tuhlasitko

Pääsin jo lapsesta asti matkustelemaan.
Olen elänyt eri maissa, kiertänyt pallon.

Lapsia, lapsenlapsia, ystäviä, tuttavia, riittävästi.

Nyt askel lyhentynyt, ja nautin paikallaan olosta.

Vaikka lähtö olisi nyt, voisin sanoa eläneeni sata lasissa.

Minua on pidetty "kuin kukkaa kämmenellä" viime vuosina.
Nyt on/olisi minun vuoroni, mutta se onkin vaikeampaa kuin osasin odottaa.
Haluan vielä elää, nähdä lisää, matkustella niinkuin ennenkin, oppia lisää...ym.
Seurata jälkipolveni menestymistä. Olen vielä terve ja utelias.

Tulevaisuuttahan ei voi tietää.Mutta en vielä ainakaan anna periksi, ehkä siinä onkin se jutun juoni?

On minullakin vaikeita aikoja, "Elämä on myös tyhmääkin"

jo hyvin aikaisin, mihin elämäni oli menossa. Avioliittoa kesti vain 6 vuotta. Sen jälkeen olen määrännyt omista asioistani täydellisesti. Ja olen ollut onnellinen. Miestä sain passata sen kuuden vuoden aikana silloinkin kun jalkani oli poikki ja kipsissä. Minun täytyi yhdellä jalalla hyppimällä kattaa kahvit ja niin edelleen. Tuo oli vain yksi esimerkki. Olin täysin alistettu. Mutta sitä kesti elämässäni vain sen kuusi vuotta, hoksasin ottaa avioeron!

tämä on vain elämää ollut jokainen päivä.

Eikö muuten oisi kamalaa, jos nyt vasta huomaisi eläneensä aivan "väärin", turhaa haikailua vain..

Annoin moisen tapahtua sen vähänkin aikaa. Enää ei onnistuisi. Oppia pitää aina.