole kovin tuttu, en antaisi lahjaa. Ystäville antaisin ja esim. työkaverin lahjakeräykseen osallistuisin.

Jos et kerran "tiedä" häistä mitään,niin miten ostat lahjan!?en tiedä mikä on oikea käytäntö,mutta tämä on oma toimintatapani!jos perhe on läheinen,niin ei keräyksessäkään mitään pahaa ole.itse en osallistuisi,mutta se on henk.kohtainen asiasi,haluatko olla mukana!oma kantani on,että menkööt "hiljaisuudessa" naimisiin ja olkoon onnellisia.

Jos pari haluaa mennä vihille kaikessa hiljaisuudessa, niin suotakoon se heille. Jos on tilanne, että pitää antaa keräykseen niin 1-3 euroa on maksimi. Miksi antaa 10-20 euroa (niin kuin joku ehdotti9, sehän annetaan kun mennään häätilaisuuteen kimppalahjaan.

Itse en haluaisi kuin kivan kortin, jos näin menisin vihille.

Itse olen menossa naimisiin tänä kesänä. Naapureita tm. "kylänmiehiä" ei ole häihin kutsuttu ja toivon etteivät he muista meitä lahjalla. Siinä tapauksessa kyllä tulisi ikäänkuin kiitollisuudenvelka. Että ainakin pullakahvit pitäisi jälkeenpäin järjestää. Jos haluaa jotenkin muistaa, mielestäni kortti on riittävä. Se kertoo, että halutaan ottaa osaa hääparin onneen muttei herätä kiitollisuudenvelkaa.

Itseäni ainakin V####ttaa, jos odotetaan muistoa ilman kutsua. Ystäväpariskuntani meni kesällä naimisiin maistraatissa. Kutsuttuina olivat vain 2 todistajaa. Osalle ystävistään ja sukulaisistaan lähettivät ilmoituskortit jälkikäteen. Kovaan ääneen jatkuvasti puhuvat, miten eivät halua juhlia ja lahjoja... Silti arvostelevat saamiaan muistoja, ja miten tuo tai tämäkään ei heitä muistanut/onnitellut tms. RAIVOSTUTTAVAA!! Jos haluatte onnittelut ja lahjat niin pitäkää kutsut. Muuten niitä ei tule odottaa. Mielestäni on myös outoa odottaa aina onnitteluja, mitä jos ihmisen mielestä asiassa ei ole onniteltavaa?? Pitääkö silti vääntää hymy huulille ja paketin kanssa ovelle "onnittelemaan" ??

Jos kutsua ei tule häihin, niin se on osoitus, että ei halua sitä/niitä ihmisiä lähelle. Eli ei kannata osallistua lahjaan. Samaa mieltä olen myös työpaikalla. Jos kutsua häihin ei tule, niin ei osallistuta lahjaankaan. Työpaikalla ennen osallistuin aina kaikkien vauva/häälahjoihin, mutta kun itse menin naimisiin, MINUA EI MUISTETTU MITENKÄÄ. Edes onnitteluja ei tullut. Sen jälkeen olen aina kylmästi kieltäytynyt osallistumasta mihinkään lahjoihin. Älytöntä tuo käytäntö.! Yleensä laskujen jälkeen ei itselle jää kuin juuri ja juuri kuukaudeksi ruokarahaa, joten jopa 2€ on paljon niistä rahoista. Sehän ei tunnu menevän ihmisille jakeluun.

kutakuinkin näin..
Kutsuttiin vain todistajat,eivät sitten pääseetkään tulemaan.
No odotin tietenkin heiltä onnittelut vaikkeivät päässeet tulemaan,no ei kuulunut mitään.
Sitten uudet todistajat hommattava,saimme lahjan ja onnittelut.
En ole odottanut keneltäkään muulta mitään lahjoja koska heitä ei oltu kutsuttu,enkä osallistuisi itsekään mihinkään kimppalahjaan jos en ole kutsua saanut.
Onnittelisin paria kun näkisin,mutta en alkaisi edes korttia ostamaan,koska ethän sinä tiedä häistä mitään.

Eli mielipiteeni on ettei tarvitse osallistua.

Toisaalta olisi kohteliasta antaa muutama euro, mutta toisaalta jos ei ole kutsuttu niin miksi antaa lahjaakaan.
Hankala tilanne hääparillekkin jos osallistutte koska taas on kohteliasta kiittää kiitoskortein lahjan antajia.
Itse en osallistuisi koska en halua paria paska tilanteeseen.

Alkuperäinen kirjoittaja mainitsi jo ensimmäisessä viestissään, millainen käytäntö tässä tapauksessa pätee:

ei kutsua - ei muistamista.

Jos sitten kylällä sattuu myöhemmin näkemään vastavihittyjä, voi onnitella kädestä pitäen. Se riittää.

Viestiketju paljastaa tosi selvästi itsekkäät ja epäitsekkäät. Tottakai pitää muistaa läheisten sukulaisten häät vaikka pienellä lahjalla, kukkakimpulla tai vaikka kortilla. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää häitä eri syistä ja heidän toivetta pitää kunnioittaa. Kysymys kuuluu: ajatteletko itseäsi vai hääparin toivetta. Tietysti jos ei ole väleissä niin asia on eri.

Nämä on tapauskohtaisia asioita, kaupungeissa, isoissa taajamissa ja maalaiskylissä voi olla eri tavat.

Ei tuo minusta outo juttu ole, maalla tuollaista on tehty ennen paljonkin. Ja tehdään varmaan paljon vieläkin. Ja onhan nuo työpaikkakeräyksetkin ihan yleisiä.

Kyllä minä sen viitosen laittaisin, jos kysymään tultaisiin listan kanssa ja jos hääparin kuitenkin tuntisin. Eipä tuo minua perikatoon veisi. Olisinpahan sillä ainakin varmistanut sen, että olen onnitellut. En odottelisi kiitoskortteja, tuskin tuollaisissa pienissä perhepiirihäissä sellaisia edes tehdäänkään. Lämmittäähän se mieltä, jos kylän ihmiset kuitenkin onnittelevat.

Meillä kerätään töissä rahalahja vain eläkkeelle jääville tai sitten jos ihminen täyttää viisikymmentä tai kuusikymmentä. Tai jos menee naimisiin, mutta eipä niitä onnitteluja ole aikoihin tarvinnut esittää, ollaan kaikki jo naimisiin menty. Kukkakimppu on sovittu ostettavaksi sille, josta tulee isovanhempi, mutta hän saa sitten luvan tarjota kaikille kakkukahvit. Ei pakollista tietenkään, mutta näin se meillä on mennyt. Ja yleensä aina synttäripäivänä sankari tarjoaa kakkua muille. Rahalahjaa ei anneta rahana vaan lahjakorttina. Meillä on sopivan kokoinen työporukka, vaikka kuulummekin isoon yhtiöön. Mutta ne on eri ihmiset siellä sitten.

Meidän työpaikalla ei muistettu työkaveria kun meni naimisiin. Kyselin siitä ostettasko jotakin ja sitten ei muistettu muka ja en viitsinyt toistamiseen kysellä ja ruikuttaa...enkä viitsinyt sille puolitutulle työkaverille yksin ostaa, kun en tunne puolisoaankaan. Sitten se jäi mutta kyllä hävettää kun ei muistettu. Muita se ei näy vaivaavan....?