Minulla on ollut elämäni aikana todella voimakkaita tunteita joitain naisia kohtaan. Tuntuu, miten ne tunteet ovat jokus olleet jotenkin yliluonnollisen voimakkaita kietoen täysin pauloihinsa. Semmoista intohimoa ja halua en ole varmaan koskaan tuntenut mieheen. Kyllä siinä mies on kakkoseksi jäänyt, eikä noiden nais-ihastuksien aikana paljoo miehillä ole toivoa.
Kuitenkin olen viime aikoina jopa alkanut vihaamaan tätä taipumustani. Se sotkee ja vaikeuttaa niin hemmetisti monia asioita. Olen alkanut miettimään, että miksi ylipäätään olen käyttänyt niin paljon aikaa naisista haaveiluun? Kuitenkin suurin osa naisista on heteroita ja haluavat perustaa perheen miehen kanssa. Monista asioista selviää yksinkertaisemmin olemalla hetero-suhteessa. Sitäpaitsi monen naisen mieli on niin ailahteleva ja jopa petollinen. Sanotaan yhtä, tehdään toista. Piirit ovat pienet ja todennäköisyys löytää pienestä piiristä itselle sopiva kumppani on pieni. Varsinkin jos ei halua mitään kierrätys-kamaa. Inhan myös sitä latautunutta tunnelmaa, mikä estää vapautuneen olon jonkun naisen seurassa. Ystävyys vääristyy.. tunteet kärjistyy.. siitä ei seuraa ku harmia.
Olen siis yllätyksekseni alkanut tosissaan pohtimaan, josko sittenkin ottaisin miehen. Sitä kautta saa luonnollisella tavalla hankittua lapset. Roolijako perheessä on selkeempi.
Vaihtoehtoja on enemmän valikoimassa. Ei tarvitse peitellä eikä salailla. Lapsien ei tarvitse kärsiä erilaisuudesta kahden äidin tai isän perheessä. Koko lesbo-tuntemukset tuntuu välillä ku kiroukselta, mitkä vääristää ihmissuhteita.
Siksi haluan näistä tunteista ja taipumuksesta ulos.
Onko ketään, joka ajattelee samoin?
Kuitenkin olen viime aikoina jopa alkanut vihaamaan tätä taipumustani. Se sotkee ja vaikeuttaa niin hemmetisti monia asioita. Olen alkanut miettimään, että miksi ylipäätään olen käyttänyt niin paljon aikaa naisista haaveiluun? Kuitenkin suurin osa naisista on heteroita ja haluavat perustaa perheen miehen kanssa. Monista asioista selviää yksinkertaisemmin olemalla hetero-suhteessa. Sitäpaitsi monen naisen mieli on niin ailahteleva ja jopa petollinen. Sanotaan yhtä, tehdään toista. Piirit ovat pienet ja todennäköisyys löytää pienestä piiristä itselle sopiva kumppani on pieni. Varsinkin jos ei halua mitään kierrätys-kamaa. Inhan myös sitä latautunutta tunnelmaa, mikä estää vapautuneen olon jonkun naisen seurassa. Ystävyys vääristyy.. tunteet kärjistyy.. siitä ei seuraa ku harmia.
Olen siis yllätyksekseni alkanut tosissaan pohtimaan, josko sittenkin ottaisin miehen. Sitä kautta saa luonnollisella tavalla hankittua lapset. Roolijako perheessä on selkeempi.
Vaihtoehtoja on enemmän valikoimassa. Ei tarvitse peitellä eikä salailla. Lapsien ei tarvitse kärsiä erilaisuudesta kahden äidin tai isän perheessä. Koko lesbo-tuntemukset tuntuu välillä ku kiroukselta, mitkä vääristää ihmissuhteita.
Siksi haluan näistä tunteista ja taipumuksesta ulos.
Onko ketään, joka ajattelee samoin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin mikäpäs siinä. Omatpa ovat valintasi ja unelmasi. Vieläkö joku todella haaveilee muropakettielämästä? Oletko siis bi, ja miehenkin kanssa voit elää ja olla parisuhteessa?
Muutaman vuoden perheauvon jälkeen romahdat ja huomaatkin kaipaavasi entistä elämääsi. Sitten siinä onkin kuivioissa mies ja pari pirpanaa. Suosittelen, että jos suunnittelemallesi tielle lähdet, olet heti 100% avoin tuleville miesystävillesi, niin eivät joudu ainakaan yllättymään jos haluatkin pois heteronormatiivisesta perheidyllistä. Ja sinullakin olisi helpompi kun voisit asiaa käsitellä.
