Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Isä saattaa itsensä hautaan, apua?

    Minulla on paljon ongelmia, mutta kaikkein suurimpana pidän isääni.
    Toivon todella, että edes jotkut jaksaisivat lukea tämän, koska pitkien yönpituisten itkujen jälkeen tarvitsisin todella tukea, neuvoja, tai mitä vaan.

    Okei, eli isäni on kohta 60-vuotias.
    Hän oli ennen todella hyvässä kunnossa, mutta nykyään asiat ovat täysin päinvastoin.
    Hän makaa alakerrassa pimeässä huoneessa JOKA PÄIVÄ töiden jälkeen nukkumaanmenoon asti, syömässä ja tupakalla käy välillä.
    Hänen polvensa on leikattu useasti, ja hän ei harrasta liikuntaa missään muotoa, ei käy kävelyllä, saatika sitten lenkillä.
    Hänellä on myös horton (tauti, jossa on jatkuva päänsärky, ei muita oireita) ja syö tällä hetkellä todella vahvaa kuuria torjuakseen sen; hän lyö naamaansa sairaita määriä pillereitä, jotka vetävät häntä fyysisesti huonoon kuntoon.
    Lisäksi isä on lihava, ns. kaljamahainen, eikä todellakaan ole kykeneväinen laihduttamaan, ei hänellä ole tarpeeksi sisua semmoiseen.
    Ja sitten seuraavaan osaan: Isä tupakoi.
    On tupakoinut jo kymmeniä vuosia. Lopetusmahdollisuutta ei ole, ei hänestä ole siihenkään.
    Tupakkayskääkin on.

    Pienessä paketissa siis peruskunto:
    Horton, makaa sohvalla päivät pitkät, tupakoiva, lihava,
    hermot jatkuvasti kireällä, ei harrasta liikuntaa jne.

    Nyt sitten äiti tässä tänään sanoi että
    "kuules, iskä on nykyään tosi huonossa kunnossa... se hengittääkin tosi raskaasti, musta tuntuu ettei se elä.."
    sitten hän vaikeni.
    Kyllä mä tiedän sen lopun, mä vittu tiedän sen lopun!
    Isä ei elä pitkään noin huonossa kunnossa, ei mitenkään.
    Isä on mulle todella tärkeä, ja mä en pysty elämään ilman sitä.

    Me ollaan monta kertaa sanottu iskälle, että tee itsellesi jotain, mutta vastaukseksi tulee "VITTU mä hoidan itteni et pitäkää te VITTU ne turvat kiinni!"
    ja muuten isä on tosi mukava, mutta hän ei huolehdi itsestään yhtään.

    En siis tosiaan halua menettää isääni.
    Mitä voin enää tehdä?
    Katsoa vierestä kun isä kuihtuu hautaan silmien edessä?
    En pysty siihenkään, minulla on tarpeeksi ongelmia vielä isän suhteen.
    Pidän kaulassani nykyään isän antamaa kultaista hevosta, jonka sain isältä kun täytin 10.
    Se auttaa toivomaan isän parantumiseen.
    En usko jumalaan, mutta olen silti rukoillut isäni puolesta.
    Olen vasta 14-vuotias tyttö, en voi tehdä mitään.
    Tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat näppäimistölle.

    Mitä mä teen... ?
    101502
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 10

    Vanhimmat

    Voi, ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut. Ainoastaan erona on se, että mun isä oli alkoholisti. Ja hän siis kuoli kun olin sun ikänen. Nyt olen 18.
    Kaikki nämä kuluneet vuodet oon todella toivonut että oisin tehny jotain toisin. Oisin voinu olla tukena ja hakea ammattiapua hänelle, sensijaan että vaan huusin ja vihasin isää. Voit uskoa kuinka huono omatunto mulla on. Teillä tilanne nyt kuitenkin on vielä korjattavissa, eikö? Kokemuksesta viisaantuneena sanoisin, että hakisit vaikka äitisi kanssa apua hänelle. Ketäänhän ei voi lääkäriin pakottaa, mutta koska tilanne vaikuttaa aika huolestuttavalta, ei ole mahdotonta että lääkäri tulisi teille katsomaan isäsi tilaa. Tästähän ei tarvitse hänelle kertoa, ettei juokse karkuun :) Kerro myös isällesi kuinka tärkeää hänen hyvinvointinsa sulle on, ja kuinka huolissanne hänestä olette. Yrittäkää hyvällä, niin että hän ei hermostu. Ihan satavarmasti sun huoli kiinnostaa häntä, ja auttaa häntä parantamaan tapansa. Muista että AINA kannattaa yrittää, loppuun asti. Kyllä ne jääräpäiset miehetkin taipuu :) Voimia sulle kovasti!

