Olen jonkin aikaa etsinyt samanikäisten miesten
seuraa jokseenkin huonolla menestyksellä. Syy
lienee minussa ja kaiketi myös tavassani etsiä,
koska olen nuorekas, älykäs ja huumorintajuinen.
Kuitenkin samanikäiset miehet etsivät nuoria ja
nuorekkaita, kauniita ja kenties hieman
avuttomiakin naisia. Toki tiedän sen, että
miehille on tärkeää ensin seksuaalisuus ja sitten
vasta tunteet ja naisille taas päinvastoin.
Onko siis viiskymppisiä naisia enemmän kuin
miehiä vai miksi kysyntä ja tarjonta ei kohtaa?
seuraa jokseenkin huonolla menestyksellä. Syy
lienee minussa ja kaiketi myös tavassani etsiä,
koska olen nuorekas, älykäs ja huumorintajuinen.
Kuitenkin samanikäiset miehet etsivät nuoria ja
nuorekkaita, kauniita ja kenties hieman
avuttomiakin naisia. Toki tiedän sen, että
miehille on tärkeää ensin seksuaalisuus ja sitten
vasta tunteet ja naisille taas päinvastoin.
Onko siis viiskymppisiä naisia enemmän kuin
miehiä vai miksi kysyntä ja tarjonta ei kohtaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Taitaa olla ongelmana se, että vapaaksi joutuneet
miehet eivät ole enää halukkaita sitoutumaan,
usein taustalla on huonoja kokemuksia, ja
muuten taas nuoremmat naiset vievät voiton.
Olen itse havainnut, että viisikymppiset naiset
myös hakevat nuorempaa, kuvitelmissaan viriilimpää
seuraa. Olen itse vapaa, akateeminen 54-v mies.
Usein myös oma näkemys nuorekkuudesta on erilainen
kuin vastapuolen.
Voisitko selittää, mitä sinä ajattelet
nuorekkuudella?
Olen itse myös vapaa, EN kaavoihin kangistunut
50 v. Olen myös korkeakoulututkinnon omaava,
työssä oleva terve nainen ja toivoisinkin
löytäväni suurinpiirteinen samanikäisen
miesystävän,( -/ ), jonka kanssa syntyisi
yhteinen sävel kaikin puolin.
Ei nainenkaan välttämättä halua sitoutua ..
ainakaan ihan suoralta kädeltä. Minä ainakin
henkilökohtaisesti odotan sitä tunnetta,
rakkautta tai jotain muuta positiivista lämpöä,
kiintymystä ennen kuin tutustumisen jälkeen
haluaisin sitoutua. Toki olen kuitenkin
parisuhteen kannalla – ainakin omalla kohdallani.
Samalla lailla naisellakin on varmasti niitä
huonoja kokemuksia, mutta positiivisesti on
kuitenkin yritettävä katsoa eteenpäin. Onhan
meillä kaiketi vielä joku kolmekymmentä vuotta
elinaikaa.
Optimaalinen ikäero lienee kolme vuotta miehen
hyväksi. Ainakin jonkin tutkimuksen mukaan.
Nuorekkuutta tarkoitan sekä henkisellä esim.
musiikkimaku (itsellä Classic FM, Kiss ja NRJ),
pukeutuminen (en tarkoita nuorisovaatteita)että
fyysisellä puolella (liian moni viisikymppinen
on päästänyt itsensä vähän repsahtamaan selittäen
sen olevan luonnollista iän myötä).
Tällä ajattelutavalla taidan kyllä pysyä lopun
elämääni sinkkuna, koska tätä ajattelutapaa en voi
muuttaa.
Sitoutumistakin on niin monenlaista. Voi asua
erillään ja silti olla henkisellä tasolla sitou-
tunut, tietysti tapaamisen jälkeen kun huomaa
että pohjaa yhteisille tunteille on.
On niin paljon asioita, joita voi tehdä yhdessä,
sinkkuna niitä ei voi kokea samalla tavalla.