Olen pahoillani, kun sinulla on niin paha olla nykytilanteessasi. Ehkä kuitenkin muita osasia muuttamalla voisit päästä ratkaisuun kuin seksuaalisuutesi kieltämällä.
löydät ymmärtävän miehen joka ymmärtäsi sun naisen kaipuun niin suhde voipi onnistuakkin,meitä on moneksi.mulla on ihana mies ja naisystäviä on pari ollut.lapsiakin on.mutta rehellinen sun täytyy miehelle aina olla myös tietty naise(i)llesi.mä en jättäisi miestäni naisen vauksi kun en voi olla varma olenko sittenkään 100 lesbo,mistä löytäisin samallaisen miehen jos tunteet muuttuisi.mutta sanon että ei sun tila helppo ole nyt,mutta mieti mitä sä elämältä haluut,älä vain atämän hetken haluja,ne muuttuu muutamassa vuodessa.se mitä sä nyt teet voi vaikuttaa sun loppuelämääs peruttamattomssti.
Jossain on mielessä on totta tuo mitä sanot elämän helppoudesta ja selkeydestä heterosuhteessa (ei tarvi selitellä, lasten saaminen jne.) Naisten ailahtelevaisuudesta yleisesti olen eri mieltä. Sekä naisissa että miehissä on enemmän ja vähemmän ailahtelevia.
Olen vakavasti sitä mieltä, että jos olet todella kiinnostunut naisista niin tämä inhoamasi taipumus ei suinkaan lopu siihen jos alat parisuhteeseen miehen kanssa. Se voi joskus jäädä taka-alalle mutta tulee esille kun tapaat kiinnostavan naisen tai kun miehen kanssa tulee jotain ongelmia (ja aina niitä tulee parisuhteessa).
Jos sinulla on nyt mies jota rakastat ja jonka kanssa haluat aloittaa parisuhteen niin se on tietysti ok. mutta minusta olisi parempi kertoa miehelle että olet ehkä bi/lesbo. Jos taas miestä ei vielä ole niin olisi parepi pitää silmät auki molempiin suuntiin.
Minä olen ollut nuorempana suhteissa miesten kanssa, pisin suhde kesti seitsemän vuotta. Kaikki mieheni ovat olleet hyviä ihmisiä mutta kiinnostus naisiin on vienyt voiton ja iän myötä vahvistunut. Tunnen vaikka kuinka monta keski-ikäistä naista jotka ovat eläneet heteroelämää edes ajattelematta naisia mutta asiat ovat muuttuuneet jossakin vaiheessa. Minä koen nyt olevani täysin lesbo, vaikka tunnen edelleenkin monia kivoja miehiä. Miestenkin kanssa voi olla ystävä.
Sitä en oikein tajua kun kirjoitat että lesbiset tunteet pilaavat ystävyyden. Minä ainakin voin olla ystävä myös naisten kanssa, sillä eihän minulla toki ole seksuaalisromanttista kiinnostusta kaikkiin naisiin vain ainoastaan joihinkin todella harvoihin. Eivätkä kaikki naiset onneksi ole minustakaan siinä mielessä kiinnostuneita, siis hyvin harva on ollut.
Elämä ylipäätään on helpompaa jos ei väkisin tunge itseään mihinkään muottiin. Tämä pätee pätee muillakin elämänalueilla kuin homo-/heteroseksuaalisuudessa, esim. ammatin suhteen. Minun on nyt varmaan ryhdyttävä vaihtamaan ammattia kun työ, jota olen tehnyt pitkään ei tunnu enää maistuvan eikä tuovan mitään mielenkiintoista haastetta.
Aloita puhtaalta pöydältä.
Rupea vanhaksipiiaksi.
Hyvää kesää.
Tunnen monta lesboa, jotka ovat nuoruudessaan ymmärtäneet olevansa kiinnostuneita naisista. Elämä tässä yhteiskunnassa on kuitenkin tuntunut liian vaikealta lesbona ja kohtalaisen mukavan miehen tavattuaan he ovat alkaneet leikkimään heteroelämää. Ihan kohtuullisin seurauksin: lapsia, omakotitalo, elämä yhteiskunnan hyväksyminä jäseninä.
Kunnes on koittanut identiteettikriisin aika, tai ei oikeastaan edes minkään kriisin, ovathan he aina olleet tietoisia kiinnostuksestaan naisiin. Yhtäkkiä on kuitenkin huomattu, ettei heteroelämän leikkiminen olekaan sitä, mitä loppuelämältä halutaan. Sillä lopultakin me ihmiset haluamme, että voimme elää omaa elämäämme ja voimme olla aidosti sitä, mitä olemme. Kukaan ei jaksa teeskennellä loppuelämäänsä.
Ahdistus on voittanut, ja sen ahdistuksen seurauksena monet ovat kärsineet: lapset ja miehet, talot on jaettu, pieniltä paikkakunnilta on pitänyt muuttaa isoihin kaupunkeihin, kun ei ole voitu enää elää vanhoissa piireissä, naisen löytäminen keski-ikäisenä onkin osoittautunut hankalaksi... On menetetty 20 vuotta elämästä leikkimällä heteroa eikä yhtäkkisen lesboelämän aloittaminen siinä vaiheessa ole enää osoittautunutkaan helpoksi vaihtoehdoksi sekään.
