Simojoesta

Tuolla Erä-lehden keskustelusivuilla paras kalastuskokemumsesi-otsikon alla oli kohta "kamalin kalastuskokemuksesi". Siellä oli hyvä kirjoitus Simojoesta, kopsaan sen tähän, kun tilanne kuuluu olevan edelleen aika sama:


Simojoki 2006
Simojokea markkinoidaan lohijokena ja kalastamisen helppoudella, jopa rannalta saa lohen. Meille oululaisille se on lähes kotipihalla. Useita vuosia Tenolla juosseena päässä alkoi itää ajatus "pistäytymisestä" Simojoella. Siispä minäkin lähdin tutustumaan jokeen heinäkuussa 2006 erään työpäiävän jälkeen.

Simojoella ei ole suuria altaita, joten vedenkorkeuden vaihtelut ovat suuret ja nopeat. Ensimmäinen ongelma oli luvan saanti, sitä ei saanutkaan paikalliselta leirintä-alueelta. Ja paikallinen grillikään ei myynyt lupia. Opastettiin ajamaan Kemiin Motorestiin.

Yllätys oli suuri, kun netissä merkittyihin P-paikkoihin oli tullut puomeja, jotka olivat lukossa. Kun sitten sain auton parkkiin erään koskenniskan kodille ja suuntasin kohti jokea, oli taas esteitä, eli joen rannalla kulkeminen oli estetty rakentamalla kesämökin raja-aita jokeen asti. Siinä taiteillessa sitten molskahdin itsekin jokeen ja kastuin kunnolla, onneksi vehkeet säilyivät tallessa.

Sitten vain uistinta veteen. Pah, haukia. 2 kg molemmin puolin olevia haukia tuntui olevan joki täynnä. Tuskastuin ja lähdin liikkumaan kohti alavirtaa. Puolen yön maissa sitten tuli kohdalle omakotitalo. Öh, miten tässä, pitää toisten pihan läpi kävellä keskellä yötä. Ja niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, talon pihalla oli koira, joka nosti julmetun äläkän. Päättäväisesti kävelin rantaa pitkin talon ohitse. Verhot heiluivat, toki, kun vahtikoira pihalla resuaa. Olipa noloa.

Lohesta ei tietoakaan, joessa oli merkkaamattomia 55 millin verkkoja, jotka vedin rannalle, kun uistin tarttui siihen kiinni. Toista omakotitaloa ohittaessani rannan puolelta tuli talosta nuori isäntä, joka huuteli, että "Mitä v..ttua siellä kalastat ja pihoilla kuljet. Ei tänne tarvita turisteja".

Siitä puolisen kilometriä alavirtaan sitten vapa tärähti ja jarru parkaisi, joko nyt, joko nyt.. Joo, siellä on varmasti lohi, tasaista vetoa ja voimakkaita nykäisyjä. Huolestuin kun siimaa meni ulos koko ajan, miten minä tämän kanssa pärjään. No, pysähtyi ja saman tien kiristin vähän jarrrua ja aloitin kelauksen. Tuli 20 metriin, sitten mentiin taas. Siinä meni puolisen tuntia ennenkuin sain selvyyden, Hauki, taas. Oli kyllä iso, 6-7 kiloinen. Kun kala ei itse irti päässyt, jouduin koukulla auttamaan. Ja silloin se vielä potkaisi, hieno kokoonpainuva alumiini-nostokoukku taittui täysin. Otin hauen käsillä ylös kun vaapun keskikoukku oli silmästä läpi.

Palailin kahden jälkeen autolle ja ajelin ylemmäs jokivarteen, josko siellä olisi paremmat ja erämaisemmat apajat. Ei, haukia vain. Ja talot vanhan tavan mukaan rannassa, joten pihojen läpi joutui kävelemään. Onneksi irtokoiria ei ollut. Siinä neljän maissa kun autolle tuli ja vehkeitä pakkaili ja puhdisti, tuli tehtyä yhteenveto yöstä.

Ei, en tule toiste, mielummin ajan Tenolle tai Tornio-Muoniojoelle. Ja käytän venettä. Simojoen ranta-asukkaat eivät näköjään kaipaa kalamiehiä yöllä pihoilleen. Olikos se sitten seuraava kesä, kun oli näitä juttuja paikallisten suuttumisista kalastajiin, on varmasti totta, en minäkään toiste tule, pitäkööt lohensa.