jännityksen hallitseminen!!!

lääkärit määräävät helposti propral nimistä lääkettä, joka pitää jännityksestä aiheutuvat fyysiset oireet kurissa. Päänsisäisiin ongelmiin tämä ei kuitenkaan auta, vaan ainoastaan fyysisiin, kuten hikoilu, punastuminen, vapina jne.

tämä keino tepsii ihan satavarmasti ja auttaa teitä mutta se vaatii jotakin teiltä itseltäkin. Olen kouluttanut jännittäjiä jo useiden vuosien ajan ja olen itse entinen paha jännittäjä joten tiedän että tämä toimii ja auttaa.

Jos haluatte jännittämisestä pois teidän tulee oikeasti tehdä töitä sen eteen. Se ei lähde pois jos jäätte kotiin odottamaan päivää jolloin kaikki helpottaisi, sitä päivää ei tule vaan itseasiassa jännittämisenne tulee pahenemaan.

Ensimmäinen askel on luoda itselle portaikko jossa on hyvin pieniä askelia joita seuraatte kiltisti. Askelten tulee olla sen verran pieniä että pystytte ne tekemään, mutta myös jonkin verran haasteellisia. Niiden ei tarvitse olla mitään "maratonjuoksuja" vaan alkuun pääsee ja pärjää ihan "iltakävelylläkin".

Esimeriksi aloitatte hymyilemällä ja sanomalla suhteellisen kuuluvalla äänellä "hei" kassatädille. Hymy, että hän huomaa ja suhteellisen kuuluva ääni että hän kuulee. Ei muuta, siinä on ensimmäinen askel jännityksen poistattamiseen.

Jos kärsitte esiintymisjännittämisestä, ensimmäinen askel ei ole todellakaan mennä kurssin eteen esiintymään, vaan ensimmäinen askel on tehdä esityötä jolla valmennetaan itseä.

Mikä esiintymisessä jännittää? Se on tietenkin se että mitä muut ihmiset teistä muka ajattelevat kun kätenne tärisee ja äänenne värisee. Eihän se jännitä että te ette muka osaisi mitään. Tehän osaatte koska olette tehneet esityöt ja opiskelleet. Teitä jännittää se takelteleeko puhe, väriseekö ääni, täriseekö kädet, hikoaako selkä ja kämmenet, tuleeko puna poskillenne!

Toinen fakta on se että jos esiinnytte luokassa ja seassa on muitakin esiintyjiä, he ovat myös 100% varmuudella jännittäjiä! Toinen helpottava vinkki ihan pelkästään koulua varten on että pidät mielessä että et tee esitystä opettajalle vaan oppilaille. Aina oppilaille, ja pidät mielessä että he kuuntelevat sinua koska vain sinä osaat ja tiedät sen asian!

Takaisin niihin pieniin askeliin. Esiintykää ensin kavereille. Älä pidä sitä esitelmääsi heille, vaan ota jokin kaveripiirissä päätöksen alla oleva asia kohteeksi (jokin riita tai kina tms josta kiistelette, tai alkuun vaikka päätös siitä missä hampurilaispaikassa syötte.), perustele kantasi heille niin että he kuuntelevat sinua ja sinä päätät mitä sen aiheen kanssa tulee tapahtumaan. Pidä mielipiteestäsi kiinni! Toista tuota, eli ala ottamaan vastuuta ja myös tuomaan itseäsi esille sinulle helpolla tavalla.

Eli ihan tavallisessa keskustelussa et mene muiden kavereiden perässä kuin lammas, vaan esität omia mielipiteitäsi ja seisot niiden takana, sekä teet päätöksiä. Jännittäjät menevät todella usein muiden mielipiteiden perässä ja pelkästään joojottelevat koska antavat muiden ajatella puolestaan. Sinänsä se tulee viemään elämää eteenpäin, eihän kukaan vanhoista kavereistaan sentään heitä teitä leijona-aitauksen sisään, vaan tekee teille turvallisia päätöksiä (Sen vuoksihan te olette ystäviä) Mutta se ei tuo teille vastuuntuntoa!

Muut alkavat huomioimaan sinut ja saat siitä itsetuntoa vähän lisää kun teet ehdotuksen muille ja jos joku vastustaa, teet päätöksen mitä seuraat.

Esimerkkitapaus tuollaisesta harjoituksesta on seuraavanlainen.

Istutte iltaa jossakin kaupungilla ettekä tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja sinä kilttinä kuuntelet ja hymähtelet hyväksyvästi... VÄÄRIN!

