Miten saada maalla kasvanut reilun vuoden ikäinen koira oppimaan toisen koiran ohittamisen taito? Maalla ollaan toisen koiran tullessa vastaan (ehkä pari kertaa viikossa, siksi harjoittelu on ollut vaikeaa!!) menty tieltä sivuun ja jääty siihen seuraamaan toisen koirakon ohittamista. Näissä tilanteissa koirani kiihtyy, yleensä se alkaa hyppiä ja vinkua. Joskus saattaa vaan innokkaasti vetää toisen koiran luo ja välillä noistaa kunnon ärinän.
Nyt on sitten muutto kaupunkiin ja vähän mietityttää, että miten alkaa harjoittelu kun tulee enemmän koiria vastaan. Vapaana tulee muiden kanssa toimeen ja näyttelyissä kulkee kehässä kivasti, kehän ulkopuolella suht ok, ei rähinöi muille. Pitäisikö minun kieltää murinaa ja ininää ja yrittää istuttaa koira paikalleen? Retuuttaa se mistään välittämättä ohi? Varsinkin paikoissa joissa väistäminen ei ole mahdollista, pelkään tulevan ongelmia. Namilla houkuttelua tietysti, mutta siis jos ei siihen reagoi. Hävettää mokoman kuljettaminen kun kulkee enemmän kahdella kuin neljällä jalalla jos on toinen koira näköpiirissä. Toivoisin nyt ihan käytännön esimerkkejä ohjeiksi, ei mitään mahti pontisia "et vaan anna sen riehua" tai "olet johtaja ja suojelet koiraa niin sen ei tarvi riehua". Ohittaminen on (ainakin toistaiseksi) ainoa ongelmamme, eli uskoisin laumamme järjestyksen olevan ihan kohdillaan.
Nyt on sitten muutto kaupunkiin ja vähän mietityttää, että miten alkaa harjoittelu kun tulee enemmän koiria vastaan. Vapaana tulee muiden kanssa toimeen ja näyttelyissä kulkee kehässä kivasti, kehän ulkopuolella suht ok, ei rähinöi muille. Pitäisikö minun kieltää murinaa ja ininää ja yrittää istuttaa koira paikalleen? Retuuttaa se mistään välittämättä ohi? Varsinkin paikoissa joissa väistäminen ei ole mahdollista, pelkään tulevan ongelmia. Namilla houkuttelua tietysti, mutta siis jos ei siihen reagoi. Hävettää mokoman kuljettaminen kun kulkee enemmän kahdella kuin neljällä jalalla jos on toinen koira näköpiirissä. Toivoisin nyt ihan käytännön esimerkkejä ohjeiksi, ei mitään mahti pontisia "et vaan anna sen riehua" tai "olet johtaja ja suojelet koiraa niin sen ei tarvi riehua". Ohittaminen on (ainakin toistaiseksi) ainoa ongelmamme, eli uskoisin laumamme järjestyksen olevan ihan kohdillaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pidät tarpeeksi välimatkaa muihin koiriin (koirasi reaktioista näet mikä sille on sopiva välimatka), syötät hirveästi herkkupaloja sille tms niin että se ei kiinnitä koiraan huomiota vaan sinuun, ja pikkuhiljaa menette lähemmäs toisia koiria..Huom, ala syöttämään koiraasi ennen kuin se alkaa reagoimaan vastaantulevaan. Ja mitä noihin paikkoihin tulee, jossa ei ole mahdollista väistää kauemmas, laita kaulapanta mahd. ylös kaulaan ja kävelet ripeästi ohitse. Kyllä se siitä sitten..muista vaan se, että koirasi määrää sen sopivan välimatkan, et sinä.
Ikinä ei pitäisi koiraa kieltää käyttämästä omia eleitään kuten ininää tai murinaa, sillä se vain tekee koirasta voimattomamman muiden koirien kanssa, jos se oppii ettei itseään saa ilmaista.
Koira on nuori ja kaikki maailmassa tuppaa olemaan vielä uutta ja ihmeellistä. Myös hyvät käytöstavat. Entäs jos ajattelisitkin toisin eli koiran näkökulmasta? Eli mitä koira haluaa kun se vetää toisen luo? Eikö lähinnä halua tehdä tuttavuutta? Muihin alueen koira-asukkaisiin ja satunnaisiin omalla "reviirillä" vieraileviin.
Olisiko mahdollista kysyä vastaantulevan koiran omistajalta lupa moikkaamiseen, suorittaa rituaali nopeasti ja jatkaa matkaa? Aina se ei sovi kaikille, niin silloin vain vie tilanteesta nopeasti ohi, tuumaten että "sori, aina ei onnistu"
Ensitapaamisessa siltä varalta että jos tulee riitaa, niin kannattaa pitää tutustumisen aikana hihna tiukalla että ehtii vetää kirsut erilleen ennenkuin mahdollinen riita ehtii puhjeta totaaliseksi valtataisteluksi.
Samoin kannattaa pitää huoli siitä että hihnat eivät pääse ristiin, koska silloin näyttävät helposti ahdistuvan ja siitä seuraa parranpärinää.
Meidän maalaishaukku muutti kanssa kaupunkiin vuoden iässä, ja tuolla menettelyllä nyt on päästy siihen että monet koirat voidaan hyvin ohittaa ilman mitään tunteenpurkauksia. Vain joitakin itseään isompia, sakemanneja lähinnä, tuo arastelee vielä ja siksi reuhaa. Syystä että lähialueen sakemannien omistajat eivät syystä tai toisesta antaneet/voineet_antaa tutustuttaa muutettuamme noita toisiinsa.
