En ehkä mitään saa aikaan,
mutta silloin en voi olla pahakaan.
Naaman märän pyyhin lakanaan
eikä siihen jää tahraakaan.
Silti jäät hetkeksi jahkaamaan,
vaikka pitäisi alkaan pakkaamaan.
Odottaa mies heilutellen kaapuaan
pyytäen mukaansa matkaamaan.
Oloon ihanaan
iltamiin nirvanaan.
Suureen linnaan
ruokkimaan lohtuaan.
En pysty kaikkea jakamaan
kanssa rakkaan, kanssa armaan,
mutta melko varmaan
joku toinen sen saa aikaan.
Liian laiska kai aikanaan
olin kaikkea tavoittelemaan.
Heittäydyn miehen tumman huomaan.
Muut jätän uutta luomaan.
Lennän nirvanaan
oloon ihanaan.
Sieltä rohdon saan
haavaan kutiavaan.
mutta silloin en voi olla pahakaan.
Naaman märän pyyhin lakanaan
eikä siihen jää tahraakaan.
Silti jäät hetkeksi jahkaamaan,
vaikka pitäisi alkaan pakkaamaan.
Odottaa mies heilutellen kaapuaan
pyytäen mukaansa matkaamaan.
Oloon ihanaan
iltamiin nirvanaan.
Suureen linnaan
ruokkimaan lohtuaan.
En pysty kaikkea jakamaan
kanssa rakkaan, kanssa armaan,
mutta melko varmaan
joku toinen sen saa aikaan.
Liian laiska kai aikanaan
olin kaikkea tavoittelemaan.
Heittäydyn miehen tumman huomaan.
Muut jätän uutta luomaan.
Lennän nirvanaan
oloon ihanaan.
Sieltä rohdon saan
haavaan kutiavaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä runossasi on sitten ihan toisenlaiset tunnelmat,
ja viimeinen säe on nappi - ihana.
Tunnelmat uudet,
raikkaat tuulet.
Kohtaavat huulet,
musiikin kuulet.
Onneksi luulet?
Puusta vuolet
rakkauden nuolet.
Siitä saat puolet
ja häviää huolet,
ennen kuin kuolet?
Heittäydy vain miehen tumman huomaan, se on luontosi, eikä sitä pidä salata!