Älä ole lammas, vaan osallistu, puolusta mielipiteitäsi, ja vaikka sinulla ei niitä olisi, tee niitä ja päätä mitä tietä seuraat.

Harjoitus toimii näin:

Istutte iltaa jossakin kaupungilla, ettekö tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja yhtäkkiä sinä (1) _ehdotat_, mennään mäkkäriin eikä rollsiin. Nyt on kaksi vaihtoehtoa, joko kaikki hyväksyvät (ja uusit harjoituksen myöhemmin, sillä harjoitustavoitetta ei saavutettu) tai joku väittää vastaan. Kun joku väittää vastaan harjoitustavoite on saavutettu ja nyt voitat sen. Kun olet tehnyt ehdotuksen ja joku vastustaa sitä, niin nyt (2) _puolustat_ sitä, eli väität itse vastaan ja puolustat mielipidettäsi perustelemalla sen. Ihan mitä tahansa keksitkin perusteluksii, mutta et peräänny mielipiteissäsi.

Kun väittely jatkuu parin lauseenvaihdon jälkeen, sinä teet (3) _päätöksen_. Te menette mäkkäriin, sillä sinä olet sitä mieltä että päätös pitää tehdä nyt tai paskanjauhamisessa kestää koko ilta.

Eli, harjoittelet tuota eri tilanteissa, ehdotat, puolustat ja teet päätöksen. Tee sitä turvallisissa tilanteissa esimerkiksi perheen ja ystävien kanssa. Uskalla avata äänesi ja tehdä selväksi mitä sinä haluat. Sinun ei tarvitse riidellä, eikä sotia vaan teet tuon reippaasti sillä ei se määränpää ole tärkeä vaan harjoitus!

Askelten ottaminen ja harjoittelu vaatii sen että kirjaat paperille ylös mitä aiot tehdä ja mitä pystyt tekemään mutta myös ne onnistumisen hetket joita koit kun harjoittelit spontaanisti!

Onnistumisten hetket on tärkeää kirjata ylös muistutukseksi että kykenet siihen!

te jännittäjät kirjoitti:

tämä keino tepsii ihan satavarmasti ja auttaa teitä mutta se vaatii jotakin teiltä itseltäkin. Olen kouluttanut jännittäjiä jo useiden vuosien ajan ja olen itse entinen paha jännittäjä joten tiedän että tämä toimii ja auttaa.

Jos haluatte jännittämisestä pois teidän tulee oikeasti tehdä töitä sen eteen. Se ei lähde pois jos jäätte kotiin odottamaan päivää jolloin kaikki helpottaisi, sitä päivää ei tule vaan itseasiassa jännittämisenne tulee pahenemaan.

Ensimmäinen askel on luoda itselle portaikko jossa on hyvin pieniä askelia joita seuraatte kiltisti. Askelten tulee olla sen verran pieniä että pystytte ne tekemään, mutta myös jonkin verran haasteellisia. Niiden ei tarvitse olla mitään "maratonjuoksuja" vaan alkuun pääsee ja pärjää ihan "iltakävelylläkin".

Esimeriksi aloitatte hymyilemällä ja sanomalla suhteellisen kuuluvalla äänellä "hei" kassatädille. Hymy, että hän huomaa ja suhteellisen kuuluva ääni että hän kuulee. Ei muuta, siinä on ensimmäinen askel jännityksen poistattamiseen.

Jos kärsitte esiintymisjännittämisestä, ensimmäinen askel ei ole todellakaan mennä kurssin eteen esiintymään, vaan ensimmäinen askel on tehdä esityötä jolla valmennetaan itseä.

Mikä esiintymisessä jännittää? Se on tietenkin se että mitä muut ihmiset teistä muka ajattelevat kun kätenne tärisee ja äänenne värisee. Eihän se jännitä että te ette muka osaisi mitään. Tehän osaatte koska olette tehneet esityöt ja opiskelleet. Teitä jännittää se takelteleeko puhe, väriseekö ääni, täriseekö kädet, hikoaako selkä ja kämmenet, tuleeko puna poskillenne!

Toinen fakta on se että jos esiinnytte luokassa ja seassa on muitakin esiintyjiä, he ovat myös 100% varmuudella jännittäjiä! Toinen helpottava vinkki ihan pelkästään koulua varten on että pidät mielessä että et tee esitystä opettajalle vaan oppilaille. Aina oppilaille, ja pidät mielessä että he kuuntelevat sinua koska vain sinä osaat ja tiedät sen asian!

