Olen kolmekymppinen yhden 6v sällin äityli. Erosin lapsen isästä 3 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä on ollut vaikeaa, rankkaa, ja kaikkea siltä väliltä.
Olen joskus jo vaipunut epätoivoon, etten saa ikinä itselleni perhettä. Me kaksi toki olemme perhe ja onnellisia, mutta jotain puuttuu..
Olen seurustellut itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa nyt kolmisen kuukautta. Hänelläkin on yksi lapsi, teini-ikäinen. Hänkin haaveilee vielä omista lapsista, perheestä....
Uskallanko toteuttaa unelmani, uskallanko ottaa riskin, jos suhteemme ei kestäkään? Tietysti jaksan lapsieni kanssa yksinkin, mutta kaksin aina kaunihimpi ja ehjä perhe kaikkein tärkeintä.
Mutta pelkään...
Mutta silti haluan niin kovasti...
Uskallanko??
Olen joskus jo vaipunut epätoivoon, etten saa ikinä itselleni perhettä. Me kaksi toki olemme perhe ja onnellisia, mutta jotain puuttuu..
Olen seurustellut itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa nyt kolmisen kuukautta. Hänelläkin on yksi lapsi, teini-ikäinen. Hänkin haaveilee vielä omista lapsista, perheestä....
Uskallanko toteuttaa unelmani, uskallanko ottaa riskin, jos suhteemme ei kestäkään? Tietysti jaksan lapsieni kanssa yksinkin, mutta kaksin aina kaunihimpi ja ehjä perhe kaikkein tärkeintä.
Mutta pelkään...
Mutta silti haluan niin kovasti...
Uskallanko??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskalla! :) Anna perheelle tilaisuus.
Miksei? Elämä on liian lyhyt jos jää kaikkia valintoja pohtimaan liian pitkäksi aikaa. Kyllä sen tietää jos toinen tuntuu hyvältä ja muut asiat on kunnossa, niin ei muutakun ANNA PALAA!
"Onni on monesti pieni haihtuva sadepisara, joka saattaa yllättäen lisääntyä pauhaavan sademyräkän lailla."
Onnea ja menestystä yritykselle! :o)