    Äänestä

    Kirjoita isallesi kirje, jossa kerrot ajatukseksi. Voisit vaikka tulostaa tuon tanne kirjoittamasi ja antaa sen hanelle.

    Isaasi ei voi auttaa muut kuin isasi itse ja hanen pitaa motivoitua, silla elamantapojen muuttaminen on vaativaa. Kuulostaisi kuin han karsisi masennuksesta, joka ei olisi mikaan ihme, jos han karsii jatkuvasta paansarysta eika pysty kunnolla liikkumaan polviensa takia. Han tarvitsisi ehdottomasti asiantuntijan apua, jonka hakuun kirjeesi ehka voisi antaa hanelle lahtotonayksen.

    Sina olet kuitenkin viela lapsi, eika kukaan - et edes sina itse, voi pitaa sinua vastuullisena isasi terveydesta, kuten ei myoskaan aitiasi voida pitaa vastuullisena. Isasi on ainoa, joka voi paattaa muuttaa elintapansa ja te voitte vain kannustaa hanta siina. Ja rukoile ehdottomasti.

    Äänestä

    • Ihan hyvältä idealta !
      Tänään ruokapöydässä äiti koetti sanoa isälle että "ootko huomannut että sun hengitys on vähän raskaampaa? onkohan se noiden lääkkeiden sivuvaikutusta?"
      sitten isä vain söi ruisleipäänsä ja mussutti "mä en jaksa vittu puhua tästä asiasta ,tärkeintä että se henki menee ylipäätänsä sisään!"
      hiljaisuus.

      Kirje saattaisi olla ainoa vaihtoehto, vaikkakin isä saattaisi suuttua siitäkin,
      mutta muuta en voi tehdä.
      Jos isä todella HALUAA saattaa itsensä hautaan, niin siitä vaan.

      Äänestä

    • keskustelun aloittaja kirjoitti:

      Ihan hyvältä idealta !
      Tänään ruokapöydässä äiti koetti sanoa isälle että "ootko huomannut että sun hengitys on vähän raskaampaa? onkohan se noiden lääkkeiden sivuvaikutusta?"
      sitten isä vain söi ruisleipäänsä ja mussutti "mä en jaksa vittu puhua tästä asiasta ,tärkeintä että se henki menee ylipäätänsä sisään!"
      hiljaisuus.

      Kirje saattaisi olla ainoa vaihtoehto, vaikkakin isä saattaisi suuttua siitäkin,
      mutta muuta en voi tehdä.
      Jos isä todella HALUAA saattaa itsensä hautaan, niin siitä vaan.

      Jos faijas haluu kuolla nii kuolkoo, aikunen mies osaa päättää ite lopettaako polttamisen ja laihuttaako jne.

      Äänestä

    • sdfsadfedgdsaefgrtfdsaef kirjoitti:

      Jos faijas haluu kuolla nii kuolkoo, aikunen mies osaa päättää ite lopettaako polttamisen ja laihuttaako jne.

      Sitähän kirjoittaja itse sanoo, mutta tuntuisiko sinusta kivalta kun joku todella läheinen ihminen tekisi kuolemaa edessäsi?
      Kyllä sinäkin varmasti haluaisit tehdä lähimmäisesi eteen jotain vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta.

      Äänestä

    mä ainakin jaksoin lukea sun aika surullisen tarinan, mä en ole tuntenut paljoakaan tollasta tuskaa mutta mun isä kuoli kun olin 6 eli noin seittemän vuotta sitten, eli oon ny siis 13 ! se joi, hieman, mutta teki itsemurhan , oli todella surullinen ja masentunut ilman sitä, yritin auttaa sitä mutta mitä alaikäinen voi tehä? ei mitää, no , sit tuli se päivä kun olin iskän hautajaiset, se oli ihan hirveetä. vaikka olinkin niin nuori, yritä oikeesti hakea apua, pelasta sä isäsi, mitä mä en voinu mun isälle tehdä! pleeeas!

    Äänestä

    • hän oli todella surullinen ja masentunut *ennen* sitä

      Äänestä

    terve.oon 12. isäni kuoli justiisa tuolleen.kun olin paitsi toi lääke kohta). ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"ANNA SEN VAAN KUOLLA!"

    Äänestä

    ...oli lähestulkoon samanlainen......40 kymppisestä saakka ollut sydänsairauksia,tupakoi,joi alkoholia(loppu vaiheessa turhankin paljon ja monen kerrat koitti itsemurhaa lääkkeillä),ei liikkunut muuta kuin kävi kavereittensa kanssa kalassa ja kauppa ostokset teki koska oli ollut 40 kymppisestä lähtien eläkkeellä niin ei töissä voinut käydä....moneen otteeseen tämän vuoden aikana tuli soitto että isä oli joutunut sairaalaan millon mistäkin syystä...