Takaisin niihin pieniin askeliin. Esiintykää ensin kavereille. Älä pidä sitä esitelmääsi heille, vaan ota jokin kaveripiirissä päätöksen alla oleva asia kohteeksi (jokin riita tai kina tms josta kiistelette, tai alkuun vaikka päätös siitä missä hampurilaispaikassa syötte.), perustele kantasi heille niin että he kuuntelevat sinua ja sinä päätät mitä sen aiheen kanssa tulee tapahtumaan. Pidä mielipiteestäsi kiinni! Toista tuota, eli ala ottamaan vastuuta ja myös tuomaan itseäsi esille sinulle helpolla tavalla.

Eli ihan tavallisessa keskustelussa et mene muiden kavereiden perässä kuin lammas, vaan esität omia mielipiteitäsi ja seisot niiden takana, sekä teet päätöksiä. Jännittäjät menevät todella usein muiden mielipiteiden perässä ja pelkästään joojottelevat koska antavat muiden ajatella puolestaan. Sinänsä se tulee viemään elämää eteenpäin, eihän kukaan vanhoista kavereistaan sentään heitä teitä leijona-aitauksen sisään, vaan tekee teille turvallisia päätöksiä (Sen vuoksihan te olette ystäviä) Mutta se ei tuo teille vastuuntuntoa!

Muut alkavat huomioimaan sinut ja saat siitä itsetuntoa vähän lisää kun teet ehdotuksen muille ja jos joku vastustaa, teet päätöksen mitä seuraat.

Esimerkkitapaus tuollaisesta harjoituksesta on seuraavanlainen.

Istutte iltaa jossakin kaupungilla ettekä tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja sinä kilttinä kuuntelet ja hymähtelet hyväksyvästi... VÄÄRIN!

Älä ole lammas, vaan osallistu, puolusta mielipiteitäsi, ja vaikka sinulla ei niitä olisi, tee niitä ja päätä mitä tietä seuraat.

Harjoitus toimii näin:

Istutte iltaa jossakin kaupungilla, ettekö tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja yhtäkkiä sinä (1) _ehdotat_, mennään mäkkäriin eikä rollsiin. Nyt on kaksi vaihtoehtoa, joko kaikki hyväksyvät (ja uusit harjoituksen myöhemmin, sillä harjoitustavoitetta ei saavutettu) tai joku väittää vastaan. Kun joku väittää vastaan harjoitustavoite on saavutettu ja nyt voitat sen. Kun olet tehnyt ehdotuksen ja joku vastustaa sitä, niin nyt (2) _puolustat_ sitä, eli väität itse vastaan ja puolustat mielipidettäsi perustelemalla sen. Ihan mitä tahansa keksitkin perusteluksii, mutta et peräänny mielipiteissäsi.

Kun väittely jatkuu parin lauseenvaihdon jälkeen, sinä teet (3) _päätöksen_. Te menette mäkkäriin, sillä sinä olet sitä mieltä että päätös pitää tehdä nyt tai paskanjauhamisessa kestää koko ilta.

Eli, harjoittelet tuota eri tilanteissa, ehdotat, puolustat ja teet päätöksen. Tee sitä turvallisissa tilanteissa esimerkiksi perheen ja ystävien kanssa. Uskalla avata äänesi ja tehdä selväksi mitä sinä haluat. Sinun ei tarvitse riidellä, eikä sotia vaan teet tuon reippaasti sillä ei se määränpää ole tärkeä vaan harjoitus!

Askelten ottaminen ja harjoittelu vaatii sen että kirjaat paperille ylös mitä aiot tehdä ja mitä pystyt tekemään mutta myös ne onnistumisen hetket joita koit kun harjoittelit spontaanisti!

Onnistumisten hetket on tärkeää kirjata ylös muistutukseksi että kykenet siihen!

Lue lisää

Eli muistakaa pienet askeleet.

1. kaupantädin, virastotädin jne, tervehtiminen hymyilemällä ja kuuluvasti.
2. tuttujen kanssa väitteleminen ja oman mielipiteen puolustaminen.

Ja sitten tärkeä asia!

Sinun ON HÄVITTÄVÄ väittelyitä. Se auttaa sinua että opit sietämään epäonnistumisia! Usko pois, se auttaa vaikka tuntuukin alussa siltä kuin koko maailma kaatuisi päälle kun hävettää niin paljon kun sinun mielipiteesi ei voittanutkaan. Se on hyvää siedätyshoitoa, mutta ensimmäiseksi pitää ottaa noita onnistumisen askeliakin, eli hymyä kehiin.

Jatka tuollaisia pieniä askelia. Valitettavasti en voi tarkemmin auttaa mikä juuri teitä auttaisi koska tämä vaatii vähän henk kohtaista neuvomista elämässä, mutta uskon että te koulussa käyvät ihmiset osaatte etsiä itsellenne sopivia haasteita jotka ovat sopivan pieniä ja jotka seuraavat tuota edelläesittämääni tapaa.

Sitten neuvo ihan kouluesitelmiä varten.

Ei ole turhaan neuvottu että kannattaa pitää esitelmä edeltävänä iltana esimerkiksi peilille jos ketään muuta ei ole saatavilla (paras on jos pitää esitelmän ystävilleen tai perheelleen.) Juoksijakin valmentautuu kisaa varten juoksemalla, eli tekemällä täsmälleen sitä samaa mitä hän joutuu kisatilanteessa tekemään.

Joten tehkää esitelmä valmiiksi hyvissä ajoin ja pitäkää se itseksenne, mutta ihan ääneen puhuen ja seisoen (tai missä asennossa sen esitelmän pidättekin) Se on hyvää harjoitusta sillä se tuo varmuutta löytää sanat ja oikeat paperit ja muut sen sellaiset käytännön asiat. Se myös helpottaa että tässä vaiheessa pystyt korjaamaan virheitäsi. Toisaalta, virheitä ei kannata pelätä koska useinkaan kukaan ei niitä muista, puhumattakaan siitä että huomaisi niitä.

Joitakin ihmisiä helpottaa myöskin se että pidetään esimerkiksi kynää käsissä jos joudutaan esittämään esitelmä ilman puhujanpönttöä tai vastaava pöytää. Se saa pysymään kädet siellä missä niiden halutaan pysyvän eli tekemässä jonkinlaista työtä.

Tuo pelko johtuu kuitenkin siitä että nykyajan ihmiset ovat suorastaan kouluttautuneet siihen että kädet pidetään taskuissa. Se on huono tapa, vaikkakin rento, sillä juuri se luo pelkoa kun kädet eivät tunnu olevan luontevasti hallittavissa. Joten jos mahdollista, älä totu pitämään käsiä taskuissa jos haluat oikeasti esiintyä ihmisille.

Toivotan tsemppiä noita esitelmiä varten ja rohkaisen pitämään päiväkirjaa noista askelista. Se auttaa oikeasti vaikkakin se vaatii teiltä hieman työtä ja paneutumista!

Edeltävä kommentoija ehdotti lääkkeitä fyysisten oireiden poistamiseksi, mutta muisti sanoa erittäin tärkeän asian, päänsisäiset ristiriidat ja pelot eivät katoa mihinkään vaikka fyysiset oireet helpottuisivatkin. Ennemmin tai myöhemmin joudut kuitenkin tekemään tuon työn mihin annoin vinkkejä!

Minä itse käytin lääkkeitä parantaakseni oireitani, mutta en suosittele niitä koska ellet saa lääkkeiden mukana käyttöohjetta (terveyskeskuslääkärit eivät ole psykiatreja) eli sitä ohjetta miten päästä oikeasti eroon noista ongelmista ja perille siitä mistä ne ongelmat oikeasti johtuvat, sinä et tule lääkkeidenkään kanssa pärjäämään elämässä ja pääsemään irti peloista ja jännityksestä!

te jännittäjät kirjoitti:

tämä keino tepsii ihan satavarmasti ja auttaa teitä mutta se vaatii jotakin teiltä itseltäkin. Olen kouluttanut jännittäjiä jo useiden vuosien ajan ja olen itse entinen paha jännittäjä joten tiedän että tämä toimii ja auttaa.

Jos haluatte jännittämisestä pois teidän tulee oikeasti tehdä töitä sen eteen. Se ei lähde pois jos jäätte kotiin odottamaan päivää jolloin kaikki helpottaisi, sitä päivää ei tule vaan itseasiassa jännittämisenne tulee pahenemaan.

Ensimmäinen askel on luoda itselle portaikko jossa on hyvin pieniä askelia joita seuraatte kiltisti. Askelten tulee olla sen verran pieniä että pystytte ne tekemään, mutta myös jonkin verran haasteellisia. Niiden ei tarvitse olla mitään "maratonjuoksuja" vaan alkuun pääsee ja pärjää ihan "iltakävelylläkin".

Esimeriksi aloitatte hymyilemällä ja sanomalla suhteellisen kuuluvalla äänellä "hei" kassatädille. Hymy, että hän huomaa ja suhteellisen kuuluva ääni että hän kuulee. Ei muuta, siinä on ensimmäinen askel jännityksen poistattamiseen.

Jos kärsitte esiintymisjännittämisestä, ensimmäinen askel ei ole todellakaan mennä kurssin eteen esiintymään, vaan ensimmäinen askel on tehdä esityötä jolla valmennetaan itseä.

Mikä esiintymisessä jännittää? Se on tietenkin se että mitä muut ihmiset teistä muka ajattelevat kun kätenne tärisee ja äänenne värisee. Eihän se jännitä että te ette muka osaisi mitään. Tehän osaatte koska olette tehneet esityöt ja opiskelleet. Teitä jännittää se takelteleeko puhe, väriseekö ääni, täriseekö kädet, hikoaako selkä ja kämmenet, tuleeko puna poskillenne!

Toinen fakta on se että jos esiinnytte luokassa ja seassa on muitakin esiintyjiä, he ovat myös 100% varmuudella jännittäjiä! Toinen helpottava vinkki ihan pelkästään koulua varten on että pidät mielessä että et tee esitystä opettajalle vaan oppilaille. Aina oppilaille, ja pidät mielessä että he kuuntelevat sinua koska vain sinä osaat ja tiedät sen asian!

Takaisin niihin pieniin askeliin. Esiintykää ensin kavereille. Älä pidä sitä esitelmääsi heille, vaan ota jokin kaveripiirissä päätöksen alla oleva asia kohteeksi (jokin riita tai kina tms josta kiistelette, tai alkuun vaikka päätös siitä missä hampurilaispaikassa syötte.), perustele kantasi heille niin että he kuuntelevat sinua ja sinä päätät mitä sen aiheen kanssa tulee tapahtumaan. Pidä mielipiteestäsi kiinni! Toista tuota, eli ala ottamaan vastuuta ja myös tuomaan itseäsi esille sinulle helpolla tavalla.

Eli ihan tavallisessa keskustelussa et mene muiden kavereiden perässä kuin lammas, vaan esität omia mielipiteitäsi ja seisot niiden takana, sekä teet päätöksiä. Jännittäjät menevät todella usein muiden mielipiteiden perässä ja pelkästään joojottelevat koska antavat muiden ajatella puolestaan. Sinänsä se tulee viemään elämää eteenpäin, eihän kukaan vanhoista kavereistaan sentään heitä teitä leijona-aitauksen sisään, vaan tekee teille turvallisia päätöksiä (Sen vuoksihan te olette ystäviä) Mutta se ei tuo teille vastuuntuntoa!

Muut alkavat huomioimaan sinut ja saat siitä itsetuntoa vähän lisää kun teet ehdotuksen muille ja jos joku vastustaa, teet päätöksen mitä seuraat.

Esimerkkitapaus tuollaisesta harjoituksesta on seuraavanlainen.

Istutte iltaa jossakin kaupungilla ettekä tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja sinä kilttinä kuuntelet ja hymähtelet hyväksyvästi... VÄÄRIN!

Älä ole lammas, vaan osallistu, puolusta mielipiteitäsi, ja vaikka sinulla ei niitä olisi, tee niitä ja päätä mitä tietä seuraat.

Harjoitus toimii näin:

Istutte iltaa jossakin kaupungilla, ettekö tiedä mitä tekisitte. Kolme ystävistäsi keskustelee ja pähkäilee mitä tehtäisiin ja yhtäkkiä sinä (1) _ehdotat_, mennään mäkkäriin eikä rollsiin. Nyt on kaksi vaihtoehtoa, joko kaikki hyväksyvät (ja uusit harjoituksen myöhemmin, sillä harjoitustavoitetta ei saavutettu) tai joku väittää vastaan. Kun joku väittää vastaan harjoitustavoite on saavutettu ja nyt voitat sen. Kun olet tehnyt ehdotuksen ja joku vastustaa sitä, niin nyt (2) _puolustat_ sitä, eli väität itse vastaan ja puolustat mielipidettäsi perustelemalla sen. Ihan mitä tahansa keksitkin perusteluksii, mutta et peräänny mielipiteissäsi.

