Haluan olla kuin tuuli
koskettaa hellästi, huomaamatta
niin etten satuta Sinua.
Etten ole kuin katoava rakkaus,
jota niin pelkäät, varoen...
paeten luotani tyhjyyteen.
Elän, minä elän rakkautesi vallatessa
minut,minut.....räjäyttäen sisimpäni
pyyhkien pölyt sydämeni pohjilta
Suudelmiesi kiihkeys saa minut yhä
kaipaamaan syliisi niin kuumaan...
Haluan vain sinut, rakastelemme korkealle
niin korkealle , taivaisiin...
pudoten yhtenä syleilyymme,
rakkauden, puhtaan rakkauden
autuuteen.....
Suudelmin suljen sinut minuun, tulemme polttaa
meidät tuhkaksi, ole vain tämä hetki
pieni katoava hetki osa minua, meitä
Vaikka emme koskaan löytäisi valoa,pehmeää
olemme nyt hetken yhtä, rakkautta lempeää.....
koskettaa hellästi, huomaamatta
niin etten satuta Sinua.
Etten ole kuin katoava rakkaus,
jota niin pelkäät, varoen...
paeten luotani tyhjyyteen.
Elän, minä elän rakkautesi vallatessa
minut,minut.....räjäyttäen sisimpäni
pyyhkien pölyt sydämeni pohjilta
Suudelmiesi kiihkeys saa minut yhä
kaipaamaan syliisi niin kuumaan...
Haluan vain sinut, rakastelemme korkealle
niin korkealle , taivaisiin...
pudoten yhtenä syleilyymme,
rakkauden, puhtaan rakkauden
autuuteen.....
Suudelmin suljen sinut minuun, tulemme polttaa
meidät tuhkaksi, ole vain tämä hetki
pieni katoava hetki osa minua, meitä
Vaikka emme koskaan löytäisi valoa,pehmeää
olemme nyt hetken yhtä, rakkautta lempeää.....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tulisivellin on maalannu
taivaanrannan punaiseksi~~
Valloittava runo,
minä elän
tässä ja nyt,
niin pienen hetken
olemme yhtä,
taivas maan päällä~~
kiits* :)
Sinä
rakkaus
roihuinesi!
Niin herkkä
ja kaunis...
Mutta
polttava
ja
sytyttävä!
Hellä
kosketuksesi
tuo
rakkauden
sivelyn
sieluuni.
. . . ~.~.~.~. . .
Hymps... Taas nautiskelin runostasi...!
Sanoisin se on monisärmäinen...!
Sanalla sanoen ;;;; UPEA ! Kiitos sinulle!! Lisää tahtoo.~.~.~.~.~
Yritän vain kertoa mitä tunnen, osittain totta, osa koettua ja paljon keksittyä...
Hienoa kuulla että edes joitakin ne koskettavat =)!
Kosketa tuulen lailla,
hellästi hyväillen,
lempeästi rakastaen.
Tiedät miksi pakenen.
On mentävä, on juostava pois.
Ei enää haavoja,ei enää..
Katoava rakkausko?
Ei...sinä olet sydämeni valo.
Ikuinen polte sielussani.
Lähde,joka sammuttaa janoni.
Unelma,joka on kuin pumpulinen uni.
Sinä olet timanttini.
Aarteeni sateenkaaren päässä.
Säihkyen loistat sisälläni.
Olet iloni tuoja.
Hymyjeni alkulähde.
Ikäväni iltaisin.
Rakastimme.
Ehkä joskus...
Vaatimaton??. . . ~~.~.~
Haavojako
en minä niitä sinulle tuo!
Älä pakene,
tulen vastaan!
Ei rakkaus katoa
se vain muuttaa muotoaan
tiedät
sen!
Olen
safiiri
joka
hehkuu
kun siihen
kosket!
Ehkä!
Ehkäpä olenkin.
Haavoitettu eläin..joka on aina varuillaan.
Mutta tuntee sydämellään.
Ja uskaltaa yhä edelleen,
elää...nauraa ja itkeä.
Ja ajatella,mietiskellä,tuumia
syntyjä syviä.
Sen tiedän ettei rakkaus katoa.
Se on. Siellä aina.
Safiirista en tiedä.
Sen tiedän,että vielä kohdataan.
Lähes varmuudella.
Joitakin,joitakin...
On varuillaan aina.
Pieni rasahdus
ja minua
viedään!
Mutta
silti
elän ja rakastan
sydämelläni.
Ja mietin
mistä
elämä tämä
alkunsa on
saanut?
Tunteet syvät ja
polttavat..
Kuin laava se vyöryy
ulos
kraatterista!
Safiiri
se
kirkas hohtava
jalokivi
se minä olen!
Toivon..