Ja nyt olen tässä muutaman vuoden aikana pannut merkille että yleensä aina keväisin, kun ihmiset ja koirat muuttavat ja alkavat enemmänkin kulkea ulkona, niin juuri nämä vuoden ikäiset ovat innokkaimpia räyhäämään vaikka kuitenkin haluavat tutustua toisiinsa. Kiinnostusta, mutta samalla arkuutta joka peitetään öykkäröinnillä. Jännä yhdistelmä. Mutta harvemmin vähän vanhemmat, kaksivuotiaat vielä jonkin verran tosin, enää tarvitsevat öykkäröintiä egonsa tueksi.
Joten ehdotan että otat vaan rennosti ja tutustutat koiran alueen muihin haukkuihin, kyllä se egon pullistelu siitä parissa vuodessa häviää.
Ja vaikka jonkun kanssa ensin tulisikin parranpäristelyjä, niin välttämättä ei kannata ihan heti luovuttaa, vaan olla sitkeästi hetken lähettyvillä niin koirat saa tottua toisiinsa vähän kauempaa. Tässä hiljattain teimme erään nuoren haukun kanssa juuri näin että olimme vain lähekkäin mutta vältimme kosketusetäisyyttä ja vartissa tulivat jo ihan hyvin juttuun. Vaikka molemmat ensin latelivat "kohteliaisuuksia" toisilleen hampaat irvessä.
Ollaan kokeiltu koiran kanssa, että antaisi sen mennä nuuskimaan, mutta nostaa niskavillat pystyyn ja hetken nuuskimisen jälkeen alkaa murista ja on joskus yrittänyt näykätäkkin toista koiraa. Äsken juuri mentiin ulkona ja tuli toinen koira vastaan, ei päästi edes väistämään mihinkään ja kauhea show oli taas päällä, heilutti vielä häntää ja inisi ja hyppi kun koira tuli vastaan, mutta kun oli mennyt ohi niin alkoi äristä perään. Harmittaa kun ei oikeen osaa lukea koiraa, miksi se tekee noin. Ehkäpä sitä vaan kiinnostaa ja pelottaa yhtä aikaa.
keskenkasvuinen ja ihmeissään muista koirista itekin, ei aina tiedä miten muihin suhtautua ja jos toinenkin koira samanlainen, niin molempien lähettämät viestit toisilleen voivat olla aika epämääräisiä ja siksi rähinää, kun eivät ole varmoja toisistaan.
Toinen asia, että maalta tullut ja ei tottunut muihin. Ei kai auta kuin totutella ja totutella. Aikaa paljon aikaa ja rauhallisuutta ennenkaikkea itelle, ettei koira stressaa omistajan reaktioiden takia.
Tänään vastaan tullut koira katseli vaan omani meininkejä, ei tehnyt elettäkään tullakseen kohti tai muutenkaan mitään uhkaavia eleitä (ainakaan mun silmään näkyviä).
Huoh..pitää kai vaan yrittää kahlailla noita ojan pohjia ja pysytellä vähän etäämmällä muista :) Harmillista ja hankalaa tekee tilanteesta vielä koiran nirsous, namina pitää olla makkaraa tms. haisevaa (ja taskussa pilaantuvaa), että sitä yhtään jaksaa kiinnostaa. Lelutkaan ei ulkona oikeen nappaa, enkä ilmeisesti minä kun on muita koiria näköpiirissä.
Kun koissu tuli mulle, niin se oli aina tota samanlaista showta. Oli edes hankalaa saada kelattua fleksiä tai hihnaa lyhyelle ilman että olisi alkanut pälyillä, missä on joku tulossa. Kun sitten sai kohteen näkyviin alkoi ärinä, sitten kun pääsi nuuskimaan, oli hetken välirauha, joka päättyi siihen että jompikumpi onnistui näyttämään toiselle keskisormea. Joko kesken nuuskimissession tai sitten viimeistään siinä vaiheessa kun jompi kumpi omistaja kiristi omansa hihnaa että nyt voitas jo lähteä.
Eli se lähtiessä haukkuminen on vain juniorien uhoa, että rähistään nyt varmuuden vuoksi(kun tuo omistajakin haluaa jo tilanteesta pois). Ja kuten tuossa joku toinen sanoi että nuoret ja epävarmat koirat lähettävät session aikana ristiriitaisia viestejä. Samanaikaisesti kun omistajat selvästi valpastuvat ja vetävät kirsut erilleen, niin kumpikin on valmis puolustautumaan/puolustamaan isäntää tai emäntäänsä. Eli omistajien hermostuminen tarttuu haukkuihin.
Kun vain jaksat vuoden-parin verran tuota koulia ja sietää, niin siinä vaiheessa alkaa jo helpottamaan. Poikkeuksen sääntöön muodostaa keväisin ja syksyisin olevat urosjuoksut, kun on paljon kiimaisia narttuja niin poikakoirien testosteronit jyllää ja kaikki opitut hyvät käytöstavat tuppaavat unohtumaan. Ja nartunpissin nuoleminen vaikutti koiraan kuten rähinäviina minuun.
Itse tein siinä pahimpaan aikaan niinkin että jos rähinä alkoi heti ulkona ensimmäisen koiran tavatessa, niin peruutin lenkin ja käytiin hakemassa vauhtia kotoa. Mutta kovalla työllä tuostakin arkajalka-öykkäristä on tosiaan kunnon koiraskoira saatu aikaan.
Maltti ja rauhallisuus on valttia tässä pelissä pitkän pinnan lisäksi.