Dysfasia

nyt 15-vuotias dysfaatikko poika.Dysfasia diagnoosin poika sai 5-vuotiaana(puheterapiassa käytiin jo ennen 3-vuotis synttäreitä, minun pyynnöstäni).6-vuotiaana poika meni dysfasia-luokalle(11-vuotinen oppivelvollisuus)ja toisen luokan keväällä siirtyi yleisopetukseen,opettajan suosituksesta.Vaikeuksia on jonkin verran tuottanut kielioppi(ei merkittävästi).Kavereiden kanssa ei ongelmia ole koskaan ollut koska asiasta on aina puhuttu avoimesti.

Dysfasiaa on niin monenlaista ja montaa eri vaikeusastetta, että vertailu ei ole järkevää...

meillä nyt 13v. dysfaattinen lapsi. Vaikea dysfasia todettu jo 3-4 vuotiaana.

Näkisin, että olet jopa pikkuisen myöhässä, jos vasta aletaan epäillä. Pitäs olla jo hakemus vetämässä tutkimusjonoon, tai olis pitänyt olla jo vuoden ainakin. Dysfasian suhteen yksi tärkeimpiä seikkoja on se, että se havaitaan, tunnistetaan ja siihen aletaan järjestää terapiaa _ajoissa_.

Pelkkää dysfasiaa on useita eri vaikeusasteita että mihin suuntaan se on painottunut. Onko puheen tuottamiseen vai sen ymmärtämiseen, vai sekä että.

Nyt 10 vuoden jälkeen alkaa helpottamaan, kun alunperin ennuste oli se, että lapsi ei opi koskaan kunnolla puhumaan. Mutta terapia ja kotona sitkeästi tehdyt harjoitukset tuottivat tulosta, ja nyt puhe kulkee ja lukeminen onnistuu.
Pidennettyä oppivelvollisuutta suorittaa, mutta suht hyvin tähän asti mennyt.

Epäilyn kanssa ei kannata jäädä yksin painimaan. Terveysasemalta lähetettä vaan, että asiaan saa selvyyden, ja voi alkaa tehdä jotain asian hyväksi.
Pahinta on epätietoisuus, ainakin minun mielestäni.

Olla joo liian myöhästä minulla lapsen tutkimukset alkoivat jo 2½ vuotiaana siitä lähtien on ollut terapioita ja nytten lääkärit on sanonut, että dysfasia olisi väistymässä todella lieväksi mutta tilalle tuli kokonais viivästymä eli hänellä on noin vuoden pari viive kehityksessä.
Käy Starttiluokkaa tällä hetkellä ja ihan ok menee ja kavereita kyllä on.
Lukea ei vielä osaa mutta se on yksilöllistä.
Ihmettelen jos sulla tollanen ongelma niin ihme ettei siihen olla neuvolassa millään tavoin puututtu niin kuin meillä puututtiin kun valitin kuinka vaikeeta meillä on tämän lapsen kanssa kun hän ei puhunut vielä 3 v vaan päiväkodissa aloitettiin viittomat ja sitten aika pian hän alkoi jo muodostaan lauseita ja siitä se sitten lähti se puhe tulvimaan.Vaikeuksista ollaan selvitty mutta kyllä nämä terapiat pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain.

Voisko joku kiltti kertoo mikä on dysfasia? Mulla on tyttö kohta 2-vee ja ei puhu kun muutaman sanan. Yritän ajatella että se on tässä vaiheessa vielä normaalia mutta välillä tulee kuitenki miettineeksi että jos on oikeesti jotain vikaa. Ymmärtää kyllä muiden puhetta.

äiti kyselee löytyykö netistä laajempaa tietoa?lapsi kyllä käy mm:puheterapiassa.mutta dysfasia kiinnostaisi tietää.

Minulla on kohta 9-vuotias reipas koululainen, jolla on dysfasia. Hänellä epäiltiin ensin autismia (3-vuotiaana), mutta päädyttiin diagnoosissa vaikea-asteiseen dysfasiaan.Kuuloakin tutkittiin, mutta siinä ei ollut mitään vikaa - hän ei vain hahmottanut kuulemaansa.

Olemme hänen kanssaan lähteneet nollasta liikenteeseen - hän ei edes reagoinut 2- vuotiaana omaan nimeensä. Onneksi hänelle järjestyi puheterapia, näin jälkikäteen ajatellen se oli kuin lottovoitto. Myöhemmin hänellä oli musiikkiterapiaa puheterapian kanssa rinnakkain, mistä hänelle oli paljon apua.

Lapseni ei olisi ehkä ajoissa päässyt kouluun, jos en olisi itse ottanut asioista selvää ja informoinut koulua. On kuitenkin paikkakunta kohtaista, miten koulutoimistot suhtautuvat vammaisten lasten koulutukseen ja miten siellä hoidetaan asiat. Minulta on viranomaisten toimintaan luotto mennyt, kun olen saannut hoitaa kaiken itse tai on pitänyt vähän "potkia" viranomaisia hoitamaan heille kuuluvat asiat.

Erityiskouluja dysfaattisille lapsille ei ole paljon, joten kouluun täytyy ottaa tarpeeksi ajoissa yhteyttä.

Lapseni pääsi onneksi siihen kouluun, jonne hänet halusinkin. Ensimmäisenä koulupäivänä työnsin hänet vain taksiin ja itse lähdin töihin. Onneksi hän on rohkea ja hänellä on sisäistä voimaa yrittää eteenpäin. Hän on nyt virallisesti ensimmäisellä luokalla ja ensimmäisen vuoden oppisuunnitelmaa on pystytty seuraamaan hyvin. Hän oppi ennen joulua lukemaan, mikä on minusta suuri saavutus.

Hänellä on 7 luokkakaveria ja opettajan lisäksi luokassa toimii myös kaksi avustajaa, joista toinen opettaa myös viittomia. Luokka on tiivis tiimi, koska monella oppilaalla on pulaa kavereista ja ainoat kodin ulkopuoliset sosiaaliset kontaktit ovat melkeinpä koulussa. Omia kavereita on vaikea saada, kun kommunikointi on hankalaa.

Koulun ja kodin välinen yhteistyö on sujunut hyvin. Vaikeistakin asioista pitää koulun ja kodin välillä pystyä avoimesti keskustelemaan - se on aina lapsen parhaaksi. Muiden vanhempien kanssa pitää uskaltaa puhua avoimesti, sillä hekin melko varmasti painiskelevat samankaltaisten kysymysten ja ongelmien kanssa.

Toivottavasti tästä on Teille apua. Hyvää Kesää !!!