Tuomarit näyttelyissä

Omani nykyinen rotikkani on vahvasti käyttökoira. Ja siksi se on kokolailla sporttisessa eli timmissä kunnossa. Painoa noin 46-47 kiloa. "Läskimpänä" se ei jaksa hakumetsällä tai jäljellä ja esineruudussa.

Ollaan me näytelmissäkin pyöritty. Hyvällä menestyksellä, mutta ei Erittäin Hyvällä tai ERInomaisella, vaan nimenomaan Hyvällä. Arvostelut ovat poikkeuksetta olleet mielestäni asialliset ja oikeudenmukaiset. Luonnetta ja liikettä (liikkuu vapaasti) sekä kulmauksia ja kroppaa on kehuttu, mutta värimerkit saisivat olla nokisemmat ja silmät tummemmat.

Oma näkemykseni on se, että läski rotikka pärjää - ja se on kyllä tosi väärin. Rotikka, etenkin uros, saa toki olla lihaksikas, mutta minun silmiini moni kehissä kisaava koira on vain yksiselitteisesti ylilihava. Sen näkee jo ihan siitä, että koira-paran kunto ei riitä juoksutuksessa, vaan läähätetään voimakkaasti. Tämä "isojen" rotikoiden suosiminen on johtanut siihen, että osa lihottaa oman käyttökoiransa näyttelyä varten... Jokainen saa sitten miettiä onko se kuinka fiksua.

Saksalaiset ja ylipäätään keski-Euroopasta saapuvat tuomarit arvostavat KOKOA. Mutta sitä vähemmän he sietävät pullikointia ja ärinää. Saksalainen tuomari heittää kyllä kehästä, jos koira pärisee tai ei näytä hampaitaan. Mm. erkkarissa tuli monta HYLättyä juuri siksi, että koira ei suostunut näyttämään legojaan.

Näyttö on menossa saksanpaimenen suuntaan ja se on hurjaa! Siis koiraa seisotetaan niin, että selkä on luisu... Tämä on kurja kehityslinja. Tuomarithan ne viimekädessä omilla arvosteluillaan päättävät kuka on komea ja kuka ei. Ja tietenkin kun tulosten perässä mennään, niin näyttelyyn tuodaan koira, joka siellä pärjää. Miksi maksaa näyttelyyn osallistumisesta, jos koira kerta toisensa jälkeen saa HYLsyn?

Näyttelyt ovat meidän osaltamme jääneet nyt vähemmälle, tuskinpa koiramme ikinä saa Hyvää parempaa (juuri esim. silmien värin vuoksi). Käyn kyllä silloin tällöin itse seuraamassa näyttelyitä ihan mielenkiinnosta. Jos joku haluaa näyttelyitä harrastaa, itse tykkää ja koira tykkää, eikä stressaa, niin siitä vaan!

Itseäni ÄÄÄÄÄÄrsyttää vain se valtava sirkus joka siellä kehän laidalla on. Korostetaan sitä, että avustaminen kehän laidalla saa olla maltillista, mutta kyllähän se on valtava lelu- ja namisirkus... Koiran voisi kyllä minun mielestäni opettaa seisomaan kauniisti ja ryhdikkäästi ilman sitä sirkustouhuakin...