Luin tämän jutun jostain kauan sitten:
Mies oli hankkinut suurikokoisen tanskandogin pennun. Jonkin ajan päästä pennun kasvattaja soitti ja kyseli kuulumisia. - Joo, hyvin on muuten mennyt, kehui mies: mutta on vähän villi tuo koira. Sisällä riehuu, kun ollaan kotona. Enkä oikein saa paperitöitäkään tehtyä...
- Jaa, tuumasi kasvattaja: sepä ikävää...
- Ei jei, kiirehti mies sanomaan: olemme hankkineet semmoisen lasten leikkikehän. Se on keskellä olohuonetta ja sieltä näkee hyvin joka suuntaan.
- No mutta, kakisteli kasvattaja: eihän koiraa nyt semmoisessa voi pitää...
- Ei jei, sanoi mies taas: eikun minä istun siinä leikkikehässä itse ja teen niitä paperitöitä...
Tällä omistajalla asenne kohdallaan. =:o)
Mies oli hankkinut suurikokoisen tanskandogin pennun. Jonkin ajan päästä pennun kasvattaja soitti ja kyseli kuulumisia. - Joo, hyvin on muuten mennyt, kehui mies: mutta on vähän villi tuo koira. Sisällä riehuu, kun ollaan kotona. Enkä oikein saa paperitöitäkään tehtyä...
- Jaa, tuumasi kasvattaja: sepä ikävää...
- Ei jei, kiirehti mies sanomaan: olemme hankkineet semmoisen lasten leikkikehän. Se on keskellä olohuonetta ja sieltä näkee hyvin joka suuntaan.
- No mutta, kakisteli kasvattaja: eihän koiraa nyt semmoisessa voi pitää...
- Ei jei, sanoi mies taas: eikun minä istun siinä leikkikehässä itse ja teen niitä paperitöitä...
Tällä omistajalla asenne kohdallaan. =:o)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä ei käydä enää lomilla semmoisissa paikoissa, jonne ei voi koiraa viedä.
Kerran on koira ollut hurtta hotellisssa ja pärjäsi varmasti paremmin kuin me ihmelöt. Kova oli ikävä että miten pieni pärjää, vaikka luotimme hoitolaan täysin. Ei siinä paljoa lomasta nautittu, kun "yksi oli joukosta poissa"...
Eihän sitä lapsiakaan jätetä jonnekin hoitoon kun lähdetään lomille...