Kesäyössä kukkii sudenmarja,
kaunis, nelilehtinen,
kuin onnenapila.
Jäykin varsin,
mitään pelkäämättä
ja myrkkyä keräten.
Mutta vielä se kukkii,
pieni keltainen aurinko,
jolla on sysimusta sydän.
kaunis, nelilehtinen,
kuin onnenapila.
Jäykin varsin,
mitään pelkäämättä
ja myrkkyä keräten.
Mutta vielä se kukkii,
pieni keltainen aurinko,
jolla on sysimusta sydän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko tämä runo symboliikka vai luontoruno? Mietin vain.
viestisi oli kysymys enemmän kuin pohdintaa, niin luontorunot koskevat usein luontoa yhtä paljon kuin ihmisluontoa. Vaikkapa sitä, kuinka samasta maasta, samoista kokemuksista voi syntyä monenlaista, myrkkyä tai kauneutta. Tai molempia.
taaskin kävi niin kuin monta monituista kertaa
aiemminkin, runosi on mennyt ohi silmieni. Se on
varmasti se syy, kun niccisi ei ole rekattu ja jää
siksi jotenkin niin piiloon.
Tämäkin luontorunosi on mieleen,
kaiketi ne on kaikkikikin sitä olleet.
Kyllä tälläkin piirrät sen sudenmarjan
lukijan silmiin - elävä ja aito runo.
Kiitos.
Mukava kun silti huomasit! Ja kun pidit, aina parempi. Tunnustan kyllä, että tämän runon ajatus taisi jäädä huonosti ilmaistuksi. Aina ei onnistu ilmaisu, ei muoto.
Kyllä meitä vapaita eli rekisteröimättömiä vähän muuten sorretaan, kun enää ei tule runovastauksista ilmoitusta sähköpostiin, kuten ennen tätä "uudistusta".