Taas istun kivelläni.
Katkera maku kielelläni.
Vettä kauhon kädelläni.
On elämä päivän edelläni.
Kuu pimeyttä valottaa.
Päivää eilistä yrittää tavoittaa.
Naamaa peilistä veden tuijottaa.
Ei se sua voi lohduttaa.
Itsestäni luopumaan
itseni saan.
Kohta huomaan
etten koskaan ollutkaan.
Pimeys viitan laskee.
Kylmä luihin puskee.
Väristys läpi vartalon kulkee.
Hätkähdän kun se sydämeen koskee.
Huomista kuu kiinni ei saa,
silti jaksaa taivaltaa.
Ihminen pieni, mistä voimaa saa
matkaansa yksin jatkaa.
Tähdet kuun matkan jakaa.
Sitä loisteellaan opastaa.
Mies alla tähtien makaa.
Sielu katoaa kuoren takaa.
Itsestäni luopumaan
itseni saan.
Kohta huomaan
etten koskaan ollutkaan.
Katkera maku kielelläni.
Vettä kauhon kädelläni.
On elämä päivän edelläni.
Kuu pimeyttä valottaa.
Päivää eilistä yrittää tavoittaa.
Naamaa peilistä veden tuijottaa.
Ei se sua voi lohduttaa.
Itsestäni luopumaan
itseni saan.
Kohta huomaan
etten koskaan ollutkaan.
Pimeys viitan laskee.
Kylmä luihin puskee.
Väristys läpi vartalon kulkee.
Hätkähdän kun se sydämeen koskee.
Huomista kuu kiinni ei saa,
silti jaksaa taivaltaa.
Ihminen pieni, mistä voimaa saa
matkaansa yksin jatkaa.
Tähdet kuun matkan jakaa.
Sitä loisteellaan opastaa.
Mies alla tähtien makaa.
Sielu katoaa kuoren takaa.
Itsestäni luopumaan
itseni saan.
Kohta huomaan
etten koskaan ollutkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta mielestäni kirjoitit tuntemuksesi ( jos ne nyt on siis juuri noin )
varsin selkeästi, siten että lukijalle välittyy elämän harmaus.
' Kohta huomaan
etten koskaan ollutkaan ' kertoo paljon.
Voimaa antaa ainakin ystävät ja rakkaus jaksamaan,
jatkamaan matkaa.
Tervetuloa joukkoomme Sinulle.
mielenkiintoista lukea arvosteluja/ajatuksia joita tekstini aiheutti jonkun muun mielessä.
tervetulo toivotuksesi saa tilan tuntumaan kotoisalta. kiitos siitäkin.
ajatuksiani on jatkossakin luettavana täällä. sääli on että työ vie suurimman ajan ja terapia kirjoitus suuntautuu tummiin aiheisiin...