Joten suosittelen lämpimästi: ole oma itsesi. Voit kuvitella, että saat helpon elämän leikkimällä kotia jonkun miehen kanssa. Samalla kuitenkin tuhoat miehen mahdollisuuden löytää nainen, joka oikeasti rakastaa häntä, ja mahdollisesti myös tulevien lastesi mahdollisuuden kestävään perhe-elämään. Älä aloita sitä peliä.
Tämän allekirjoitan omalta kohdaltani täysin:
"Minä ainakin voin olla ystävä myös naisten kanssa, sillä eihän minulla toki ole seksuaalisromanttista kiinnostusta kaikkiin naisiin vain ainoastaan joihinkin todella harvoihin."
Hyvin harvoihin on tuollaista kiinnostusta, ja onnekseni en rakastu heteronaisiin, koska mulle rakastuminen on niin syvä tunne, tavallaan jo ihastuminenkin, että niiden syntymiseen minun tarvitsee jo jonkin verran tuntea toista, ja siinä mielessä tutustun vain lesbonaisiin.
Minä olen elänyt kulissiheterona vuosia, seurustellut miesten kanssa. Sisällä oli aina suuren suuri tyhjyys. Tottakai kiinnyin kumppaneihini, mutta ei se ollut sellaista rakkautta mitä voin saavuttaa naisen kanssa. En vain halunnut enkä edes uskaltanut olla erilainen.
Lopulta uskalsin. Vuosien ajan olin onnellinen että olin vihdoin oma itseni, se millaiseksi olin syntynyt, olinhan jo aivan pienenä tykästynyt toisiin tyttöihin. Mutta tässä taas vuosien ja kokemusten kartuttua olen omalta kohdaltani, ainakin toistaiseksi, todennut ettei naisten kanssa voi onnistua. Syitä kerroin aloittamassani ketjussa.
Silti olen lesbo, eikä sitä muuta mikään. En ajattele niitä minään taipumuksina, vaan osana minua. Halusin tai en, sitä osaa minusta en voi oikeasti muuttaa.
Minusta on suuri riski perustaa perhe miehen kanssa jos on lesbo, mutta jokainen tekee tietenkin itse omat ratkaisunsa.
tavalla on minulle käynyt, teininä olin hetero ja sen jälkeen pitkä suhde naiseen, joka päättyi hänen lähdettyä miehen matkaan (rivari, kaksi lasta ja mies on hänellä nyt).
No sen jälkeen jatkoin elämääni heterona, mistään suhteesta ei vaan mitään tullut lukuisista yrityksistä huolimatta.
Sen jälkeen oli aseksuaalinen kausi ja sitten rakastuin naiseen ja tajusin olevani lesbo.
Vaikka tämä tajuaminen tapahtui melko myöhään, olen onnellinen siitä että olen löytänyt vihdoin sen osan itsestäni jota olen aina etsinyt.
Nyt olen sinkku ja etsin uutta kumppania ja uskon naisten välisen suhteen voivan onnistua, sillä tunnen monta pitkäaikaista onnellista l-paria.
En nyt oikein tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin tai paremmin, mutta en suosittele lesbolle perheen perustamista miehen kanssa, siinä on vaikea onnistua.
puolisokseni joka on lesbo. Saa vapaasti mennä myös naisen luo ja rakastella täysillä siellä.
Toisen naisen kanssa rakastelun seurauksena kun ei tule lapsia.
Joten ei haittaa mitään.
Timmimmässä kunnossa on kun tulee sieltä.
Se on munkin kannaltani pelkästään hyvä asia.
vaimos oli taas ahnaalla päällä viime yönä. Että olen puhki sen naisen tyydyttämisestä, etkö sinä voisi edes yrittää kantaa osan vastuusta?
Ongelma on se, etten tähän päivään mennessä täysin ole täysin onnistunut selvittämään, mikä minä olen. On minulla ollut lämpimiä tunteita miehiinkin, mutta ei niin voimakkaana. Miesten kanssa lähinnä pelottaa seksi. Mutta voisin kuvitella että pystyisin muodostamaan mieheen syvän henkisen suhteen muuten. Miehissä on myös joitain sellasia ominaisuuksia, mitä ei naisissa ole. On minulla ollut joitain pieniä juttuja miesten kanssa ja olen ollut avoin asiasta. Lapsiakin haluaisin, joten ne pari pirpanaa olisivat ihan tervetulleita. Ainoa on lähinnä se romanttinen suhde mieheen, että kykenenkö sellaiseen ja voinko löytää itsestäni sellaisia tunteita. Ja myös se moraalinen puoli: onko oikein miestä kohtaan jos en haluakaan häntä fyysisesti.
jos on ne pari pirpanaa? Eikös se ole vain hyvä asia. Ja ne tulee heleposti, ei tarvi muumimukien kanssa läträtä. Eikä tarvi niihin homoilta aineita kerjäillä.