Minä en esimerkiksi nauti lomalle yksin lähdöstä,
vaikka voisi ajatella sen olevan unelmien täytty-
mys.
No onhan sitä loppuelämää, mutta kun kesä tulee.
Täältä ei kuule mummoa löydy. Yhteinen tuntuu
olevan ajattelutapa.Ja millä pysyy nuorekkaana,
tietenkin harrastamalla liikuntaa. Väitän, että
moni 40 v näyttää paljon vanhemmalta, jos ei
liiku eikä pidä itsestään huolta. Yksi tapa,
millä pitää itsensä virkeänä henkisesti, on
uusien asioiden löytäminen. Itse olen
parhaimmillani kun saan haasteita elämääni.
Aivan. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Nuorekkuudesta sen verran, että tässä taannoin
tein netissä testin henkisestä iästäni ja sain
tulokseksi ensin 32 vuotta ja myöhemmin 29
vuotta. Taidan olla .. ehkä liiankin nuorekas
siis sitä erilaista nuorekkuutta. Musiikkimakuni
on rockia ja suomipoppia. Siinähän se vika tai
syy sitten onkin. Nimittäin henkisen tason
kohtaamisessa.
Kiitos kannanotoistanne. Ei mennyt tämäkään
sateinen sunnuntai hukkaan. :-)
Samat tuntuvat olevan ajatukset sekä haasteiden
että liikunnan suhteen, kiinnostavaa!!! Oma
liikunnallisuuteni on hölkkää, pyöräilyä, kun-
tosalitreeniä ja vaeltelua erämaa-alueilla, ei
niihin kuitenkaan aikaa tuhottomasti mene. Verta-
sit varovasti vain nelikymppiseen.
Haasteista puhuen, työelämä osoittaa selvästi nii-
den piristävän vaikutuksen. En suinkaan kannata
"burn out" linjaa, omat rajat täytyy tuntea.
Mistäs me olisimme eri mieltä.
Vai että vielä puheliaskin. Rakastan keskustelua
maan ja taivaan väliltä. Luultavasti siitä emme
ainakaan ole eri mieltä. Rikkautta onkin olla
jostain asioista eri mieltä, sillä ei voi vai
katsoa yhteen putkeen. Asioilla on aina niin
monia puolia riippuen mistä vinkkelistä katsoo.
Ei aina se oma mielipide voi olla ainoa oikea.
Liikunnasta puheenollen yhteneväisyyksiä kyllä
löytyy lenkkeilystä, pyöräilystä, mutta
erämaahanpa en ole yksin uskaltautunut. Olisipa
antoisa kokemus.Mutta lisäksi harrastan
aerobiciä, sircuitia, rullaluistelua, golfia ja
talvella luisteluhiihto on suosikkini.
Unohtamatta hyötyliikuntaa. . .
Tosi on, en minäkään tahdo olla samalla aallonpi-
tuudella ikäisteni kanssa. Minä kun en koe vielä
olevani millään loppusuoralla vaan täydessä vauh-
dissa (no ainaskin melkein).
Täytyisi tehdä sama testi ja katsoa, joko minä
olen päässyt aikuisten kirjoihin.
Ei tuo rokki mikään nuorison musiikki ole, katso-
han vaan rokkareiden ikää.
Tahtoo ajatus poukkoilla, kun välillä kirjoitan
työasioita 20 minuuttia ja sitten kiinnostuneena
katsomaan vastauksia ja taas työasioita.
Mielipide ei voi koskaan olla väärä, muuten se ei
olisi mielipide, asioista sen sijaan voi olla
hyvinkin eri mieltä rakentavassa hengessä.
Erämaavaellus ei ole mitenkään vaarallista. Rei-
tit ovat turhankin hyvin merkittyjä ja taukopai-
koilla on ihmisiä ihan liiankin kanssa.