    Loppujen lopuksi alle puoli vuotta sitten isäni sitten onnistui tekemään sen mitä on koittanut monta vuotta...ja nyt tuntuu kuin se olis mun syytä että se tapahtu kun en tehnyt asioille mitään....Ja isäni oli 62.v kun tämä tapahtui...Ja itse olen 18. mutta 12 vuotiaasta saakka miettinyt näitä asioita että entäs sitten kun isä lähtee...

    Vaikea tilanne niille joilla vahemmat ovat vähän venhempia kuin toiset.....

    Mutta yksinkertaisesti vanhempia ei pysty auttamaan oikeastaan mitenkään jos niillä itsellään ei ole tahtoa parantua. Jokaisella on oma tahto jota pitää kunnioittaa...vaikka se vaikeaa olisikin.

    Äänestä

    • Hyvin vaikea se on lasten vanhempiaan ohjailla. Olen itse sen huomannut. Ainoa mikä oikeasti voisi jotain muuttaa, on läheisyys, lämpö, kosketus ja välittäminen. .. Mutta kyllähän me tiedetään kaikki minkälaisia suomalaiset miehet on. Tunteita kun ei ole tapana näyttää muuten kuin silloin kun on ympäripäissään!!

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    aflslfals kirjoitti:

    Minulla on paljon ongelmia, mutta kaikkein suurimpana pidän isääni.
    Toivon todella, että edes jotkut jaksaisivat lukea tämän, koska pitkien yönpituisten itkujen jälkeen tarvitsisin todella tukea, neuvoja, tai mitä vaan.

    Okei, eli isäni on kohta 60-vuotias.
    Hän oli ennen todella hyvässä kunnossa, mutta nykyään asiat ovat täysin päinvastoin.
    Hän makaa alakerrassa pimeässä huoneessa JOKA PÄIVÄ töiden jälkeen nukkumaanmenoon asti, syömässä ja tupakalla käy välillä.
    Hänen polvensa on leikattu useasti, ja hän ei harrasta liikuntaa missään muotoa, ei käy kävelyllä, saatika sitten lenkillä.
    Hänellä on myös horton (tauti, jossa on jatkuva päänsärky, ei muita oireita) ja syö tällä hetkellä todella vahvaa kuuria torjuakseen sen; hän lyö naamaansa sairaita määriä pillereitä, jotka vetävät häntä fyysisesti huonoon kuntoon.
    Lisäksi isä on lihava, ns. kaljamahainen, eikä todellakaan ole kykeneväinen laihduttamaan, ei hänellä ole tarpeeksi sisua semmoiseen.
    Ja sitten seuraavaan osaan: Isä tupakoi.
    On tupakoinut jo kymmeniä vuosia. Lopetusmahdollisuutta ei ole, ei hänestä ole siihenkään.
    Tupakkayskääkin on.

    Pienessä paketissa siis peruskunto:
    Horton, makaa sohvalla päivät pitkät, tupakoiva, lihava,
    hermot jatkuvasti kireällä, ei harrasta liikuntaa jne.

    Nyt sitten äiti tässä tänään sanoi että
    "kuules, iskä on nykyään tosi huonossa kunnossa... se hengittääkin tosi raskaasti, musta tuntuu ettei se elä.."
    sitten hän vaikeni.
    Kyllä mä tiedän sen lopun, mä vittu tiedän sen lopun!
    Isä ei elä pitkään noin huonossa kunnossa, ei mitenkään.
    Isä on mulle todella tärkeä, ja mä en pysty elämään ilman sitä.

    Me ollaan monta kertaa sanottu iskälle, että tee itsellesi jotain, mutta vastaukseksi tulee "VITTU mä hoidan itteni et pitäkää te VITTU ne turvat kiinni!"
    ja muuten isä on tosi mukava, mutta hän ei huolehdi itsestään yhtään.

    En siis tosiaan halua menettää isääni.
    Mitä voin enää tehdä?
    Katsoa vierestä kun isä kuihtuu hautaan silmien edessä?
    En pysty siihenkään, minulla on tarpeeksi ongelmia vielä isän suhteen.
    Pidän kaulassani nykyään isän antamaa kultaista hevosta, jonka sain isältä kun täytin 10.
    Se auttaa toivomaan isän parantumiseen.
    En usko jumalaan, mutta olen silti rukoillut isäni puolesta.
    Olen vasta 14-vuotias tyttö, en voi tehdä mitään.
    Tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat näppäimistölle.

    Mitä mä teen... ?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu