Olen polkuni päässä.
Tuhansista erään.
Ja niitä on täynnä maa.
On maa jo jäässä,
mutta huomenna taas herään,
ja lähden kohti aurinkoa nousevaa.
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun loppu on tullut.
Minä kuljin ja kuljit sinä.
Halki hetken onnellisen.
Ja rakkaus, hetki
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Sielun saumat on ratki,
kuvasi mieleeni piirtyy.
Edessä vieras uusi tie.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Kostea on kieli, voi nuolla
ja taas vertyy rohtunut huuli
ja laulu soi.
Tuhansista erään.
Ja niitä on täynnä maa.
On maa jo jäässä,
mutta huomenna taas herään,
ja lähden kohti aurinkoa nousevaa.
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun loppu on tullut.
Minä kuljin ja kuljit sinä.
Halki hetken onnellisen.
Ja rakkaus, hetki
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Sielun saumat on ratki,
kuvasi mieleeni piirtyy.
Edessä vieras uusi tie.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Kostea on kieli, voi nuolla
ja taas vertyy rohtunut huuli
ja laulu soi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.