Sitten henkilökohtaisempi kysymys, missä päin
Suomea sinä asustat, minä olen asunut Turussa jo
35-vuotta, Turun tauti ilmenee varmaan näistä mie-
lipiteistäkin.
Asustelenpa tällä hetkellä Oulun ympäristössä.
Useita vuosia olen asunut opiskelukaupungissani
Helsingissä. Viimeksi olin v.1997 opiskelemassa
siellä, niinpä ei pääse fakkiutumaan.
Hiihtoharrastuksestani johtuen varmaankin
sijoitit mielessäsi minut tänne
Pohjolaan.
Totta. Papat jaksavat vielä soittaa.. ja ihan
hyvinkin vielä. Siinähän on sitä tunnetta ..
nostalgiaa.
Vauhtia ja kuntoahan meiltä, suurilta
ikäluokilta, vaaditaankin. Eläkeikäänkin kun on
vielä aikaa. Varsinkin, kun se taitaa koko ajan
vielä nousta.
Tarpeeksi vain haasteita ja kuntoilua, niin papat
ja mummot jaksavat ahkeroida .. jopa
kotonakin.
Harmittavainen takaisku, tuo syntymäkaupunkini
Helsinki olisi ollut paljon parempi vaihtoehto.
Onkos Oulussa sama tilanne kuin Turussakin, että
liikunnalliset 50v sinkut ovat kuolleet sukupuut-
toon, jos niitä koskaan on ollutkaan.
Harmi, ettei työkään tuo minua aivan niin pohjoi-
seen (eihän se vielä lähelläkään pohjoista ole)
eikä sinua varmaankaan näin etelään. Jos josain
vaiheessa haluaisimme lähteä hölkkälenkille, niin
se olisi varmaan jossain Porin pohjoispuolella.
Hassu ajatus sinänsä, juuri tyypillistä minulle.
Jesta, että minä olen allerginen mummo ja isoisä
ym. vastaaville ilmauksille, vaikka ne tosiasiaa
ovatkin. Tulee niin ikäloppu vaikutelma elämänsä
parasta jaksoa elävistä ihmisistä.
No eipä sitä parempaakaan ilmausta ole keksitty.
Siinäpä ajattelemisen aihetta, miten saataisiin
nuorekkaampi ilmaus, onhan tuo nuorekas mummo
lievennys, mutta yhdellä sanalla. Eipäs tule mie-
leen.
Mutta jospa sinäkin pääsisit siitä
mainitsemastasi Turun taudista eroon käymällä
väliin vähän pohjosemmassakin. No, asia
sikseen. . . Eipä vaan ole kohdalleni sattunut
vapaata, samoista harrastuksista kiinnostunutta
miestä. Tuntuu siltä, että kaikki ovat siellä
etelässä , täytynee varmaankin muuttaa sinne, jos
aikoo seurustella toisen sukupuolen kanssa.
Myönnettäköön, että en ole kovin aktiivinen
hakijakaan, koska baaritiskeillä en nojaile ja
harvakseltaan niitä tuolla lenkkipoluillakaan
vastaan juoksentelee. Mutta onhan tässä koko
elämä aikaa. . . Ja eikö se ole niin, että
hakemalla ei löydy, mutta voihan sitä kohtaloa
vähän potkaistakin ;-). Olisihan se ollut hauska
yhteisellä lenkkipolulla vaihtaa ajatuksia. . .
Ja entäs tosiaankin se kaveri matkalle. Olen myös
sitä mieltä, että olisi paljon antoisampaa
kiertää maailmaa.
Mehän olemme juuri niin nuoria kuin itse
haluamme. Eikä elämän jatkuminen jälkikasvussa
tee meitä yhtään vanhemmaksi mieleltämme, ellemme
sitä itse halua. Korvien välistämme se on kiinni.
