Mittasin verenpaineeni.
Se oli 120/80/67.
Mietin, kuinka se oli niin tutun tuntuinen.
Sehän oli sama, mikä oli sen vehkeen käyttöoppaan kuvassa.
Muutaman minuutin kuluttua tein uuden mittauksen.
128/84/65 ei siis tietenkään sama.
Kuinkahan monta mittausta pitäisi ottaa, että saisin ensimmäisen mittauksen arvot uudelleen.
Ehkä elinaikani ei riittäisi.
Kerran lankapuhelimen aikaan soitin kaverilleni.
Juuri samaan aikaan soitti toinenkin henkilö samaan numeroon. Sitten me vaan rupateltiin kolmestaan ja ihmeteltiin, kuinka se oli mahdollista?
Jos yrittäisi tosissaan samaa, niin tuskinpa sekään onnistuisi.
Se oli 120/80/67.
Mietin, kuinka se oli niin tutun tuntuinen.
Sehän oli sama, mikä oli sen vehkeen käyttöoppaan kuvassa.
Muutaman minuutin kuluttua tein uuden mittauksen.
128/84/65 ei siis tietenkään sama.
Kuinkahan monta mittausta pitäisi ottaa, että saisin ensimmäisen mittauksen arvot uudelleen.
Ehkä elinaikani ei riittäisi.
Kerran lankapuhelimen aikaan soitin kaverilleni.
Juuri samaan aikaan soitti toinenkin henkilö samaan numeroon. Sitten me vaan rupateltiin kolmestaan ja ihmeteltiin, kuinka se oli mahdollista?
Jos yrittäisi tosissaan samaa, niin tuskinpa sekään onnistuisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
´Mulle ei sattunut aivan samanlaista puhelimessa , mutta sattumaa oli sekin.
Olin pyörittänyt erään naapurin numeron tarkoituksenani soittaa hänelle,
mutta sieltäpä kuuluikin sisareni ääni 200km päästä.
Hän oli soittanut minulle samalla hetkellä kun minä soitin tälle naapurilleni
Mieleeni tuli huvittava ajatus jälkeenpäin , kumpikohan senkin soiton maksoi minä vai sisareni, vai maksoimmeko molemmat.
Verenpaineeni tiedot ovat hunningolla, niistä ei ol mitään vertauskuvaa
Kerran ajattelin soittaa siskolleni..En ehtinyt kuin nostaa luurin ,kun oli jo toisessa päässä.. Nämä on kans hauskoja,kun ajattelee jotain ihmistä ja heti on oven takana..tai soittaa..Kyllä telepatiaa on..
Minulla oli yksi lottorivi ainaki 15 vuotta, 7-8 euroa nykyrahassa muutaman kerran sain. Lopetin lottoamisen tykkänään muutama vuosi takaperin, mutta kyllä se lottoarvonta useimmiten tulee kasottua, kun siinä keinutuolissa uutisten jälkeen viipyy odotellen kakkosen saksalaissarjan alkua.
Sellaista sattumaa en toivo, että sille riville päävoitto osuisi, koska rivi ei näköään ikinä unohdu mielestä (3,7,9,17,21,24ja 36).
Sattumien summaa
on se niin kummaa
Onneksi on huono pää
ei sinne numerot muistiin jää
Minun niin piti tähän aikaan lähteä mökille, no pilvet sattumalta tulivat jäädäkseen tänne sataa kuin saavista kaataen, soitin ja peruin koko menon.
En jaksa edes ajatella miten hauskaa olisi voinut olla, kertovat ne siellä olijat sen joskus.
Enpä muista että on ollut pitkään aikaan näin sateista, jos on niin hyvä että olen unohtanut.
En koskaan veikannut vakiorivillä, koska pelkäsin, että unohduksen viikolla se sattuu kohdalle.
Pelkuri taidan olla turhaan.
kun pimeällä ajettiin valottomilla pyörillä niin naamat sattu yhteen oli se aikamoinen pläjäys.
Aikaa se vei, mutta kyllä sitten viidessätoista vuodessa opin ja siellä pysyy.
Vähän samanlainen muistilasti minullakin! Miehelläni oli vakiolottorivi ties kuinka pitkään. Minä lopetin lottoamisen hänen kuolemansa jälkeen, mutta vielä nytkin, 12 vuotta myöhemmin, osaan sen rivin ulkoa.
Olenkohan pari-kolme kertaa lotannut yksinoloni aikana, silloin olen ottanut koneen arpomat rivit.
Onneksi harvoin olen edes telkkarin äärellä, kun lottoarvonta tulee. Olisi se kamalaa nähdä ruudussa ne mieheni vakiorivin lottonumerot!
Olin Helsinkiläisessä hammaslääkärissä. Meitä oli kaksi mieshenkilöä odottamassa vuoroamme.
Ovi aukesi ja hammaslääkäri kutsui sisään nimeltä. Me molemmat nousimme seisomaan mennäksemme hoitoon. Hammaslääkäri sulki oven ja me jäimme jatkamaan odotusta.
Sukunimemme siis oli sama, mutta samanniminen ilmoitti synnyinpaikakseen nn:än, eili pienen Länsi-Uudenmaan kunnan, jossa asukkaita n.1000. Sieltähän minäkin.
Ruotsalainen sukunimi, sama synnyinkunta ja synnyinpaikkojen etäisyyskin alta 10 km. Samanikäisiäkin olimme noin päällisin puolin arvioiden mutta emme tunteneet toisiamme.
Monta asiaa: Sama sukunimi, samat lähtökohdat ja kohtaaminen samalla kellonlyömällä Helsinkiläisessä hammaslääkärissä. Olikohan samannimisen hampaissakin sama vika? Sukulaisia emme ole.
viereisen luukun asiakas hämmästyksekseni sanoi nimeni ja osoitekin oli muuten sama talon-numero vain oli eri.
Sattumaa oli että viereisillä luukuilla olimme yhtäaikaa vastaamassa samaan kysymykseen.
Heti sotien jälkeen tulivat sähköliedet keittiöihin. Niissä oli ihmettelemistä kerrakseen.Me hämmästyimme kuollaksemme, kun se eräänä päivänä puhkesi puhumaan asioita selvällä suomen kielellä vaikka oli saksalanen. Siinä kierreltiin ja kaarreltiin, kurkittiin taaksekin. Totta se oli. Meillä oli puhuva sähköhella.
Asia selvisi vähitellen siten, että huomattiin läheisen radiomaston lähettävän signaalinsa osuvasti hellaamme. Ei siitä kenellekään kehdattu kertoa. Tärähtäneinä olisivat pitäneet.
Asuin pienelläpaikkakunnalla, jossa oli tunnetun vaatetehtaan tehtaanmyymälä. Useammin kuin kerran sattui toiselle rouvalle sama asu kuin minulle, oli samanlainen vaatemaku. Aloimme sitten varmistaa, mitä toinen on ostanut.