Kun väittely jatkuu parin lauseenvaihdon jälkeen, sinä teet (3) _päätöksen_. Te menette mäkkäriin, sillä sinä olet sitä mieltä että päätös pitää tehdä nyt tai paskanjauhamisessa kestää koko ilta.

Eli, harjoittelet tuota eri tilanteissa, ehdotat, puolustat ja teet päätöksen. Tee sitä turvallisissa tilanteissa esimerkiksi perheen ja ystävien kanssa. Uskalla avata äänesi ja tehdä selväksi mitä sinä haluat. Sinun ei tarvitse riidellä, eikä sotia vaan teet tuon reippaasti sillä ei se määränpää ole tärkeä vaan harjoitus!

Askelten ottaminen ja harjoittelu vaatii sen että kirjaat paperille ylös mitä aiot tehdä ja mitä pystyt tekemään mutta myös ne onnistumisen hetket joita koit kun harjoittelit spontaanisti!

Onnistumisten hetket on tärkeää kirjata ylös muistutukseksi että kykenet siihen!

Lue lisää

Mut eikö itsetunto vois parantua myös siinä jos esityksissä käyttää sitä lääkettä ja vähitellen vähentää sitä lääkkeen käyttöä ni sitte niihin esityksiin ois jo niinku tottunu ?

....,.,... kirjoitti:

Mut eikö itsetunto vois parantua myös siinä jos esityksissä käyttää sitä lääkettä ja vähitellen vähentää sitä lääkkeen käyttöä ni sitte niihin esityksiin ois jo niinku tottunu ?

Lue lisää

suhteellisen lievissä tapauksissa niin ettei tarvita muuta kuin lääke ja itsenäinen siedätys, mutta jos samat alistuvat maneerit jatkuvat lääkkeistä huolimatta (yleensä vaikeammista jännitysoireista kärsivät) ja korvien väliä ei hoideta kuntoon eli ohjata oikeaan käyttäytymiseen, niin samantien kun lääkkeet lopettaa ongelmat tulevat takaisin ja yleensä pahempana, jopa niin pahana että sen jälkeen tarvitaan psykoterapiaa.

Suurin osa jännittäjistä jotka käyttävät lääkettä, käyttävät sitä pelkästään tietyn vaikean tilanteen sietämiseen esimerkiksi juuri kouluesitelmän sietämiseen. Tällöin lääkkeestä ei tule muuta kuin yksi keino selviytyä jokaisesta vaikeasta tilanteesta koska se on niin helppo ottaa puolta tuntia ennen esitelmää. Silloin Sinä et siedä, vaan ikäänkuin vedät pari paukkua ja toivot että kaikki onnistuisi taas.

Siinä on vain yksi ongelma. Nuo lääkkeet eivät tee muuta kuin laskevat sydämensykettä ja helpottavat siten fyysistä jännitystä, mutta ellei päätä hoideta, keho alkaa lääkkeitä yleensä paremmin sietämään, mikä tarkoittaa jännityksen voimistumista.

Lääkehoito on hyvä apu harjoitusten ja ohjaamisen rinnalla, mutta pelkkä lääkehoito ei yleensä paranna itse syytä.

ensimmäinen tapa on hävetä ja osoittaa muille hävinneensä.

Toinen tapa on toimia itsevarmasti ja olla niinkuin se olisi itsellekin päivän pienin asia.

Yleensä tässä elämässä toimii itseään ruokkiva ennustus, eli sitä saat mitä tilaat. Jos sinä häpeät jotakin ja osoitat sen niin muutkin pitävät sinua häviäjänä koska olet osoittanut olevasi häviäjä!

Jos osoitat itsevarmuutta, niin muutkin pitävät sinua itsevarmana ja alentuvat hiljaiseksi (koska muistavat kuitenkin sen kerran kun heillä itsellä jäi luukut auki ja heitä hävetti)

Tuota käytöstä täytyy harjoitella ja sitä varten on pakko oppia sietämään häviämistä ja häpeää. Sitä ei saa missään tapauksessa välttää vaan jos elämä on liian turvallista, on pakko ottaa riskejä joissa voi mokailla. Alkuun suhteellisen turvallisesti, mutta lopulta täytyy uskaltaa mokailla myös tuntemattomien ihmisten edessä.

Harjoituksella päämäärätietoisesta ja itsevarmasta käytöksestä tulee toinen luonto. Ilman harjoitusta sitä ei saavuta.

Täytyy muistaa että nyrkkeilijätkin ovat ottaneet miljoonia kertoja turpaansa ennenkuin voittavat ensimmäisen matsin.