Pitää hyväksyä tilanteet ja nauttia niistä. Tämän
ikäisillähän on mahdollista elää monenlaista
roolia, olla äiti, mummo, nainen ja toivottavasti
vielä joskus vaikka tyttöystäväkin. Liekö tuo
vanheneminen kuitenkin miehille vaikeampaa
kaikista ennakkoasenteista ja mummokuumeista
riippumatta vai juuri siitäkö johtuen. Miehellä
on ob-la-daa ...
Jaaha, sitä on tullut käytyä katsomassa naapuri-
keskustelua. Eipä ole niitä liikunnallisa ihmisiä
etelässäkään kovin paljon vapaana, en puhu suksen-
sa hukanneista sauvojista.
Tilanne meni sen verran kiinnostavaksi, että unoh-
detaan hetkeksi kotipaikkojen välinen etäisyys.
Matkailu on minulle ainoa tapa viettää lomia ja
päästä eroon normaalikuvioista.
Talvilomalla käyn yleensä Playa del Inglesissä ja
kesällä joko seuramatkalla tai sitten autolla
Keski-Euroopassa, entä sinä.
Henkilökohtaisesti en koe vanhenemista mitenkään
vaikeana, harrastan samoja asioita kuin nuorem-
pana enkä ole kokenut mitään ikääntymisen tuomia
haittoja (vielä).
Fyysiseltä kuntoni on pysynyt samana, tosin se
vaatii joka vuosi hieman enemmän työtä. Henkisen
puolen ylläpitäminen onkin jo paljon vaikeampaa,
sillä aivosolujen tuhoutuminen iän myötä on pahem-
paa kuin lihassolujen tuhoutuminen. Ennen muistin
laajennus oli aivoissa, nykyään muistilapuissa.
Viime vuosina olen kiertänyt myös Keski-
Eurooppaa, mikä oli jäänyt vähemmälle aikaisemmin.
Mm. Ranskassa, Saksassa, Italiassa olen viimeksi
käynyt sekä myös Israelissa Eilatissa. Gran
Canarialla olen vuosia sitten käynyt. Haaveenani
olisikin lähteä jollekin aktiivilomalle, vaikkapa
patikoimaan.
Intia on ollut sellainen eksoottisin maa, missä
olen käynyt.
Mutta paljon olisi vielä nähtävää ja
koettavaa.Kiehtovia kohteita ovat olleet myös
visiteeraamiset suurkaupungeissa, kuten Pariisi,
Lontoo ja New York. Kaikki kohteet ovat olleet
hyvin haasteellisia ja mieleenpainuvia omalla
tavallaan.
Mutta näin julkisesti en enää enempää lähde
paljastuksiani selittelemään, yksityisyys kärsii.
Täytynee lopettaa tämä keskustelu, ainakin tällä
erää .. lenkille lähdön takia.
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta.
Kiitos samoin, minulla tuo lenkkeily saa odottaa
huomiseen, kun nuo työkirjoitelmat vaativat tämän
illan.
Tämän julkisen chatin haitta on se, että tällä
hetkellä jo muutama tuttavapiiristä tieää kuka on
ollut linjoilla (tämä on oletus), mutta väliäkö
sillä.
Onneksi minulla on yksi salanimellä oleva sähkö-
postiosoite jos haluat jatkaa tästä eteenpäin:
[email protected]
terveisin enpäs sanokaan nimeäni julkisesti
Huomenta
Teki mieli vielä hieman jatkaa eilistä keskuste-
luamme. Miksi sinulla oli jo keskustelun avauk-
sessa selkeän pessimistinen asenne.
Sinulla on kaikki ne hyvät ominaisuudet kuten nuo-
rekkuus, älykkyys ja huumorintaju, joita jokainen
samoin ajatteleva mies etsii.
Mutta ainaskin minua iski heti tuo pessimismi vas-
taan. Olisi silti kiva kuulla sinusta vielä.
Huonojen kokemusten ei kannata antaa pilata uuden
tuttavuuden lähtökohtia, vai mikä sinulla onkin
syynä pessimismiin.
Kiitos viestistäsi...
Vastasin sähköpostilla osoitteeseesi.