epäpätevänä erityisopettajana?

Tee duunia mihin on koulutus. Uskaltaminen ja osaaminen eri asioita; kouluissa jo tarpeeksi epäpäteviä sijaisia (yleensä kouluavustajia jotka revitty metsästä).

Idealismi ja realismi ovat kaukana toisistaan.

Jos aikomuksesi on valmistua joskus opettajaksi, ota rohkeasti paikka. Minä tein vuoden sijaisuuden ja tämän kokemuksen kautta sain varmuuden, että opetusala on mun juttu. Minulla oli kasvatustieteen opintoja suoritettuna ennen tuota sijaisuutta.

Toinen juttu on sitten se, jos et edes ajattele opetusalaa. Pelkästään rahan takia opettajan työn ottaminen epäpätevänä tuntuu vaikealta yhtälöltä. Jos puuttuu motivaatio työhön eikä siihen ole edes koulutusta, voi vuodestasi tulla tosi raskas.

laaja-alaiseksi erkaksi menet ihan kouluttamatta. Luokanopettajan koulutuksellakin laaja-alaisen työ voi olla aika haastavaa. Itse en luokanopettajan -jopa alkuopetukseen erikoistuneen- koulutuksella tiennyt tarpeeksi esim. lukivaikeuksien kuntouttamisesta puhumattakaan puheopetuksesta tai matemaattisista vaikeuksista.

työpaikan keskeisessä asiantuntijatehtävässä ilman koulutusta, olet joko uhkarohkea tai hullu. OPS-uudistuksessa ensi lukuvuonna juuri laaja-alaisen erityisopettajan rooli on keskeinen ja työllistää varmasti. Lisäksi neuvotteluissa huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa sinuun tukeudutaan ja sinulta odotetaan ratkaisumalleja. Jos sinulla on niitä esittää - go for it.
Valitettavasti laaja-alaisen roolissa nähdään liian usein asiaan vihkiytymättömiä. Rooli on kouluyhteisössä äärettömän keskeinen.

mm. terveyskeskuslääkäri, taloussihteeri ja erityisopettaja. Koulutusta minulla ei ole niistä mihinkään (olen ylioppilas vuodelta -85, enkä ole oikein saanut mitään opiskelupaikkaa mistään), mutta koska päteviä hakijoita on näihin helppoihin ja hyväpalkkaisiin hommiin vaikea löytää, tarjosivat minulle näistä paikoista sitä opettajan hommaa. Sitähän pystyy kuka tahansa tekemään.

Mieluummin olisin kokeillut sitä lääkärin työtä, eihän siinäkään tarvitse kuin kuunnella mummojen valitusta ja kirjoitella lähetteitä jatkotutkimuksiin. Taloussihteerikin vain istuskelee ilmastoidussa työhuoneessa viilaamassa kynsiään.

Syksyllä siis käytän sujuvasti itsestäni nimitystä opettaja, eikä kukaan edes tiedä, olenko sellainen oikeasti vai en. Päivät on lyhyet ja lomat pitkät, palkkakin kuulemma päätähuimaava. Kyllä tuurasi.

Ai miten niin teidän lasten kasvatusvastuu? Jannella on dysleksia? Mitäs minä siitä tietäisin. Käytöshäiriöitä? Hoitakaa kuule ihan itse omat ongelmanne. HOJKSien laadinta? Mikä se on? Moniammatillinen yhteistyö? Mähän en minkään sossutätien kanssa istu palavereissa, mitä mä siellä osaan edes sanoa. Koulun kehittäminen? Pätevät hoitakoot niitä yhteisiä asioita. Ai tulossa OPS-uudistus, mikä OPS, miten mä voin uudistaa, kun en tunne vanhaakaan?

Pitäisiköhän sittenkin kysyä vielä sitä lääkärin hommaa. Ehkä siihenkään ei ole löydetty pätevää.